Suhteemme on kestänyt jo 12 vuotta. Aloimme seurustella alaikäisinä. Viime vuosina olen alkanut harmitella sitä, kun mies ei vie vihille.
Siitä on puhuttu ja mies on luvannut että sitten ja sitten...
Alkaa jo epäillyttää, että vedättääkö mies minua? Onko tämä vastuuta pelkäävä tapaus vai mikä syynä vitkutteluun?
Tässä suhteessa on aika paljon menty miehen ehdoilla muutenkin.
Jäänkö odottelemaan vai lähdenkö?
Älkää käskekö puhumaan miehelle, sieltä ei syytä löydy.
Haluaisin miehiltä mielipiteitä tähän, miksi mies ei halua virallista sitoutumista eikä muutenkaan "rakenna" suhdetta tai hirveästi suunnittele tulevaisuutta?????
Minä alan kyllästyä tähän pelkkään "olemiseen"!
Siitä on puhuttu ja mies on luvannut että sitten ja sitten...
Alkaa jo epäillyttää, että vedättääkö mies minua? Onko tämä vastuuta pelkäävä tapaus vai mikä syynä vitkutteluun?
Tässä suhteessa on aika paljon menty miehen ehdoilla muutenkin.
Jäänkö odottelemaan vai lähdenkö?
Älkää käskekö puhumaan miehelle, sieltä ei syytä löydy.
Haluaisin miehiltä mielipiteitä tähän, miksi mies ei halua virallista sitoutumista eikä muutenkaan "rakenna" suhdetta tai hirveästi suunnittele tulevaisuutta?????
Minä alan kyllästyä tähän pelkkään "olemiseen"!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se oleminen jatkuu noiden rituaalien jälkeenkin. Itseni on kovin vaikea ymmärtää miten jokin uskonnollinen juttu jotenkin muuttaisi sitoutumisen astetta.
Ymmärrän hyvin, itsellä vähän sama tilanne, joskin yhdessäoloa takana "vasta" kahdeksan vuotta.
MUTTA. Minä olen tullut siihen tulokseen, että tässä on elämäni mies, jonka kanssa olen onnellinen, oli liittomme nimike mikä tahansa. Avioon haluaisin, mutta mieluummin olen tämän miehen kanssa avona kuin muun kanssa aviona.
Tämä oli se ratkaiseva ajatus. Jos avioliitto on sinulle ensisijainen prioriteetti, lähde. Mikään ei takaa, että naimisiin menisitte. Mutta jos mies sen sijaan on kaikkea mitä haluat, ja vain yksi juhla/rituaali puuttuu, niin kannattaa keskittyä siihen mitä sinulla on ja mistä olet onnellinen - avoliitostanne. Ja niin, oleminenhan ei miksikään muutu, vaikka rastitaankin eri ruutu lomakkeista =)
Mitä juridiseen puoleen tulee, isyyden tunnustusta lukuun ottamatta se on hoidettavissa aika hyvin muilla papereilla.
Pelkkä "oleminen".
Siinä on kaikki tarvittava.
Tässä ollaan, näin on hyvä.
Miksi pitäisi olla koko ajan menossa jonnekin?
Elämä sujuu rakentamatta ja suunnittelemattakin.
... suoraan mieheltäsi! Mistäs muut sen voi tietää, kun ei teitä kukaan täällä tunne!
Miksi et itse sitten kosaise miestäsi?
odottanut..Mitä muuta se voisi olla,kuin vedätystä,kun kumppanisi on kerran joskus sinulle puhunut naimisiin menosta,mutta lakaissut asian "maton alle" kaikessa hiljaisuudessa ja vuodet on vierineet ilman että asialle olisi tehty jotakin?Olen huomannut aiemminkin tällä palstalla,että miehet eivät vaivaudu vastailemaan kysymyksiin.Itse pohdin samaa asiaa kuin sinäkin,todellista vastausta kai koskaan saamatta.Tehkäämme tilanteesta oikeat johtopäätökset ja luovutaan turhasta odottamisesta.Emme ole vedättämisen arvoisia..