Kaikille ikuiseen piinaan uskoville..

kyllähän helvettiin joutuu tuomion jälkee jos ei ole vastaanottanu ikuista elämää kristuksessa jo maan päällä eläessään.mutta synti ja syntiset hävitetään siinä mieles ikuinen kadotus heidän osalta,mutta en oikein taida uskoa jumalan piinaavan ihmisiä kokoajan.jumala on rakkaus ja perustaa uuden maapallon ja siel ei paholaista ja syntiä enää ole.

Ikuisen piinan oppi sentään löytyy raamatusta,ainakin kahdesta kohdasta,kun taas sunnuntai pedonmerkkinä,ei löydy mistään.

takoittaa alkukielessä.olisiko se että ikuinen kadotus heidän osalta siinä mielessä että elämän loppuun.ja kaikkihan sen tietää että kun tulta ei enää ole kun se on syönyt kaiken ja savu vaan nousee,ikuisesti on kadotettu se ihminen silloin joka siihen helvettiin joutui.aina ja iänkaiken=ihmisen elämän päättymiseen asti,heitä vaivataan.

Uskon tai en usko tasan yhtä paljon ikuiseen elämään kuin ikuiseen kadotukseen!

kuinka monet luulevat että ikuinen elämä olisi jonkinlainen "automaattinen" tapahtuma eikä se uskomatón lahja Jumalalta mikä se todellisuudessa on. Omalta kohdaltani olen täysin vakuuttunut siitä että vain Jumala on itsestään ikuinen - aivan kuten Raamattu sen ilmoittaa. Jumala on täydellinen ja siksi ikuinen eihän mikään epätäydellinen voi olla ikuista ja siksi myös ihmisen ikuinen elämä on täysin riippuvainen siitä onko ihminen Jumalan yhteydessä vai ei. Ja tien sinne me tiedämme - Jeesus Kristus ja hänen opetuksensa..

Tämä on pitkä kirjoitus...

Allaolevassa Raamatun kohdassa Jeesus puhuu tuomionpäivästä ja ihmisten lopullisesta kohtalosta.

Siinä viitataan tekojemme mukaiseen tuomioon jossa oleellista on ansioiden mukaan määräytyvä tuomio.

Eli tuomio jossain mielessä määräytyy eritavalla eri henkilöille, mutta yhteistä on että kaikki kuitenkin tuomitaan...tekojensa mukaan...

Luuk 12:47 Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.
Luuk 12:48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

Kaikille yhteinen tuomio on kuvattu Raamatussa monissa kohden. Malakian kirjassa viimeistä tuomiota kuvataan seuraavasti...

Mal 4:1 Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.

Kuten Pietarikin kirjoittaa, tämä nykyinen maailma ja sen ihmiset ovat varattu tulelle...

2Pie 3:7 Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

Ilm 20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
Ilm 20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Lopullinen rangaistus, tulijärvi, on Raamatussa paikka jossa ihmiset saavat tekojensa mukaan viimeisen tuomionsa.



Tulijärvi, eli helvetti, on siis Ilmestyskirjan mukaan toinen kuolema.

Ensimmäinen kuolema on ruumiin kuolema, mutta tämä toinen kuolema on kadotuskuolema josta ei enää ole ylösnousemusta. Tätä toista kuolemaa Jeesuskin tarkoitti sanoessaan Johanneksen evankeliumissa ja Ilmestyskirjassa...

Joh 11:25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Joh 11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Ilm 2:11 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.'

Jeesus siis tarkoitti että vaikka uskomme Jeesukseen me kaikki kuolemme ruumiin kuoleman(paitsi ne jotka ovat elossa Jeesuksen toisen tulemuksen aikana) mutta toinen kuolema, eli kadotus, ei kohtaa yhtäkään Jeesukseen uskovaa.

Toinen kuolema on sama asia kuin mitä ymmärretään helvetillä. Se on tulessa tapahtuva lopullinen, eli ikuinen, rangaistus synneistä.

Vanhassa Testamentissa kuvattu eläinuhrijärjestelmä on kuvausta siitä kuinka sen sielun joka syntiä tekee on kuoltava, eikä siis ensimmäistä kuolemaa vaan toisen kuoleman.

