Pitkään odotettua uutta Ozzy-albumia, Black Rainia on siivittänyt monenlainen hypetys, mm. väitteet siitä, että tuore lätty olisi parasta Ozzya sitten No More Tearsin. Ainahan tuota huudella voi, varsinkin kun No More Tearsin ja Black Rainin välissä on ilmestynyt vain kaksi albumia. Kaipa tuon silti jonkinlaiseksi lupaukseksi voi tulkita, sillä No More Tears on kieltämättä tietynlainen kulmakivi Ozzy-katalogissa. Lunastaako Black Rain sitten moiset huutelut?
Ei. Lyhyesti sanottuna. Koko levyä määrittelee rock-legendan pyristely moderniin soundiin modernissa ajassa. Ozzy yrittää päivittää soundiaan, aivan kuten jo vuoden 2001 Down To Earthilla, mutta vähän puolitiehen tämä jälleen kerran jää. Niin jäi edellislevykin, joka kokonaisuutena oli tasapaksu, mauton ja unohdettava, jos ei muutamaa hittibiisiä tyyliin Facing Hell ja Dreamer ota huomioon. Vuonna 2007 Ozzy kirjoittaa, laulaa ja esittää sellaisia kappaleita kuin The Almighty Dollar, joka on yhtä kaukana Ozzy-kappaleesta kuin maapallo on auringosta. Levyn nimibiisi on mitäänsanomaton. Albumin paras biisi on rehellisesti sanottuna sen radiosinkku I Don't Wanna Stop, joka olisi saattanut käydä Black Label Society -rainastakin.
Jopa Zakk Wylden ja Ozzyn yhteinen taika on kadoksissa. Tästä voimme tietenkin syyttää tuottaja Kevin Churkoa, joka on työskennellyt sellaisten artistien kuin Mutt Lange, Shania Twain, The Corrs ja Ringo Starr kanssa. Nyt miehen nimi seisoo Ozzyn ja Zakkin nimien vieressä joka biisin sävellyskrediiteissä. Minkälaisia referenssejä tyypillä sitten aiemmin on raskaasta musiikista? Ties kuinka monen pop-artistin jälkeen mies hyppää heavy-musiikin pariin ja suoraan Ozzyn kelkkaan. Sharon! Ozzy! Mitä te oikein ajattelitte!?
11 Silver on hyvä ja tasaisen varmaasti rullaava, joskaan ei klassikkoainesta omaava kappale. Balladi Here For You saattaa jonain päivänä puolestaan Ozzy-iskusävelmäksi nousta. Pelkkien balladien takia en ainakaan itse tosin Ozzy-levyä ostaisi. Countdown's Begun kuuluu myös levyn parempaan puoliskoon ja kappaleen säkeistössäkin kuullaan jopa vähän kitaraa. Kertosäe ei puolestaan vastaa aivan odotuksia. Päätösraita Trap Door nousee jo lähelle klassista Ozzya iskevän draivin ja kokonaisvaltaisen toimivuuden vuoksi. Se on myös yksi levyn raskaimmista kappaleista.
Jos puhutaan soundista, tunnelmasta ja tuotannosta, Black Rain on pitkälti samalla tasolla Down To Earthin kanssa. Lähes kaikkien biisien säkeistöt ovat kitarattomia, minkä sijaan ne täytetään lyhyillä filleillä, lickeillä tai syntikalla - ja tietenkin bassolla ja rummuilla. Itse olisin toivonut Ozzyn pitävän kiinni parinkymmenen vuoden takaisesta riffivetoisesta linjastaan - siitähän Ozzy soolourallaan tunnettiin. Sen sijaan meille tarjoillaan hintelä varjo rock-legendasta, joka kurottelee jonnekin oman bravuurialueensa ulkopuolelle. Tämäkö on se Pimeyden Prinssi? Oli, pojat ja tytöt, oli. Älkää nielkö tätä hypeä purematta.
