Vanha juttuhan se, mutta kertokaapa naiset...
Miksi on niin, että teille ei tällainen kiltti ja hellä mies kelpaa?
En minä ole mikään komistus, mutta ei minua ole rumaksikaan haukuttu.
Aina olen ollut lämmin, hellä ja rakastava tyttöystäviäni kohtaan. Ainakin yritän olla romanttinen, vaikken ilmeisesti oikein osaakaan.
Muistan merkkipäivät, ja annan toki kukkia myös muuten kuin merkkipäivinä. Vain siksi että hän tietäisi mitä minulle merkitsee.
Jos rakkaallani on vaikka selkä/pää kipeänä, koetan vaikka hieromalla helpottaa hänen oloaan. Jos hän on kylmissään / flunssassa, lämmitän häntä ja keitän hänelle kuumaa juotavaa.
En ole korkeasti koulutettu, en omaa hienoa titteliä, mutta siitä huolimatta teen omaa työtäni ansaitakseni toimeentuloni.
Aina olen pyrkinyt ymmärtämään myös toisen näkökantaa kiistoissa. Ikinä en ole tyttöystävieni kanssa riidellyt, toki pieniä "kähinöitä" joskus on syntynyt, mutta yleensä niin mitättömän pienistä asioista ja olen ne aina sopinut ennen nukkumaanmenoa, sillä en pysty nukkumaan jos ajattelen rakkaan ihmisen olevan minulle vihainen.
Kaiken kaikkiaan olen aina uskonut rakkauteen ja sen voimaan.
Surullisimmaksi minut tekee, että nyt viimeisen eron jälkeen olen tajunnut etten enää usko. En usko enää rakkauteen. En jaksa enää edes yrittää. En halua enää pettyä.
Miksi vaivautua, kun en kumminkaan kelpaa, kuin vain joksikin aikaa.
Kuitenkin käy niinkuin ennenkin.
Nainen löytää jonkun "paremman", jolla on jokin akateeminen koulutus ja työssään hieno titteli, tai on jokin komea rakennusmies.
Ei sillä sitten ole väliä että lähes kaikissa tapauksissa nämä "paremmat" miehet ovat sitten joka viikonloppu juovuksissa ja kerskailevat sillä. Ovat myös pettäneet naisiaan, eivätkä edes häpeä sitä. Lähinnä sitä häpeävät nämä naiset, jotka uskovat että vika on heissä eikä unelmien prinsseissä. Onhan heidän miehissään "Sitä jotakin" kun muutkin naiset ovat heistä kiinnostuneita. Se että mies pettää on ilmeisesti heidän vikansa, eivät osaa ottaa prinssiään tarpeeksi huomioon.
Samalla minä olen surullinen entisten tyttöystävieni puolesta. Jokainen heistä on minulle edelleen omalla tavallaan rakas, ja jokainen ansaitsisi olla onnellinen elämässään.
Minä itse vain alan uskoa, että oma kohtaloni on olla yksin, koko tämän elämäni. Ehkä olen ollut entisessä elämässäni joku todella paha ihminen, jonka kohtalona on nyt olla tässä elämässä onneton.
Miksi on niin, että teille ei tällainen kiltti ja hellä mies kelpaa?
En minä ole mikään komistus, mutta ei minua ole rumaksikaan haukuttu.
Aina olen ollut lämmin, hellä ja rakastava tyttöystäviäni kohtaan. Ainakin yritän olla romanttinen, vaikken ilmeisesti oikein osaakaan.
Muistan merkkipäivät, ja annan toki kukkia myös muuten kuin merkkipäivinä. Vain siksi että hän tietäisi mitä minulle merkitsee.
Jos rakkaallani on vaikka selkä/pää kipeänä, koetan vaikka hieromalla helpottaa hänen oloaan. Jos hän on kylmissään / flunssassa, lämmitän häntä ja keitän hänelle kuumaa juotavaa.
En ole korkeasti koulutettu, en omaa hienoa titteliä, mutta siitä huolimatta teen omaa työtäni ansaitakseni toimeentuloni.
Aina olen pyrkinyt ymmärtämään myös toisen näkökantaa kiistoissa. Ikinä en ole tyttöystävieni kanssa riidellyt, toki pieniä "kähinöitä" joskus on syntynyt, mutta yleensä niin mitättömän pienistä asioista ja olen ne aina sopinut ennen nukkumaanmenoa, sillä en pysty nukkumaan jos ajattelen rakkaan ihmisen olevan minulle vihainen.
Kaiken kaikkiaan olen aina uskonut rakkauteen ja sen voimaan.
