Mies töissä ravintola-alalla?

osallistuu niin että hoitaa kun sanon että lähden jonnekin, esim kaupoille, kahville tai istumaan iltaa ystäväni kanssa. Itse hän ei tarjoudu hoitamaan jotta saisin vapaa-aikaa, mutta hoitaa kyllä "pakon edessä".
Sulla on käynyt hyvä tuuri että olet saanut sellaisen miehen joka jäi itse kotiin, yritin ehdottaa miehelleni että hän jäisi vähäksi aikaa kotiin ja menisin itse töihin, jotta me kummatkin nähtäis millaista toisen elämä on. Hän ei suostunut.

mami-81 kirjoitti:

osallistuu niin että hoitaa kun sanon että lähden jonnekin, esim kaupoille, kahville tai istumaan iltaa ystäväni kanssa. Itse hän ei tarjoudu hoitamaan jotta saisin vapaa-aikaa, mutta hoitaa kyllä "pakon edessä".
Sulla on käynyt hyvä tuuri että olet saanut sellaisen miehen joka jäi itse kotiin, yritin ehdottaa miehelleni että hän jäisi vähäksi aikaa kotiin ja menisin itse töihin, jotta me kummatkin nähtäis millaista toisen elämä on. Hän ei suostunut.

eipä nyt lähetä miesten haukkumislinjalle vaan puhutaan mieluummin työajoista. Se että tekee ilta- ja yötyötä on paljon raskaampaa kuin että tekee päivätyötä, olkoon työaika sitten samanpituinenkin. Sellasta vuorokaudenaikaa ei ole etten ois ollut itte töissä ja ymmärrän sitä miestä täysin. Vaikka nukkuis 10h yövuoron jälkeen niin on ihan pihalla ja silmiä kirvelee koko loppupäivän jne jne. Mulla se aiheutti krapulan oireita pitkäks aikaa yövuoroviikon jälkeenkin.

Se että se käy öisin töissä tarkottaa vaan enemmän rahaa lapsenhoitoon enkä nyt yritä sitä sanoa että kun käy töissä niin ei tartte muuta tehdä. Mutta harvemmin sitten oikeesti enää jaksaa, ei se oo kiinni siitä haluaako. Siis aina ei oo.

Nykyään teen päivätyötä, joskin usein kello ympäri ja reilusti yli ja suoraan sanottuna ei huvita kotona tehä mitään sen jälkeen kun vasta lauantaina kun on nukkunu 15h pe-la yönä. Siis lasta ei ole vielä mutta sitten kun on on niin teen luonnollisesti kaiken minkä suinkun työltä ehdin ja jaksan enkä unohda sitä "kolmattakaan" osapuolta siihen sivuun. Elämä vaan on tämmöstä kun ei ole korkeasti koulutettu =P

allöä kirjoitti:

eipä nyt lähetä miesten haukkumislinjalle vaan puhutaan mieluummin työajoista. Se että tekee ilta- ja yötyötä on paljon raskaampaa kuin että tekee päivätyötä, olkoon työaika sitten samanpituinenkin. Sellasta vuorokaudenaikaa ei ole etten ois ollut itte töissä ja ymmärrän sitä miestä täysin. Vaikka nukkuis 10h yövuoron jälkeen niin on ihan pihalla ja silmiä kirvelee koko loppupäivän jne jne. Mulla se aiheutti krapulan oireita pitkäks aikaa yövuoroviikon jälkeenkin.

Se että se käy öisin töissä tarkottaa vaan enemmän rahaa lapsenhoitoon enkä nyt yritä sitä sanoa että kun käy töissä niin ei tartte muuta tehdä. Mutta harvemmin sitten oikeesti enää jaksaa, ei se oo kiinni siitä haluaako. Siis aina ei oo.

Nykyään teen päivätyötä, joskin usein kello ympäri ja reilusti yli ja suoraan sanottuna ei huvita kotona tehä mitään sen jälkeen kun vasta lauantaina kun on nukkunu 15h pe-la yönä. Siis lasta ei ole vielä mutta sitten kun on on niin teen luonnollisesti kaiken minkä suinkun työltä ehdin ja jaksan enkä unohda sitä "kolmattakaan" osapuolta siihen sivuun. Elämä vaan on tämmöstä kun ei ole korkeasti koulutettu =P

itsekin ollut ravintola-alalla siitä lähtien kuin 18 täytin, ja silloin elämäni oli yöelämää. Nukuin pitkälle päivään ja yöllä valvoin myöhään muutenkin, olin sitten töissä tai kotona. Siksi olisin halunnut nyt vaihtaa osiamme mieheni kanssa, että kumpikin tajuaisi miten rankkaa toisella on, ja että millaista elämää toinen viettää.

