Nyt tajuan miten kurjaa heidän elämänsä on.
Meidän perheen pojat menivät eilen viettämään poikien päivää, joten käytin päiväni itseni hemmotteluun.
Ajattelin että miten ihanaa on kun saa olla, tehdä ja mennä miten itse haluaa.
Koska kotona oli kerran siistiä eikä siellä ollut oikein mitään sellaista tekemistä jota olisi huvitanut tehdä, niin päätin lähteä kaupungille.
Oli ihanaa kuljeskella ihan rauhassa, käydä välillä syömässä ja kahvilla.
Mennä ihan minne halusi ja koska halusi.
Ei tarvinnut kuunnella muksujen marmatusta miten on tyhmää ja ihan p....kaa kun joutuu raahautumaan paikasta toiseen.
Murkkujahan ei tunnetusti saa lähtemään enää mihinkään ilman pakottamista.
Niin paljon kuin omasta päivästäni nautinkin, niin ajattelin että ei sellastakaan jaksaisi tehdä läheskään aina. Eihän siitä enää nauttisi niin paljon jos se olisi mahdollista tehdä aina kun haluaa.
Illalla oli ihanaa mennä kotiin kun vastassa oli hyväntuulisia miehenalkuja. Tosin yksi niistä kuvittelee olevansa jo aikuinen :)
Pointtini tässä on se, että sellaiset kakkoset joilla ei ole omaa perhettä ja varsinkaan lapsia, tarrautuvat kuin takiaiset näihin ukkomiehiin.
Ei ole mitään kurjempaa kun ei ole ketään jakamassa sitä hyvää ja pahaa arkea.
Ainahan nää kakkoset jankkaa että se on oma valinta. Ei taida pitää paikkaansa koska, epätoivoissaan joutuvat tyytymään näihin ukkomiehiin. Eivät raukat vissiin yksinkertaisesti kelpaa vapaille miehille?
Varsinkin eronneilla miehillä tuntuu olevan rima hieman korkeammalla. Ei silloin tyydytä rumiin henkisesti epätoivoisiin ja hajonneisiin naisiin.
Varsinkin kun markkinoilla tuntuu olevan yllin kyllin rehtejä, eronneita tai muuten vaan sinkkuja naisia.
Illalla oli ihanaa käpertyä oman kullan (vaikkakin ainakin kerran pettäneen) turvalliseen kainaloon keskustellen päivän tapahtumista.
Nyt taatusti kakkoset keuhkoo et taatusi pettää uudestaankin, mut aika näyttää.
Nyt elän suht tyytyväisenä tätä päivää.
Meidän perheen pojat menivät eilen viettämään poikien päivää, joten käytin päiväni itseni hemmotteluun.
Ajattelin että miten ihanaa on kun saa olla, tehdä ja mennä miten itse haluaa.
Koska kotona oli kerran siistiä eikä siellä ollut oikein mitään sellaista tekemistä jota olisi huvitanut tehdä, niin päätin lähteä kaupungille.
Oli ihanaa kuljeskella ihan rauhassa, käydä välillä syömässä ja kahvilla.
Mennä ihan minne halusi ja koska halusi.
Ei tarvinnut kuunnella muksujen marmatusta miten on tyhmää ja ihan p....kaa kun joutuu raahautumaan paikasta toiseen.
Murkkujahan ei tunnetusti saa lähtemään enää mihinkään ilman pakottamista.
Niin paljon kuin omasta päivästäni nautinkin, niin ajattelin että ei sellastakaan jaksaisi tehdä läheskään aina. Eihän siitä enää nauttisi niin paljon jos se olisi mahdollista tehdä aina kun haluaa.
Illalla oli ihanaa mennä kotiin kun vastassa oli hyväntuulisia miehenalkuja. Tosin yksi niistä kuvittelee olevansa jo aikuinen :)
Pointtini tässä on se, että sellaiset kakkoset joilla ei ole omaa perhettä ja varsinkaan lapsia, tarrautuvat kuin takiaiset näihin ukkomiehiin.
Ei ole mitään kurjempaa kun ei ole ketään jakamassa sitä hyvää ja pahaa arkea.
Ainahan nää kakkoset jankkaa että se on oma valinta. Ei taida pitää paikkaansa koska, epätoivoissaan joutuvat tyytymään näihin ukkomiehiin. Eivät raukat vissiin yksinkertaisesti kelpaa vapaille miehille?
Varsinkin eronneilla miehillä tuntuu olevan rima hieman korkeammalla. Ei silloin tyydytä rumiin henkisesti epätoivoisiin ja hajonneisiin naisiin.
Varsinkin kun markkinoilla tuntuu olevan yllin kyllin rehtejä, eronneita tai muuten vaan sinkkuja naisia.
