Luin jostakin lehdestä juttua sitoutumiskyvyttömyydestä. Sopi minun tilanteeseeni kuin nenä päähän. Lähes jokainen asiaan liittyvä detalji. No, minun elämäni ei sen asian suhteen koskaan muutu, valitettavasti.
Kyllähän se jotakin miehestä kertoo,että yli kolmekymppisenä ei ole ollut yhtäkään suhdetta. Onko se sitten sitoutumiskyvyttömyyttä. No, omalta kohdaltani myös sitä, että niin tyhmää naista ei ole vastaan kävellyt jolla olisi niin huono harkintakyky ollut että kanssani olisi ryhtynyt seurustelemaan. Itse asiassa, en usko, että itse kelpuuttaisin sellaista naista joka ei todellakaan paremmasta tiedä.
Tämä asia on taas viime aikoina pulpahtanut mieleeni. Sen takia olen tälle palstallekin kirjoitellut koska täällä saa olla sopivan anonyymi, kukaanhan ei tiedä kuka minä olen. En todellakaan näitä juttujani kenellekään tutulle ihmiselle alkaisi kertoilemaan, eihän tällaista kukaan jaksaisi kuunnella. Tämä asia aina silloin tällöin pulpahtelee pinnalle ja sitten taas unohtuu ja elämä tasaantuu.
Kuten aiemmassa ketjussa julistauduin, niin minä olen ns vanhapoika. Sen olen tiennyt jo teini-iästä asti, että minusta tulee vanhapoika. Sellaisen tietää. Sen sijaan kyllä minä vielä teini-iässä kuvittelin että minulla sentään joskus olisi suhteita mutta eipä ole ollut. Nyt on jo täysin 100% varma asia, että minulla ei ole koskaan tässä elämässä yhtään suhdetta. Tiedän sen vuorenvarmasti.
Monet toteavat tuohon, että taitaa olla ankea ja yksinäinen vanhuus edessä. Kenties. Eipä tuo nyt tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä ole. Se on sen ajan murhe. Sitäpaitsi, kyllä yksinäisissä vanhuksissa on paljon esimleskiä ja sellaisiakin joilla on lapsia mutta jotka ovat vanhempansa unohtaneet. Eikä kaikki ikänsä yksin elävät yksinäistä vanhuutta vietä unohdettuna. Ei pidä yleistää. Luultavasti oma vanhuuteni on yksinäinen mutta siihen on sentään vielä aikaa.
Mielenkiintoinen ilmiö aiemmassa ketjussa oli se, että kun sanoo, että ei koskaan tule olemaan yhtäkään suhdetta ja sen tietää niin monet alkavat vänkäämään vastaan. Ikäänkuin oma mielipide olisi väärä ja sitä pitää oikaista ja yrittää houkutella ajattelemaan toisin. Toisen ajatusten dissaaminen on kaiken lisäksi epäkohteliasta.
Joku viisas sanoi kuitenkin, että vaikka jokaiselle ihmiselle sopii erilainen elämäntilanne niin tässä asiassa ei ole oikeata eikä väärää vaihtoehtoa. Minäkin haluan ajatella noin. Haluan saada tämän asian pysyvästi taka-alalle elämässäni sillä koska tähän ikään mennessä ei ole yhtään suhdetta ollut niin ei sellaista yhtäkkiä mistään tupsahdakaan. Minkä takia minun pitäisi elää jossain hemmetin satumaailmassa, että "kyllä se oikea vielä astuu elämääni" koska niin ei 100% varmuudella tapahdu ja jos moista alan itselleni uskottelemaan niin edessä olisi vain entistä pahempi pettymys ja masennus. Sitä minä hieman pelkään, että ratkean ryyppäämään tai jotain muuta perin typerää.
