Hei!
Kysyisin neuvoa sellaislta pariskunnilta, joissa molemmilla osapuolilla on eri tilit. Meillä mieheni "jakoi" yhteisen tilin aikanaan, kun ei pitänyt siitä että olen perillä hänen kaikista rahankäytöistään. Kun itsekin olin töissä ja hän opiskeli, niin yhteinen tili kyllä kelpasi mutta kun tilanne on päinvastoin (ja minä tienaan vähemmän) niin nyt porskutellaan omilla rahoillamme. Olemme sopineet lainojen maksut, ruokaostokset, sähkö- ym. laskut miten jaetaan ja lapsille ostamme tilanteen mukaan vaatteita ja tarvikkeita kuka pystyy.
Olen huomannut, että mieheni on hyvin salamyhkäinen raha-asioidensa suhteen. Itse tunnustan olevani P.A jos on sellainen tilanne, mutta mieheni on hiljaa. Minulla ei ole siis normaalisti käsitystäkään hänen tilin tilanteesta, mutta ylimääräiset rahat hän käyttää sumeilematta omaan mukavuuteensa. Nyt hän oli jättänyt tiliotteensa vahingossa esille ja huomasin tilin olevan miinuksella (mistä hän ei ole sanallakaan hiiskunut), pelkään tuleeko lainat maksettua ja olemme sopineet lomareissuista ja yhteisistä hankinnoista.
Miten muissa perheissä raha-asiat? Onko toinen tuhlari ja toinen kirstun päällä eläjä? Minä olen huomattavasti nuukempi kuin mieheni ja haluaisin aina suunnitella rahan käyttöä (koska elämme kädestä suuhun). Haluaisin myös että pahan päivän varalle olisi pikku taloudellinen turva, ainakin pihistän kaikessa ylimääräisessä kun tiedossa on tulevia menoja. Mieheni taas laittaa rahan kiertämään ja vippailee, en itse asiassa edes tiedä paljonko hänellä on luottomaksuja tulossa.. Onko niin, että aviopuolison tulee tietää vai olenko vain hiljaa ja toivonko parasta?
Kysyisin neuvoa sellaislta pariskunnilta, joissa molemmilla osapuolilla on eri tilit. Meillä mieheni "jakoi" yhteisen tilin aikanaan, kun ei pitänyt siitä että olen perillä hänen kaikista rahankäytöistään. Kun itsekin olin töissä ja hän opiskeli, niin yhteinen tili kyllä kelpasi mutta kun tilanne on päinvastoin (ja minä tienaan vähemmän) niin nyt porskutellaan omilla rahoillamme. Olemme sopineet lainojen maksut, ruokaostokset, sähkö- ym. laskut miten jaetaan ja lapsille ostamme tilanteen mukaan vaatteita ja tarvikkeita kuka pystyy.
Olen huomannut, että mieheni on hyvin salamyhkäinen raha-asioidensa suhteen. Itse tunnustan olevani P.A jos on sellainen tilanne, mutta mieheni on hiljaa. Minulla ei ole siis normaalisti käsitystäkään hänen tilin tilanteesta, mutta ylimääräiset rahat hän käyttää sumeilematta omaan mukavuuteensa. Nyt hän oli jättänyt tiliotteensa vahingossa esille ja huomasin tilin olevan miinuksella (mistä hän ei ole sanallakaan hiiskunut), pelkään tuleeko lainat maksettua ja olemme sopineet lomareissuista ja yhteisistä hankinnoista.