Illalla oli ihanaa käpertyä oman kullan (vaikkakin ainakin kerran pettäneen) turvalliseen kainaloon keskustellen päivän tapahtumista.
Nyt taatusti kakkoset keuhkoo et taatusi pettää uudestaankin, mut aika näyttää.
Nyt elän suht tyytyväisenä tätä päivää.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onpas ihanan kapeakatseinen ajattelutapa sulla! Tiesitkö, että miehetkin voivat olla niitä kakkosia. Minulla on sellainen :-): Eronnut, hyvännäköinen, hauska ja ihana kakkosmies. Täytyykin kysyä, että mitä hän tekee silloin kun olen perheeni kanssa...
kuitenkin on paljon "kakkosia" joilla on myös tuo perhe-elämä ja heille salarakkaat ovat myös kakkosia.
On myös paljon niitä, joilla on jo ollut perhe-elämä, eikä siihen rulianssiin enää tahdo. Miehet ovat usein muutamia vuosia naisia iäkkäämpiä perhettä perustaessaan, joten pääsevat siitä vapaaksikin muutaman vuoden myöhemmin täytettyään velvollisuutensa.
Näin näitä jo oman perheen kasvattaneita naisia usein odottelee miehiä, joilla on projekti vielä kesken.
Omalla kohdallani oli niin, että viimeinenkin lapsi lensi pesästä ja oli viimein aikaa ihan itselle. En etsiskellyt mitään vakavaa suhdetta, sillä olin päättänyt opiskella ja saada paremman työn kuin edellinen.
Toki elin aktiivista seksielämää, nythän siihen vasta olikin mahdollisuus. Mutta nuo miehet eivät olleet sopivia, heillä oli niin kova hinku seurusteluun ja liian tiiviiseen parisuhteeseen. Yrin kahden kanssa, vaan väsyin heihin. Pari ikuista poikamiestä oli kuvioissa myös, mutta heidän kouluttamisensa parisuhteeseen tuntui aivan liian työläältä.
Sitten kohtasin varatun, johon valitettavasti itse rakastuin. Kaikki kävi omituisesti. Oli ihanaa kun oli omaa tilaa, minua ei vahdittu ja suhteen kuviot tuttuja miehelle. Ensin katseltiin, sitten tapailtiin ja sitten jäätiin kiinni. Pieni ero teki hyvää, suhde alkoi ihan uudelta pohjalta kuukausia myöhemmin. Aloimme seurustelemaan avoimesti ja vaimo tiesi. Vasta kun olin valmistunut ja oppinut työni, miehen lapsi lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, muutimme yhteen. Eli mies erosi.
Kykenen hyvin ymmärtämään naisia, jotka eivät halua nurkkiinsa uutta kasvatettavaa, elätettävää tai mieslasta!
Kuin hemmetissä joku jaksaa odottaa vuodesta toiseen ukkoa, jolla ei ole kanttia jättää vaimoansa jos on kerran NIIN rakastunut suhun?
Musta vaan todellaepätoivoinen tekee tollain. Ei niin minkäännäköista omanarvontuntoa.
No, onneks kaks luuseria löys toisensa.
Ollaan kaikkea muuta kuin luusereita. Minusta se on luuserin hommaa, että erotaan ovet paukkuen ja jätetään asiat selvittämättä. Sitten syöksytään päätäpahkaa johonkin ihastumissuhteeseen ja oivoi, suhde ei pelaakkaan. Silloin on paljon jäänyt taakset rikottua ja revittyä. Sinusta varmaan se hieno juutu ja moraalinen?
Sitä jaksaa odottaa, jos oikeasti rakastaa. Mihinkä sitä on kiire? Juuri siksi tämä suhde onnistui, että MIES jaksoi odottaa minua, eikä toisinpäin. Oli myös aikaa selvittää asiansa kunnolla vaimonsa kanssa.
Eli kyse on juuri omanarvon tunnosta. Ei se miehen saaminen ole elämän pääasia. Se on vain ihana asia silloin, kun muutenkin elämä sujuu, sitä suolaa ja kermavaahtoa.
paitsi että miksihän ne ukkomiehet sitten niitä kakkosia haluavat, kun ne kerran ovat niin rumia ja epätoivoisia? Silloin ei kyllä yleensä kiinnosta tippaakaan. Tai sitten kotona on asiat vielä huonommin...
