...rakastumisesta ensi silmäyksellä??!! Minulle juuri nimittäin on käynyt niin, olen umpirakastunut mieheen, jonka tapasin Suomi24 kautta. Olemme molemmat himpan yli 4-kymppisiä, pitkät avioliitot takana ja lapset jo isoja. Nyt on eri tavalla aikaa toiselle ja tämä mies on vienyt täysin sydämeni. Ja niin on käynyt myös hänelle. Hän puhuu avoimesti tunteistaan, antaa minulle niin paljon rakkautta ja hellyyttä, en ole aikaisemmin sellaista kokenut. Ja hän on todellakin juuri sitä, mitä sanoo olevansa. Rehellinen ja sanojensa mittainen mies. Vasta kuukausi tunnettu, mutta jo nyt suunnittelemme elämäämme vähän pidemmällekin kuin vain huomiseen. Ja merkki suhteen vakavuudesta on jo sekin, että hän on esitellyt minut erittäin läheiselle veljelleen ja tämän vaimolle, äiti on vuorossa kohtapuoliin. Haluaisin kuulla muiden kokemuksia siitä, ovatko nopeasti liekkiin leimahtaneet suhteet ja tunteet kestäneet jne.
Kommentteja...
...kokemuksia...
273556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
mutta tarinasi kuullostaa vähän..,hmm no joo ihan mielnkiintoiselta...
tositarinaani vaan kokemuksia, mietelmiä rakastumisesta päätä pahkaa, ilman varoitusta, kuin salama kirkkaalta taivaalta.
voi juurikaan muuta sanoa näin narsistisen miehen exänä kuin, että olepa varovainen...
Nuo salamarakastumiset kuuluvat silloin herkästi kuvioon, kun jompikumpi kärsii narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Kaikki näyttää olevan liian hyvin ollakseen totta. Rakastuminen on silloin niin helppoa. Anteeksi vaan suorat kommenttini ja lycka till.
Mulla samoja kokemuksia narsististen exien kanssa: salamarakkautta, läheisten esittelyä, lupauksia lupauksia lupauksia. Ihanaahan se aina on ekat kolme-neljä kuukautta mutta sitten....huh huh kun alkaa silmät avautua ja luurangot kaapeista kolista. Ole varovainen, suojaa itsesi isoilta pettymyksiltä, kaikkea hyvää sinulle.
eksä olen. Syttyihän se kuin salama kirkkaalta taivaalta, hän kohteli minua kuin prinsessaa ja vannoi rakastavansa elämänsä loppuun... Loppui tarina samalla tavalla, kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmoitti hän ettei enää rakasta ja haluaa minut pihalle heti. Syy oli kuulemma minun, en ollut riittävän hyvä hänelle... Olehan varovainen äläkä usko kaikkeen. Kivaahan se vähän aikaa on mutta karu totuus sieltä jossain vaiheessa iskee...
mitä narsistisiin piirteisiin kuuluu. Tämä mies kaukana siitä. On se vaan jännä juttu...miksi aina tulee negatiivissävytteistä palautetta, tosin ystäväni ovat onnellisia puolestani..että näin vanhoilla päivilläkin saa kokea jotain näin ihanaa ja se, että tunteet ja intohimo eivät todellakaan ole kuolleet, päinvastoin.
kuulla niitä negatiivisia kokemuksia? En uskonut minäkään että omani olisi mikään narsisti, näin jälkeenpäin sen vasta ymmärrän. Sen verran fiksusti hän manipuloi ympärillään olevia ihmisiä. Toivotaan, ettei sinulle käy näin.
Silti 'haksahdin' narsistiin. Itse asiassa alan ammattilaiset eivät ole sen paremmin suojassa narsisteilta kuin muutkaan. Jossakin määrin voi olla jopa niin, että 'ammattilaiset' ovat jopa otollisempia uhreja narsisteille, johtuen mm. empatiakyvystä ja halusta ymmärtää niin paljon... Toivon, että viestin aloittajan kohdalla ei kuitenkaan olisi kyse narsistisesta kumppanista. Silti tekee mieli sanoa, että ole varovainen. Ja toivottavasti kaikki me varoittelijat olemme väärässä: Toivotan onnea onnesi vuoksi!
Ihastua voi, mutta että rakastua hetkessä....rakkaus vaatii aikaa ja kehittyy ja kasvaa ajanmyötä. Mukavaa että olet tavannut ihmisen kenen kanssa viihdyt mutta rakkautta et hetkessä tavoita!
tätä kommenttia? Miksi rakastaminen vaatii pidemmän aja ? Mihin tämä perustuu ? Toki, rakastumistahan tämä alku enemmän on, mutta rakkaus kulkee ihan vierellä.
tiedä ja ymmärrä miksi? Ihmiset usein puhuvat rakkaudesta ja rakastamisesta ymmärtämättä näiden suurien ja merkityksellisten sanojen sisältöä. Tutki alan kirjallisuutta niin saat toivottavasti vastauksia kysymyksiisi.Eletty elämä ne sinulle antaisi myös....