Mielestäni on huomattavasti realistisempaa tunnustaa tosiasiat ja yrittää elää elämäänsä nauttien niistä asioista joita minulla on. Ei esim työpaikka ole mikään itsestäänselvyys tänä päivänä, minulla on sellainen. Minulla on paljon harrastuksia, joista nautin. Yleensä kun kirjoittelen näille palstoille kirjoittelen eri nimimerkeillä politiikkaa, historiaa, uskontoon ymliittyviä asioita. Nyt on taas tämä aika vuodesta että tämä asia taas pulpahtaa pinnalle, toivoisin että asia häipyisi pois ajatuksistani sillä se oikeasti häiritsee minun elämääni. Huolestuisin ellei näin olisi käynyt ennenkin ja asia sitten laantunut.
Lohduttaudun silläajatuksella, että moni ikäiseni mies on perheenisä ja sellaista minä en todellakaan haluaisi. Minä olen sen verran hunsvotti, että yhteiskunnan pitäisi maksaa minulle siitä, etten geenejäni levittele ympäriinsä,heh.
Sitä paitsi, pääasiasta vielä sen verran, että vaikka en ole koskaan ollut ketään kohtaan väkivaltainen niin jos minulla oikeasti olisi suhde niin lähes varmasti olisin nimenomaan väkivaltainen, mustasukkainen , vainoharhainen yms ominaisuuksia, joita omaavasta miehestä jokaisen naisen tulee pysytellä mahdollisimman kaukana. Tuonkin asian tiedän. Jo siistäkin syystä mielestäni minunkaltaiselleni miehelle ei edes pidä alkaa sanomaan mitään, että kyllä sullekin joku on vaan nimenomaan niin että sun on parasta olla ihan itseksesi sillä siitä sulla on vuosikausien kokemukset ja se sopii sulle sittenkin.
No, onhan minulla tämä uusi tekosyysana käytössäni: Sitoutumiskyvytön.
Kiitos kun jaksoitte lukea raapustukseni.
Kyllähän se jotakin miehestä kertoo,että yli kolmekymppisenä ei ole ollut yhtäkään suhdetta. Onko se sitten sitoutumiskyvyttömyyttä. No, omalta kohdaltani myös sitä, että niin tyhmää naista ei ole vastaan kävellyt jolla olisi niin huono harkintakyky ollut että kanssani olisi ryhtynyt seurustelemaan. Itse asiassa, en usko, että itse kelpuuttaisin sellaista naista joka ei todellakaan paremmasta tiedä.
Tämä asia on taas viime aikoina pulpahtanut mieleeni. Sen takia olen tälle palstallekin kirjoitellut koska täällä saa olla sopivan anonyymi, kukaanhan ei tiedä kuka minä olen. En todellakaan näitä juttujani kenellekään tutulle ihmiselle alkaisi kertoilemaan, eihän tällaista kukaan jaksaisi kuunnella. Tämä asia aina silloin tällöin pulpahtelee pinnalle ja sitten taas unohtuu ja elämä tasaantuu.
Kuten aiemmassa ketjussa julistauduin, niin minä olen ns vanhapoika. Sen olen tiennyt jo teini-iästä asti, että minusta tulee vanhapoika. Sellaisen tietää. Sen sijaan kyllä minä vielä teini-iässä kuvittelin että minulla sentään joskus olisi suhteita mutta eipä ole ollut. Nyt on jo täysin 100% varma asia, että minulla ei ole koskaan tässä elämässä yhtään suhdetta. Tiedän sen vuorenvarmasti.
Monet toteavat tuohon, että taitaa olla ankea ja yksinäinen vanhuus edessä. Kenties. Eipä tuo nyt tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä ole. Se on sen ajan murhe. Sitäpaitsi, kyllä yksinäisissä vanhuksissa on paljon esimleskiä ja sellaisiakin joilla on lapsia mutta jotka ovat vanhempansa unohtaneet. Eikä kaikki ikänsä yksin elävät yksinäistä vanhuutta vietä unohdettuna. Ei pidä yleistää. Luultavasti oma vanhuuteni on yksinäinen mutta siihen on sentään vielä aikaa.
