Töiden jälkeen joka päivä kysyn kullaltani, miten hänen päivänsä meni ja mitä hän teki. Hän kysyy samat asiat minulta. Itse kerron aina kaikenlaista mitä tuli päivän mittaan tehtyä tai jos olin tapaamassa kavereitani. Hän vain vastaa ettei tehnyt mitään erikoista. Mutta kuitenkin hän tulee päivittäin noin 2-3 tuntia töiden päättymisen jälkeen kotiin ja matka kestää vain tunnin. Joten mitä hän tekee loppu ajan, jos ei kuulemma tee mitään erikoista? Pettämistä en epäile, sillä suunnittelemme parhaillaan häitämme.
Vai onko tuo vain tyypillistä käytöstä yleensäkin miehille? Vai pitäisikö huolestua?
Eilen otin hänen kamerakännykällään muutamia kuvia ja selasin samalla vanhoja. Ja siellä oli kuvia, jotka oli otettu eilen jostakin konsertista Helsingistä. Menetin malttini ja läimäisin miestäni päähän saman tien. Nyt molemmat mökötämme.
Loppuukohan suhteemme tähän? Haluaisin vain tuntea kuuluvani hänen elämäänsä ja jakaa hänen kanssaan asioita, mutta hän eristää minut pois, vaikka väittääkin samaan hengenvetoon rakastavansa.
Vai onko tuo vain tyypillistä käytöstä yleensäkin miehille? Vai pitäisikö huolestua?
Eilen otin hänen kamerakännykällään muutamia kuvia ja selasin samalla vanhoja. Ja siellä oli kuvia, jotka oli otettu eilen jostakin konsertista Helsingistä. Menetin malttini ja läimäisin miestäni päähän saman tien. Nyt molemmat mökötämme.
Loppuukohan suhteemme tähän? Haluaisin vain tuntea kuuluvani hänen elämäänsä ja jakaa hänen kanssaan asioita, mutta hän eristää minut pois, vaikka väittääkin samaan hengenvetoon rakastavansa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Paljastit koko idioottimaisuutesi lyömällä miestäsi. Pyysitkö sitä häneltä anteeksi? Jos et, olet vieläkin suurempi idiootti. Miehesi ansaitsee jotain paljon parempaa.
että opitaan tuntemaan toinen...
Ehkäpä olet ihminen jolle on vaikea puhua,tuo käytöksesi ainakin vaikuttaa siltä(menee valmiiksi kyykkyyn ettei tule turpaan);-)
Mainitsit naimisiinmenosta,tota,nyt olen varsin kamala ihminen mutta miksi te naimisiin menette....?
Tapellaksenne hetken ja tehdäksenne erotilastoihin merkinnän..?
Miun jyyrässä päässäni liikkuu sellasia ajatuksia parisuhteesta jotta ensin opetellaan tuntemaan toinen kunnolla ja sitten vasta tehdään "suuria päätöksiä"..
Siis tietenkin jos tullaan hyvin toimeen..
Onhan se tietty niinkin että riitoja tulee aina,itsehillintä siis kohdallasi vois auttaa...Nyrkit piiloon ja kuulolaite kovemmalle..Toinen vaihtoehto on antaa toiselle tarvitsema tilansa,hyväksyä hänet sellaisena kuin on ja luottaa siihen että aikaa myöden tapahtuu henkistä kasvua.
Ikä muka vaan numeroita,hmm...
lyöminen on väärin! Häpeä. Toivottavasti se mies älyää häipyä tuollaisen väkivaltaisen ihmisen luota, ei kukaan kaipaa väkivallan uhriksi joutumista.
Outo mies sinulla, jos kyselee päivän kuulumisia.
Mies kertoo, jos on jotain oleellisen tärkeää kerrottavaa, ei ole tarpeen selittää kaikkea mitä on tullut päivän mittaan tehtyä ja sanottua.
Harva oikeasti jaksaa kuunnella naisten selitystäkään, mutta parempi on vain olla kuuntelevinaan...
... halua vaihtaa päivän kuulumiset, ihan kaikki ne. Itse pidän siitä ja niin pitää poikaystävänikin. Keskustellaan ihan kaikesta ja se kuuluu vaan päivään.
Ja näihin kuuluu myös ne töitten jälkeen menemiset ja tapaamiset ja mitä ikinä. Näin se vain on.
Joo, jos ei kerro hyvällä, niin sit pahalla :D:D:D
Miten sitä naisille sanotaan lyömisen uhriksi joutumisesta, että se on kerrasta poikki...
"Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,
ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut." PMMP
En nyt jaksa kommentoida tuota lyömisasiaa. Meillä ainakin minä hoidan puhumisen ja mies katsoo telkkaria tai surffaa netissä. Koitan aina kovasti kysellä hänen kuulumisiaan, mutta kun ei toinen tunne tarvetta keskustella, niin en voi pakottaakaan. Joskus kun olen itkenyt yksinäisyyttäni ja sitä kun odotan miestä kotiin monta tuntia, että olisi joku jonka kanssa keskustella, niin mies neuvoo hankkimaan kavereita. Tiedän, että se olisi parasta meille molemmille, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Olen aina ollut syrjäänvetäytyvä erakko ja tunnen oloni hankalaksi ihmisten seurassa. Mies taas on ylisosiaalinen menijä. Hänellä on harrastuksensa viitenä iltana viikossa ja kotiin tultuaan linnottautuu sohvalle telkkarin ääreen ja tulee sänkyyn niin myöhään, ettei enää jakseta jutella (tai siis hän ei tosin haluakaan jutella). Ainoat tilanteet, missä saan hänen huomionsa on saunan lauteilla ja yhteisillä automatkoilla. Sauna meillä lämpiääkin siis noin viisi kertaa viikossa. Yhdessä autoilu onkin sitten harvinaista herkkua ja silloinkin mies usein puhuu puhelimessa. Saatatte ihmetellä, mikä meitä sitten yhdistää? No, meillä on todella outo huumorintaju ja heitetään koko ajan ihan ihme läppää, mistä kukaan muu ei varmaan ymmärtäisi mitään tai ainakin pitäisi meitä ihan seonneina. (Siis puhutaan kyllä toisillemme, mutta ei keskustella asiallisesti.) Ja seksi on loistavaa silloin kun sitä on. Uskon rakastavani miestäni ja hän sanoo rakastavansa minua. Haluaisin lapsia ja ehkä naimisiinkin, mutta hän ei kuulemma ole vielä valmis. Puhun hänelle asiasta päivittäin, mutta hän vaan katsoo telkkaria tai vitsailee. Olen puhunut hänelle siitäkin, että pitäisikö meidän erota, kun ollaan niin erilaisia ja halutaan elämältä niin eri asioita, mutta ensin hän aina suuttuu ja lopulta sanoo, että rakastaa, eikä halua erota. Välillä tuntuu, että hän on täysin vastuuton ja itse olen liian vastuullinen. Tiedän, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Ainoaksi ratkaisuksi taitaa siis jäädä, että olisi itse muututtava, mutta kun se on niin pirun vaikeaa. Kävin keväällä ammattiauttajan juttusillakin, mutta homma tyrehtyi alkuunsa, kun terapeuttini muutti muualle. Sai kai hänkin tarpeekseen minusta! Haluaisin kyllä olla reipas ja rohkea ja sosiaalinen ja takertua mieheeni vähemmän ja elää enemmän omaa elämääni, mutta en vaan tiedä miten siinä onnistuisin. Pitäisi vaan aloittaa pienin askelin: käydä vähän enemmän ulkona ja tavata ihmisiä, keksiä jotain sanottavaa muille ja saada ihan omia kavereita, ettei tarvitsi miestään rasittaa kaikella, mutta miten?
... perin kummallinen yhtälö tekin olette. No, jos tunnette rakastavanne, niin eipä siinä mitään, mutta eihän teillä ole mitään yhteistä!
Molemmilla oma erillinen elämänsä ja sen jälkeen kämppiksen luo, jonka kanssa välillä sekstaillaan.
Ei oikein kuulosta suhteelta tuo teidän touhu.
Niin ja aloittajalle neuvo; Älä koskaan lyö, mutta voisit kyllä antaa äijän kuulla suorat sanat, että tuollainen kertomatta jättäminen on erittäin loukkaavaa ja epäluottamusta herättävää.
Pyydä lyömistä anteeksi ja sano, ettei tule toistumaan. Kuitenkin toivoisit, että asioista täytyy puhua, jottei vastaavia tilanteita ja mielen pahoitusta enää tapahdu... Kyllä miehessäkin vikaa on ja mielestäni todella outoa, kun jättää kertomatta.
Onhan tuo nyt kummallinen tilanne haluta naimisiin ja lapsia. Luuletko, että sitten, kun teillä on 1-3 lasta kotona, mies on siellä yhtään sen enempää kuin nytkään? Luuletko saavasi yhtään sen enempää huomiota kuin nytkään? Saavatko lapset riittävästi isänsä huomiota? Sinähän ajat itsesi väkisin umpikujaan. Kannattaa kuunnella miestä, jos hän vain katsoo telkkaria ja vitsailee, kun sinä puhut lasten hankkimisesta. Hän ei kerta kaikkiaan ole valmis, ja silloin kun toinen ei ole valmis vanhemmaksi, toisen pitää yksinkertaisesti vain odottaa, tai mikäli biologinen kello tikittä pahasti, on syytä etsiä puoliso joka lapsia haluaa ja on valmis "tekemään".
Tuohon tilanteeseen tekisit käytännössä vain isättömiä lapsia, eli isä joko häipyisi kuviosta eron kautta tai sitten ei muuten vaan olisi läsnä kotosalla. Että näin.
Tosiaan lyömisesi ei ollut ihan oikein, mutta mieti nyt vielä toisen kerran sitä naimisiin menoa. Toiselle tulee olla avoin ja keskusteluyhteyden pelata. Ei siitä mitään muuten tule, koska ei toiseen voi sokeasti luottaa.
saat uskoa, ettei hän vastakaan puhu tekemisistään! Se on hyvä keino peittää ne asiat, joita hän ei haluakaan sinun tietävän!
Missä luottamus???
Ja voihan käydä niinkin, että hän kuulee vihkikaavan kysymyksen näin: -"Tahdotko vihata häntä myötä- ja vastoinkäymisissä!"
Harkitse vielä!
Ei kuulosta hyvältä ollenkaan. Mieti vähän miltä sinusta tuntui teini-ikäisenä kun äiti kysyi sinulta missä olit ollut..Siinä on vastaus siihen miltäs mieheltäsi tuntuu ja miksi hän ei kerro asioistaan. Tyypillinen reaktio kun tuntuu siltä että toinen tulee liian lähelle. Hän ei ole vielä valmis avioliittoon tai sitoutumiseen. Ymmärrän myöskin sinun ongelmasi-ei tunnu hyvältä kun toinen ei halua jakaa asioita kanssasi. Mutta ei ole hyvä että kysyy päivittäin mitä toinen on tehnyt-siitä tulee helposti liiallinen äiti- tunnelma- ja löyminenkin kertoo sen ettet sinäkään ole valmis avioliittoon. Hän ärsyttää sinua ja sinä haluat hallita suhteessanne. Et voi omistaa häntä!