Mielipiteeni naisena on, että rakkaus ei tule salamana taivaalta ja kehittyy välitellen. Salamana tulee intohimo, endorfiinit, tunne, kepeys, keveys, hurmos, kiima. Tiedän mitäs se on, mutta kaikki em. häviävät tai muuttavat muotoaan.
OK, voihan sitä sanoa rakkaudeksi.
Pitäisi kait ensin määrittää sana "rakkaus".
Rakkaus on ajassa kasvanutta luottamusta, harmoniaa, toisen virheiden hyväksymistä, kompromisseja, ajattelemista ennekuin sanoo, hiljaisuutta tai äänekkyyttä toista loukkaamatta.
Minulla on takana kaksi avioliittoa ja kaksi todella pitkää suhdetta (yhdessä asuen) ja muutamia seurustelusuhteita. Ja aina olen tehnyt sen virheen, että olen luullut hurmosta rakkaudeksi.
Kaikkea hyvää silti. Jos se on sen arvoista, anna palaa. Älä kuitenkaan sotke raha-asioitasi!
Ajatuksesi ovat todella lähellä minun käsitystäni rakkaudestä.Selkeästi ja kauniisti kerrottu, kiitos.
upeasti sanottu ja kiteytetty
rakkaus roihahti heti kun livenä tavattiin. Tapasin hänet kanssa suomi24 chatissa.
Olemme myös päälle 40v ja olemme olleet yhdessä 4v välimatkaa oli reilut 100km,talvella muutin mieheni luokse ja 16.6.07 mentiin naimisiin.
tällaista ;) Isosti toivotan Onnea teille molemmille, että olette löytäneet toisenne!!!
Suhteen vakavuudesta ei kerro mitään se, tuletko esitellyksi hänen vanhemmilleen ja sukulaisilleen. Kokemusta nimittäin on pariinkin kertaan minulla sellaisesta "suhteesta", että hirveällä innolla edetään - ja esitellään uusi kaveri niin vanhemmille kuin ystävillekin ja ollaan niin rakastuneita.
Mutta mitä tuohon sinun tarinaasi tulee niin siinä voi olla yhtä hyvin onnellinen parisuhde sinulle lopun iäksesi tai sitten muutaman kuukauden intohimoinen ihmissuhde-trippi. Kuka näistä tietää, emme edes itse. Yllättäviä juttuja voi tulla toisesta esille siinä vaiheessa kun jo kuvittelee tuntevansa hänet päästä munaskuihin.
Tuota ihmettelen kun olette vain kuukauden tunteneet, niin jo pitää vauhdilla esitellä veli vaimoineen ja nyt jo äitikin ja vielä suunnittelette elämäänne vähän pidemmällekin...
Siis, come on...1kk - Sehän ei ole vielä MITÄÄN !!!
Olette jo päälle 40-kymppisiä, vasta ihastuneita ja tutustumassa toisiinne. Kuvittelisin, että haluaisitte ensin tutustua kunnolla ja olla tosi paljon kahdestaan, ennenkuin sukuun on kiinnostus tutustua. Suhde ei välttämättä ole vakava vasta kuukauden jälkeen, luulisi elämänkokemuksenne ym:n vaikuttavan jotenkin.
Tottahan sitä innostuu uudesta suhteesta, mutta toiseen tutustuminen ja tuntemaan oppiminen vie aikaa, paljon enemmän kuin tuo. Pelkäänpä vain että putoat vielä...ja lujaa...etenkin kun olette netin kautta tavanneet. Hupsista, niin mies saattaa löytää vielä kiinnostavamman.
No, kaikkea hyvää teille kuitenkin. Itse olen seurustellut nyt 1,5v ja molemmat olemme 40 mekin. Nyt vasta viime kuukausina olemme alkaneet miettiä yhteistä elämää. Meillä välimatkaakin jonkun verran ja lapset sekä muu elämäntilanne, johon muutokset vaikuttavat paljon. Mekin ihastuimme, rakastuimme tosi nopeasti. Meni kuitenkin parikin kuukautta ennenkuin tutustuin hänen äitiinsä, hän omiin vanhempiini vasta lähes 1/2 vuoden kuluttua. Lapsiakin emme ottaneet heti mukaan seurustelukuvioihin, ennenkuin lähes kuukauden päästä. No, ihmiset ovat tietty erilaisia...nyt on suhteemme tosi vakaalla pohjalla, voidaan jo puhua Rakkaudesta ja rakastamisesta. Olen onnellinen ja niin sanoo mieskin olevansa.
