Kävin äsken maalla,ja mieleeni tulvi useita ajatuksia.Täällä minäkin,nettiin kadonneena harhailen.Tosin profiilia ei ole ollut vuoteen,syynä pilvilinnasta putoaminen.En usko että mies täältä löytyy.Vaatimustaso on niin kova.Monet vaan pelaa,valikoi,pitää useita rautoja tulessa,arvostelee,vertailee.
Ihmiset ovat aivan koukussa tähän,luovat mielikuvia,etsivät ja etsivät.Siis profiileihin,valokuviin,viestittelyyn,treffailuun.Minua kiinostaa enemmän keskustelupalstat,tosin on kulunut puoli vuotta viime kerrasta.
Täällä sitä saa lukea mitä ihmiset todella ajattelevat, miten toimivat.
Ajattelin tänään siellä maalla,miten ihminen on vieraantunut kauas luonnosta.Monen elämän täyttää netti.Ei ole mitään muuta.Töissäkin pitää salaa käydä tsekkaamassa.
Miten olikaan ihanaa tuntea se hiljaisuus ja rauha.Katsella vihreitä peltoja,kukkia,eläimiä.Ilma oli puhdasta,kaikki kiire,hälinä,meteli oli poissa.
Olen itse maalta kotoisin,mieleen tuli kaikki muistot lapsuudesta,metsämansikat,uimaretket,verkkojen laittaminen aamulla järveen,mummolareissut jossa tunsin että minua rakastettiin enemmän kuin kotona.
Kuinka olisikin ihanaa viettää jonkun kivan miehen kanssa pari päivää tässä idyllissä,tutustua toiseen ja jakaa ajatuksia.Kerätä kukkia,tehdä piknik pellon reunalle,käydä kuutamouinnilla.
Kaikkea ehti tulla mieleen sen lyhyen 10 min aikana.Vein vain tyttäreni tallille ja pysähdyin katsomaan maisemaa,ajatus alkoi rientää.
Mietin mikä olen,juureton, eksyksissä,nettiin kadonnut.En halua että se nielee minut kokonaan.
Niin,nyt tarkkavainen vuosia keskusteluja lukenut toteaa, et tuo on taas se sama joka kirjoittaa eri nimimerkillä.Asia joka ei merkitse minulle mitään.En hae huomiota.
Olen,olen se sama joka kirjoitti:yksinäisyys kuristaa,et ei tarvii miettiä sitä.
Mistä löytäisin miehen joka haluaisi viettää kanssani pari päivää luonnon keskellä?
Siinäpä kysymys.Ja ehkäpä juuri ketään ei tällainen kiinosta.
Raha,asema ja se mitä rahalla saa, on monen mielestä mukavampaa.Minulle riittäisi pienet asiat,asiat joita rahalla ei saa.
Taidan olla niin ulkona kaikesta,siksi vaellan yksin omia polkujani.
Ihmiset ovat aivan koukussa tähän,luovat mielikuvia,etsivät ja etsivät.Siis profiileihin,valokuviin,viestittelyyn,treffailuun.Minua kiinostaa enemmän keskustelupalstat,tosin on kulunut puoli vuotta viime kerrasta.
Täällä sitä saa lukea mitä ihmiset todella ajattelevat, miten toimivat.
Ajattelin tänään siellä maalla,miten ihminen on vieraantunut kauas luonnosta.Monen elämän täyttää netti.Ei ole mitään muuta.Töissäkin pitää salaa käydä tsekkaamassa.
Miten olikaan ihanaa tuntea se hiljaisuus ja rauha.Katsella vihreitä peltoja,kukkia,eläimiä.Ilma oli puhdasta,kaikki kiire,hälinä,meteli oli poissa.
Olen itse maalta kotoisin,mieleen tuli kaikki muistot lapsuudesta,metsämansikat,uimaretket,verkkojen laittaminen aamulla järveen,mummolareissut jossa tunsin että minua rakastettiin enemmän kuin kotona.
