vitsikästä kun kuulee, lukee, kokee ja näkee. Näitä juttuja niin miten hiton naiivi sitä on ollu joskus pentuna tai no olenha mä pentu vieläkin 24v. Olo on vähän semmoinen kun selvis ettei joulupukkia olekkaan... Mitä intoa joulussakaan sen jälkeen oli. Sama juttu on tässä mullekkin käyny. Pikku hiljaa tässä kun on seurustellu itsekkin ja näkee mitä tää touhu on niin täähän on joku jumalan sairas läppä tai luonnon. Mitä järkeä on omistautua kellekkään kaikkihan loppujen lopuksi elää itseään varten. Ei siinä paljoa toisen tunteet loppujen lopuksi paina. Kuuntelee miten tyytyväisenä naimisissa olevat ihmiset kertoo kun on päässyt pettämään siippaansa. Oikein harmittaa niiden puolesta jotka ei vielä ole tarpeeksi kyynisiä ja uskoo kaiken roskan mitä niille rakkaudesta syötetään. Kaiken tän paskan takana on kuitenkin juuri se ihminen joka väittää rakastavansa sua. Vitsikästä touhua minusta ainakin.
Mua ei tietääkseni vielä ole petetty mutta eiköhän mulla ole se kaikki hauska edessä suurella todennäköisyydellä. Miltähän sekin tuntuu?
Mua ei tietääkseni vielä ole petetty mutta eiköhän mulla ole se kaikki hauska edessä suurella todennäköisyydellä. Miltähän sekin tuntuu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos aikuistuminen tarkoittaa kyynistymistä, jään mielelläni tällaiseksi pennuksi.
Etkö oikeasti tunne yhtään pariskuntaa, jonka liitto olisi ollut pitkä ja oikeasti onnellinen...? Ihan tosi?
valitettavasti. Siis ne ihmiset jotka tunnen hyvin tiedän heidän sählänneen aika paljon. Ehkä mun tuttavapiiri on jollain tapaa perseestä.
Mäkin haluisin jäädä pennuksi...
lähinnä lapsellista.
Kun elämä ei menekään niin kuin itse toivoi ja haaveili, ei pidä kuvitella, että olisi ollut parempi jättää haaveilematta.
Pettymyksiä tulee kaikille väistämättä.
Kyynikot jäävät elämässä paitsioon, kun eivät edes yritä mitään...
totta. Mielellään olisin uskonut siihen joulupukkiin. Sekin on kovin suhteellista mikä on lapsellista. Naiivius on lapsellista. Inhímillistä on pettyä joskus kuten lätkän mm-kisat opettaa. Sen verran kannattaa kyynistyä että osaa epäillä.
Miksi paukuttaa päätänsä seinään kun voi käyttää sen energian muuhunkin?
Mutta kyynikko ei käytä energiaansa muuhun vaan jää itkemään maailman pahuutta...
tuo lätkä on kyllä hyvä vertaus; kyynikon mielestä ei kannattaisi ottaa osaa koko kisoihin, kun ei kuitenkaan voiteta...
Mä tiedän ton ihmistyypin joka ajattelee noin kuin sinäkin. Elämä ei ehkä ole ruusuilla tanssimista mutta ei se ole niin mustavalkoistakaan...
Itse en yksinkertaisesti jaksa uskoa siihen että kaikissa pitkissä suhteissa ja avioliitoissa toiset pettäisivät poikkeuksetta toisiaan.
En mä mikään sinisilmänen ja naiivikaan ole, tiedän kyllä että ikäviä asioita tapahtuu toisen selän takana, mutta emmä pidä sitä minään automaattisena tapahtumana.
Kaikki ihmiset eivät ole läpeensä vittumaisia. Oikeita hyviä ihmisiäkin löytyy, aivan varmasti.
Täällä toinen, joka on ilmeisesti elänyt suhteellisen lyhyen elämänsä tynnyrissä, kunnes joku otti kannen pois ja pääsin karkuun. Ja nyt tajuan, että ihmiset todellakin pettää ja pettää ja pettää. Miten tässä muka voisi olla kyynistymättä?
Kun saa kuulla, että vuosia yhdessä ollut "täydellinen" pari ei olekaan niin täydellinen, alkaa tajuta aikuisten maailmaa. Kun tajuaa, että toinen "täydellinen" pari, ei olekaan täydellinen, tajuaa taas lisää aikuisten maailmaa.
Kun huomaan, että n.70% minua lähestyvistä ihmisistä seurustelee, tajuaa taas lisää aikuisten maailmasta.
Kun huomaan, että "täydellisen pariskunnan" toinen osapuoli olisi valmis tekemään minun kanssani "asioita", alkaa surettaa.
Tällaistako tämä on lopun elämää?
Kyynisyys on tässä maailmassa järkevää. Sanoisin,e ttä semmoinen ihminen, joka ei suhtaudu asioihin varauksella ja tietyllä määrällä kyynisyyttä, on tyhmä. Oikeasti tyhmä.
Minuakaan ei ole petetty, vielä. Tässä kertakäyttöihmissuhteiden luvatussa ajassa oletan joskus senkin vielä tapahtuvan. Kunhan ensin pääsisin kertakäyttöihmissuhteista edes 10-kerran käyttösuhteisiin. Tosin en tiedä itsekään, että haluanko edes. Koska edelleen tietynlainen naiivi suhtautumiseni tähän maailmaan vetää puoleensa ilmeisen vääränlaisia ihmisiä... Tähän on tultu.
Parempi olla tyhmä kuin jättää elämä väliin...
Jos edes muutaman vuoden osaa luottaa ihmisiin, on elänyt palkitsevamman elämän kuin kyynikot.
Pettymyksiä on aina luvassa, mutta ne ovat pieni hinta luottamuksesta.
asiasta. Tälleen kun on minutkin ilmeisesti tynnyrissä kasvatettu niin on aika karua huomata totuus asioista. Tämä vaihe menee varmaan ohi. Onhan mulla tälläkin hetkellä hieno tyttöystävä jolla on hyvä sydän joka riittää mulle mainiosti, mutta muutkin miehet huomaa että hän hieno tyttö ja häntä isketään usein baareissa. Hänellä on paljon miespuoleisia lapsuuden ystäviä joten on aika helppoa tehdä virheitä tuossa ympäristössä.
Minkäs mä sille mahdan en todellakaan ala rajoittamaan toisen menoja kun itsekkin menen vapaasti miten sattuu. Riskejä täytyy ottaa jos hän nyt kuitenkin sattuisi olemaan se hyvä tyyppi loppu elämäksi. Mä en muita naisia kaipaa koskaan. Tietysti on mulla naiskavereita jotenkin etäisiä semmoisia.
Mutta jos tääkin suhde kariutuu niin olen tehnyt sopimuksen että alan elämään yksinäni ja harrastan yhdenillan juttuja. Olen aikasemminkin ollut semmoinen ja ihan onnellinen olin silloinkin.