aviomies, 33 vee, 15 vuotta kimpas, kolme skidii, farmari, asuntolaina, duunit, plaa plaa. aika tylsää, hyvin menee, mutta joku mättää....!!!
baareis tapaa hienoja, kiinnostavia naisia, mutta turvallisuus pitää tiukasti kotona. todella ahdistavaa, välillä tekis mieli vaan poistua, mutta liikaa pelissä, liikaa hävittävää, vai onko....kertokaa...!!
baareis tapaa hienoja, kiinnostavia naisia, mutta turvallisuus pitää tiukasti kotona. todella ahdistavaa, välillä tekis mieli vaan poistua, mutta liikaa pelissä, liikaa hävittävää, vai onko....kertokaa...!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinuna miettisin tarkkaan.
Kauan olette kyllä yhdessä olleet ja vielä noin nuoresta. Liittonne kaipaisi selvästi jotain piristystä. Se piristys pitäisi löytää yhdessä. Oletko kertonut vaimollesi tunteistasi? Hän voi olla jopa samaa mieltä kanssasi.
Olet varmaan nyt sokea sille, mitä sinulla on. Jotenkin sinun pitäisi päästä katsomaan asiaa ikään kuin vähän matkan päästä.
Minusta yksi vaihtoehto voisi olla koe-ero. Tätä ei kuitenkaan kannata miettiä, ennen kuin kaikki muut vaihtoehdot on käyty läpi. Eli toinen muuttaa pois kotoa vähäksi aikaa ja elätte kuin olisitte eroamassa. Tämä jo antaa perspektiiviä siitä, mistä olisi luopumassa.
Paljon olet saavuttanut. Älä heitä sitä pois harkitsematta todella kunnolla.
vaimo, 30v.,15 vuotta kimpas, kolme lasta,asuntolaina,työt.Arvostan nyt muutama vuosi sitten mietin samaa.Baareissa olen käynyt satunnaisesti kerran vuodessa.Uudet tuttavuudet siellä kiehtovat....mutta se oli alussa samanlaista myös mieheni kanssa.Aloimme nyt tuossaa jokin aika sitten lasten huoneiden remonttihommiin ja uudelleen kalustamisen ja se on hauskaa yhdessäoloa ja hassuttelua.Tulista meininkiä myös ajoittain.
Elämä on just sitä oikeaa, jos saavutat turvallisuuden tunteen.Heti kun kadotat sen alat kaivata sitä uudelleen.Koskaan ei olla tyytyväisiä.
Ajattele,että miltä tuntuisi aloittaa uudelleen se rumpa mitä olet nyt elänyt toisen kanssa.Opetella kaikki tavat ja tottumukset.Huh sanon minä.Tämä tylsistyminen on ohimenevää.Itselläni kesti puolitoista vuotta. Se oli itsetutkiskelun aikaa ja todella rankkaa.
Joo varsin tuttu tilanne. Olen ollut naimisissa 20v. On päällepäin kaikki kunnossa. Ei rahahuolia, lapset lähes aikuiset, kaksi autoa, omakotitalo yms. mutta silti ahdistaa. Päätös kuitenkin siitä mitä haluaa elämällään tehdä on jokaisen itse tehtävä. Ja kun ahdistaa niin sitten on tartuttava härkää sarvista ja avauduttava kumppanille -sen tein itsekin. Nyt kun asia on kaikessa karuudessaan kerrottu niin sain huomata että sama ahdistus oli myös vaimolla. Nyt kuitenkin peli on auki ja molemmat tietävät että on vain kaksi vaihtoehtoa -joko jatkaa yhdessä tai erota. Brutaalia, mutta näin se on. Jos molemmat haluavat jatkaa niin silloin täytyy sopia että aletaan työstämään niitä asioita mitkä ahdistavat ilman että syyllistää toista. On myös kyettävä näkemään että myös minussa itsessä on parannettavaa ja se pitää pystyä sanomaan. Keskustelut kumppanin kanssa aika ajoin ahdistaa aivan helvetisti mutta se on osa prosessia. Parasta kuitenkin on se että nyt molemmat tietävät että toista ahdistaa. Se toinen vaihtoehto on sitten sellainen joka vain täytyy pystyä tekemään jos ei muuta ratkaisua ole. Ja se vasta satuttaakin. Meillä tässä työstöprosessissa tätäkin asiaa sivutaa aika ajoin ja kyllä ahdistaa mutta sekin vaihtoehto on pidettävä mukana. Lopputuloksen sanoo vain aika... mutta on ainakin yrittänyt.
pitkälle puheissa. meillä ei onnistu.Mies ei pysty puhumaan.Kummallakin pahaolo.Ukko on kiukkunen kun pers. ammuttu karhu,vaan ei puhu.Avioliittoa yli30v. takana.
tuokaan onnena elämään.vaihda autoa jos vaikka....
niin että sitten kun ei enää ole KIWAA, niin pois vaan kehistä ja jätetään sotkut toisen hoidettaviksi muutamaksi vuosikymmeneksi.
Kasva jo aikuiseksi!
..että palautit maanpinnalle tämän turhasta valittajan ja jotakin kummaa haikailevan.
Sitä se aikuisuus on. Sinulle pitäisi varmaan toivoa jotain pahaa, jotta tajuaisit, mikä on hyvää elämää ja mikä huonoa elämää. Hyvää ei aina osaa arvostaa, jos on huonosta tiedä.
Miksi pitää mennä sinne baareihin? Sen pitäisi olla mennyttä elämää sinun kohdallasi. Kai tajuat sen, ettet voi sekä syödä kakkua että säästää sitä? Jos valitset sinkkuelämän, saat sen kaikessa epävarmuudessaan. Pian tapaat jonkun ihanan naisen, mutta sitten mietit, että viitsitkö sitoutua ja jos et sitoudu, mietit menetitkö elämäsi tilaisuuden, naiset eivät tiedä mitä tahtovat vaan pelaavat tunteillasi jne. Itse en ainakaan kaipaa takaisin siihen epävarmuuden aikaan, en sitten yhtään!
Onkohan se eronneen miehen status nyt yhtään sen hohdokkaampi kuin nykyinen elämäsi?
Yksin. Puolet omaisuudesta vaimolla ja muutenkin elintaso puolet totutusta. Elatusmaksut maksettavana. Monilla viinapullo ainoana lohdukkeena.
Ne baarien mielenkiintoiset naiset ovat muuten oikeasti myös eronneita, heillä on lapsia kotona, riitoja ex-puolisoiden kanssa, käsittelemättömiä traumoja eroistaan... Eikä ne edes lähdekään sinun kanssa illan päätteeksi villisti sekstaamaan, kunhan vain kiusaavat.
joo, aika hyviä pointteja !
lisää velkaa ja parempi auto sillä saa puolivuotta onnellisuutta.olet pahasti hukaassa.