Kuinka olisikin ihanaa viettää jonkun kivan miehen kanssa pari päivää tässä idyllissä,tutustua toiseen ja jakaa ajatuksia.Kerätä kukkia,tehdä piknik pellon reunalle,käydä kuutamouinnilla.
Kaikkea ehti tulla mieleen sen lyhyen 10 min aikana.Vein vain tyttäreni tallille ja pysähdyin katsomaan maisemaa,ajatus alkoi rientää.
Mietin mikä olen,juureton, eksyksissä,nettiin kadonnut.En halua että se nielee minut kokonaan.
Niin,nyt tarkkavainen vuosia keskusteluja lukenut toteaa, et tuo on taas se sama joka kirjoittaa eri nimimerkillä.Asia joka ei merkitse minulle mitään.En hae huomiota.
Olen,olen se sama joka kirjoitti:yksinäisyys kuristaa,et ei tarvii miettiä sitä.
Mistä löytäisin miehen joka haluaisi viettää kanssani pari päivää luonnon keskellä?
Siinäpä kysymys.Ja ehkäpä juuri ketään ei tällainen kiinosta.
Raha,asema ja se mitä rahalla saa, on monen mielestä mukavampaa.Minulle riittäisi pienet asiat,asiat joita rahalla ei saa.
Taidan olla niin ulkona kaikesta,siksi vaellan yksin omia polkujani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen asunut maalla reilun 10 vuotta. Muutin tänne kaupungista. Takaisin kaupunkiin muutan sitten kun en mummelina enää jaksa tehdä lumitöitä. Nautin siitä, että kiireisestä työstä kotiin palatessani pääsen luonnon rauhaan. Etenkin näin kesäisin on mukava ottaa päivän lehti ulos luettavaksi tai juoda aamukahvit pihalla. Puhumattakaan puusaunasta, jossa on mahtavat löylyt. Saunan jälkeen voi istuskella pihalla vaikka ilkosen alasti, ei ole naapureita kyttäämässä. Maaseutu on ehdottomasti minulle oikea paikka.
Yksi pikkuongelma kuitenkin on. Asun yksin. Jäin maalle, kun exäni muutti takaisin kaupunkiin. Yleensä kaikki tuntuu ajattelevan, että isännät etsivät taloonsa emännän. Minä kun taas en talostani halua lähteä. En ole näinä eron jälkeisinä vuosina löytänyt sellaista miestä, joka muuttaisi maalle. Olen jo ajatukseen tottunut, mutta olisihan se joskus mukava istua saunan jälkeen mukavan ukon kanssa vilvottelemassa. Elämässä on tehtävä valintoja ja tämä on minun valintani.
Kyllä maalla on mukavaa!!
Maaseutuasuminen kaupungin kyljessä kaikkine ihanuuksineen ilman pakonomaista sitoutumista maaseutuyrittämiseen lienee useimman naisen toive, mutta siitä profiilissa tai vastausviestissä mainitessa niissäkin tapauksissa, joissa nainen nimenomaan etsii maaseudun rauhaa, tahtoo karkottaa potentiaalisen naiskandidaatin. Miten sitten miehet asiaan reagoivat, en tiedä senkään vuoksi, etten ole pyrkimässä kenenkään helmoihin. Toisaalta en sitä poiskaan sulje. Luulisin kykenevän tarjoamaan hyvän kodin ja asuinpaikan sisäsiistille ja koulutetulle vapaalle naiselle.
Asun maaseudulla ja kuljen päivittäin töissä kaupungissa ja tässä asumismuodossa on lukuisia hyveitä, kuten ilmainen lumiurakointi, puoli-ilmaiset polttopuut ja ruisleivät, jotka eivät tarkoita sitä, että saatu apu tulisi ilman vastavuoroisuutta. Vastavuoroisuus saattaa olla sitä, että annetaan naapureille kyydytystä saaden matkaseuraa joka-aamuisille työmatkoille tai paimennetaan porukalla karanneita elukoita tms.
Kaupunkiasumisestakin on kokemusta ja on todettava, että töiden päätyttyä on aina kiire jonnekin ja kauas...