Mielenkiintoinen ilmiö aiemmassa ketjussa oli se, että kun sanoo, että ei koskaan tule olemaan yhtäkään suhdetta ja sen tietää niin monet alkavat vänkäämään vastaan. Ikäänkuin oma mielipide olisi väärä ja sitä pitää oikaista ja yrittää houkutella ajattelemaan toisin. Toisen ajatusten dissaaminen on kaiken lisäksi epäkohteliasta.
Joku viisas sanoi kuitenkin, että vaikka jokaiselle ihmiselle sopii erilainen elämäntilanne niin tässä asiassa ei ole oikeata eikä väärää vaihtoehtoa. Minäkin haluan ajatella noin. Haluan saada tämän asian pysyvästi taka-alalle elämässäni sillä koska tähän ikään mennessä ei ole yhtään suhdetta ollut niin ei sellaista yhtäkkiä mistään tupsahdakaan. Minkä takia minun pitäisi elää jossain hemmetin satumaailmassa, että "kyllä se oikea vielä astuu elämääni" koska niin ei 100% varmuudella tapahdu ja jos moista alan itselleni uskottelemaan niin edessä olisi vain entistä pahempi pettymys ja masennus. Sitä minä hieman pelkään, että ratkean ryyppäämään tai jotain muuta perin typerää.
Mielestäni on huomattavasti realistisempaa tunnustaa tosiasiat ja yrittää elää elämäänsä nauttien niistä asioista joita minulla on. Ei esim työpaikka ole mikään itsestäänselvyys tänä päivänä, minulla on sellainen. Minulla on paljon harrastuksia, joista nautin. Yleensä kun kirjoittelen näille palstoille kirjoittelen eri nimimerkeillä politiikkaa, historiaa, uskontoon ymliittyviä asioita. Nyt on taas tämä aika vuodesta että tämä asia taas pulpahtaa pinnalle, toivoisin että asia häipyisi pois ajatuksistani sillä se oikeasti häiritsee minun elämääni. Huolestuisin ellei näin olisi käynyt ennenkin ja asia sitten laantunut.
Lohduttaudun silläajatuksella, että moni ikäiseni mies on perheenisä ja sellaista minä en todellakaan haluaisi. Minä olen sen verran hunsvotti, että yhteiskunnan pitäisi maksaa minulle siitä, etten geenejäni levittele ympäriinsä,heh.
Sitä paitsi, pääasiasta vielä sen verran, että vaikka en ole koskaan ollut ketään kohtaan väkivaltainen niin jos minulla oikeasti olisi suhde niin lähes varmasti olisin nimenomaan väkivaltainen, mustasukkainen , vainoharhainen yms ominaisuuksia, joita omaavasta miehestä jokaisen naisen tulee pysytellä mahdollisimman kaukana. Tuonkin asian tiedän. Jo siistäkin syystä mielestäni minunkaltaiselleni miehelle ei edes pidä alkaa sanomaan mitään, että kyllä sullekin joku on vaan nimenomaan niin että sun on parasta olla ihan itseksesi sillä siitä sulla on vuosikausien kokemukset ja se sopii sulle sittenkin.
No, onhan minulla tämä uusi tekosyysana käytössäni: Sitoutumiskyvytön.
Kiitos kun jaksoitte lukea raapustukseni.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos ihmiset alkavat vängätä vastaan kun sinä tai joku kaltaisistasi sanotte, ettette koskaan tule olemaan suhteessa, syynä on vain se, että kirjoituksenne eivät ole kovin vakuuttavia.
Sinä esimerkiksi sanot olevasi varma siitä, ettet koskaan tule olemaan suhteessa - hienoa, olen iloinen jos se on sinusta hyvä asia - mutta toisaalla taas esität asian näin: "jos moista alan itselleni uskottelemaan niin edessä olisi vain entistä pahempi pettymys ja masennus". Minusta tuo kuulostaa siltä, että sinäkin kaipaat rakkautta, mutta olet jollakin tapaa alistunut kohtaloosi.