Toinen asia on se, että kyllähän tilanne olisi sentäs jonkin verran parempi, jos ne rahat 12 tuntisista työpäivistä näkyisi kotonakin.
Mutta rankat työt, rankat huvit, ja rahoista suurin osa jää jonnekin matkan varrelle teille tietämättömille.
Juuri tämän takia halusinkin tietää miten asiat on muilla, onko se kerran-kolme kertaa viikossa kännäämistä vaikka on kotona lapsi ja vaimo odottamassa.
Aivan turhaan koitan vertailla omaa suhdettani ja perhettäni ystävieni suhteisiin ja perheisiin, koska heidän miehensä käy ns normaali työssä.

Tässä ei ole tarkoitus mollata yhtään ketään vaan kertoa miten asiat meillä on, ja kysyä miten teillä muilla..
Jospa saisin enemmän ymmärrystä miestäni kohtaan ja kärsivällisyyttä jatkaa tässä suhteessa.

mami-81 kirjoitti:

itsekin ollut ravintola-alalla siitä lähtien kuin 18 täytin, ja silloin elämäni oli yöelämää. Nukuin pitkälle päivään ja yöllä valvoin myöhään muutenkin, olin sitten töissä tai kotona. Siksi olisin halunnut nyt vaihtaa osiamme mieheni kanssa, että kumpikin tajuaisi miten rankkaa toisella on, ja että millaista elämää toinen viettää.

Toinen asia on se, että kyllähän tilanne olisi sentäs jonkin verran parempi, jos ne rahat 12 tuntisista työpäivistä näkyisi kotonakin.
Mutta rankat työt, rankat huvit, ja rahoista suurin osa jää jonnekin matkan varrelle teille tietämättömille.
Juuri tämän takia halusinkin tietää miten asiat on muilla, onko se kerran-kolme kertaa viikossa kännäämistä vaikka on kotona lapsi ja vaimo odottamassa.
Aivan turhaan koitan vertailla omaa suhdettani ja perhettäni ystävieni suhteisiin ja perheisiin, koska heidän miehensä käy ns normaali työssä.

Tässä ei ole tarkoitus mollata yhtään ketään vaan kertoa miten asiat meillä on, ja kysyä miten teillä muilla..
Jospa saisin enemmän ymmärrystä miestäni kohtaan ja kärsivällisyyttä jatkaa tässä suhteessa.

en mäkään yrittänyt ketään mollata. Kirjotin vaan omia kokemuksia ei-ihan-niin aiheesta mutta sitä sivuten. No mutta mä en itse aio saattaa puolisoani tilanteeseen jossa se joutuu miettimään että jaksaako vaiko eikö. Myönnän kännääneni ennen liikaakin vapaa-ajallani mutta nyt kun tiedän tulevani isäksi on kiinnostunut moista kohtaan kadonnut. Luonnollisesti joskus tekee mieli kännätä mutta sen alotettuani mietin jo että miks piti kun ei tää kivaakaan oo. En mä kyllä varmaan vuoteen puoleentoista oo tykänny siitä mutta olin ilmeisest niitä ihmisiä jotka tarvitsi hyvän syyn lopettaa ja mikä on parempi kuin oma lapsi. Oma puoliso tietysti on hyvä syy myös, mutta jos olisin istunut kotona viikonloppuna kiltisti niin en mä siitä mitään olisi saanut, hän kun teki ja tekee yhä ilta- ja viikonloppupainotteista työtä. Eli joka kolmas lauantai oli vapaata ainoastaan. Ei se kivaa yksin ollut odottaa aina kotona.. No, jokainen syy on tekosyy jos juo liikaa. sanotaan nyt näin kaikesta huolimatta.

mami-81 kirjoitti:

itsekin ollut ravintola-alalla siitä lähtien kuin 18 täytin, ja silloin elämäni oli yöelämää. Nukuin pitkälle päivään ja yöllä valvoin myöhään muutenkin, olin sitten töissä tai kotona. Siksi olisin halunnut nyt vaihtaa osiamme mieheni kanssa, että kumpikin tajuaisi miten rankkaa toisella on, ja että millaista elämää toinen viettää.