Jokainen ihminen joka toi Jerusalemin pyhäkköön säädetyt eläinuhrit sai eläimen vuodatetun veren kautta syntinsä anteeksi. Nämä eläinuhrit profetoivat ja kuvasivat Jeesuksen tulevaa uhria Golgatalla.

Kun eläin oli uhrattu ja se oli kuollut, sen ruumis hävitettiin alttarilla polttaen niin ettei siitä saanut jäädä mitään jäljelle vaan sen tuli muuttua kokonaan tomuksi. Kuten Malakian tekstikin (tuossa yllä) viittasi tuli hävittää uhrin kokonaan.

Eläin uhrin polttaminen kuvaa syntisen kohtaloa kadotuskuolemassa, syntisen ja jumalattoman tomuksi muuttumista. Jesajakin viittaa uskoakseni juuri tähän toiseen kuolemaan josta ei ole ylösnousemusta...

Jes 26:14 Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.

Jos siis ymmärrämme helvetin tulen luonteen sellaiseksi kuten Raamattu sitä kuvaa tulessa tapahtuvaksi rangaistukseksi me emme ehkä saata puhua ikuisesta kitumisesta ja kärsimyksestä tulen liekeissä vaan siitä kuinka tuli kuluttaa uhrin kokonaan ja muuttaa uhrin tuhkaksi, eli tomuksi.

Yksikään syntisen sijasta kuollut eläinuhri ei kestänyt tulta vaan tuli kulutti sen loppuun, samoin ei yksikään jumalaton ihminen kestä sitä tulta joka tulijärvessä palaa.

Millaista on tuo tuli joka helvetissä palaa? Onko se samanlaista kuin maallinen tuli?

Maallinen tuli palaa niinkauan kuin on vain poltettavaa, ja jos kaikki palamisprosessin tekijät toteutuvat. Kuitenkin maallinen tuli on vain kemiallinen reaktio ja se voi sammua.

Toinen kuolema, helvetti, tulijärvi ei kuitenkaan ole maallista tulta vaan taivaallista tulta. Tämän tulen alkuperä ja lähde määrää sen laadunkin. Se on ikuista ja sammumatonta tulta.

Mitä siis taivaallinen tuli on ja mistä se tulee? Raamattu vastaa tähän.

Hebrealaiskirje kertoo meille viimeisen tuomion kontekstissa näin...

Heb 12:27 Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.
Heb 12:28 Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;
Heb 12:29 sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.


Ja Ilmestyskirja osoittaa mistä tulijärven sytyttävä tuli tulee, ja mitä se on, joka hävittää kaikki jumalattomat kansat ja niiden villitsijät...

Ilm 20:9 Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.
Ilm 20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.

Jumalan olemus on rakkaus, mutta rakkaus on juuri väkevin voima maailmankaikkeudessa, ja Jumalan läheisyys aiheuttaa sen ettei Hänen läsnäoloaan kestä muu kuin vanhurskas ja synnitön olento...

2Sam 22:8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
2Sam 22:9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

Jes 33:13 Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.
Jes 33:14 Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"
Jes 33:15 Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,
Jes 33:16 hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.
Jes 33:17 Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.


Jumala itse on tuli joka kuluttaa loppuun jumalattomat ja saatanan joukkoineen. Jumala on antanut heille olemassaolon, mutta heidän rikollisiksi ryhdyttyään on Hänellä oikeus ja voima ottaa se myös pois.

Jeesuksen vanhurskauteen kätkettyinä Jeesuksen uhrin sovittamat ja sovituksen vastaanottaneet syntiset saavat lähestyä Jumalaa ja Jumala lähestyy heitä, he eivät häpeä eivätkä lymyä Hänen kasvojensa edestä...

1Joh 2:28 Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.

Jumalattomien ja luopioiden kohtalo Jumalan lähestyessä heitä on siis palaa loppuun ja kadota. Mutta sitä ennen toteutuu se sana mikä alussa oli esillä, eli se, että me saamme ansiomme mukaan.

Tuomion lopputulos on kaikille yhteinen kadotus, toinen kuolema, mutta me saamme myös tekojemme mukaan ja tämä tarkoittaa että paljon pahaa tehneet kärsivät enemmän kuin vähemmän pahaa tehneet. Suurin kärsimys syntiselle on joutua Jumalan tuleen syntisenä ja kaikki paljastettuna Hänen silmiensä eteen.

