"Ystäväni" Ei minusta tunnu pahalle että petiti minut, vaan se että en voi enää luottaa sinuun ja samalla heitit ystävyytemme vain yhden miehen tähden...miehen, josta minä välitin..tiesit sen ihan varmasti, mutta ihan silmieni edessä flirttailit ja ymmärsin puheistasi että olit kiinnostunut hänestä(niin kuin muistan joskus sinun sanoneen: vain mies voi tappaa tämän ystävyyden, kuinka arvasitkaan..)
En vaan ymmärrä kuinka sinä pystyit..sattuu ja minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kun muuttaa pois..olit ihan tyytyväinen kuin kuulit..miksiköhän? Mietin että oliko meillä edes ystävyyttä? olen nyt sitä mieltä että ei...
Toivon että tulet oikeasti onnelliseksi ja löydät sen onnen mitä haluat, mitä minulta halusit..ole hyvä..en minä jaksa, en jaksa olla enää ystäväsi..sattuu liikaa..ehkä joskus, ehkä jonain päivänä olen taas täällä, onnellisena ja voin iloita sinunkin puolestasi!
Ehkä ymmärrät joku päivä tilanteen minunkin kannaltani, etkä aina vain ajattele mitä itse saat...sen saat mistä luovut.oletko kuullut? minä luovuin kaikesta ja vain, koska en minä jaksa, en jaksa "kilpailla"..olen oma itseni ja toivottavasti joku joskus arvoni huomaa..
Vaikka olenkin murtunut,satutettu ja yritän paikata palasiani, silti jossain vielä tunteita, ne tunteet laimenee pikkuhiljaa ja pian ne häviää, silloin olen taas onnellinen.
Aloitan kaiken alusta, ilman tukeasi, ethän koskaan ollutkaan kun oikeasti tarvitsin. Huomasin että tämä oli vain vaihe joka oli käytävä ja sinä yksi niistä, jotka eivät jää elämään kuin sammuneena hiilloksena sisälleni..
En vaan ymmärrä kuinka sinä pystyit..sattuu ja minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kun muuttaa pois..olit ihan tyytyväinen kuin kuulit..miksiköhän? Mietin että oliko meillä edes ystävyyttä? olen nyt sitä mieltä että ei...
Toivon että tulet oikeasti onnelliseksi ja löydät sen onnen mitä haluat, mitä minulta halusit..ole hyvä..en minä jaksa, en jaksa olla enää ystäväsi..sattuu liikaa..ehkä joskus, ehkä jonain päivänä olen taas täällä, onnellisena ja voin iloita sinunkin puolestasi!
Ehkä ymmärrät joku päivä tilanteen minunkin kannaltani, etkä aina vain ajattele mitä itse saat...sen saat mistä luovut.oletko kuullut? minä luovuin kaikesta ja vain, koska en minä jaksa, en jaksa "kilpailla"..olen oma itseni ja toivottavasti joku joskus arvoni huomaa..
Vaikka olenkin murtunut,satutettu ja yritän paikata palasiani, silti jossain vielä tunteita, ne tunteet laimenee pikkuhiljaa ja pian ne häviää, silloin olen taas onnellinen.
Aloitan kaiken alusta, ilman tukeasi, ethän koskaan ollutkaan kun oikeasti tarvitsin. Huomasin että tämä oli vain vaihe joka oli käytävä ja sinä yksi niistä, jotka eivät jää elämään kuin sammuneena hiilloksena sisälleni..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.