Ibanez - tarina merkin takana

Kun olin lapsi, ihmettelin merkkiä Ibanez: miten japanilaisella firmalla on espanjalainen nimi?

Tarina kuitenkin on samankaltainen kuin Osborne-tietokoneilla. Merkin takana todellakin on alunperin Espanjassa, Valenciassa, toiminut Salvador Ibáñez (ääntyy suunnilleen "i-Van-jeeth").

Salvador Ibáñez aloitti työpajansa vuonna 1875 veljensä ja äitinsä kanssa Valenciassa. Hän valmisti kitaroita, luuttuja ja espanjalaisia kansansoittimia. Soittimet tulivat tunnetuksi korkeasta laadustaan ja hyvästä soinnistaan. Ibáñezin kuoltua 1920 hänen poikansa jatkoivat yritystä.

Vuonna 1900 Japanissa perustettiin Hoshino Gakki K.K. (Hoshinon Soitin OY). Se oli Hoshino-kirjakauppaketjun musiikkiin erikoistunut tytäryhtiö. Se toi aluksi Japaniin maahan ulkomaisia soittimia, ja vuodesta 1925 eteenpäin sillä oli Ibanezin edustus Japanissa. 1920-luvulla Japani koki "kitarakuumetta", ja Andres Segovian kiertue nosti kitaroiden kysynnän pilviin.

Espanjan sisällissota syttyi 1936. Valencia jäi tasavaltalaisten puolelle, ja kansallismielisten lopulta hyökätessä Kataloniaan ja Aragoniaan 1938 Valencia vallattiin ankarissa pommituksissa ja katutaisteluissa. Salvador Ibáñez e Hijosin soitintehdas tuhoutui täysin ja suuri osa henkilökuntaa kuoli. Kitaroiden valmistus tyrehtyi.

Hoshino Gakki oli aloittanut omien kielisoitinten valmistuksen 1935. Kun toimitukset Espanjasta tyrehtyivät ja varastot alkoivat ehtyä, Ibanezien hinnat kohosivat pilviin, sillä ne olivat hyvin kysyttyjä ja haluttuja soittimia. Niinpä Hoshino Gakki, tyydyttääkseen kysynnän, osti sen, mitä Ibanezistä oli jäljellä - lähinnä intellektuaalisen pääoman, mallikaavat ja tuotemerkin, sillä tehdas oli tuhoutunut raunioiksi. Hoshino Gakki aloitti Ibanezien tuotannon aluksi nimellä "Ibanez Salvador" ja myöhemmin "Ibanez". Soittimia tehtiin aluksi lähinnä vain Japanin sisämarkkinoille.

USA:ssa toimi pieni kitaratehdas Elger Guitars, joka oli joutunut vaikeuksiin suurten merkkien kanssa. Sen toimitusjohtaja Harry Rosenbloom päätti lopettaa oman tuotannon 1965 ja alkaa teettää Hoshinon soittimia lisenssillä Etelä-Amerikassa, jossa oli puuta ja halpaa työvoimaa. Koska USA:ssa tuohon aikaan japanilaisilla tuotteilla oli halvan ja huonon maine, ja Elgerin merkkiä ei voitu käyttää, päätettiin kitaratuotanto konsolidoida Ibanez-tuotemerkin alle.

Vuonna 1971 Hoshino Gakki osti Elgerin lopullisesti. Hoshino Gakki oli tähän saakka tuottanut vain akustisia Ibanezejä, sekä nailon- että teräskielisinä, mutta nyt päätettiin mennä mukaan sähkökitarabisnekseen. Tuotanto aloitettiin Gibsonin, Fenderin ja Rickenbackerin lähes suorilla kopioilla. Japanissa elettiin voimakasta nousukautta, ja siellä kyettiin korkealla automaatioasteella ja halvoilla työvoimakustannuksilla tekemään hyvistä materiaaleista hyviä kitaroita, ja merkit kuten Tokai, Ibanez, Yamaha ja Takamine nousivat nyt esiin haastamaan amerikkalaiset titaanit.

Kopiointi johti siihen, että 1977 Norlin, Gibsonin emoyhtiö, haastoi Ibanezin oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksesta. Ibanez oli kopioinut Gibsonin tavaramerkin, Les Paulin lavan, tehdessään lähes 1:1 kopion Les Paulista. Oikeudenkäynnin tuloksena Ibanez lopetti kopiokitaroiden tuotannon ja aloitti aivan oman mallistonsa.

Amerikkalaisten kitaroiden surkea laatu - tuotanto oli ulkoistettu halpamaihin ja materiaaleja vaihdettu halvempiin, mutta hintoja nostettu, johti siihen, että japanilaismerkit nousivat arvostuksessa valtavasti, ja sekä Fender että Gibson joutuivat vaikeuksiin. Niiden oli pakko vetää tuotanto takaisin USA:han ja panostaa tuotekehittelyyn ja laadunvalvontaan.

1980-luvulla Ibanez pääsi lopullisesti irti kopio- ja halpamerkin maineesta. Nyt puolestaan sitä alettiin kopioida. Ibanezien tunnusmerkki on läpikopankaula siinä, missä Gibson käyttää liimakaulaa ja Fender pulttikaulaa. Läpi koko kitaran kopan menevä kaula mahdollistaa paremman sustainin ja mikrofonien kiinnittämisen suoraan kaulaan. Puun kulutus on toki suurempi kuin irtokauloilla, ja vaurioituneen soittimen korjaaminen on vaikeampaa.

Ibanez valmistaa yhä edelleenkin myös akustisia kitaroita. Niissä käytetään alkuperäistä Salvador Ibáñezin logoa erotuksena sähkö-Iboista, joissa on tuttu kaikkien tuntema Ibanez-logo.