Malakia sanoi että tuli ei viimein jätä jumalattomista juurta eikä oksaa. Mehän tiedämme että ohuet oksat palavat paljon nopeammin kuin paksut oksat ja runko sekä juuret vielä kauemmin. Juuri ehkä kauimmin.

Saatana on kaiken pahan juuri ja joutuu juurena kantamaan kaiken pahuuden puun painon, siten saatanan tuska ja hammasten kiristys tulee olemaan hänellä kaikkein hirvittävintä.

Mutta loppujen lopuksi kun kaikki on ohi, jää rauha ja hiljaisuus. Jumalattomia eikä syntiä ei enää ole, vaan he ovat kadonneet ja heidän muistonsakin pian unohdetaan.

UT:ssa kaksi vastakkaista oppia helvetistä/kadotuksesta

UT:n erilaiset teologiat eivät sisällä yhtä yhtenäistä helvetti-käsitystä, vaan päälinjoja on kaksi. Synoptikkojen mukaan on olemassa se klassinen kristillinen ikuisen kärsimyksen ja piinan helvetti (Mark.9:43-48, Matt.18:8-9; Matt.25:31-46 viimeinen tuomio, sekä pelastettujen että kadotettujen kohtalo on ikuinen). Ilmestyskirja edustaa samaa ikuisen helvetin, tulijärven, teologiaa (Ilm.14:9-11; 19:20; 20:7-15;21:8 – huom! Antikristus ja tämän profeetta olivat olleet jo tuhat vuotta tulijärvessä vaivattavina, kun viimeisen tuomion aikaan saatanakin heitetään tuliseen järveen loppumattomaan vaivaan).

Johanneksen evankeliumissa ja Paavalin teologiassa ei tunneta oppia ikuisesta helvetistä/kadotuksesta loppumattomana vaivana ja kärsimyksenä. Johanneksen evankeliumissa ja Paavalilla kadotus on tyhjiin raukeaminen, tuhoutuminen kokonaan, olemassaolon loppuminen. Itse asiassa Paavalin teologiassa vain ne ei-uskovat, jotka sattuvat olemaan elossa Kristuksen tulemisen aikaan tuhotaan ainiaaksi (alkutekstissä käytetty verbi tarkoittaa tuhoamista). Mutta kuolleena olevat ei-uskovat saavat olla haudoissaan kuolleina eikä heille tapahdu mitään (heidän elämänsä oli jo loppunut ainiaaksi, sillä Paavalin mukaan ihmisellä ei ole kuolematonta sielua, vaan Jumala on ainoa kuolematon ja uskovat puetaan kuolemattomuuteen, 1.Kor.15:50-54. Tosin Paavali ei tässäkään asiassa ole yksiselitteinen, vaan jännitteinen, sillä filippiläiskirjeessä ja 2.Korinttolaiskirjeessä hän selittää uskovan pääsevän kuoltuaan ”kotiin Herran luokse” (mutta ei-uskovista tietoisessa olotilassa tuonpuoleisessa hän ei mainitse mitään).

Jonkinlainen helvetti esiintyy kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa ja kristilliseen helvetti-oppiin on lainattu paljon aineksia persialaisuudesta ja lisäksi rakennusaineksia siihen otettiin myös kreikkalaisten ja roomalaisten mytologioista (esim. Platonilta) ja helvetti-käsitykset ovat kehittyneet parin tuhannen vuoden aikana – eikä ihme, koska Raamattu sisältää keskenään ristiriitaisia teologioita helvetistä ja tuonpuoleisuudesta kaiken kaikkiaan. Kirkkoisä Augustinus vaikutti paljon helvetti-opin muotoutumiseen.