Miten muissa perheissä raha-asiat? Onko toinen tuhlari ja toinen kirstun päällä eläjä? Minä olen huomattavasti nuukempi kuin mieheni ja haluaisin aina suunnitella rahan käyttöä (koska elämme kädestä suuhun). Haluaisin myös että pahan päivän varalle olisi pikku taloudellinen turva, ainakin pihistän kaikessa ylimääräisessä kun tiedossa on tulevia menoja. Mieheni taas laittaa rahan kiertämään ja vippailee, en itse asiassa edes tiedä paljonko hänellä on luottomaksuja tulossa.. Onko niin, että aviopuolison tulee tietää vai olenko vain hiljaa ja toivonko parasta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei kuulosta kovin lupaavalta, kyllä avioliitossa pitäisi voida puhua kaikesta. Meillä on miehen kanssa yhteinen tili yhteisiä menoja kuten ruokaa ja lainamenoja varten, sitten on eritilit omiin menoihin. Tiedän kyllä silti ainakin sinne päin mitä miehen omalla tilillä on. Mielestäni kun ollaan yhdessä niin myös kaikista hankinnoista (myös omista) tulisi yhdessä jutella. Kaikille tuo ei tosin sovi, mutta ajattele eteenpäin, jos luottoja tosiaan on paljon, niin pian jo niiden korkojen maksaminen voi olla hankalaa, jolloin sinulle jää kaikesta enemmän maksettavaa kun toinen ei pysty osallistumaan omalla osuudella. Ei sinun tarvitse kaikkea tietä, mutta luotot sentään tulisi!
Ja kuinkahan kauan olette naimisissa olleet? Eli onko tämä epätasapaino jatkunut kauankin suhteessanne?
Tällainen asetelma ei hyvää tiedä - ja toivonpa vain, että olette aikananne tehneet avioehdon? Olethan?!!! Jos et, niin koetapa saada miehesi nyt näin jälkikäteen suostumaan... Nimittäin vuosien saatossa (ja mahdollisen avioeron sattuessa) olet mitä ilmeisimmin se "varakkaampi osapuoli" ja joudut sitten tasinkoja makselmaan tuhlailevalle miehellesi...
Olemme olleet naimisissa 20 vuotta, kaksi lasta. Kummankin nimissä oleva velaton asunto, kummallakin omalle nimelle rekisteröity auto. Avioehto tehty jo ennen avioliittoa.Kaikki on kustannettu puoliksi. Töissä käymme molemmat, tällä hetkellä minun (vaimo) keskitason palkkani on hitusen suurempi.
Meillä on aina ollut omat tilit, joihin oma palkka on tullut. Mutta koko aika on myös pidetty kirjaa niin arkipäivän menoista kuin suuremmistakin eristä.Ei ihan sentilleen, mutta kuittien mukaan...Minun tililtä menee toistuvat maksut, mutta ne on sitten tasoittunut esim. auton ostossa tai muussa isommassa erässä.
Se mitä palkasta tai iäkkäinen vanhempien jälkeen jäämästä pienstä summasta jää jäljelle kumpikin käyttää tai ei käytä omiin menoihinsa. Eikä ole selitys velvollisuutta jokaisesta kampaaja käynnistä tai urheiluottelusta tms.
Juurikaan ei ole rahasta riidelty vaan elämä on ollut välillä tylsänkin tasaista. Meillä ei ole viimeisintä elektroniikkaa tms. eikä shoppailu kuulu harrastuksiin kuin tarpeen mukaan. Joskus matkustamme koko perheenä. Mutta muuten elämä etenee
niin eikös juridisesti raha-asiat ole yhteisiä? Ihan uteliaisuuttani kyselen, kun olen niin käsittänyt. Elatusvelvollisuushan sisältyy avioliittoon, eli rahallisesti puolisot ovat vastuussa toisistaan.
Linkki menee Osuuspankin sivuille http://www.mainio.net/print.asp?path=1;1132;1135;80436;54764
Elatusvelvollisuus
"Vaikka aviopuolisoiden varat ja velat ovat erillisiä, on heillä avioliittolain mukaan velvollisuus elättää toisiaan.Elatusvelvollisuudella tarkoitetaan laissa sitä, että puolisoiden on kykynsä mukaan otettava osaa puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämiseen. Elatusvastuun piiriin katsotaan esimerkiksi asumis-, ruoka- ja vaatetusmenot sekä terveydenhoitoon ja vapaa-aikaan liittyvät menot.