Toisekseen: kaikki eivät halua niitä lapsia, tai edes sitä miestä/naista siihen rinnalle jokapäiväiseen elämään. Ihan oikeasti jotkut nauttivat omasta elämisestään ja itsestään niin paljon. Meillä kaikilla on jokin asia elämässä tärkeää, se ei ole aina se perhe tai mies/nainen. Ei sillä, että koskaan pitäisi varattuja mennä iskemään tai heille punastelemaan, ei todellakaan. Se on minustakin erittäin väärin (taitaa vain olla valitettavan helppoa, eikä varattu jää yhtä helposti roikkumaan nurkkiin). Sillä minä vain, että ajatteluketjusi vain oli hieman kapeakatseinen (ehkä vihan ja omakohtaisen kokemuksen takia?).
Mutta hienoa, että sinullekin suodaan vihdoin(?) omaa, rauhallista aikaa, ja sait nauttia itsestäsi! Se on tärkeää! Joskus ne kakkosetkin haluavat tehdä vain samoin... :)
...vasta onnellinen tarina. Myönsitpähän kuitenkin tästä omasta ritaristasi että "ainakin kerran pettäneenä.." (paino sanalla ainakin..) minua otti päähän tuo sinun oletus siitä että kakkoset ei kelpaa vapaille miehille, ja että takerrumme ukkomiehiin,ja että tilanteemme ei olisikaan oma valintamme vaan vain jotain johon epätoivoissamme joudumme tyytymään. Ikävä tuottaa pettymys, mutta näin ei kuitenkaan ainakaan aina ole. MInä itse olen tällä hetkellä tyytyväinen, ja täysin omasta vapaasta tahdostani tilanteessa jossa tapailen varattua, avoliitossa elävää miestä. Tai ei "tapailla" ole oikea sana, meidän suhteemme on kestänyt jo 10 kk. Hän käy luonani useita kertoja viikossa, yhteyttä pidämme päivittäin. MInulla ei ole tämän hetkisessä elämässäni mitään halua "seurustella oikeasti", joten tällainen elämä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Tiedän että kaikki eivät sitä hyväksy, mutta en minä kenenkään hyväksyntää tekemisilleni edes kaipaa.
sinulta kakkoselta,,niisk..kun on ihanaa.. tässä niitä sitoutumiskammosii sinkkuja=) hyvää juhannusta, jospa nyt sinkut löytäisivät toisensa, onhan perhejuhlan aika.
Jussina remutaan ja rellestellään,nurkantakana salaa suukotellaan ;))
Jussi on varmasti yhtä aktiivinen juhla kuin pikkujoulut,ellei aktiivisempi,lämpimässä kesäsäässähän ei tarvitse edes löytyä kattoa pään päälle ;))
meilläkin suukotellaan mökin nurkalla, lapsilta piilossa. Se on kiihkeää rakkauden aikaa. Onneksi meillä remutaan selvinpäin omalla mökillä, koska olemme absolutisteja molemmat. Olen myös elänyt elämän jossa kuvaan kuului alkoholisti mies, joten nyt elämä reilassa. Kannustaisin muitakin perheitä viettämään selvää juhannusta ihan vaikka lapsien takia. Käykää kalassa, syökää hyvin ja saunokaa.alkoholiton olut yllättävän hyvää. Sinkuille on oikeestaan sama, koska juomisellahan he eivät vahingoita kuin itseään.
Tuo jussi vaikuttaa ihan mukavalta. Vielä jos hyvät ihmiset kaivatte sen raamatun esille ja teette kivan pikku nuotion pihalle ja kukin perheenjäsen lukisi yhden säkeistön kirjasesta ääneen ja yhdessä tuumin mietitte tarinan sanomaa, ja sitten jos kaipaatte juhannuksen viettoon kunnon säpinää niin kutsutaan mökille vielä kylään seurakunnan pastori joka nuotion ääressä viihdyttää perhettä vaikka kivoilla kaskuilla siitä kuinka kuoropojat olivat salaa juoneet ehtoollisviiniä ja humalapäissään vokotelleet kanttoria, joka vielä heikkona hetkenä lankesikin poikien vokottelulle ja nyt mietitään koko seurakunnan voimin kuka on kanttorin uusimman pienokaisen isukki....Voi voi, vetäkää pää täyteen ja nauttikaa tästä juhlasta!
Erittäin antoisaa juhannusta ja vielä muna rikasta, vai oliko se pääsiäisenä...?
on sinkkuudessa? Tai siinä, ettei halua sitoa itseään kehenkään? Meitähän on moneen lähtöön, ja suvaitsevaisuus on päivän ykkössana. Me emme halua tai arvosta samoja asioita.