Nykyteologiassa eri kirkkokunnissa vallitsee monimuotoisuus, hajaannus ja kiusaantuneisuus helvetti-opin suhteen (aihe on inhimillisten tunteiden kannalta ja teologisesti vaikea ja siksi suuresti vaiettu). Modernit teologit ovat siistineet helvetti-oppia ja tehneet kesymmän version, ”kadotuksen” ja jotkut uskovat kaikkien pelastumiseen ja jotkut kieltävät helvetin kokonaan. Jos siis nämä modernistiteologit ovat oikeassa, niin silloin entisaikojen teologit ja kristityt ovat olleet väärässä uskoessaan klassiseen helvettioppiin tai päinvastoin – molemmat eivät voi olla oikeassa samanaikaisesti.
Mikä siis on se ”Raamatun totuus” ja ainoa oikea oppi helvetin/kadotuksen osalta – 1) sitä ei ole 2) se on ikuinen piina 3) se on tyhjiin raukeaminen ja olemassaolon loppuminen kokonaan? VT:ssä Jeesus ei näyttele mitään osaa helvettiin joutumisessa tai siitä pelastumisesta, mutta UT:n eri teologioissa ihmisen tuonpuoleinen, yliajallinen kohtalo määräytyy suhtautumisesta Jeesukseen.

Helvetti-opista voisi esittää paljonkin kriittisiä huomautuksia (kuinka kukaan tervehenkinen ihminen voisi uskoa, että hänen ei-uskovat läheisensä ja ystävänsä muista ihmisistä puhumattakaan joutuvat ikuiseen piinaan kärsimään): helvetti on muun muassa epäoikeudenmukainen, sillä rangaistus on tasan sama ja yhtä pitkä – eli loputon tai sitten olemassaolon tuhoaminen – kaikille, siitä riippumatta, mitä oli eläessään tehnyt ja miten kauan syntiä tehnyt (toinen kuolee 15-vuotiaana ja myymälävarkaus oli pahin rike hänellä ja toinen elää 70 vuotta ja on vastuussa tuhansien ihmisten kuolemaan). Lisäksi ihmisten edellytetään uskovan itse asiassa sokeasti, vain Raamatun ristiriitaisten ja niukkojen sanojen perusteella helvettiin, vaikka ei ole mitään todisteita eikä järkeviä perusteita olettaa mitään helvettiä olevan olemassakaan.

Nykyteologit pitävät ihmisen tahdon vapautta ensisijaisena perusteena ihmisen joutumiselle helvettiin. Mutta uusien aivotutkimuksien mukaan on kyseenalaista, onko ihmisellä vapaata tahtoa ja vapaa tahto voi olla aivojen tuottama illuusio. Lisäksi vapaa tahto on ristiriidassa kvanttimekaniikan kanssa, mikä on fysiikan peruspilareita. Sitä paitsi Raamatussa ei ole käsitettä "vapaa tahto" ollenkaan. Vain apokryfinen Siirakin kirja puhuu kahdessa kohtaa vapaasta tahdosta. Raamatun erilaisten teologisten traditioiden perusteella voidaan tehdä täysin erilaisia johtopäätöksiä ihmisen tahdon vapaudesta tai sen puutteesta.
Kristinuskon teologiaan vapaan tahdon käsite lainattiin kreikkalaisesta stoalaisesta filosofiasta. Termi autexousía on kirjaimellisesti: "ihmisen vastuu omista teoistaan". Kirkkoisät Augustinukseen (k. 430) saakka käyttivät käsitettä vapaa tahto tarkoittamaan ihmisen vastuuta teoistaan.
UT:ssa on kohta, jonka mukaan Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan ja tulevan tuntemaan
totuuden (1 Tim.2:4). Kuitenkin muualla UT:ssa on nähtävissä, että kaikki ihmiset eivät pelastu eikä
usko. Ilmestyskirjassa ja esim. Matt.25 annetaan selvästi ymmärtää, että helvettiin lähetetään
ihmisiä ja Jeesuksen sanomaksi kerrotaan pessimistinen lausahdus, löytäneekö Ihmisen Poika uskoa maan päältä tullessaan.

Eli lopputulos on siis, että Jumalan tahto ei toteudukaan, eivätkä kaikki ihmiset pelastu, eivätkä tule "tuntemaan totuutta". Eikö Jumala kykene toteuttamaan tahtoaan, vai onko tuo tahto kaikkien pelastumisesta vain jokin kaunis, hurskas toive, jokin ihanne, joka alun perin jo tiedetään epärealistiseksi haaveeksi?
---------
Voit siteerata satoja kohtia raamatusta todistaakseen, että jumala on verenhimoinen tyranni, mutta jos he voivat löytää kaksi kolme säkeistöä, jotka sanovat "Jumala on rakkaus", he väittävät, että sinä revit asioita irti kontekstistaan! - Dan Barker.