eipä tänä päivänä ole paljonkaan eroa kummassa on. tietysti nuo leskeneläkkeet ja tälläiset, jos sitä haluaa odotella, mutta kuitenkin.
Jos ero tulee, niin samat asiat käydään läpi, on sitten oltu avo tai avioliitossa....eli ositukset, lasten huoltajuus, elatusmaksut jne....
Olin itse aikoinani naimisissa ja ystäväni avoliitossa ja erosimme aikalialla samaan aikaan. ainut ero oli minun erossani se, että kävimme mieheni kanssa kaksi kertaa allekirjoittamassa papareita oikeustalolla.
Tällä en tarkoita, että olisin avioliittoa vastaan, sillä itse menossa naimisiin juhannuksen jälkeen..heh.
Jos ero tulee, niin samat asiat käydään läpi, on sitten oltu avo tai avioliitossa....eli ositukset, lasten huoltajuus, elatusmaksut jne....
Olin itse aikoinani naimisissa ja ystäväni avoliitossa ja erosimme aikalialla samaan aikaan. ainut ero oli minun erossani se, että kävimme mieheni kanssa kaksi kertaa allekirjoittamassa papareita oikeustalolla.
Tällä en tarkoita, että olisin avioliittoa vastaan, sillä itse menossa naimisiin juhannuksen jälkeen..heh.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taitaapa suurin eroavaisuus olla siinä tapauksessa, että jompikumpi sattuu kuolemaan. Avopuolisohan ei ole oikeutettu lainkaan perintöön, jollei ei ole tehty testamenttia. Lakiosuuksista eli siitä, paljonko esim. kuolleen vanhemmat perivät omaisuudesta jos on tehty testamentti en osaa sanoa mitään. Kuolleen mahdolliset lapsethan kyllä perivät tietysti vanhempansa.
Vaikka avopuoliso saisikin koko omaisuuden, on perintövero huomattavasti suurempi (täysin perheen ulkopuolisena) kuin lähisukulaisena.
että jos ei otata huomioon tätä kuolemaa..muuten ei eroa paljon olekkaan. ja meilläkin, kun ollaan uusioperhe, eikä yhteisiä lapsia, niin en saa mitään leskeneläkettäkään, vaikka miehelle sattuis jotain.
Uusioperheissä tämä leskeneläkelaki on just sellanen, että kun ei ole yht. lapsia, niin saisin kuoleman jälkeen l-eläkettä vain jos olisin täyttänyt 65 vuotta...heh. tarkistettua tietoa kelalta
Minusta on jotenkin hassua, että monet kaverini ovat avoliitossa (ilman aikomustakaan avioliitosta) vaikka on yhteinen asunto, asuntolaina, auto, lapset jne. Eivät he kai avioliittoa mitenkään vastusta, pitävät sitä vaan jotenkin turhana. Itse en ikinä tuollaiseen elinikäiseen avoliittoon lähtisi, korkeintaan pari kuukautta voisin avoliitossa asustaa hääpäivää odotellessa :) Lapseni tietenkin syntyisivät vain avioliittoon, niin että isillä, äidillä ja lapsilla on sama sukunimikin vielä. Vanhanaikaista kieltämättä.
"Niinhan sita erotaan oli sitten avo tai avioliitto"
"Ketaan ei voi pakottaa rakastamaan lopuksi elamaa
"Ei se papin aamen takaa ikuista rakkautta"
"Me raaaaakastetaan toisiamme ja ollaan uskollisia toisillemme"
"Me ei koskaan erota, siksi liiton laillistamisella ei ole mitaan virkaa kuitenkaan"
" JNE JNE JNE JNE..."
