Itselläni oli huikeat odotukset ajokortin saamiseen liittyen. Liikkuminen tulisi helpottumaan: ei tarvitse stressata bussiaikatauluista, varsinkin iltamyöhään kun busseja ei enää kulje. Perheessä on auto, jota saa varmasti käyttää. Baarista tullessa on lämmin auto odottamassa, tietenkin jos viettää hauskan illan ilman alkoholia. Ei tarvitse pyytää isiä viemään ja hakemaan, saan lisää itsenäisyyttä. Kaikkialle pääsee helpommin. Ei se voi mitenkään vaikeaa olla vaikka nyt voi tuntua siltä.
Mutta mikä olikaan todellisuus! Suoritin viikko sitten inssin. Nyt kokeilin tuota autoamme, ja olenkin SURKEA. Auto sammuilee, hätäilen, väärä vaihde menee päälle, ajan liian hiljaa mutta mutkat liian kovaa... Auto ei edes ole onneksi ihan romu, mutta kuitenkin erilainen kuin autokoulun uudet autot. En uskalla lähteä yksin liikenteeseen. Vanhempani stressaavat ja se vain tuo lisää paineita, enkä varsinkaan silloin osaa ajaa kunnolla kun he ovat kyydissä. Todista siinä sitten että minulle kannattaa auto antaa käyttöön. En edes kehtaa sitä enää pyytää lainaan! Kaveri vieressä menee huomattavasti rennommin ja paremmin.
Autokoulussa on mielestäni ihan liian vähän tunteja. Ehkä juuri ja juuri osaan ajaa hyvin hyvänä päivänä. Mites muut? Osasitteko oikeasti ajaa itsenäisesti heti ajokortin saatuanne? Jos ette niin miten kauan meni kun totuitte eikä ollut enää jännitystä rattiin istuessanne?
Mutta mikä olikaan todellisuus! Suoritin viikko sitten inssin. Nyt kokeilin tuota autoamme, ja olenkin SURKEA. Auto sammuilee, hätäilen, väärä vaihde menee päälle, ajan liian hiljaa mutta mutkat liian kovaa... Auto ei edes ole onneksi ihan romu, mutta kuitenkin erilainen kuin autokoulun uudet autot. En uskalla lähteä yksin liikenteeseen. Vanhempani stressaavat ja se vain tuo lisää paineita, enkä varsinkaan silloin osaa ajaa kunnolla kun he ovat kyydissä. Todista siinä sitten että minulle kannattaa auto antaa käyttöön. En edes kehtaa sitä enää pyytää lainaan! Kaveri vieressä menee huomattavasti rennommin ja paremmin.
Autokoulussa on mielestäni ihan liian vähän tunteja. Ehkä juuri ja juuri osaan ajaa hyvin hyvänä päivänä. Mites muut? Osasitteko oikeasti ajaa itsenäisesti heti ajokortin saatuanne? Jos ette niin miten kauan meni kun totuitte eikä ollut enää jännitystä rattiin istuessanne?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ite ajoin kuorma-autokortin, enkä ollut koskaan aikaisemmin ajanut muulla kuin mopolla. Ensimmäinen ajotunti meni opetellessa. Ainut kerta kun jouduin autokouluaikaan ajamaan henkilöautolla oli liukkaankelinrata ja pimeänajo.
Inssi meni ekalla läpi. Tuntui tyhmältä lähteä ajelemaan sen jälkeen "siviilissä" henkilöautolla, kun käytännössä koko autokouluajan oli tullut ajeltua pelkästään kuorma-autolla.
Polttoaineet maksavat, mutta ei sitä autoa opi ajamaan kuin ajamalla. Mahdollisimman paljon vaan kilometrejä heti alkuun, niin homma alkaa sujumaan.
Autokoulussa opetetaan vaihteen vaihtamista ja kytkimen polkemista, kun pitäisi keskittyä ajamiseen. Jos teilläkin olisi automaatti, olisi ajelusi huomattavasti stressittömämpää. Mutta joo, koska ajelelette muinaisjäänteellä, niin mitään muuta konstia ei ole kuin rohkeasti mennä sinne missä ihminen on jo monta kertaa käynyt. Yhä uudelleen ja uudelleen. Kannattaa myös ehkä harkita jonkun pommin ostamista omaksi autoksi.
