"rakastan sinua" sanominen

Päivien pohdinnan jälkeen totesin,että olen todella rakastunut miesystävääni. Ihastuksen tunteeni ovat siis muuttuuneet rakkaudeksi. En vain osaa sanoa sitä. Minä rakastan sinua. Ne sanat eivät vain tule suustani. Mieskään ei ole niitä kunnolla sanonut,mutta on "vahingossa" lipsauttanut sitä... Milloin on oikea hetki tai tilanne?! Olen kerran aikaisemmin rakkauden miehelle ilmaissut,ja se silloin ahdisti miestä niin,että lopulta jätti minut. Nyt pelkäänkin samaa,vaikka suhde on monin tavoin erilainen.

Ja miten suhteessa pystyy luontevasti etenemään,mikäli toinen puhuu rakkaudesta ja toinen tykkäämisestä. Jos käy niin,että mies ei vielä rakastakaan minua.

...vai onko nämä ihan turhia pohdintoja? Asiallisia vastauksia kiitos.
102329
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Olen yhden ainoan kerran ennen tätä kertaa ollut oikeasti rakastunut. Se ensirakkaus tietenki.. Jätkä loikki pakoon 3 vuoden suhteen jälkeen ku erehyin sille sanoin rakastavani sitä. Siitä toivuttuani tulin siihen tulokseen että tais olla jätkä keskenkasvunen vaikka oli minua 4 vuotta vanhempi. Nyt seurustelen itseeni 7v vanhemman kanssa niin sanoin heti kun alko oleen semmoset fiilikset, että rakastan sinua. Juro köntti se tuo mies on niin se ei saa sitä sanottua ku harvoin takasin tai sitten pikkasen maistissa. Olin ihan ällikällä lyöty ku mies ei pötkinykkään pakosalle.=) En usko, että miehesi lähtee mihinkään. Kerta on lipsauttanu jo sulle rakastavansa niin ei kannata huolehtia sitä:)

Äänestä

Jos tuota alkaa miettimään, käy kuten minulle; sitä oikeaa hetkeä ei tule koskaan.
Yli 25 vuotta on odoteltu yhdessä...

Äänestä

lauseen ihan luontevasti eikä mies sitä säikähtänyt, vähän epäili vain tarkoitanko, kun yhteistä tietä oltiin kuljettu joku puolisen vuotta... Edelleen tunnen samoin, voimakkamminkin ja sanon sen edelleen jos siltä tuntuu.

Mies ei lausetta viljele, pienessä maistissa saattaa livautta ja se on oikeestaan aika hauskaa kun vuodattaa rakkauttaan minulle :)

Kyllä se menee hyvin jos on mennäkseen. Jos toinen pelästyy niin sillehän ei voi mitään. Ehkä ei ole kypsä suhteeseen muutenkaan?

Äänestä

Keskustellessamme kerran jostain ihan tyhjänpäiväisestä, menin ihan kiinni mieheeni (piilotin kasvot miehen kainaloon) ja sanoin: Arvaa mitä? Mies: No mitä? Minä: Mä luulen, että olen rakastunut suhun. Hiljaisuus, halaus, rutistus. Mies: Niin mäkin luulen, että mä suhun.

Äänestä

Olen sanonut monesti mutta mulle ei oo sanottu koskaan. Joten olen päättänyt että pidän turpani kiinni niin kauan kunnes toinen sanoo ensin jotain.
Muutenkaan ei koskaan kehuta että "oi kun olet ihana tyttöystävä", "olet kaunis", "tykkään susta" jne.

Ehkä mulla sitten vain on aina tunteettomia miehiä ja alkaa jo itteenikin vituttamaan pikku hiljaa..

Äänestä
  • sinussa ei ole mitään vikaa vaan niissä kaikissa muissa.

    Äänestä

  • diapami kirjoitti:

    sinussa ei ole mitään vikaa vaan niissä kaikissa muissa.

    Oliko tuo sarkasmia vai mitä?

    No jos se lasketaan viaksi, että on uskollinen, eikä petä, yrittää kaikkensa suhteen eteen niin kai minussa sitten vikaa on.
    Yleensä eron syynä on ollut se että kaverit ja juominen on ollut miehille tärkeämpää. Tai sitten ne pelkää naisia jotka todellakin on tosissaan ja haluaisi olla yhdessä vaikka maailman tappiin asti.

