petetyn

Oikeutusta kostolle vai? Ei sellaista olekaan. Jotta ei tulisi saarnaa on vain yksi kysymys joka itseltä täytyy kysyä, ketä minä oikeastaan petän?

lykkyä tykö:)

Ne teot kannattaa tehdä vain ajatuksissa tai kirjoittaa vaikka päiväkirjaan. Auttaa ihan ihan yhtä paljon. Jos olet tehnyt luettelon mahdollisista jäynistä, se on jo melkein kuin olisit ne toteuttanut:D

Ole varovainen, sillä saatat vain satuttaa siinä rytäkässä itseäsi. Älä ainakaan hätiköi äläkä pilaa mainettasi.

Itse tulin tosi rankasti petetyksi ja petkutetuksi ,jälkeenpäin tietäen sitä jatkuneen vuosia (tyhmä sokea minä).en kosta,en ole ottanut mitään yhteyttä,en sanaakaan,luulen että tämä exän *uusi* ihmettelee hämmentyneenä miksi. Eikös se ole yleensä niin että se vanha akka tekee niitä katkeria temppuja? Silloin teet juuri niinkuin sulta odotetaan,mutta jos et teekään mitään,se vasta jäynää on=)Mulla on ainakin lähinnä hauskaa kun mietin mielessäni miten tämä nainen joutuu kohta huomaamaan ,että mies ei muuttunutkaan=)),ja olen ihan varman että on myös miettinyt useasti miksi en ole katkera,varmasti on miettinyt että olenko sittenkin onnellinen päästessäni siitä gigolosta eroon=o)

oli se, kun päästin pettäjämieheni lähtemään hänen hoteisiinsa. Ei mennyt aikaakaan, kun pettäjämies oli taas uutta metsästämässä ja kakkonen sai maistaa omaa lääkettään.

Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin, koreihin ja matkalaukkuihin. Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet hakemaan hänen tavaransa. Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa pöydän ääressä kynttilänvalossa. Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja, rasian kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä. Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen verhotangon onttoon sisäosaan kaviaarin kastettuja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä. Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois.

Kun mies sitten palasi uuden tyttöystävänsä kanssa taloon, muutaman ensimmäisen päivän aikana kaikki tuntui niin, niin ihanalta. Sitten, pikku hiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea mahdollista: siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko asunnon. Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita eläimiä, matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka puolelle. Sitten paikalle tilattiin tuholaisten torjujat, ja huoneiston desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan ulos huoneistosta parin vuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin uusimaan. Mutta mikään ei toiminut. Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona. Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa. Kotiapulainen irtisanoutui. Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää pidempään, vaan päättivät muuttaa pois talosta.

Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan puoleen, he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle talolleen. Sana levisi, ja lopulta paikalliset kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät ottamasta taloa välitettäväksi. Lopulta heidän täytyi ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.

Ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi olevansa valmis tinkimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi vanhan kotinsa takaisin. Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paha haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli noin 1/10 siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut, mutta vain sillä ehdolla, että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit samana päivänä.

Nainen suostui, ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin kuluessa. Viikkoa myöhemmin mies ja hänen uusi tyttöystävänsä katselivat onnellisesti hymyillen muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos talosta... mukaan lukien verhotangot!:DD