Tutustu uuteen ajopeliisi ihan rauhassa. Mene vartavasten hiljaisille kaduille tai maanteille ja ajele rauhassa. Vaihtelet vaihdetta, lisäät nopeutta ja annat taas moottorin jarruttaa. Huomaat, että tulet melko pian tutuksi tuon ajopelisi kanssa. Mielesi rauhoittuu ja jännitys poistuu eli rentoudut. Et pysty samaan oppimiseen toisten 'neuvoessa' vieressä. Toista näitä opetteluajoja muutaman kerran.
Eräs taksikuski antoi minulle aloittelevalle ajajalle -60 luvulla hyvän neuvon. Hän sanoi, ettet huomaakkaan kuinka kroppasi ja kätesi jännittyvät varsinkin huonoilla keleillä. Komenna silloin itseäsi 'Hartiat alas'. Tämä oli hyvä neuvo sillä kun pudottaa hartiat alas, rentoutuu välittömästi.
Kyllä minun tekisikin mieli mennä yksin harjoittelemaan, mutta kun isä ei mielellään päästä. Sitten kun tuo istuu vieressä niin tulee entistä enemmän paineita.
Itsellä oli "ajotaustaa" 20 000km mopolla, ennen kun sain sen autoajokortin. Pääasiassa maaseudulla, mutta myös pikkukaupungissa. Lisäksi minulla oli ollut traktori-kortti 3v eli teoriapohjainen liikennetuntemus oli olemassa jo ennen autokouluakin.
Jännitystä ratin takana ei ollut itsellä nimeksikään siitä lähtien, kun katsastusinsinööri sanoi "hyväksytään". Eli jännitin tasan siihen asti, että sain sen kortin.
Se vanhempien takaveto-Mazda-vm73, jonka siloin sain ensimmäisinä talvikuukausina käyttööni, oli kanssa pikkasen erilainen kuin autokoulun 15v uudempi Bemari, mutta siihenkin olin hakenut tuntuman jo ennen liikenteeseen menoa jääradalta.
Ne "auto sammuilee ja väärä vaihde menee päälle" -ongelmat ratkeavat helposti sillä, kun sanot isällesi, että hankkii oikean AUTON, jossa on AUTOmaatti.
Antaako isäsi tosiaankin sinun käyttää autoaan, kohta teitä on kaksi ilman autoa, jos sinulla olisi oma auto, niin silloin olisi vain yksi ilman autoa, kuten nytkin. Kyllä lapsille hankitaan omat autot, näin ainakin minä tein meidän likkojen kanssa ja vielä takavetoiset.
Taisin olla 12v kun isoisä istutti ladan rattiin ensimmäisen kerran. Sen jälkeen koluttiin kaikki sukulaisten ja tuttavien autot läpi paikallisilla metsäteillä - toki varovasti ajellen ja aina joku kyydissä valvomassa.
Autokouluun mennessä oli "ajotunteja" takana ainakin kymmenkertainen määrä siitä vaaditusta. Totuttelua vaatikin lähinnä muu liikenne, sitä kun ei pohjoisen pikkuteillä juuri näe - toisin kuin Helsingin kantakaupungissa.
Sanoisin olleeni valmis ajokortin saannin jälkeen. Toki hioutumista tapahtui paljonkin, varsinkin mitä tulee liikenteen lukemiseen, enkä ole toivottavasti vieläkään valmis sillä saralla (tai siis omalla huipputasollani, vieläkin joskus joku onnistuu yllättämään).
Tärkeää on ajaa. Paljon. Kyllä se siitä.
Niin. Juuri tajusin, että suurimmalla osallahan taitaa olla noita ajotunteja ENNEN autokoulua valmiina. Minä taas en ollut istunut koskaan minkään moottoriajoneuvon ratissa. En edes hiljaisella mökkitiellä. Siinäpä se. Noh, pitää vain ajella niin kai tämä tästä.