Surullisimmaksi minut tekee, että nyt viimeisen eron jälkeen olen tajunnut etten enää usko. En usko enää rakkauteen. En jaksa enää edes yrittää. En halua enää pettyä.
Miksi vaivautua, kun en kumminkaan kelpaa, kuin vain joksikin aikaa.
Kuitenkin käy niinkuin ennenkin.
Nainen löytää jonkun "paremman", jolla on jokin akateeminen koulutus ja työssään hieno titteli, tai on jokin komea rakennusmies.
Ei sillä sitten ole väliä että lähes kaikissa tapauksissa nämä "paremmat" miehet ovat sitten joka viikonloppu juovuksissa ja kerskailevat sillä. Ovat myös pettäneet naisiaan, eivätkä edes häpeä sitä. Lähinnä sitä häpeävät nämä naiset, jotka uskovat että vika on heissä eikä unelmien prinsseissä. Onhan heidän miehissään "Sitä jotakin" kun muutkin naiset ovat heistä kiinnostuneita. Se että mies pettää on ilmeisesti heidän vikansa, eivät osaa ottaa prinssiään tarpeeksi huomioon.
Samalla minä olen surullinen entisten tyttöystävieni puolesta. Jokainen heistä on minulle edelleen omalla tavallaan rakas, ja jokainen ansaitsisi olla onnellinen elämässään.
Minä itse vain alan uskoa, että oma kohtaloni on olla yksin, koko tämän elämäni. Ehkä olen ollut entisessä elämässäni joku todella paha ihminen, jonka kohtalona on nyt olla tässä elämässä onneton.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllähän se apeaksi vetää, jos aina tulee jätetyksi, mutta älä kuitenkaan ihan epätoivoon vaivu. Vielä löytyy aikuisia naisia, joita elämänkokemukset ovat kypsyttäneet ja jotka ymmärtävät oikean ihmissuhteen päälle...niin kuin esmes mää :)))
Itselläkin on se tilanne, että jätetyksi tulemisen jälkeen on aika vaikea yrittää edes tutustua toisiin ihmisiin. En kelpaa, en voi kertoa sitä ja tätä ja jospa ensin menee hyvin ja sitten sattuu...jne.jne. Sitä ei kerta kaikkiaan jaksa. Helpompaa on sitten iltaisin itkeä yksin tyynyä vasten kovaa kohtaloaan...tiedä häntä, ehkä se ajan kanssa, vai mitä luulet?
Kuitenkin olen sitä mieltä, että vika ei ole meissä jätetyissä vaan hektistä mielihyvän hakemista korostavassa elämäntavassa, jonka uhriksi ihmiset joutuvat ja vielä raukat luulevat "kokevansa" elämän syvästi. Hah. Itsekkyys ja pinnallisuus, jatkuva paremman ja paremman etsiminen vaikka kaikki olisi jo hyvin. Niin turhaa.
Tsemppiä sinullekin, kulta-pieni.
runkkeja..
Omakohtainen kokemuksesi? 17-20 vuotiaan miehenalun kertomus omasta elämästä?
ei ei ei jei!!
oikea kysymys kuuluu, miksei kiltti mies ja kiltti nainen kohtaa toisiaan?
yleensä (mutta EI AINA!) ne pettymyksen käytöksellän tuottavat tyypit ehtii vaan joteskin ensin. mutta kiltti mies mielessä liikkuvia naisia.
kyllä vielä tapaat suloisen elämänkumppanin, kuulostat oikealta aarteelta joten huoli pois vaikka kurjalta tuntuu!
Nyky-yhteiskunnassa naiset osaavat olla vaativia...
Täällä saat lukea naisten miesihanteista ja siinä tosiaan on aikalailla vaatimuksia. Ei ole helppoa olla mies...
Itsellä yhdessä orastavassa suhteessa nainen sanoi minulle jostain tavallisesta asiasta(en muista): etkö tosiaan tiedä mikä se on? Et olekaan täydellinen?
Siihen lopahti minun innostus... Vai vielä täydellinen... Pitisi olla täydellinen??? Olisi ihmiset tyytyväisiä siihen mitä toinen on, eikä etsisi sitä, mikä toiselta puuttuu.
Hyvä mies! Anna ajan kulua ja ei muuta kuin "uutta matoa koukkuun"!
Kuulepas nyt,
tollainen paketti, jonka itsestäsi kuvaamalla annat, on semmonen aarre, että sinut jättäneet tytöt ovat ilmeisesti vain olleet tavallista tyhmempiä.
Pää pystyyn, radalle ja ties vaikka kohtaisit sen, joka on todella sinun arvoisesi.