Tuli keskusteltua pojan kanssa joka särki sydämmeni. Selvisi ettei hänen olonsa johtunut vain siitä ettei ollut enää niin ihastunut, kyllä siinä oli sitä pelästymistäkin niinkuin arvasin..Kun huomaa että toinen on tosissaan pelästyy.(itsellenikin on käynyt niin)
Hän oli puhunut ystänsä kanssa ja tajunnut ettei taida vaan olla vielä valmis suhteeseen. Kun kuuntelin häntä ymmärsin että itse olen jo kokenut kaikenlaista; ollut vaihto-oppilaana, ulkomailla, festareilla, rampannut kaikissa baareissa, minulla on enemmän rauhottumisen olo kun hänellä taas meno olo, sillä hän ei ole koennut noista asioista kuin baarin, nytkin menossa ekaa kertaa festareille. Ja tiedän ettei kesä ole parasta aikaa seurustella jos on vielä meno olo ja kaverit tosi tärkeitä. Muistan kyllä sen oman menofiiliksen..
Opin pojan kautta asioita tässä pienessäkin ajassa ja homma sattui koska annoin itsestäni kaiken ja koin asioita joita en ennen ollut kokenut. Voisi kai sanoa että se oli se "ensirakkaus", vaikkei rakkaudesta sinänsä vielä ollutkaan kyse. Siksi tuntuu niin pahalta. Yritin myös kysellä että oliko se muka oikeasti kemioissa se vika ja aina lopputulos oli että homma kääntyi enemmänkin siihen ettei pysty nyt seurustelemaan. Ja kaikkein mukavinta oli kuulla että minun kanssani hän tunsi pitkään aikaan jotain enemmän ja että heti alussa tuntui että tämä voisi onnistua, verrattuna muihin.
Nyt vaan nokka kohti uusia tuulia, vaikka vielä tuntuukin pahalta..Jäi ainakin hyvät muistot ja lopetettiin homma sovulla, ei kai sitä paremmin voisi käydä.
Tsemppiä kaikille!
Hän oli puhunut ystänsä kanssa ja tajunnut ettei taida vaan olla vielä valmis suhteeseen. Kun kuuntelin häntä ymmärsin että itse olen jo kokenut kaikenlaista; ollut vaihto-oppilaana, ulkomailla, festareilla, rampannut kaikissa baareissa, minulla on enemmän rauhottumisen olo kun hänellä taas meno olo, sillä hän ei ole koennut noista asioista kuin baarin, nytkin menossa ekaa kertaa festareille. Ja tiedän ettei kesä ole parasta aikaa seurustella jos on vielä meno olo ja kaverit tosi tärkeitä. Muistan kyllä sen oman menofiiliksen..
Opin pojan kautta asioita tässä pienessäkin ajassa ja homma sattui koska annoin itsestäni kaiken ja koin asioita joita en ennen ollut kokenut. Voisi kai sanoa että se oli se "ensirakkaus", vaikkei rakkaudesta sinänsä vielä ollutkaan kyse. Siksi tuntuu niin pahalta. Yritin myös kysellä että oliko se muka oikeasti kemioissa se vika ja aina lopputulos oli että homma kääntyi enemmänkin siihen ettei pysty nyt seurustelemaan. Ja kaikkein mukavinta oli kuulla että minun kanssani hän tunsi pitkään aikaan jotain enemmän ja että heti alussa tuntui että tämä voisi onnistua, verrattuna muihin.
Nyt vaan nokka kohti uusia tuulia, vaikka vielä tuntuukin pahalta..Jäi ainakin hyvät muistot ja lopetettiin homma sovulla, ei kai sitä paremmin voisi käydä.
Tsemppiä kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
miehiltä tuo meno-olo loppuu? Vai loppuuko se edes?:)