Miksi nainen nimittää miespuolisia ystäviään kaveripojiksi vaikka yleensä puhuu miehistä ihan miehinä? Nainen ja ystävät ovat saman ikäisiä. Niitä miespuolisia kavereitaan joiden kanssa nainen on joskus aiemmin seurustellut nainen sanoo miehiksi. Onko nainen jakanut kaverinsa a ja b-luokkaan?
kaveripojista vielä kerran
lesti---
10695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä olen ollut lähes aina siinä kaverin roolissa. Ei meitä noteerata mihinkään muuhun juttuun sen jälkeen kun on kerran kaveriksi nimitetty.
Onhan se tietysti hyvä olla kavereita, mutta ei aina viitsisi olla kaikille kaveri.
Lopetin kaveeraamisen.
ja kehoitan muita samaan.
Itselläni ja monella muullakaan miehellä ei juuri mitään naiskavereita ole...
Vaihtoehdot...
Mies naiselle:
1. Poikaystäväehdokas
2. Kaveri (joka ei täytä "miehen" kriteerejä)
3. Tyhjää ilmaa
Nainen miehelle:
1. Panisin useamminkin
2. Panisin
3. Yök
Vaihtoehdot...
Mies naiselle:
1. Poikaystäväehdokas
2. Kaveri (joka ei täytä "miehen" kriteerejä)
3. Tyhjää ilmaa
4. Sukulainen
Nainen miehelle:
1. Panisin useamminkin
2. Panisin
3. Yök
4. Sukulainen
"No onko ssulla jo tyttökaveria?" kysyy täti.
-"Joo, montakin."
Niinpä niin. Kyllä niitä tyttöjä nuorempana jahdattiin. Oltiin niin kaveria että. TyttöKAVEREITA löytyi enemmän kuin osaan enää laskea.
"Sä oot kuule ihana mies"
"Mä voin luottaa suhun"
"Sä oot niinku veli jota mulla ei koskaan ollu"
ym. paskaa... Luulin silloin että noilla sanoilla ihan oikeesti olisi ollut jotain merkitystä.
Mutta ei niistä löytynyt yhtä ainutta joka ois halunnu olla ihan oikee tyttöystävä, tai avoke, tai vaimoke.
Kaikkea kokeilin, vein kukkia, pyysin treffeille, puhuin suoraan, etenin hitaasti, joskus vähemmän hitaammin. Ja vidud. Ja vierestäkin vietiin - kaveri kelpasi, minä en. Useimmiten väliin tuli joku muu, viimeistään tytön exä. Joskus päästiin jopa melkein suhteeseen - ennenkuin tytöllä mieli muuttui:
"Sä oot liian kiltti mulle"
"Mä haluun jotain muuta"
"Mä en nyt halua vakiintua"
Rupesin tekemään tuttavuutta ns. huonomman väestön osan kanssa, nuorisorikollisia ja vähän sekaisin olevia tyttölapsia, ajattelin että joku näistä elämän kolhimista kelpuuttaa tämmöisen kunnon jätkän joka ei juo (hirveesti) eikä lyö ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Kun en "naapurin tytöille" kelpaa.
En kelvannut en. Olin kuulemma liian fiksu ja hyvä. Ei saakutti...
Lopulta malja täyttyi. Olin sitten kerran taas ihan kunnolla pihkassa elämäni naiseen. Kunnes löysin hänet mutkan kautta erään yhteisen tuttavamme kyljestä kiehnäämästä. Ei edes vaivautunut kertomaan että joo nou tänks...
Moneen vuoteen ei oo enää sydäntä hetkauttant minkäänlainen pimatsukka. Kylmä kuin kivi (mikä klisee). Nyt mä osaa jo vittuilla päin ihanan söpösiä märkiä silmiä - eikä tunnu missään, itse asiassa saan sairasta tyydytystä. Adrenaliini vain kuohuu. Enää mua ei kuseteta.
Olenko katkera sekopää jolla alkanut viirata ja jonka pitäisi mennä hoitoon? Jep.
Enkä ole ainut. Paska elämä. Loppus jo.
Ja me kaveripojat haluaisimme oikeasti panna niitä kamunaisia vaikka muuta yritämmekin väittää. Eihän se tietenkään läpi mene.
Olen hyvin lähellä tuota kirjoittamaasi
lopputulosta.
T:EVVK
"Onko nainen jakanut kaverinsa a ja b-luokkaan?"
Kyllä. A-luokka on se, mistä valitaan potentiaaliset elämänkumppanit ja B-luokka on se, jolle näistä potentiaalisista elämänkumppaneista avaudutaan ja sitten palataan takaisin heidän luo. Jos et kuulu A-luokkaan, kannattaa unohtaa koko juttu.