Ilmoittelin rehvakkaasti joskus nuorempana, että olen villi ja vapaa koko ikäni. Kannattaa näköjään miettiä mitä sanoo, koska näyttää siltä että tämä tilanne on toteutumassa. Yhden yön juttuja en harrasta, niistä kun tuppaa jäämään poikkeuksetta morkkikset. Tästähän nyt sitten aiheutunut varsinainen oravanpyörä. itseluottamusta ei oikein naisten kanssa ole, johtuen ihan siitä että en hirveästi ole päässyt lähempään kontaktiin. Treffeille kyllä pääsen ja näin. Juttuakin luistaa mutta sitten se ratkaisevan vaiheen ylittäminen on ihan mahdotonta. treffailut tuppaa jäämään ihan platoniselle asteelle. Joko mä olen liian innokas, tai sitten liian vetäytyvä. joka tapauksessa aina se väärä vaihtoehto. oma mokahan tämä koko homma on, ei siinä mitään mutta alkaa pikkuhiljaa masentamaan koko systeemi. Mikä ettei onhan sinkkuudessa toisaalta ihan hyviäkin puolia mutta en oikeastaan usko että se on kenellekkään paras vaihtoehto -ainakaan pitkällä tähtäimellä. Jotta mitä ihmettä tässä pitäisi oikein tehdä? Ulkoinen olemus on omasta mielestä ihan ok ja lähteehän ne naiset treffeillekkin, sisältökin on ihan laatutavaraa, kunhan sen pääsisi jollekkin näyttämään. johan oli vuodatusta mut ei mahda mitään, mielipiteitä?
sinkkuuteen
kyllästynyt
5607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...että sitä saa mitä pyytää. Ja kannattaa varoa toiveitaan, ne saattavat jopa toteutua.
Mites vanha olet? Ehkei sulla vielä oikeasti ihan kaikki mahdollisuudet ole menneet? Et ainakaan vaikuta siltä, että olisit erakoitunut neljän seinän sisälle jonnekin.
! Pitäs oikeastaan kiittää sua, kun kirjotit mun puolestani, olisi nimittäin tullut ihan samantyylinen ilmotus minultakin. On työt vieneet viimesimmästä parisuhteen jälkeisestä elämästä niin suuren siivun, että on jo vähän ulkona privaattipuolella (joskus tuntuu siltä). Työni on edustamista ja olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Olenkohan kouliintunut työni johdosta niin että en enää osaakaan "säteillä" tilanteissa joissa se olisi tarpeellista.
Ovatpahan joissakin juhlissa jo ystäväparit vitsinä kyselleetkin, että oliskos musta tullut hintti, kun ei vieläkään ole ketään kainalossa!! No en ole ottanut ko. asian tiimoilta stressiä, kyllä se tilanne siihen "säteilyyn" tulee vielä, jos ei tässä elämässä niin sitten ehkä seuraavassa, en oo toivoani ainakaan vielä menettänyt. Elämä on mielenkiintoista!!!
Tähän alkaa jo tottua, kun ei enää ole mitään tarvetta väkisin etsi kumppania.
Olen keskittynyt viimein vain sellaiseen rentoon menoon, joka tuntuu hyvältä.
Käyn saunakaljalla lähiöbaarissa tai joskus menen jopa elokuviin ja sen jälkeen erääseen irkkubaariin ja sieltä yökerhoon...
Ilta on onnistunut aina mikäli niin haluan. Eikä tarkoitukseni ole iskeä miestä itselleni, vaan viettää mukava, rentouttava ilta mukavassa juttuseurassa.
Huomasin nauttivani hyvistä hetkistä huomattavasti enemmän kun luovuin turhista odotuksista, analysoinneista ja pohdinnoista. Palasin kotiin naurusta hytkähdellen.... että se siitä kovasta seksistä...
miten sinkku saa puristettua märkänäppylän kainalostaan??? Muita syitä en heti keksi seurustelun välttämättömyydelle, kysymys sattuneesta syystä nousi akuutiksi :)
onhan se ihan kivaa olla sinkku, mutten mä ainakaan aioi koko ikääni olla. Kyllä tämä runsas vuosi sinkkuna jo riittää. Aioin etsiä tytön rinnalleni joka tulee jakamaan elämää kanssani ja auttamaan niissä kainalonäppyjen puristelussa.
Kattokaa kuitenkin huviksensa:
www.eurosinkut.net