Aivan sama elätkö elämäsi yksin, kaksin, kolmin tai missä hyvänsä kokoonpaossa, mutta yritä olla onnellinen. Muussa tapauksessa elämä on aika kurjaa.
Se mitä minä haluan on saavuttaa asian suhteen pysyvä mielenrauha. Minun kohdallani näin on asianlaita eikä se muuksi muutu.
Tämä keskustelu menee aina kohdallani siihen pisteeseen, että jotkut kuvittelevat, että minä olen teini-ikäisestä päälle kolmekymppiseksi vaan istunut kotona ja odotanut että minua tullaan hakemaan ja kun niin ei ole käynytkään niin sittoin kirjoitan valitusvirren nettiin.
Tosiasiassa, kyllä sitä on tehty vuosien varrella vaikka mitä temppuja enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Käyty yöelämässä, opiskeltu, oltu työelämässä ja noita kautta yritetty saada seuraa. Nettikauden tultua on tätäkin kokeiltu.
Elämään kuuluu pettymykset ja jokaiselle tulee takaiskuja mutta se, että ei tule mitään muuta kuin takaiskuja sotii jo todennäköisyyslaskelmia vastaan. Se on merkki siitä, että itsessä on jotakin perustavaa laatua olevaa vikaa, joka pelottaa naiset loitommalle.Kyllä minä sen olen viime vuosina jo hieman ymmärtänytkin missä vika piilee mutta itse en sille mitään voi mutta päälle kakskymppisenä sitä oli aivan ymmällään, että missä se vika oikein on kun ei kenellekään kelpaa.
Kaiken tämän jälkeen jos joku tulee sanomaan, että pitää yrittää kovempaa tai kyllä se sinulle vielä se oikea vastaan kävelee, niin minä saan primitiivireaktion. On vallalla sellainen ajatus, että leikkiä pitää vaan leikkiä vaikka ei ole muuta roolia kuin se päähänpotkittavan rooli mutta kun minäen halua leikkiä.
Mitä itse asiaan tulee niin suurimman osan ajasta olen jotenkuten asian kanssa sinut enkä tätä kaiken aikaa pähkäile.
Itse lohduttaudun silläajatuksella, ettäaivan rehellisesti voin sanoa, että jos vaihtoehtoina ovat perhe-elämä ja ikuinen yksinäisyys niin en minä sitä perhe-elämää haluaisi.
Sitä paitsi, en minä liioitellut kun sanoin, että jos minulla olisi suhde nin luultavasti olisin väkivaltainen, mustasukkainen, vainoharhainen eli siis kusipää eli siinäkin syytä.
Rakkaus sitten. Tässä asiassa minua eniten rasittaa seksin epäsäännöllisyys, joskus tippuu säälipillua yhden yön jutuissa. Minä olen jonkinlainen yli-ihminen, tai pikemminkin epäihminen, että en minä oikeasti mitään hellyyttä edes halua.
Joka tapauksessa, kohdallani en näe mitään mahdollisuutta että tilanne muuttuisi, kuten sanoin olen 100% varma. Haluaisn vaan että asia loksahtaisi jotenkin taka-alalle.
Nimittäin...kukaan tässä maailmassa ei varmasti tule koskaan saamaan täydellistä mielenrauhaa teki sitten niin tai näin. Tässä suhteessa odotuksesi ovat epärealistisia.
Kuvaat itseäsi siten, ettei kenenkään naisen pitäsi sinun laiseen renttuun ihastua. Lähetät ympärillesi tätä viestiä, joten saat ihan varmasti olla yksin, kuten haluatkin.
Ja nyt sitten haluat sen pienen inhimillisyyden siemenen kuolevan, ettet enää koskaan edes ajattelisi naista!! Älä ihmeessä pyri tuohon olotilaan, vaan pyri sinuiksi oman seksuaalisuutesi ja miehisen identiteettisi kanssa. Menen terapiaan syntymään uudelleen..Sanon tämän siksi, että tunne-elämäsi tuntuu olevan kuin syväjäädytetty. Todennäköisesti äitisi häärää taka-alalla, joten ehkäpä olet niitä mamman pikkuisia peräkammarin poikia..
ja pitkä mies?