Toinen asia on se, että kyllähän tilanne olisi sentäs jonkin verran parempi, jos ne rahat 12 tuntisista työpäivistä näkyisi kotonakin.
Mutta rankat työt, rankat huvit, ja rahoista suurin osa jää jonnekin matkan varrelle teille tietämättömille.
Juuri tämän takia halusinkin tietää miten asiat on muilla, onko se kerran-kolme kertaa viikossa kännäämistä vaikka on kotona lapsi ja vaimo odottamassa.
Aivan turhaan koitan vertailla omaa suhdettani ja perhettäni ystävieni suhteisiin ja perheisiin, koska heidän miehensä käy ns normaali työssä.

Tässä ei ole tarkoitus mollata yhtään ketään vaan kertoa miten asiat meillä on, ja kysyä miten teillä muilla..
Jospa saisin enemmän ymmärrystä miestäni kohtaan ja kärsivällisyyttä jatkaa tässä suhteessa.

sun todellinen ongelma; miehesi yötyö vai sen kännääminen?

mami-81 kirjoitti:

itsekin ollut ravintola-alalla siitä lähtien kuin 18 täytin, ja silloin elämäni oli yöelämää. Nukuin pitkälle päivään ja yöllä valvoin myöhään muutenkin, olin sitten töissä tai kotona. Siksi olisin halunnut nyt vaihtaa osiamme mieheni kanssa, että kumpikin tajuaisi miten rankkaa toisella on, ja että millaista elämää toinen viettää.

Toinen asia on se, että kyllähän tilanne olisi sentäs jonkin verran parempi, jos ne rahat 12 tuntisista työpäivistä näkyisi kotonakin.
Mutta rankat työt, rankat huvit, ja rahoista suurin osa jää jonnekin matkan varrelle teille tietämättömille.
Juuri tämän takia halusinkin tietää miten asiat on muilla, onko se kerran-kolme kertaa viikossa kännäämistä vaikka on kotona lapsi ja vaimo odottamassa.
Aivan turhaan koitan vertailla omaa suhdettani ja perhettäni ystävieni suhteisiin ja perheisiin, koska heidän miehensä käy ns normaali työssä.

Tässä ei ole tarkoitus mollata yhtään ketään vaan kertoa miten asiat meillä on, ja kysyä miten teillä muilla..
Jospa saisin enemmän ymmärrystä miestäni kohtaan ja kärsivällisyyttä jatkaa tässä suhteessa.

meillä mies myös ravintolassa töissä, tai saattaa olla että pian entinen mies.. rakastan kyllä valtavan paljon mutta alan olla jo todella epätoivoinen. lähinnä tuosta duunin jälkeisestä juopottelusta..

meillä tosin ei ole vielä yhteisiä lapsia, miehellä kylläkin, mutta mutta... miehen duuni loppuu noin kahdelta yöllä, ja sen jälkeen lähes poikkeuksetta käy joka päivä jossain oluella, yleensä monella, ja kotiin tulo on sitten kuinka sattuu..

itse oon alkanut miettiä mitä sitten jos olisi lapsi... ajattelinkin vaan kysyä että onko tuo joku normaali tapa ravintola alan ihmisille että työn päätyttyä on pakko mennä jonnekin juomaan, vai mitä....

mulle tämä alkaa olla niin liikaa kun aina ollaan humalassa :(

sori meni vähän asian vierestä mutta oon vaan pohtinut että miten lapsen hoito onnistuisi, vai olisinko vain suhteessa yksin se joka hoitaa. kun mies ei juuri hoida nytkään omia lapsiaan. juominen tärkeämpää...

wondering.... kirjoitti:

meillä mies myös ravintolassa töissä, tai saattaa olla että pian entinen mies.. rakastan kyllä valtavan paljon mutta alan olla jo todella epätoivoinen. lähinnä tuosta duunin jälkeisestä juopottelusta..

meillä tosin ei ole vielä yhteisiä lapsia, miehellä kylläkin, mutta mutta... miehen duuni loppuu noin kahdelta yöllä, ja sen jälkeen lähes poikkeuksetta käy joka päivä jossain oluella, yleensä monella, ja kotiin tulo on sitten kuinka sattuu..

itse oon alkanut miettiä mitä sitten jos olisi lapsi... ajattelinkin vaan kysyä että onko tuo joku normaali tapa ravintola alan ihmisille että työn päätyttyä on pakko mennä jonnekin juomaan, vai mitä....

mulle tämä alkaa olla niin liikaa kun aina ollaan humalassa :(

sori meni vähän asian vierestä mutta oon vaan pohtinut että miten lapsen hoito onnistuisi, vai olisinko vain suhteessa yksin se joka hoitaa. kun mies ei juuri hoida nytkään omia lapsiaan. juominen tärkeämpää...

jos sanon, niin lapsen hoitaminen ei suju sellaisen miehen kanssa... huomaan taas olevani yksin kotona, kun miehelläni oli vapaa päivä ja taas yllättäen hän on juomassa. eli taas istun yksin kotona, hoidin lapsen nukkumaan ja kaiken muun, niinkuin lähes aina. toki ei voi yleistää että kaikki ravintola-alalla työskentelevät toimisi samoin tavoin, mutta nyt kun todella harkitsen eroa huomaan että olisin hyvin tarkka seuraavan mieheni suhteen jos sellaista enää koskaan tulee.
Hän ei olisi työnarkomaani, eikä todellakaan ravintola-alalla.
Itse olen hyvin masentunut kun olen suurimmaksi osaksi aina yksin lapsemme kanssa. Mieheni käy töissä ja ryyppää mitä ihmeellisimmillä tekosyillä, ja vielä kehtaa sanoa että nalkutan silloin kun hän käy silloin tällöin ulkona (hän käy vähintäänkin kerran viikossa!) Perun omat suunnitelmani hänen menojensa mukaan, niinkuin tänäänkin kun hän sanoi ensin olevansa sittenkin vain kotona, mutta yllättäen lähtikin taas ulos. Pahinta kaikesta on juuri se että vielä rakastan, jättämistä olen miettinyt hyvin paljon mutta tiedän että kaipaisin häntä todella paljon.
Vinkiksi ennen lasten hankkimista tai edes rakastumista sanoisin että pitää miettiä onko tämä ihminen sellainen joka tyydyttää myös kun on lapsia. Enää ei pelkkä rakkaus riitä tässä maailmassa. Tämä suhde ei tyydytä, mutta miten saisi nämä tunteeni loppumaan. Tämän suhteen jälkeen en usko että tulisin koskaan löytämään ketään, pelkästään koska minulla on lapsi, ja en tule enää tyytymään liian vähään mitä olen aina elämässäni saanut.

wondering.... kirjoitti:

meillä mies myös ravintolassa töissä, tai saattaa olla että pian entinen mies.. rakastan kyllä valtavan paljon mutta alan olla jo todella epätoivoinen. lähinnä tuosta duunin jälkeisestä juopottelusta..

meillä tosin ei ole vielä yhteisiä lapsia, miehellä kylläkin, mutta mutta... miehen duuni loppuu noin kahdelta yöllä, ja sen jälkeen lähes poikkeuksetta käy joka päivä jossain oluella, yleensä monella, ja kotiin tulo on sitten kuinka sattuu..

itse oon alkanut miettiä mitä sitten jos olisi lapsi... ajattelinkin vaan kysyä että onko tuo joku normaali tapa ravintola alan ihmisille että työn päätyttyä on pakko mennä jonnekin juomaan, vai mitä....

mulle tämä alkaa olla niin liikaa kun aina ollaan humalassa :(

sori meni vähän asian vierestä mutta oon vaan pohtinut että miten lapsen hoito onnistuisi, vai olisinko vain suhteessa yksin se joka hoitaa. kun mies ei juuri hoida nytkään omia lapsiaan. juominen tärkeämpää...

et tiedä kuinka helpottavaa on kuulla että jollain muulla on saman kaltaisia ongelmia.

