Ositussopimus

Mitään pakkoa siihen ei ole. Toisaalta, jos jompikumpi jostain syystä myöhemmin alkaakin pohtimaan omaisuuden jakoa uudestaan..., niin sen varalta on tietysti selkeämpää, että asiat on kirjattu paperille.

Ei lainsäädännössä ole mitään osituspakkoa. Ositus on toki tehtävä, jos sitä jompikumpi vaatii. Mikäli sopimukseen ei päästä, niin käräjäoikeus voi hakemuksesta määrätä pesänjakajan tekemään osituksen.
Useinhan tilanne on käytännössä se, ettei puolisoilla ole omaisuutta; asutaan vuokra-asunnossa ja pankkitilillä on joitain euroja. Tällöin ei ole edes syytä tehdä ositusta, kun ei ole ositettavaa omaisuutta. Mikäli puolisoilla on omaisuutta, pidän järkevänä osituksen suorittamista. Avioeron vireilletulohan katkaisee aviovarallisuuden kertymisen, joten tuon hetken jälkeen kertyvään omaisuuteen ei puolisoilla ole avio-oikeutta.

kannattaa tehdä kirjallinen ositussopimus - ei tule sitten jälkeenjääville turhaa selviteltävää. Tämän neuvon sain tutulta lakimieheltä uuden avioliiton solmittuani, ja siitä johtuen otin yhteyttä ex:ään, jonka kanssa teimme osituspaperin monta vuotta eron jälkeen. Aikanaan sovimme, että kumpikin "vie, minkä on tuonutkin" yhteisestä kodista ja sillä siisti. Paperiin sitten kirjasimme, että olemme hoitaneet osituksen itse, eikä meillä ole asian suhteen vaateita. Nimet alle ja kahden estettömän todistajan todistus. Pitäisi olla virallinen paperi näin. - Jos muuten jollakulla on muuta tietoa, kernaasti otan vastaan!