No, aika metsään meni tuo arvaus. Minä en oleäitiini tai useimpiin muihinkaan sukulaisiin ollut minkäänlaisissa yhteyksissä vuosikausiin. Muutin pois kotoa kun olin 17-vuotias.
Kuten sanoin, jos minulla olisi suhde niin luultavasti olisin väkivaltainen kusipää. Eli kaikkien asianosaisten kannalta parempi, että nykytilanne on ja pysyy. Minä mihinkään vitun terapiaan mene!
En ole! Et kai sinä tällaisen palstan viestien perusteella kuvittele ihmisiä tunnistavasi? Kyllä Suomi on pieni maa mutta ei niin pieni.
"Parempi että rakasti ja jäi tappiolle kuin ettei olisi rakastanut laisinkaan."
"Joka ei ole karvasta maistanut, ei tiedä mikä makea on."
Jospi sitten tykkääkin posliinista paremmin, häh?
;-)
Miksi suollat tuollaista teinijuttua?
Joo, 33v olen eli ei taida olla silläkään saralla toivoa. Eli ihan teinin tasolla olen.
Mutta huomio! Tuo on sinun oma valintasi
Olet aivopessyt itsesi noihin uskomuksiin ja vahvistat niitä toistamalla koko ajan asiaa.
Sellainenkin vaihtoehto on olemassa, että alat tehokkaasti ja aktiivisesti hokea päinvastaisia uskomuksia itsestäsi. Esim aamulla herätessäsi, illalla nukkumaanmennessäsi. Päivittäin, kuukaudesta toiseen.
Vastaväite tarttuu vähitellen tajuntaasi, ihan samalla tavalla kuin nuo muutkin uskomukset.
Näinhän lapsenkin käsitys itsestään muodostuu: vanhempien palautteesta.
Samaa kuin urheilijoiden henkinen valmennus.
Pikkuhiljaa alat sitten toimia uusien uskomustesi mukaan. Yllätyt, jos kokeilet!
Aivopessyt ja aivopessyt! Ja vuosien kokemuksilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa?!
Minä olen 100% varmuudella koko loppuelämäni yksin ja piste. Se on vuosien varrella käynyt varsin selväksi asiaksi. Aina en ole asiasta näin varma ollut mutta nykyään se on selviö.
Omituinen ilmiö muuten, että jos joku sanoo olevansa varma siitä, että on loppuelämänsä yksin niin toiset näkevät niin paljon vaivaa jankuttaakseen vastaan. Luulisi että sanoo, että omapahan on elämäsi ja tee niinkuin lystäät.
Lisäys vieläedelliseen, että jos ihan kuka hyvänsä kelpaisi niin on nuo deittinetit täynnä kaikenmaailman xxl:iä ja 35-vuotiaita yh-äitejä mutta kun ei kelpaa.
Sori, että pistän kolmeen viestiin yhden viestin sisällön mutta en tiedä oletko mies vai nainen mutta lienee samantekevää sillä olet varmasti sitä mieltä, että naistenhakkaajalle on ihan oikein olla ikuisesti yksin. Nimittäin, tiedän sen aivan varmasti, että jos minulla olisi suhde niin olisin väkivaltainen, vainoharhainen, sairaalloisen mustasukkainen ym eli juuri sellainen mies, josta jokaisen naisen kannattaa pysytellä mahdollisimman kaukana.
Kyllä minä sen verran oman pääkoppani liikennettä tiedän, että tiedän että tuolla lailla käyttäytyisin.
ja olet resignoitunut siihen, mitä elämä sinulle tarjoaa. Tämä maa on ihan liian täynnä katkeroituneita vanhojapoikia, joilla on suuret vaatimukset kumppanille, ja jotka eivät ole lainkaan valmiita muuttumaan ja mukautumaan itse. Ainakaan sinulla ei tätä ongelmaa ole.