AUTOVERON ISÄ (Juhannus lukemista)

(Koska kirjoitus on jo kovin vanha, uskallan minäkin lainata sitä kokonaisuudessaan.)


MOOTTORI (Lehti) 9/98; toimittaja Eila Parviainen
Heikki Kuitunen, valtiovarainministeriö.
Onko hän liikenteen verojen isä

s. 30-33
HERRA HUU
Kuka valmistelee autoilua ja liikennettä koskevat verot? Ja miksi hän kieltäytyi haastattelusta.

Verottajan käsikassara
Mikä on Heikki Kuitusen salattu vaikutusvalta
Heikki Kuitunen (VVM) ideoi, valmistelee ja esittää keinoja, joilla liikenteestä ja autoilijoilta kerätään mahdollisimman tehokkaasti verotuloja.

Heikki Kuitusta pidetään autoilun verotuksen isänä. Omasta mielestään hän vain toteuttaa kuuliaisena virkamiehenä sen, mitä poliitikot päättävät.
Arvostelijoiden mielestä asia on toisinpäin; valta on siirtynyt valtiovarainministeriöön, valtioon valtiossa ja siellä Heikki Kuituselle. Kuitunen jyrää suvereenilla asiantuntemuksellaan ja huolellisesti valmistelluilla liikenteen veroehdotuksilla poliitikot, joiden tehtäväksi jää enää muodollisesti hyväksyä ministeriön tekemät ehdotukset.
Kukaan ei kiistä, että työnantajalleen valtiovarainministeriölle Heikki Kuitunen on lähes korvaamattoman tehokas. Hän jos kukaan pystyy ideoimaan keinot, joilla valtion verotulot liikenteestä voidaan maksimoida.
Verotuksen keinojen ideoijana ja valmistelijana Kuitunen käyttää myös miljardiluokan valtaa. Verotuksen keinojen ja painopisteiden valinnassa näkyy tietysti henkilökohtainen kädenjälki ja arvomaailma.
Kuitunen määrittelee jo valmisteluvaiheessa, mille taholle veroa määrätään ja kuinka paljon.
"Mutta poliitikothan päättävät", on Kuitunen usein lakonisesti todennut. Tosiasiassa kuitenkin hyvin harvalla poliitikolla on mahdollisuus tai osaamista puuttua erikoisalan asiantuntijan valmistelemaan ehdotukseen. Valmistelijana Kuitunen on aina parhaiten perehtynyt aiheeseensa, joten maallikkopoliitikkojen esittämä arvostelu tai muutosehdotus on liiankin helppo torjuttava.

Veroguru vaikenee

Kuitunen on luonnollisesti hyvin tietoinen omasta vaikutusvallastaan. Hän on taitava myös siinä, ettei ole antanut vallan sokaista itseään, vaan muistaa, että isoimmat kalat uivat syvissä, hiljaisissa vesissä.
Julkisuus on Heikki Kuituselle myrkkyä. Moottorin haastattelupyyntöön hän vastasi kieltävästi, koska "ei hänellä oikeastaan ole mitään sanottavaa". Julkinen keskustelu voisikin aiheuttaa sen, että yleisesti ymmärrettäisiin, miten Suomen liikennepoliittinen päätöksenteko makaakin superministeriön tehokkaan käsikassaran käsissä. On paljon tehokkaampaa vaikuttaa taustalta ja hiljaisuudessa. Julkisuus on vaara, koska se saattaa sotkea veronkeruun tehokkuutta ilkeillä lisäkysymyksillä. Toisekseen esiintyminen julkisuudessa saattaisi osoittaa liiankin selkeästi, kuka ohjailee kulisseista poliitikkojen nukketeatteria.
Taktiikka on Kuitusen vallankäytön kannalta fiksu, mutta onko virkamiehellä oikeus kieltäytyä vastaamasta lehdistölle ja sitä kautta kaikille suomalaisille.