mami-81 kirjoitti:

jos sanon, niin lapsen hoitaminen ei suju sellaisen miehen kanssa... huomaan taas olevani yksin kotona, kun miehelläni oli vapaa päivä ja taas yllättäen hän on juomassa. eli taas istun yksin kotona, hoidin lapsen nukkumaan ja kaiken muun, niinkuin lähes aina. toki ei voi yleistää että kaikki ravintola-alalla työskentelevät toimisi samoin tavoin, mutta nyt kun todella harkitsen eroa huomaan että olisin hyvin tarkka seuraavan mieheni suhteen jos sellaista enää koskaan tulee.
Hän ei olisi työnarkomaani, eikä todellakaan ravintola-alalla.
Itse olen hyvin masentunut kun olen suurimmaksi osaksi aina yksin lapsemme kanssa. Mieheni käy töissä ja ryyppää mitä ihmeellisimmillä tekosyillä, ja vielä kehtaa sanoa että nalkutan silloin kun hän käy silloin tällöin ulkona (hän käy vähintäänkin kerran viikossa!) Perun omat suunnitelmani hänen menojensa mukaan, niinkuin tänäänkin kun hän sanoi ensin olevansa sittenkin vain kotona, mutta yllättäen lähtikin taas ulos. Pahinta kaikesta on juuri se että vielä rakastan, jättämistä olen miettinyt hyvin paljon mutta tiedän että kaipaisin häntä todella paljon.
Vinkiksi ennen lasten hankkimista tai edes rakastumista sanoisin että pitää miettiä onko tämä ihminen sellainen joka tyydyttää myös kun on lapsia. Enää ei pelkkä rakkaus riitä tässä maailmassa. Tämä suhde ei tyydytä, mutta miten saisi nämä tunteeni loppumaan. Tämän suhteen jälkeen en usko että tulisin koskaan löytämään ketään, pelkästään koska minulla on lapsi, ja en tule enää tyytymään liian vähään mitä olen aina elämässäni saanut.

joo se kummasti helpottaa kuulla että on toinenkin siellä joka pohtii samoja asioita... vaikka ikävää onkin.

mä olen myös kuullut tuosta nalkuttamisesta.. ja tiedän toki että se on huono tapa sekin, mutta kun mikään ei auta.. totta puhuen viimeset kaks kuukautta ollaan riidelty hyvin paljon tuosta juomisesta, ja voi olla että mies jo haluaakin lähteä suhteesta ilman että mulla on edes paljon tässä mietittävää.

sattuu kuitenkin todella paljon.. en voi ymmärtää miksi sinne baariin on aina päästävä, vaikka lupaa joka päivä että ei mene, niin illalla vaan sitten ei tullakaan töistä, ja pahimmassa tapauksessa juo läpi yön, ja ennemmänkin.

muakin harmittaa se, että sovin ja perun omat menoni sen mukaan, mikä miehelle vain olisi hyvä, ja jos se vaikka juuri sinä päivänä haluaisi viettää aikaa muuten kuin juomalla.

miehen lapset käy meillä 2 viikon välein, ja tuntuu kuin se olisi miehelle jotenkin rankkaa, tai ainakin siten että sunnuntaina kun lapset viedään äidille, on suuntana oitis baari, vlopun aikana silloin joutuu juomaan oluensa kotona.

musta vain tuntuu että mä olen se, joka hoitaa lapset, keksii tekemistä jne, kun mies istuu sohvalla tai netissä. eikä se ymmärrä yhtään että miksi se mulle on ongelma.

mutta miksi miksi ihmeessä se juopottelu joka päivä on niin kivaa... tässä alkaa omat ajatukset hämärtyä, ihan kuin välillä jo luulisi että kai se sitten on normaalia ja mä olen epänormaali nipottaja, no niinhän mulle on myös kerrottu.

mutta voi että, voimia sullekin sinne, ja koita jaksella taas tämä yö.. mä en usko että mun mies on edes tulossa kotiin, viettää parin päivän vapaata jossain.. :(

hali :)

wondering.... kirjoitti:

joo se kummasti helpottaa kuulla että on toinenkin siellä joka pohtii samoja asioita... vaikka ikävää onkin.

mä olen myös kuullut tuosta nalkuttamisesta.. ja tiedän toki että se on huono tapa sekin, mutta kun mikään ei auta.. totta puhuen viimeset kaks kuukautta ollaan riidelty hyvin paljon tuosta juomisesta, ja voi olla että mies jo haluaakin lähteä suhteesta ilman että mulla on edes paljon tässä mietittävää.

