Moi,
Kertokaapas mielipidettänne asiasta.
Tapasin reilu puoli vuotta sitten ihanan miehen. Molemmilla jo elämää ja aikaisempia suhteita takana, lapsia ei ole (ei omia eikä yhteisiä). Kemiaa löytyy ja viihdymme toistemme seurassa.
Mies on kuitenkin reissutyössä viikot, emmekä tuolloin pidä mitään yhteyttä. Tiedän että hän on todella kiireinen, joten tyydyn lähettämään tekstiviestejä ihan arkisista asioista sekä tietysti kerron ikävöiväni ja rakastavani.
Aikaisemmin en ole ollut yhdessä henkilön kanssa joka on ns. poissa kotoa viikot, joten tämä tilanne on vaatinut minulta aivan uudenlaista sopeutumista.
Mieheltäni ei kuitenkaan koskaan tule mitään vastauksia tekstiviesteihin eikä hän soittele. Itse pidän tärkeänä arjen ja elämän jakamista, vaikka toinen ei olisikaan paikalla.
Tällä viikolla olen viestitellyt ihan muuten vaan, tyyliin "olet rakas, hyvää työviikkoa, kaipaan sinua". Ei mitään vastausta. Sitten kuulin että vanha ja läheinen ystäväni kuoli. Itkin kotonani illan ja surin ystäväni kuolemaa. Tiesin että mies on kiireinen, joten laitoin vain hänelle tekstiviestin asiasta. Ei vastausta, ei puhelua, ei mitään.
Olenko nyt ihan tollo kun ajattelen että toinen voisi edes hieman ottaa ajastaan ja olla asioissa mukana?! Vai onko tämä ihan normaalia, enkä vain ymmärrä jotain...?
Miehen elämän tärkeysjärjestys tuntuu olevan 1. yrittäminen ja toimeentulo, 2. työkaverit ja sukulaiset, 3. minä, mikäli aikaa ja kiinnostusta jää... (tämä nyt aika kärjistetysti)
Kertokaapas mielipidettänne asiasta.
Tapasin reilu puoli vuotta sitten ihanan miehen. Molemmilla jo elämää ja aikaisempia suhteita takana, lapsia ei ole (ei omia eikä yhteisiä). Kemiaa löytyy ja viihdymme toistemme seurassa.
Mies on kuitenkin reissutyössä viikot, emmekä tuolloin pidä mitään yhteyttä. Tiedän että hän on todella kiireinen, joten tyydyn lähettämään tekstiviestejä ihan arkisista asioista sekä tietysti kerron ikävöiväni ja rakastavani.
Aikaisemmin en ole ollut yhdessä henkilön kanssa joka on ns. poissa kotoa viikot, joten tämä tilanne on vaatinut minulta aivan uudenlaista sopeutumista.
Mieheltäni ei kuitenkaan koskaan tule mitään vastauksia tekstiviesteihin eikä hän soittele. Itse pidän tärkeänä arjen ja elämän jakamista, vaikka toinen ei olisikaan paikalla.
Tällä viikolla olen viestitellyt ihan muuten vaan, tyyliin "olet rakas, hyvää työviikkoa, kaipaan sinua". Ei mitään vastausta. Sitten kuulin että vanha ja läheinen ystäväni kuoli. Itkin kotonani illan ja surin ystäväni kuolemaa. Tiesin että mies on kiireinen, joten laitoin vain hänelle tekstiviestin asiasta. Ei vastausta, ei puhelua, ei mitään.
Olenko nyt ihan tollo kun ajattelen että toinen voisi edes hieman ottaa ajastaan ja olla asioissa mukana?! Vai onko tämä ihan normaalia, enkä vain ymmärrä jotain...?
Miehen elämän tärkeysjärjestys tuntuu olevan 1. yrittäminen ja toimeentulo, 2. työkaverit ja sukulaiset, 3. minä, mikäli aikaa ja kiinnostusta jää... (tämä nyt aika kärjistetysti)
Vastaukset 19
Vanhimmat
en halua luoda paniikkia mutta..siskolleni kävi niin että hän tapasi miehen ja he seurustelivat vuoden verran (mies oli reissutyöläinen)ja sitten siskoni lähti ulkomaille opiskelemaan ja mies sanoi ettei pysty odottamaan siskoani kunnes hän tulee 6kk päästä takaisin suomeen..siskoni ollessa ulkomailla selvisi että mies on ollut kihloissa jo useamman vuoden toisen naisen kanssa, pettäen useasti kihlattuaan seurustellen siskoni ja muiden naisten kanssa..asia selvisi siis sillä tavalla että miehen kihlattu soitti siskolleni ja kertoi asioista..Joten ehkä olisi syytä myös miettiä sitä että mahtaako miehesi elää kaksoiselämää..
