Terveiset kotimaahan ja hiphuraa suomenkielisesta palstasta, jossa puhutaan(ainakin pitaisi) monikulttuurisista suhteista.
Koska suomen kielta ei tule harrastettua ihan joka paiva naissa olosuhteissa, ja koska joidenkin mielesta voi olla mielenkiintoista kuulla milta tuntuu asua ulkomailla monikulttuurisessa liitossa, niin kirjoittelenpas lyhyesti minkalaista meilla on. Mina puolestani haluaisin kuulla toisten juttuja parisuhteista ja Suomessa/ulkomailla asumisesta kun mies/vaimo ei olekaan suomalainen.
Asustamme kahta maata, joista kumpikaan ei valitettavasti ole Suomi. Suomessa kaymme vain lomilla silloin talloin ja minun kotimaahani muuttaminen ei tule kuuloonkaan miehen ammatin vuoksi. On siis kielellisesti mahdotonta tyoskennella Suomessa, ainakin aluksi ja koska minun tyoni on freelancer-hommaa, elamme paaasiassa miehen tuloilla. Suurimman osan ajasta oleilemme miehen kotimaassa ja osan vuotta kaymme toissa "ulkomailla". :)
Kieltamatta en koskaan osannut kuvitella etta elamani olisi joskus nainkin liikkuvaa! Toisaalta kaikki on muutenkin ollut niin erilaista verrattuna "tavalliseen" suomalaiseen elamanmenoon. Suomessa emme elaisi niin kuin elamme nyt, sen verran kallis maa Suomi on eika miehen palkka, vaikka kuinka hyva onkin, pystyisi elattamaan perhetta Suomen kamaralla. Ainoa haittapuoli tassa kaikessa eksoottisuudessa on se, ettei yksikaan ystavani ela samantyylista arkea ja nain ollen on joskus vaikea keskustella vaikkapa perhe-elamasta. :)
Meilla on kodinhoitaja ja kokki, jotka huolehtivat taloudenpidosta (en edes osaisi kunnolla kayttaa paikallisia keittiovalineita, taytyy myontaa!). Itse hoidan kahta lasta kotosalla miehen kanssa, joka saa myoskin olla vapaalla suurimman osan aikaa vuodesta. Kulttuurieroja on todella paljon ja niihin olen sopeutunut hyvin. Miehen perheen ja koko suvun laheisyys on huikea verrattuna suomalaiseen tyyliin hoitaa perhesuhteita. :)
Jos niita kuuluisia huonoja puolia halutaan etsia, niin ilmasto on joskus aika uuvuttava talveen tottuneelle, erilaiset otokat eivat viehata eivatka myoskaan tuijottavat ja flirttailevat miehet. Vaikka tykkaankin asua taalla, silti on ihanaa paasta matkalle Eurooppaan ja tyomatkatkin ovat virkistavaa vaihtelua vaikka mies onkin silloin kiireinen.
Koska suomen kielta ei tule harrastettua ihan joka paiva naissa olosuhteissa, ja koska joidenkin mielesta voi olla mielenkiintoista kuulla milta tuntuu asua ulkomailla monikulttuurisessa liitossa, niin kirjoittelenpas lyhyesti minkalaista meilla on. Mina puolestani haluaisin kuulla toisten juttuja parisuhteista ja Suomessa/ulkomailla asumisesta kun mies/vaimo ei olekaan suomalainen.
Asustamme kahta maata, joista kumpikaan ei valitettavasti ole Suomi. Suomessa kaymme vain lomilla silloin talloin ja minun kotimaahani muuttaminen ei tule kuuloonkaan miehen ammatin vuoksi. On siis kielellisesti mahdotonta tyoskennella Suomessa, ainakin aluksi ja koska minun tyoni on freelancer-hommaa, elamme paaasiassa miehen tuloilla. Suurimman osan ajasta oleilemme miehen kotimaassa ja osan vuotta kaymme toissa "ulkomailla". :)
Kieltamatta en koskaan osannut kuvitella etta elamani olisi joskus nainkin liikkuvaa! Toisaalta kaikki on muutenkin ollut niin erilaista verrattuna "tavalliseen" suomalaiseen elamanmenoon. Suomessa emme elaisi niin kuin elamme nyt, sen verran kallis maa Suomi on eika miehen palkka, vaikka kuinka hyva onkin, pystyisi elattamaan perhetta Suomen kamaralla. Ainoa haittapuoli tassa kaikessa eksoottisuudessa on se, ettei yksikaan ystavani ela samantyylista arkea ja nain ollen on joskus vaikea keskustella vaikkapa perhe-elamasta. :)
Meilla on kodinhoitaja ja kokki, jotka huolehtivat taloudenpidosta (en edes osaisi kunnolla kayttaa paikallisia keittiovalineita, taytyy myontaa!). Itse hoidan kahta lasta kotosalla miehen kanssa, joka saa myoskin olla vapaalla suurimman osan aikaa vuodesta. Kulttuurieroja on todella paljon ja niihin olen sopeutunut hyvin. Miehen perheen ja koko suvun laheisyys on huikea verrattuna suomalaiseen tyyliin hoitaa perhesuhteita. :)
Jos niita kuuluisia huonoja puolia halutaan etsia, niin ilmasto on joskus aika uuvuttava talveen tottuneelle, erilaiset otokat eivat viehata eivatka myoskaan tuijottavat ja flirttailevat miehet. Vaikka tykkaankin asua taalla, silti on ihanaa paasta matkalle Eurooppaan ja tyomatkatkin ovat virkistavaa vaihtelua vaikka mies onkin silloin kiireinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Asutte?
Asumme suurimman osan aikaa vuodesta Sri Lankassa ja kaymme toissa USA:ssa.
Miehesi ei ole valkoihoinen WASP, vaan 160 cm "pitkä", pieni tumma srilankalainen. :)
Paitsi että minä ja mieheni matkustelemme EU-henkkareilla pienemmässä maantieteellisessä mittakaavassa.
Suomeen emme muuttaisi kuin ihan jonkin utopisen pakon sanelemana. Mieheni ei saisi sieltä vaikean kielen vuoksi koskaan koulutustaan vastaavaa työtä ja minä joutuisin leppoisan freelance työni ohella lisätöihin. Elintasomme romahtaisi keskiluokan tasolle, pitäisi itse myös siivota ja silittää. Täällä meillä on enemmän aikaa ja varaa hemmotella toisiamme.
Mmm. Mina kylla voisin muuttaa Suomeen vaikkei olisikaan pakon sanelema juttu, silla siella on niin paljon ystavia, sukulaisia ja ihania paikkoja. Mies voisi kenties opettaa yliopistossa englanniksi jonkun aikaa, vaikkei hanella opettajan koulutusta olekaan, mutta palkkaus ei olisi ollenkaan oikeaa luokkaa ja lopulta taytyisi opetella kieli.
Meilla paatulot eivat tietenkaan tule miehen kotimaassa tyoskentelysta vaan juuri ulkomaan tyokeikoista, kiitos mahtavan vaihtokurssin! :)