Asiantunteva himoverottaja

Työnantajalle eli veroministeriölle on tietysti erinomaista, että veroguru osaa asiansa ja kerää autoilijoilta mahdollisimman paljon verorahaa mahdollisimman tehokkaasti.
Kuitusesta tuleekin ongelma vasta silloin, kun mietitään vastuuta tai toimenpiteiden seurannaisvaikutuksia. Verojen valmistelijan ja esittelijän tehtäviin ei kuulu huolehtia siitä, jos maaseutu autioituu tai Suomen kansainvälinen kilpailukyky laskee, kun polttoaineen hintaa nostetaan -ei tiettävästi ainakaan Heikki Kuitusen mielestä. Tästäkin asiasta olisi ollut hyvä keskustella Kuitusen itsensä kanssa. Kuuluuko verotuksen ideoijan ja valmistelijan tehtäviin huolehtia siitä, että kansalaisten ja valtion kokonaisetu otetaan huomioon?
Tämä saattaa olla yhdelle miehelle liian suuri tehtävä, etenkin kun omat mielipiteet ovat varsin selkeät: "Toisaalta en ole myöskään kovin varma siitä, että loppujen lopuksi kenellekään olisi pitkällä aikavälillä välttämättä eduksi, jos autoveroa yleisesti alennettaisiin", Kuitunen kirjoittaa.
Tämänkaltaiset mielipiteet eivät voi olla vaikuttamatta siihen, mihin suuntaan verotuksen ideointi, valmistelu ja ehdotuksen suuntautuvat.
Kulisseissa toimiminen viittaa siihen, että Kuitunen käyttää ja kasvattaa vaikutusvaltaansa mieluiten yksin eikä halua alistaa asioita julkiseen keskusteluun, ainakaan ennenkuin on saanut poliitikoilta päätösleiman ehdotukseensa.

Kansa maksaa - muut kertovat

Autoalan keskusliiton toimitusjohtaja Harri Nykäsen mielestä Kuitunen on "ehdoton ekspertti, joka tuntee asiat paljon laajemmin kuin yleisesti ajatellaan".
Nykänen on lobbari, jonka tehtävänä on valvoa järjestäytyneen autokaupan etuja mm. verotusasioissa. Tehtävänsä mukaisesti Nykänen antaa Kuitusesta varsin myönteisen kuvan.
-Tieliikenteen verotus on hyvin monimutkainen asia, jota on jouduttu kehittämään pala palalta ja jonka riippuvuussuhteita ja jurudiikkaa hallitsevat vain harvat. Heikki Kuitunen on yksi heistä.
-Hän on ehdottomasti työnantajansa asialla, kun tavoitteena on verotuotot. Siitä hän ei lipeä milliäkään. Kaikkea, missä valtio voi menettää verotuloja, hän vastustaa henkeen ja vereen -ehkä näkemättä pitkän tähtäimen vaikutuksia, jotka voisivat kääntää verotulot jopa kasvuun. Mutta pitää muistaa, että poliitikot päättävät, ei Heikki Kuitunen, Nykänen muistuttaa.
Nykästä harmittaa rivien välistä se, että Kuitunen ei usko autokaupan väitettä, jonka mukaan autoveron alentaminen alentaisi uusien autojen myyntihintoja ja lisäisi myyntiä niin paljon, että loppujen lopuksi valtio tienaisi alemmalla autoverokannalla enemmän kuin nyt. Kuitunen näkee tilanteen aivan toisenlaisena: jos autovero alenee, autotehtaat nostavat tukkuhintojaan ja kuluttaja maksaa autosta yhtä paljon kuin ennenkin.