sattuu kuitenkin todella paljon.. en voi ymmärtää miksi sinne baariin on aina päästävä, vaikka lupaa joka päivä että ei mene, niin illalla vaan sitten ei tullakaan töistä, ja pahimmassa tapauksessa juo läpi yön, ja ennemmänkin.

muakin harmittaa se, että sovin ja perun omat menoni sen mukaan, mikä miehelle vain olisi hyvä, ja jos se vaikka juuri sinä päivänä haluaisi viettää aikaa muuten kuin juomalla.

miehen lapset käy meillä 2 viikon välein, ja tuntuu kuin se olisi miehelle jotenkin rankkaa, tai ainakin siten että sunnuntaina kun lapset viedään äidille, on suuntana oitis baari, vlopun aikana silloin joutuu juomaan oluensa kotona.

musta vain tuntuu että mä olen se, joka hoitaa lapset, keksii tekemistä jne, kun mies istuu sohvalla tai netissä. eikä se ymmärrä yhtään että miksi se mulle on ongelma.

mutta miksi miksi ihmeessä se juopottelu joka päivä on niin kivaa... tässä alkaa omat ajatukset hämärtyä, ihan kuin välillä jo luulisi että kai se sitten on normaalia ja mä olen epänormaali nipottaja, no niinhän mulle on myös kerrottu.

mutta voi että, voimia sullekin sinne, ja koita jaksella taas tämä yö.. mä en usko että mun mies on edes tulossa kotiin, viettää parin päivän vapaata jossain.. :(

hali :)

täysin samaa meilläkin... mies ihmettelee et miksi se on mulle ongelma kun se käy "silloin tällöin" ulkona ja suuttuu mulle kun "nalkutan" asiasta...
koita säkin jaksaa siellä, ja haleja sulle myös...

Hei,
oli ihan pakko kirjoittaa. teen itse viisi päivää viikossa töitä ja yleensä olen lauantaisin töissä joten minulla on arkivapaa alkuviikosta. Mieheni tekee ti-la ravintolassa aina 19(20)-4.30 töitä toisella paikkakunnalla, on aina tehnyt kun olemme tunteneet, ja nyt olemme muuttaneet 100km päähän hänen työpaikastaan joten hän lähtee viimeistään 19.00 ajamaan iltaisin töihin. on usein päiviä jolloin hän ei tule kotiin ollenkaan "kun väsyttää" ja usein hän hakee lapset tarhasta viimeisenä eikä ole ollut kotona nukkumassa. Autoja on yksi, minä kuljen fillarilla, naapurin kyydillä tai bussilla. (busseja menee kerran tunnissa keskimäärin). Teen töitä 8.30-19.00 välisenä aikana keskimäärin 10h / päivä ja viisi vuotiaat kaksosemme hoidan joka ilta nukkumaan yksin, mieheni ei ole pitänyt tänä vuonna kuin 3 vapaata lauantaita, yhden vapaan koko viikonlopun. Kyllähän se näkyy tilillä mutta kyllä se ottaa nuppiin. Nyt ei herraa ole koko juhannuksena näkynyt kotosalla, töissähän se on. Olin itse aattoaamuna töissä erikoistapauksen vuoksi ja siitä eteenpäin hoitanut lapset, pyykkivuoret sekä asunnon, laittanut valmiiksi paperihommat ensiviikkoa varten maksanut laskuja ja miettinyt tulevaa työviikkoa. Eli perheellämme on yhteistä aikaa keskimäärin 1-2 iltaa viikossa. Lapset ovat päiväkodissa 4 päivää viikossa, yhden päivän kotona isän kanssa. Silloin kun minä olen kotona maanantaisin, eli isä-poika päivänä niin yleensä isä jättää tulematta kotiin ja katoaa epämääräisille ryyppyreissuilleen. Tähän tämä suhde on mennyt viimeisen puolen vuoden aikana. Tosin raha-asiat pysyvät hyvin hanskassa ja hoidan itse itselleni omaa aikaa ilman lapsia sitten jonkun muun kuin isän avustuksella, esim. äitini ja sisareni sekä tuttavat täällä ovat mielellään avuksi kun lapset ovat jo niin isoja etteivät erityisesti tarvitse hyysäämistä kuten vaipanvaihto, syöttäminen ym. vaan osaavat kyllä ilmaista asiansa ja leikkivät mielellään muidenkin kanssa. Ravintola-alalla ei tunneta perhe-elämää, varsinkaan yökerhopuolella. Periaatteessa, jos lisäännyt baarimikon kanssa otat itse vastuun siitä että lapsillesi tulee ns. "normaalit" aikataulut elämisen suhteen eli aamupala syödään oikeasti aamulla, kouluun/tarhaan mennään aamulla ja iltaisin käydään nukkumaan ajoissa että jaksaa herätä aamulla ym. Itse olen ainakin huomannut ettei tästä muuten eteenpäin pääse, suohon on turha jäädä uppoamaan, eli jos toinen työskentelee yöllä ja toinen päivällä jää päiväihmiselle automaattisesti suurempi vastuu lapsista iltaisin. Mutta kodin ja taloudellisen vastuun pystyy hyvin jakamaan ja kun toisella on kuitenkin sitten arkivapaa, miksei hän voisi viettääå sitä lasten kanssa.

