Olen vasta 21 v ja haluaisin kovasti löytää jonkun sitoutumiskammottoman. Mulla ei oo ollut mitää kauaa kestävää suhdetta, aina kun sellainen alkaa se loppuu melkein samantien..Viimeisin kesti reilun 2kk, tosi lyhyt aika mutta silti sattuu. Ensihuuman 6 viikkoa oli tosi ihanaa ja alkoi jo ajatella tästä tulevan jotain vakavampaa, kunnes poika aivan tyhjästä ilmoitti että on tullut epävarma olo jutusta. Päätimme sitten jatkaa kunnes 2 viikon päästä hänelle tuli sama olo taas aivan tyhjästä.
Meillä on ollut tosi mukavaa yhdessä, ainoa vika oli että hellyydenosoituksia ei kovasti jaeltu (paitsi seksi) koska kumpikaan ei ollut niihin tottunut..Kun päätimme kokeilla toisen kerran yritin antaa hellyydenosoituksia ja suunnitella muutakin tekemistä kun sohvalla olo ja ajelu kun on kesäkin ja kaikkea..Homma vähän piristyi kunnes taas se olo. Harmittaa niin pirusti kun itsellä on tunteita mutta pojalla ei enää...Ja tietenkin sen ottaa itseensä vaikkei vika minussa olisikaan.
Kun selvitimme asiaa poika sanoi ettei oikein tiedä mitä haluaa, harmittaa vaan että miksi pitää aloittaa jotain vakavaa, antaa merkkejä että välittää ja että kaikki on hyvin jos kaverit ovat vielä niitä tärkeimpiä elämässä eikä osaa olla suhteessa.
Eniten harmittaa se että alussa yritin olla varovainen ja vähän etäinen, tuntuu että hetikun alkoi laskea suojamuureja ja ihastua, poika kyllästyi/pelästyi...Yksinkertaisesti vielä lapsellinen poika,mutta silti niin mukava..Kaksi päivää olen itkenyt miksei koskaan onnistu ja miksei tämä onnistunut, ahdistaa kun tuntuu ettei ikinä riitä kenellekkään vaikka mitä tekisi ja on oma itsensä.
Haluaisin pysyä ystävänä koska välitän mutta en tiedä tuleeko se onnistumaan. Näemme vielä ja juttelemme asian läpi, pitäisikö nähdä vain silloin vai vielä myöhemminkin?
Meillä on ollut tosi mukavaa yhdessä, ainoa vika oli että hellyydenosoituksia ei kovasti jaeltu (paitsi seksi) koska kumpikaan ei ollut niihin tottunut..Kun päätimme kokeilla toisen kerran yritin antaa hellyydenosoituksia ja suunnitella muutakin tekemistä kun sohvalla olo ja ajelu kun on kesäkin ja kaikkea..Homma vähän piristyi kunnes taas se olo. Harmittaa niin pirusti kun itsellä on tunteita mutta pojalla ei enää...Ja tietenkin sen ottaa itseensä vaikkei vika minussa olisikaan.
Kun selvitimme asiaa poika sanoi ettei oikein tiedä mitä haluaa, harmittaa vaan että miksi pitää aloittaa jotain vakavaa, antaa merkkejä että välittää ja että kaikki on hyvin jos kaverit ovat vielä niitä tärkeimpiä elämässä eikä osaa olla suhteessa.
Eniten harmittaa se että alussa yritin olla varovainen ja vähän etäinen, tuntuu että hetikun alkoi laskea suojamuureja ja ihastua, poika kyllästyi/pelästyi...Yksinkertaisesti vielä lapsellinen poika,mutta silti niin mukava..Kaksi päivää olen itkenyt miksei koskaan onnistu ja miksei tämä onnistunut, ahdistaa kun tuntuu ettei ikinä riitä kenellekkään vaikka mitä tekisi ja on oma itsensä.
Haluaisin pysyä ystävänä koska välitän mutta en tiedä tuleeko se onnistumaan. Näemme vielä ja juttelemme asian läpi, pitäisikö nähdä vain silloin vai vielä myöhemminkin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
surullista että suhde ei kestänyt pidempään... niin ton olisi paljon aikaisemmin ajattella mitä haluaa ennen kun harkitsee seurustelua, niin noilta olisi ehkä välttynyt ikäviltä asioilta.
sitoutumiskammottoman.. tosta tulee mieleen mä olin lukenut ton sitoutumiskammo-jutun, siinä kerrottiin miesten ja naisten kammosta että miten ne ilmenee ja miten kammosta pääsee eroon.. että tommosta.
Tosiaan, älä noin sano.. hyvä että tekee parhaansa ja on oma itsensä.
jollakin onnistuu ystävänä oleminen ja joillakin taas ei toimi ystävyys että unohdetaan koko henkilö. Varmaan kai myöhemmin minä luulen.
sydämeen...Sellasta se vaan on ja tuntuu tosi pahalta. Vanhana ja viisaana voin neuvoa, että älä jää hänen ystäväkseen, koska siinä sä satutat itseäsi vaan entistä pahemmin. Keskity nyt vaan itseesi ja pidä itsesi kiireisenä mieluisilla asioilla. Ymmärrän miten pettymys välillä valtaa mielen, kun miettii mitä kaikkea kivaa olisi voinut kesällä yhdessä tehdä... Aikaa kyllä parantaa haavat, mutta kuka kuivaa kyyneleet?
Tsemppiä sulle =)