Perheen elatukseen puoliso voi osallistua esimerkiksi ansiotyöstään saamillaan palkkatuloilla tai työskentelemällä kotona"
Nimittäin minun vanhempani olivat myös rahankäytössään aivan erilaisia. Heillä oli kyllä omat tilit, mutta sopivat sitten, että äiti hoitaa kaikki laskut ja yhteiset raha-asiat ja isä antaa hänelle tietyn summan rahaa kuukaudessa. Tämä tosin onnistui vasta siinä vaiheessa, kun isä oli jo saanut raha-asiat hiukan hunningolle ja äiti uhkasi soittaa isän työnantajalle, että isän palkan pitää tulla äidille.
Miten tuo käytännössä onnistuu - siis toisen palkan saaminen - en tiedä, mutta isääni uhkaus tehosi.
Jotkut eivät vaan osaa hoitaa noita raha-asioita. Itse en pystyisi elämään noin salailevan ihmisen kanssa. Siinähän on koko elämän perusturvasta kysymys.
Ei tosiaan ole helppoa näiden raha-asioiden
kanssa!
Olen menossa naimisiin miehen kanssa joka
on kasvanut täysin erilaisessa perheessä
raha-asioiden suhteen kuin minä.
Omassa perheessäni äidillä ja isällä on ollut aina yhteiset rahat, yksi yhteinen tili ja siihen olen sitten kasvanut. Johtuu tietysti siitä, että joskus seitkytluvun alussa heillä oli naimisiin mennessään omaisuutta nolla. Ei ole avioehtoja eikä meillä kotona ole ikinä ollut mitään ongelmaa rahasta.
No, sulhasellani taas on ollut perhe, jossa vieläkin äiti vippaa isän tilille jotain lainaamaansa kakskymppistä. Siis totaalinen vastakohta sille missä minä olen elänyt. Sulhasen äiti naureskelee että ei minulla ole nyt yhtään rahaa, mene pyytämään isältäsi tai miettivät kuka maksaa yhteisen lomareissun kenenkin tililtä.
Aluksi riitelimme miten ihmeessä tästä voi tulla mitään, kun minä haluaisin yhteisen tilin ja elämän niinkuin kotona on ollut. Mutta tajusin, että kyllä mieheni kertoo raha-asioistaan ja olemme hyvin selvillä kaikesta vaikkei mitään yhteistä tiliä olekaan.
Suostui hän sitten ottamaan yhteisen taloustilin mistä ostetaan ruokaa ja molemmat laittaa sinne rahaa joka kuukausi.
Teidän onkin luotava yhteinen käytäntö, eikä kumpikaan voi pitää lapsuuden kodissaan ollutta ainoana oikeana. Tuo yhteinen taloustili kuulostaa aika hyvältä yhteiseltä alulta.
raha-asiat maksoin lainat.hoidin laskut. oli yhteinen tili. vaimo halusi eri tilit.nyt on vain aavistus perheen raha-asioista.tasa-arvoako? perseelleen menee.
Me tehdään joka kuukauden alussa budjetti, johon lasketaan molempien tulot. Ei ole väliä kumpi tienaa enemmän. Päätetään mitä ostetaan yhteisesti. Ei ole väliä kummalle "ostetaan enemmän" (tyyliin vaatteet vs elektroniikka). Ei edes ajatella sellasia, tuntuu hassulta lukea täältä :) Kumpikin ollaan tosi tyytyväisiä. Meillä on ihana koti ja kaikkea on tarpeeksi. Hyvin suunniteltu talous, yhteiset päätökset ja lainasta erossa pysyminen on meidän suhteen yksiä kivijalkoja.
Mun mielestä ihminen ei ole valmis jakamaan elämäänsä toisen kanssa (saati itseään seksuaalisessa mielessä), jos ei ole valmis jakamaan raha-asioita. Rahasta riiteleminen on yksi selvimmistä itsekkyyden oireista.
piti mainita että molemmilla on saman pankin tilit, niin että molemmilla on käyttöoikeus toistensa tileihin.