avendela kirjoitti:

Hei,
oli ihan pakko kirjoittaa. teen itse viisi päivää viikossa töitä ja yleensä olen lauantaisin töissä joten minulla on arkivapaa alkuviikosta. Mieheni tekee ti-la ravintolassa aina 19(20)-4.30 töitä toisella paikkakunnalla, on aina tehnyt kun olemme tunteneet, ja nyt olemme muuttaneet 100km päähän hänen työpaikastaan joten hän lähtee viimeistään 19.00 ajamaan iltaisin töihin. on usein päiviä jolloin hän ei tule kotiin ollenkaan "kun väsyttää" ja usein hän hakee lapset tarhasta viimeisenä eikä ole ollut kotona nukkumassa. Autoja on yksi, minä kuljen fillarilla, naapurin kyydillä tai bussilla. (busseja menee kerran tunnissa keskimäärin). Teen töitä 8.30-19.00 välisenä aikana keskimäärin 10h / päivä ja viisi vuotiaat kaksosemme hoidan joka ilta nukkumaan yksin, mieheni ei ole pitänyt tänä vuonna kuin 3 vapaata lauantaita, yhden vapaan koko viikonlopun. Kyllähän se näkyy tilillä mutta kyllä se ottaa nuppiin. Nyt ei herraa ole koko juhannuksena näkynyt kotosalla, töissähän se on. Olin itse aattoaamuna töissä erikoistapauksen vuoksi ja siitä eteenpäin hoitanut lapset, pyykkivuoret sekä asunnon, laittanut valmiiksi paperihommat ensiviikkoa varten maksanut laskuja ja miettinyt tulevaa työviikkoa. Eli perheellämme on yhteistä aikaa keskimäärin 1-2 iltaa viikossa. Lapset ovat päiväkodissa 4 päivää viikossa, yhden päivän kotona isän kanssa. Silloin kun minä olen kotona maanantaisin, eli isä-poika päivänä niin yleensä isä jättää tulematta kotiin ja katoaa epämääräisille ryyppyreissuilleen. Tähän tämä suhde on mennyt viimeisen puolen vuoden aikana. Tosin raha-asiat pysyvät hyvin hanskassa ja hoidan itse itselleni omaa aikaa ilman lapsia sitten jonkun muun kuin isän avustuksella, esim. äitini ja sisareni sekä tuttavat täällä ovat mielellään avuksi kun lapset ovat jo niin isoja etteivät erityisesti tarvitse hyysäämistä kuten vaipanvaihto, syöttäminen ym. vaan osaavat kyllä ilmaista asiansa ja leikkivät mielellään muidenkin kanssa. Ravintola-alalla ei tunneta perhe-elämää, varsinkaan yökerhopuolella. Periaatteessa, jos lisäännyt baarimikon kanssa otat itse vastuun siitä että lapsillesi tulee ns. "normaalit" aikataulut elämisen suhteen eli aamupala syödään oikeasti aamulla, kouluun/tarhaan mennään aamulla ja iltaisin käydään nukkumaan ajoissa että jaksaa herätä aamulla ym. Itse olen ainakin huomannut ettei tästä muuten eteenpäin pääse, suohon on turha jäädä uppoamaan, eli jos toinen työskentelee yöllä ja toinen päivällä jää päiväihmiselle automaattisesti suurempi vastuu lapsista iltaisin. Mutta kodin ja taloudellisen vastuun pystyy hyvin jakamaan ja kun toisella on kuitenkin sitten arkivapaa, miksei hän voisi viettääå sitä lasten kanssa.

