Oletko intohimoinen?

asioihin intohimoisesti ja ajattelen asioita välillä liiaksikin..uskallus ei aina riitä, mutta...
intohimoinen, kun olen rakastunut...jollain tavalla työhönikin ja sen tekemiseen suhtaudun intohimolla...en muuta työtä tahtoisi tehdäkään. Joskus on ehkä huono asia, sillä intohimoisena ihmisenä saatan leimahtaa liekkeihin liian helposti eli ns. räjähtää, mutta se on onneksi lyhytkestoista ja äkkiä olen taas rauhallinen...vaikee selittää, en tiedä ottaako tästä mitään selkoa. ;)

Olen erittäin intohimoinen.

Suhtaudun tärkeimpään ihmissuhteeseen erittäni intohimoisesti, samoin sängyssä olen aina ihan täpinöissäni ja kiihkeenä.

Jos omistaudun jollekin asialle, olen erittäin intohimoinen. Musiikkiin suhtaudun intohimoisesti.

Välillä tästä on haittaa koska saatan sen takia ottaa pultit kun joku toinen ei suhtaudu yhtä kiihkeästi samaan asiaan kanssani x)

Kuten 2 aiempaa vastaajaa: OLEN INTOHIMOINEN!

Lähinnä seksissä, rakkaudessa, tunteissani ylipäänsä. Helposti myös otan pulttia, jos todella aihetta on. ...Joskus vähän aiheettakin sanon selvät sävelet ;).

Jos tykkään miehestä, jonka kanssa seurustelen, ei häneltä asia jää epäselväksi;D. Mieskin saisi olla intohimoista laatua, ei mikään joka sanansa ja liikkeensä tarkoin harkitseva ja punnitseva pupujussikka...

Eletään! Intohimo on ihanaa kunhan sillä ei vahingoita lähimmäisiään - tai itseään.

Työhöni en suhtaudu intohimoisesti, tämä työ onkin niin tylsää, että olen vaihtamassa alaa...

Joskus 15-17 vuotiaana olin älyttömän intohimoinen ja himoitsin tyttöjä. Mikään muu ei ole ennen sitä ja sen jälkeen himottanut minua yhtä paljon, ei lähellekään yhtä paljon. Nykyään minua ei himota mikään.

Nyt olen intohimoisesti rakastunut erääseen mieheen..ja syön intohimoisesti suklaata, kun en saa häntä.