    No niin tai näin, mutta todella pahalta se tuntuu, kun itse välittää mutta toinen ei koskaan sanoin kerro sitä mitenkään.. );
    Kyllä on itku päässyt.

    Äänestä

  • edellinen kirjoitti:

    Oliko tuo sarkasmia vai mitä?

    No jos se lasketaan viaksi, että on uskollinen, eikä petä, yrittää kaikkensa suhteen eteen niin kai minussa sitten vikaa on.
    Yleensä eron syynä on ollut se että kaverit ja juominen on ollut miehille tärkeämpää. Tai sitten ne pelkää naisia jotka todellakin on tosissaan ja haluaisi olla yhdessä vaikka maailman tappiin asti.

    No niin tai näin, mutta todella pahalta se tuntuu, kun itse välittää mutta toinen ei koskaan sanoin kerro sitä mitenkään.. );
    Kyllä on itku päässyt.

    Nuo sanat ei vaan sovi mun suuhun. Mieluummin kiertoilmaisuja. Olet ihana tai jotain....
    Tai sitten en ole vain tavannut tosirakkautta. Toivottavasti joskus....

    Äänestä

  • edellinen kirjoitti:

    Oliko tuo sarkasmia vai mitä?

    No jos se lasketaan viaksi, että on uskollinen, eikä petä, yrittää kaikkensa suhteen eteen niin kai minussa sitten vikaa on.
    Yleensä eron syynä on ollut se että kaverit ja juominen on ollut miehille tärkeämpää. Tai sitten ne pelkää naisia jotka todellakin on tosissaan ja haluaisi olla yhdessä vaikka maailman tappiin asti.

    No niin tai näin, mutta todella pahalta se tuntuu, kun itse välittää mutta toinen ei koskaan sanoin kerro sitä mitenkään.. );
    Kyllä on itku päässyt.

    Ehkä omaksi syyksesi voidaan lukea se, että valitset kumppaniksesi miehiä, joille kaverit ja juominen on tärkeämpää, ja joilla ei ole halua sitoutua ("pelkää naisia jotka todellakin on tosissaan...").

    Kannattaa kiinnittää enemmän huomiota parin valintaan. Valitse vaikka vähemmän juova, pienemmät sosiaaliset ympyrät omaava tunteellinen mies. Niitä on kuule pilvin pimein liikenteessä, ei tarvitse kuin tunnistaa sellainen ja poimia.

    Äänestä

  • voi hyvänen aika kirjoitti:

    Ehkä omaksi syyksesi voidaan lukea se, että valitset kumppaniksesi miehiä, joille kaverit ja juominen on tärkeämpää, ja joilla ei ole halua sitoutua ("pelkää naisia jotka todellakin on tosissaan...").

    Kannattaa kiinnittää enemmän huomiota parin valintaan. Valitse vaikka vähemmän juova, pienemmät sosiaaliset ympyrät omaava tunteellinen mies. Niitä on kuule pilvin pimein liikenteessä, ei tarvitse kuin tunnistaa sellainen ja poimia.

    Mistähän semmosia löytyy?

    Näin pienellä paikkakunnalla on tarjokkaat aika vähissä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Niin,tiedän... kirjoitti:

Päivien pohdinnan jälkeen totesin,että olen todella rakastunut miesystävääni. Ihastuksen tunteeni ovat siis muuttuuneet rakkaudeksi. En vain osaa sanoa sitä. Minä rakastan sinua. Ne sanat eivät vain tule suustani. Mieskään ei ole niitä kunnolla sanonut,mutta on "vahingossa" lipsauttanut sitä... Milloin on oikea hetki tai tilanne?! Olen kerran aikaisemmin rakkauden miehelle ilmaissut,ja se silloin ahdisti miestä niin,että lopulta jätti minut. Nyt pelkäänkin samaa,vaikka suhde on monin tavoin erilainen.

Ja miten suhteessa pystyy luontevasti etenemään,mikäli toinen puhuu rakkaudesta ja toinen tykkäämisestä. Jos käy niin,että mies ei vielä rakastakaan minua.

...vai onko nämä ihan turhia pohdintoja? Asiallisia vastauksia kiitos.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu