Terapiasta

Varmasti ihan hyvä asia että joku täysin ulkopuolinen kuuntelee ja johdattelee keskustelua niille "aroille" alueille joista yhdessä kotona ei voida jutella. ratkaisevinta mielestäni kuitenkin on että molemmat ovat valmiita kertomaan REHELLISESTI tunteistaan ja ovat valmiita sitoutumaan asioiden selvittämiseen.
Omat kokemukseni jäivät yhteen kertaan. Vaimo ei ollut halukas ratkaisemaan asioita eikä myöskään ko. tapaamisessa puhunut juuri mitään. Sain tunnustuksen rehellisyydestäni ja siitä että olen hyvä isä lapsille. Hyvältähän se tuntui kuulla tuo hänen suustaan, mutta ei sillä paljon asioita eteenpäin autettu. Terapeutti halui uskoa (ja sen myös sanoi) meidän suhteen jatkumiseen, mutta toisin kävi.
Kaikesta on nyt jo yli vuosi ja eropaperit on allekirjoitettu ja erillään asutaan.

Kannattaa katsoa sitten myös googlettamalla erilaisia avioliittoleirejä ja viikonloppuja, googlettamalla löytyy. Ja esim. kataja ry:n sivulla on pajon infoa ja eri mahdollisuuksia ja linkkejä.
Intensiivinen työskentely on joskus hedelmällsempää kuin kerran viikossa tunnin puolentoista palaveri...

millä mielellä osapuolet ovat mukana että siitä mistä kenkä puristaa.

Näin jälkikäteen ajateltuna omassa tapauksessa olisi varmastikin ollut parempi vaihtoehto osallistua sellaiselle parisuhdekurssille/leirille, jossa yhtenä aiheena olisi ollut myös fyysinen läheisyys käytännön harjoittelujen kera. Erottu on eli tämä on vain tällaista jälkiviisastelua :-(

Meillä on kohta käyty terapiassa vuosi. Ei siitä ole ollut parisuhteen kannalta juuri mitään hyötyä, mutta minun omat silmäni se on avannut. Olen löytänyt omat vikani ja kehityspaikkani. Tuskaisen hidasta se on ollut, mutta en usko, että tunne-asioita voi nopeasti ymmärtää, varsinkaan omasta itsestään.

Jotta terapiasta olisi ollut parisuhteen kannalta hyötyä, meidän olisi pitänyt mennä sinne ajoissa ja olla myös molempien valmiita rakentamaan ratkaisuja syyttelyiden sijaan.

Omalla kohdallani veikkaan vahvasti, että eroamme jossain vaiheessa, mutta en vielä tiedä koska (meillä ei ole muuta "ongelmaa", kuin että olemme totaalisen vieraita toisillemme). Uskon silti, että tästä terapiasta on ollut paljon hyötyä; olen tehnyt voitavani ja olen siinä samalla kasvanut itse ihmisenä ja voin joskus olla paljon parempi puoliso, jos uusi suhde vielä tulee vastaan.

Meillä kävi niin, että vaimoni oli uskoton 21 vuoden jälkeen. En halunnut kuitenkaan koko perhe-elämää siihen kaataa, vaan menimme heti ammattiauttajalle. Se onnistui hyvin ja halusin muutenkin antaa anteeksi. Nyt 3 kk jälkeen meillä menee yhtä hyvin kuin seurusteluaikoina, myös seksissä. Hieno homma, innostan kaikkia auttajan puheille; ja oikea, rakentava asenne mukaan