Avoeron jalkeen, kun toinen on vain sanonut - en rakasta sinua enaa, hei hei - ja kerannyt rojut muovikassiinsa ja haipynyt toisen sulottaren/ritarin luo:
"Mutta mina kun luulin ettei han jata"
"Mutta mina kun luulin etta han taloudellisesti hoitaa lapsemme"
"Mutta mina kun uskoin etta mina ole erilainen ja han rakastaa vain minua"
"Mutta mina kun luulin etta maksamani talous olisi ollut hanelle tarpeeksi"
"Mutta mina kun luulin etta itse, lapseni taloudelliset menot hoidetaan rakkaani kanssa yhdessa"
"Mutta mina kun luulin etta laki on minun puolellani"
"Mutta kukas nyt huolehtii taloudellisesti lapsistamme, mina kun luulin etta....."
Mina kun luulin, mina kun luulin...
Hiukan eri mieltä, vaikka perimyspuoli jätettäisiinkin pois laskuista. Lasten huoltajuudet ja elatukset toki menevät samalla lailla, koska ne ovat lapsiin eivätkä puolisoihin (avo tai avio) kohdistuvia juttuja. Mutta mitään mainitsemiasi osituksia ei käydä avoerossa samalla lailla läpi, jos ei omaisuus ole tarkasti kaikki molempien nimissä. Muuten avoliitosta jokainen tallustelee ulos omien omistustensa kanssa. Ja halutessaan se, jolla on enemmän, voi jättää "oman onnensa nojaan" sen, jolla on vähemmän.
Onnea muuten tulevalle avioliitollesi!
nykyinen mieheni asui naisen kanssa 15 vuotta avoliitossa ja heillä meni ihan samalla lailla virallisesti ositus.
minä ja exäni oltiin naimisissa 7 vuotta ja osituksessa ihan vaan ilmoitettiin, että saadaan itse päättää mitkä tavarat kuuluu kummallakin...
Tottakai ihmiset voivat sopia asioista fiksusti ja toimia fiksusti, ja vielä virallisestikin. Mutta mitään lakia ei ole, joka vaatisi, että pitkänkään avoliiton jälkeen toista on huomioitava erityisellä osituksella, jos ei siis omaisuus ole molempien nimissä. Jos avoliitosta toinen haluaa lähteä marssimaan omine omistuksineen, niin se on hänen oikeutensa. Avioliitoissa, tai siis avioeroissa, suhteen pituus voi olla tekijä, jonka mukaan asiaa voidaan kohtuullistaa puoleen tai toiseen.
avoliitossakin asunut voi hakea laillista apua esim. juuri ositukseen ja semmoseen.
Avoliiton jälkeen EI tehdä ositusta ja sillä sipuli. Juridista apua voi kyllä hakea omaisuuden erottelua varten ja muihin avoliiton purkautumiseen liittyviin asioihin. Mutta ositukseen ei, tai jos voi, niin haluan kuulla lainkohdan, johon tämä perustuu. Ugh.
mutta nykyinen siis teki exänsä kanssa ihan samanlaisen osituksen, kuin minäkin, vaikka he olivat olleet avoliitossa ja me aviossa...piste Fakta juttu
Kuten jo totesinkin, yksittäistapaus ei tee asiasta sääntöä eikä lakia. Ja kaikkeen voi toki hakea juridista apua, ei sitä kukaan missään kiellä.
Mutta ei mikään juristi voi vaatia avoliiton päättyessä varakkaampaa avopuolisoa maksamaan tasinkoa varattomammalle avopuolisolle. Avioliiton päättyessä laki edellyttää, että tasinkoa maksetaan, ellei avio-oikeutta erikseen ole jollain suljettu pois (avioehto, määräys lahjakirjassa tai testamentissa).
En oo koskaan kuullutkaan mistään avoparien osituksista. Jospa he omistivat yhdessä asunnon yms. omaisuutta? Tai heillä ei ollut näyttää, että kuka oli hankkinut telkkarit, huonekalut yms. irtaimet omaisuudet ja jakoivat niitä...? (en tiedä ottaako oikeus käsitellääkseen sellaisia) Jos jokin esim. auto on toisen nimillä niin se on hänen. Avoliitossa ei ole samanlaista oikeutta toisen omaisuuteen kuin avio-oikeus. Kuten tässä oli jo vastattukin.