Toivottavasti tekin tulette onnellisiksi. Kaikkea hyvää ja aurinkoista kesää ! :)
kovin skeptisiä vastauksia tarinaani. Jotenkin arvasin, että tällaista palautetta tulen saamaan. Jotenkin sitä vaan näin vanhempana ja elämää kokeneena tietää, mikä tuntuu hyvältä ja toimii. Mitä sitä enempää ihmettelemään. Joka tapauksessa olemme molemmat vakavin mielin liikkeellä, ei tässä iässä viitsi enää fiksut ihmiset pelleillä. Eikä mahdollisen tulevan anopin tapaamisesta ole lyöty päivämäärää lukkoon....Heh...No, kaikilla on omat kokemansa ja niinhän me suomalaiset taidamme olla aika pessimististä kansaa, vaikeaa iloita toisen onnesta etc.
Siis sehän on mahtavaa, jos kaksi ihmistä on löytänyt toisensa ja ovat toisiinsa umpirakastuneita. Harva kait tuollaista kolahdusta kokee varsinkaan vanhemmalla iällä.
Sinänsä en itse tuomitse myöskään noita epäilevästi suhtautuvia, sillä ihmiset ajattelevat ja kokevat asioita niin eri tavalla. On erilaista menneisyyttä, erilaisia kokemuksia ja eriluonteisia ihmisiä, joilla omat ajatuksensa asioista.
Itse en ole moista kokenut ja olen luonteeltani hieman rauhallisemmin etenevä.
Hei, kaikkea hyvää vaan teille ja tuoreelle suhteellenne!
Pitää kommentoida: nettin kautta voi oikeasti löytää elämänsä miehen, se on nykypäivää, mutta kieltämättä monet yli 40-vuotiaat elävät vielä jossain menneessä 80-luvussa.. Siirtykää 2000-luvulle. Nuoret ovat jo siellä!
Minä tapasin mieheni netissä ja yhdessä asutaan ja ollaan jopa onnellisia! Muutettiin yhteen noin 10 kk tuntemisen jälkeen. Tässä iässä ei välttämättä halua viivytellä ratkaisuja jos tuntuu oikealta. Neuvoksi uudelle parille: seurustelkaa ja tutustukaa, käykää lomalla yhdessä, nauttikaa toisistanne. Jos olette oikeita toisillenne niin kyllä se tunne siellä pysyy!
ajattelemme mekin tämän upean miehen kanssa, että tässä iässä ei kannata turhia viivytellä jos sydämessä tunne, että tämä on se oikea...Juu, mekin olemme varanneet loka-marraskuulle matkan lämpöiseen, nautimme toisistamme, kesän aikana tarkoitus käydä erilaisissa tapahtumissa - kesäteatterissa, bluesfestareilla ym. ym. Mahdoton halu tutustua toiseen enemmän ja enemmän, ja syvällisemmin ;)
Rane toivotteluista ;)
On pakko kertoa oma tarina. Olin pari vuotta sivuilla ja muutaman kerran jopa ihastuin niin että seurustelin kunnes... Tapasi loppu talvesta oman puoliskoni, rakastuimme samantien ja sen vaan tunsi että näin sen pitää ollakkin. Hän on kaikkea mitä ikinä mieheltä toivoin :) Olemme olleet vain n. 4kk yhdessä, hän kosi ja nyt kihlajaisia vietetään kuun lopussa. Tulevaisuushan on tietty avoinna mutta selkeä kuvio mielessämme. Kyllä sen itse tietää kun se oikea kohdalle sattuu. Meillä oli onni matkassa koska ilman suomi24:ää emme luultavasti olisi koskaan löytäneet toisiamme.
Ei rakastuminen mielestämme aikaa katso eikä ole mitään määritelmää kauanko pitäisi ennen sitä seurustella että uskaltaisi ajatella tulevaisuutta yhdessä. Sen oikean kanssa tietää kyllä sitten että tekee niin mikä oikealta tuntuu :)
Onnea ja tsemppiä kaikille, älkää luovuttako.
t. Outi
Rakastumishetkeä EI VOI määritellä. Itselleni, minä rakastan sinua, Ei ole mikään täyte lause. Takanani on pitkä avioliitto sekä avoliitto ja koen olleeni rakastunut vain niissä ja kertonutkin sen vaikkei ne suhteet loppuelämääni kestäneetkään. Nyt kuitenkin vain tuntuu siltä että tämä on se loppuelämäni mies ja suhde. En ole koskaan kokenut olevani näin rakastettu koska hän osaa sen kaikintavoin näyttää ja puhua tunteistaa joten.... Onnea teille vaan kovasti äläkä välitä pessimisteistä kommenteista vaan nauti onnestasi ja luota siihen ja tulevaan mieheesi :)
y. Outi
ja aivan ihanaa kuulla toisenlaisiakin tarinoita ja kommentteja ;) Kiitoksia Sinulle kannustavista sanoista ja toivotan Teille myös kaikkea hyvää ja onnea yhteiseen elämäänne!!!!
Itselleni kävi samantyyppisesti, vaikken olisi koskaan uskonut. Yhteinen elämämme on toki edelleen melko nuori (puoli vuotta), mutta hän oli mitä sanoi olevansa. :) Hienoa, että olette löytäneet toisenne, onnea jatkossakin, ja ennenkaikkea...nauttikaa toisistanne ja onnestanne!