Niin tosiaan, ja mikähän "perhejuhla" Juhannus on? Jos jokin on epäselvää, kokeilepa www.wikipedia.fi ja hakusanaksi "juhannus". Voit hämmästyä! Juhannus on hedelmällisyyden ja valon juhla, ja yhtä lailla kuin kokkokin, on Juhannukseen kuulunut myös juopottelu, siinä ei ole mitään pahaa. Joillakin se vaan ei valitettavasti eroa muista viikonlopuista. Joillekin Juhannukseen kuuluu myös taiat. Ennen kaikkea Juhannushan on varmasti meille kaikille rakkauden juhla, ja varmasti kaikki Suomessa sitä juhlistavat, perheelliset ja perheettömät, perheiden kanssa tai ilman...omalla tavallaan kukin. ;)
sitä kivasti.meillä sitä ainakin vietetään kivasti, kuten jo kerroin. Jos on lapsia, se on niille perhejuhla, jolloin eletään lasten ehdoilla niin kauan kuin ne pieniä on. haloo, tarvitaanko siihen alkoholia,ei: koska helpompi olla ilman=)
ateisteja=) eiks kuulosta jo melko kuivalta,,silti meillä on kivaa=) Kun lapset on pieniä, eletään heidän ehdoilla. sit kun ne nukkuu,,,voi harjoittaa kaikkee kivaa.esim.taikoja tai tehdä vaik lapsia lisää=) sulle oikeinkin hyvää juhannusta ja varmaan ei olisi pahitteeksi sinun käydä kirkossa=)
jumalatonta menoa..eiks taiat juhannuksena ole lähinnä sinkkuja varten.
Onneksi sinä sentään älyät viettää juhannuksesi 3 promillen jurrissa tavaraa jakaen tanssilavan takana.
mutta mikä tuossa kirjoituksessasi todisti, että kelpaisit vapaille miehille? Varatullehan kelpaa kuka tahansa aseman vosu?
Valitsin nuorena väärin. Niinpä sitten päädyin omasta tahdostani kierrätykseen.
Mutta voi kurja, kaikki hyvät miehet olivat varattuja ja jäljellä oli enää epäsopivia tai huonoja miehiä.
Niinpä sitten vahingossa törmäsin naimisissa olevaan mieheen, johon retkahdin heti. Kauan meni kärvistellessä, yritin jättää jutun siihen. Olisin onnistunut, jos toinen ei olisi ollut hyperaktiivinen ja pommittanut minua. Ja niinpä sitten lopulta lankesin.
Kyllä se oli valinta, ei tuollaista tietenkään vahingossa tapahdu. Mutta ei tapahtunut sen vuoksi, että en olisi ketään muuta saanut.
Niin itselleni sopivaa miestä ei ollut tullut 10 vuoteen vastaan, joten annoin palaa. En kuitenkaan ollut se aktiivinen osapuoli enkä halunnut tuhota miehen avioliittoa=miestä.
Eikä kaduta vaikka juttu on ohi. Kerrankin sattui kohdalle.
"Nyt tajuan miten kurjaa heidän elämänsä on. "
Hyvä, että olet tyytyväinen omaan elämääsi ja pääset asioillesi kaupungille.
Moni eronnut tai sinkku on yhtä tyytyväinen omaan elämäänsä, oli lapsia tai ei. Emme elä enää yhtenäiskultturissa jossa ainoa oikea elämisenmalli on ydinperhe.
Kyllä miehet ovat jotakin muuta kuin lääkettä epätoivoon:-)
Miten niin kurjaa elämää? Ei sinkkuelämän tarvitse olla kurjaa, oli sitten kakkonen tai ei. Päinvastoin sinkkuelämä on usein kiireistä kun tavataan kavereita, vietetään aikaa perheen (siis lähisukulaisten) kanssa, luodaan uraa, harrastetaan, matkustellaan jne. Ei siinä ole aikaa takertua ukkomiehiin. Päinvastoin silloinhan on vaikea saada ukkomies mahtumaan aikatauluun, ukon kerjäämisestä huolimatta. Ei kaikkia kiinnosta perheleikit! Minusta on jotain pahasti vialla silloin jos ei osaa nauttia omasta ajasta tai saatikka olla yksin. Taidat itse olla varsinainen takertuja etkä osa elää oma elämää. Eikä ihme että miehesi tarvitsi hengähdystilaa kakkosen luona.
Mihin perustat käsityksen että sinkuilla on kurjaa ja tylsää elämää? Tämä on aivan mahtavan ihanaa, oikeeta Sinkkuelämää!! Olen ollut aviossakin yli 20 vuotta ja nyt eronneena nautin joka hetkestä ja päivästä jotka saan elää itselleni, itseäni kuunnellen,tuumaillen ja nautiskellen ihanasta rauhasta ja tasapainoisesta elämästä. Jos ei osaa olla yksin,ei osaa myöskään olla kaksin! Siinäpä mietelause teille kaikille!
Taas näitä valopäitä piisaa : D..