Moi,
Hyvä pointti.
Tiedän kuitenkin ettei mitään kihlausta tai avioliittoa ole taustalla. Olin ainakin hänen sukulaisen häissään ihan virallisena avecina. Ja kuulin juhlissa kyllä kaikki mahdolliset suvun juorut.
Tosin muista naissuhteistahan ei voi tietää...
sehän ei todista mitään..myös siskoni näki miehen kavereita ja näki miehen vanhemmat..
Omituista kyllä jos mies ei vastaa edes viesteihin! Mitä jos koittaisit ihan soittaa hänelle joskus...
Ja ensi kerran kun näette, sano hänelle, että olisi kiva kun vastaisit edes viesteihin.
Omakin mussukka on viikot muualla, välillä viestitellään ja välillä ei. Kyllä hän yleensä jotain vastaa kun viestiä laitan, sehän kuuluu ihan hyviin tapoihinkin jo.
Vai vaivautuuko tämä mies siitä kun laitat hänelle viestiä että rakastat/ikävöit?
No niin tai näin, mutta kuulostaa kyllä aika kummalliselta, saa kuvan, että sinä olet se joka on suhteessa ja yrittää, ja tämä mies vain elää omaa elämäänsä tietämättä ollakko vai eikö.
Huonotapainen kumminkin.
Kuten alempana vastasin, soittaminenkaan ei oikein sovi hänen aikatauluunsa. Olen myös kertonut ettei reissutyö minua haittaa, mutta pidän tärkeänä että asioita jaetaan ja viesteihin saisi edes joskus vastata. Mies kertoo että kiire on vaan niin kova, ettei ehdi.
Ei hän tunnu rakkaudenosoituksista vaivaantuvan. Ja harvoin niitä lähettelenkin.
Minun miehellä on aina tosi kiire , mutta kyllä se joutaa soittaan tai tekstaileen.Ei todellakaan ole viikkoa pitämättä yhteyttä ja jos minusta ei kuulu niin heti se ottaa yhteyttä, että onko jokin hätänä ku ei ole mitään kuulunu. (ei ole reissutyöläinen onneksi vaikka kiirusta pitää)
En kyllä osaa sanoa, mikä sillä on oikein homman nimenä.Toivottavasti asia selviää ja miesystäväsi pitää sinusta parempaa huolta.
Lopeta tekstiviestien lähettely.
Itsekään en vastaisi viesteihin, ei vaan kuulu tapoihin.
Soita, jos on asiaa.
Soittamista olen myös yrittänyt. Viimeeksi kun päätin hakea jatko-opintoihin omalla alalla, ja halusin hänelle innoissani kertoa asiasta. En saanut edes kissaa sanottua puhelimessa kun mies kertoo "toinen puhelu tulee, pitää lopettaa".
Sama juttu kun soitin eräs päivä kertoakseni että lähistöllä on isompi asunto myytävänä (tietysti ajattelin että hänkin voisi olla kiinnostunut), mutta jälleen tuli toinen puhelu. Eli ihan arkisia asioita, mielestäni tärkeitä. Mutta toista ei tunnu kiinnostavan.
Luulen että jatkossa jäävät sekä puhelut että viestit lähettämättä. Katsotaan vaivautuuko mies itse olemaan yhteydessä.
Minäkin päätin, että lopetan viestittelyn, vaikka sentään sain yleensä vastauksen, edes viiveellä. Mistään pommittamisesta ei ollut kyse, kun laitoin viestin päivässä tai vain joka toinen päivä.
Puheluihini hän ei edes vastannut.
No, kun minusta ei enää kuulunut, mies saattoi itse tekstata lyhyesti jotain muutaman päivän päästä. Ihan vain "miten menee?" tms, ei tosiaan mitään hellää ja rohkaisevaa.
Tuntuu todellakin, että out of sight, out of mind.
Läheisyyden puute ja yhteyden katkeaminen on saanut minut tosissani harkitsemaan koko elämäni päivittämistä. Emme ole edes naimisissa tai asu yhdessä, vaikka vuosia jo on seurusteltu.
valitettavasti viettää sen matkaviikon perheensä kanssa. Asuntoja voi olla useampia, ota selvää asioista. Ei missään tapauksessa normaali tapa olla kommunikoimatta mitenkään,
teillä on vasta puoli vuotta. Jos miehen tyyli ja käsitys parisuhteesta ei sinua miellytä, kannattaa lopettaa se saman tien. Lyhyestä virsi kaunis. Tuommoisilla suhteilla ei ole tapana parantua vanhetessaa, päinvastoin. Ajattele: elätte (muka) ruusuisen alkurakkauden aikaa, mutta miehellä ei ole tuon enempää mielenkiintoa sinun/asioidesi suhteen.
Itsekeskeinen törppö. Sorry.
Toivottavasti saat itsesi repäistyä irti tuosta suhteesta ! Miestä ei kiinnosta asiasi lainkaan. Et varmasti halua sellaista miestä itsellesi, vaan välitävän ja asiat kanssasi jakavan ihmisen. Sekä sellaisen, johon saat yhteyden kun tarvitset. Pitäähän viesteihin vastata !
Miesystävälläsi on luultavasti toinenkin nainen.
Ei todellakaan ole normaalia, vaan todella hämärää touhua! Nyt tyttökulta lähdet tuollaisesta suhteesta heti...
Miehellä on isot luurangot kaapissa ja tulet satuttamaan itsesi pahasti vielä.
Otan osaa ystäväsi poismenon takia. Voimia sulle.
Vielä kerran: ÄLÄ VAAN JÄÄ TUOHON SUHTEESEEN! SE EI OLE NORMAALIA!
Ja sekin kertoo miehestä aika paljon, että jos ystäväsi kuolee ja suret häntä, ilmoitat asiasta hänelle, niin takaisin ei tule lohduttavia sanoja, ei soittoja, ei minkäänlaista yhteydenottoa.
Vaikuttaa kyseinen äijä olevan tunteeton ja kylmä paskiainen jonka elämä pyörii vain oman navan ja omien mielihalujen ympärillä.
ymmärrän jos miehelläsi on työkiireitä eikä aina ehdi vastaamaan viesteihin. Mutta minusta on jo todella epäkohteliasta sinua kohtaan jos koet jonkun läheisen menetyksen eikä toinen mitenkään ota siihen osaa. Eikä hyvän yön toivottaminen päivän päätteeksi vie paljon aikaa ja saa sinut varmaan paljon paremmalle tuulelle. Jos minulla olisi tollainen suhde niin kauaa en sitä katselisi, jos olet hänelle todellakin tärkeä niin varmaan haluaisi kuulla äänesi, saada tietoa miten sinulla menee... Meilläkin soitellaan joka päivä vaikka asutaan samalla paikkakunnalla mutta ei yhdessä. Ainakin minä haluan tietää mitä mieheni on päivän aikana tehnyt ja samalla muutaman hellyyden osoituksen. Ota asia ainakin puheeksi miehesi kanssa ja kerro miltä sinusta tuntuu..
vaikuttaa, kaikki tuntuvat olevan kiinnostuneista yhdestä ja samasta henkilöstä. Sun pitää pohtia, että haluatko kumppaniksesi ihmisen, jolla menee tärkeysjärjestyksessä kiire parisuhteen (ja myöhemmin lapsien) edelle. Jotkut ihmiset eivät vaan osaa/halua yhdistää työ- ja perhe-elämää tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.
Mun mieheni on kans ollu sellanen ettei lähetellyt juurikaan viestejä. Vaikka siis lähetin hänelle jotain, harvoin vastasi. Sen sijaan hänellä oli kuitenkin tapana soittaa. Pidän siitä edelleen. Viesteistä voi saada vaikka minkä kuvan...
Nykyään kundi vastaa jo viesteihinkin :) Joskus sanoin siitä ettei kuulu hänen tapoihinsa sylkeä mukiin tai kirjoittaa tekstiviestiä :D Jätkä otti opikseen ja nykyään kirjottelee oikein mukavia.
Pidän kierona tuota ettei ikinä vastaa. Soittais vaikka iltasella pikaseen kun on käymässä nukkumaan että kaikki on hyvin, entäs siellä?
Se ei ilmeisesti pidä sua tyttöystävänä vaan hoitona jonka luokse on hyvä aina työviikon jälkeen palata saamaan ja rentoutumaan...Ja vaikka olit siellä häissä niin ehkä se on helpompi mennä sinne jonkun "tyttöystävän" kanssa kuin yksin sukulaisten tentattavaksi. Kannattas unohtaa koko tyyppi jos kerran et ole itse samoilla linjoilla. Kyllä sullekkin löytyy joku joka kohtelee niin kuin kuuluukin ja että välitys näkyy.
ohjeekseni, että en itse ole miehiin päin ollenkaan aktiivinen. Tehtävänäni on tehdä itsestäni mielenkiintoinen.
Mutte ei näytä hyvältä, että mies ei 6kk seurustelun jälkeen ole enempää kiinnostnut elämästäsi. Tässä vaiheessa pitäisi olla jo kosinut ja ylpeä sinusta ym.
Jätä se ja hanki itsellesi sinua arvostava mies.
Pankaa naiset noi tollaiset miehet pois, ja sanokaa niille että sori, mä haluan itseäni arvostavan miehen, että arvostan itseäni niin paljon.
Ne arvostavat sitten vasta, kun itsekin tapaavat naisen, johon ovat vaan hulluna.
Tylsää, mutta niin totta!