http://imperiumi.net/alb_2.php?id=6330
Ei. Lyhyesti sanottuna. Koko levyä määrittelee rock-legendan pyristely moderniin soundiin modernissa ajassa. Ozzy yrittää päivittää soundiaan, aivan kuten jo vuoden 2001 Down To Earthilla, mutta vähän puolitiehen tämä jälleen kerran jää. Niin jäi edellislevykin, joka kokonaisuutena oli tasapaksu, mauton ja unohdettava, jos ei muutamaa hittibiisiä tyyliin Facing Hell ja Dreamer ota huomioon. Vuonna 2007 Ozzy kirjoittaa, laulaa ja esittää sellaisia kappaleita kuin The Almighty Dollar, joka on yhtä kaukana Ozzy-kappaleesta kuin maapallo on auringosta. Levyn nimibiisi on mitäänsanomaton. Albumin paras biisi on rehellisesti sanottuna sen radiosinkku I Don't Wanna Stop, joka olisi saattanut käydä Black Label Society -rainastakin.
Jopa Zakk Wylden ja Ozzyn yhteinen taika on kadoksissa. Tästä voimme tietenkin syyttää tuottaja Kevin Churkoa, joka on työskennellyt sellaisten artistien kuin Mutt Lange, Shania Twain, The Corrs ja Ringo Starr kanssa. Nyt miehen nimi seisoo Ozzyn ja Zakkin nimien vieressä joka biisin sävellyskrediiteissä. Minkälaisia referenssejä tyypillä sitten aiemmin on raskaasta musiikista? Ties kuinka monen pop-artistin jälkeen mies hyppää heavy-musiikin pariin ja suoraan Ozzyn kelkkaan. Sharon! Ozzy! Mitä te oikein ajattelitte!?
11 Silver on hyvä ja tasaisen varmaasti rullaava, joskaan ei klassikkoainesta omaava kappale. Balladi Here For You saattaa jonain päivänä puolestaan Ozzy-iskusävelmäksi nousta. Pelkkien balladien takia en ainakaan itse tosin Ozzy-levyä ostaisi. Countdown's Begun kuuluu myös levyn parempaan puoliskoon ja kappaleen säkeistössäkin kuullaan jopa vähän kitaraa. Kertosäe ei puolestaan vastaa aivan odotuksia. Päätösraita Trap Door nousee jo lähelle klassista Ozzya iskevän draivin ja kokonaisvaltaisen toimivuuden vuoksi. Se on myös yksi levyn raskaimmista kappaleista.
Jos puhutaan soundista, tunnelmasta ja tuotannosta, Black Rain on pitkälti samalla tasolla Down To Earthin kanssa. Lähes kaikkien biisien säkeistöt ovat kitarattomia, minkä sijaan ne täytetään lyhyillä filleillä, lickeillä tai syntikalla - ja tietenkin bassolla ja rummuilla. Itse olisin toivonut Ozzyn pitävän kiinni parinkymmenen vuoden takaisesta riffivetoisesta linjastaan - siitähän Ozzy soolourallaan tunnettiin. Sen sijaan meille tarjoillaan hintelä varjo rock-legendasta, joka kurottelee jonnekin oman bravuurialueensa ulkopuolelle. Tämäkö on se Pimeyden Prinssi? Oli, pojat ja tytöt, oli. Älkää nielkö tätä hypeä purematta.
http://imperiumi.net/alb_2.php?id=6330
Vastaukset 2
Vanhimmat
Levy oli mielestäni positiivinen yllätys tylsän DTE:n jälkeen. Ei tuo tietysti huippuaikojen levyille pärjää, mutta on tuota jonkin verran jaksanut kuunnella.
olen kuullut vain kaksi raadiosoitossa ollutta uutta Ossia ja minusta vanha lepakonpurija kuullostaa välillä erehdyttävästi Homer Simpsonilta(something was said, slow?) Suuresti arvostamani Wylden kitarointi, varsinkin I don`t wanna..., on ihmeellistä vinkunaa. Meneekö Zakki siitä, missä aita on matalin vai onko se jotenkin osaamista osoittavaa saada kitarasta tommosia ulinoita?.Entiä.