tästä vastauksesta, tätä lähinnä hain, eli tietoa onko tämä näin muillakin tässä tilanteessa olevilla ja miten muut hoitavat ja jaksavat.
Tiiän itsekin että pitäisi vaan jotenkin päästä tän asian yli ja tottua, mutta on tosi hankalaa...
itse olen myös ollut aina ravintola-alalla, ja ehkä kyse on itselläni nyt myös siitä, että suututtaa että minun elämäni on muuttunut täysin, mutta mieheni ei lähes ollenkaan. Vaan voisinhan toki itse oman elämäni kulkua muuttaa, menemällä takaisin töihin, ja jatkamalla ravintola-alalla jos siltä tuntuu. Onhan noita vuoropäiväkotejakin, vaikka taas toisaalta ei kuulosta kovin kivalta että lapseni olisi "vieraassa paikassa" yötä monta kertaa viikossa.

mami-81 kirjoitti:

tästä vastauksesta, tätä lähinnä hain, eli tietoa onko tämä näin muillakin tässä tilanteessa olevilla ja miten muut hoitavat ja jaksavat.
Tiiän itsekin että pitäisi vaan jotenkin päästä tän asian yli ja tottua, mutta on tosi hankalaa...
itse olen myös ollut aina ravintola-alalla, ja ehkä kyse on itselläni nyt myös siitä, että suututtaa että minun elämäni on muuttunut täysin, mutta mieheni ei lähes ollenkaan. Vaan voisinhan toki itse oman elämäni kulkua muuttaa, menemällä takaisin töihin, ja jatkamalla ravintola-alalla jos siltä tuntuu. Onhan noita vuoropäiväkotejakin, vaikka taas toisaalta ei kuulosta kovin kivalta että lapseni olisi "vieraassa paikassa" yötä monta kertaa viikossa.

että vastasin oikein

tekee nyt myös 18 tunnin päiviä, lähtee aamulla töihin kymmeneksi ja on nyt päässyt vasta yöllä kolmen jälkeen. Onneksi tämä nyt on vain väliaikaista, mutta rankkaa silti. Teillä tuntuu olevan vielä rankempaa :( minkä ikäinen lapsi teillä on?

mami-81 kirjoitti:

tekee nyt myös 18 tunnin päiviä, lähtee aamulla töihin kymmeneksi ja on nyt päässyt vasta yöllä kolmen jälkeen. Onneksi tämä nyt on vain väliaikaista, mutta rankkaa silti. Teillä tuntuu olevan vielä rankempaa :( minkä ikäinen lapsi teillä on?

Meillä poika vajaa 2 v, on kyllä yllättävän hyvin sopeutunut isin töissä oloon. Poika ihastelee vaan iskän "katsi- autoa"...=)
Meillä onneksi ihanat isovanhemmat asuvat ihan naapurissa ja poika hoidossa heillä eli oikeastaan " kotona " koko ajan. Isi onneksi pärjää vähillä unilla eli on sitten kotona olo ajan intensiivisesti pojan kanssa sekä itse hoidan kotityöt niin että kun isi kotona niin kotitöitä tehdään minimi määrä ja ollaan vaan kolmestaan ja nautitaan yhdessä olosta.
kieltämättä välillä rankkaa mutta sitä on yrittäjän arki suomessa...

jolla ei ole miestä eikä lapsia. eikä taida tulla.
mut huvittele rauhassa.

miettinyt kaikista näkökulmista, ja on saanut hoitaa tottakai lasta ihan vapaasti omalla tyylillään.
kai se vaan niin on että kotona tylsää - baarissa kivempaa. ja tietenkin osaksi tämä johtuu ravintola-alasta.
lapsi oli vahinko jonka kummatkin halusi pitää.
ps. kusipäinen on sellainen ihminen joka lapsen tekee ilman toisen mielipidettä.. tosi loukkaava kysymys.

olla, mutta ei voi yleistää. meillä petti kerran, siihen melkein loppui suhdekin ku heitin miehen ulos mutta ollaan päästy asian yli.