Kansakunnan sylkykuppi

Toinen lobbari, toiminnanjohtaja Sisko Kangas Liikenneliitosta ajaa jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen etuja. Liikenneliiton näkövinkkelistä Kuitusen aktiivisuus yksityisautoilun rahastajana on jopa suotavaa. Sisko Kankaan mielestä Kuitunen on pelkkä virkamies koneistossa, joka kerää rahaa valtion kassaan.
Kangas korostaa moneen kertaan, että Kuitunen ei sekaannu liikennepolitiikkaan vaan toteuttaa sitä, mikä on annettu tehtäväksi. Spontaani toivomus kertoo kuitenkin, että Kangaskin uskoo Kuitusen valtaan ohjata verotusta.
-Kyllä joukkoliikenteen ja henkilöauton kilpailukykyä voisi vähän katsoa... Joukkoliikenteen polttoaineiden verotuskysymyksissä hän on ottanut vähän liiankin tiukan kannan. Esimerkiksi joukkoliikenteen polttoaineiden verottomuudella ei ole valtion taloudelle mitään merkitystä, mutta liikennepoliittisesti suuri vaikutus.
Kankaan mielestä Kuitusen tulisi myös miettiä, onko pitkässä juoksussa järkevää, että valtiontalous perustuu liikenteen kasvuun. Voisiko taloutta kartuttaa jotenkin muuten?
Kuitunen on ennättänyt jo toisessa yhteydessä vastaamaan Kankaalle; lakonisesti ja napakasti:
-Lähinnä vain arvonlisävero ja autovero ovat niitä alueita, joilla suotuisa taloudellinen kehitys voi johtaa miljardeissa markoissa laskettaviin verotuottojen lisäyksiin ilman, että olisi tarpeen tehdä veroperusteiden korottamista tarkoittavia poliittisia päätöksiä. Eräissä valtiovarainministeriön laskelmissa on arvioitu vuosien 1996-2000 välillä tapahtuvasta verotulojen kasvusta 2/3 koostuvan alv:sta, autoverosta ja polttoaineverosta. Markkamääräisesti voisi kysymys olla 16,5 miljardista markasta.
Kuitusen äskeinen lainaus kannattaa lukea tarkkaan, sillä se kertoo etenkin siitä, minkälaista valtaa valtiovarainministeriössä todella käytellään.
Sisko Kangas antaa Kuituselle yhden aivan erityisen tunnustuksen.
-Ihailen hänen suoraselkäisyyttään. Hän ei koskaan mene muiden selän taakse. Hänestä on tullut koko kansan sylkykuppi ihan syyttä. Olisi hänen virassaan ollut kuka tahansa, lopputulos olisi varmasti ollut tieliikenteen verotuksen kannalta ihan sama.

Politiikka luo linjat

Kollega valtiohallinnosta, liikenneministeriön apulaisosastopäällikkö Reino Lampinen tekee tiivistä yhteistyötä Heikki Kuitusen kanssa. Siinä missä Kuitunen huolehtii autoilun veromarkoista, Lampinen muotoilee pykäliksi ajoneuvoilta vaadittavat tekniset ominaisuudet, mitat, painot, päästörajat jne.
Kuitunen on maan ainoita ajoneuvoverotuksen kokonaisuuden tuntijoita ja lisäksi hänellä on yllättävän hyvä tuntemus ajoneuvotekniikasta. Mutta suuret linjat päätetään poliittisesti, ei hänellä ole mahdollisuus vaikuttaa niihin. Jos Kuitunen eräänä päivänä päättäisi alentaa autoveroa 50 prosentilla, niin kyllä silloinen valtiovarainministeri pistäisi hänet sukkelasti järjestykseen, Lampinen vitsailee.
Kuitenkaan edes Lampinen ei saa aina tahtoaan läpi Kuitusen kanssa. Liikenneministeriö haluaisi kaasu- ja sähkökäyttöisiltä autoilta perittävän lisäveron pois, mutta valtiovarainministeriö ei ole tähän suostunut.
-Ilmeisesti Kuitunen pelkää muutoksesta syntyvän uusia porsaanreikiä verolainsäädäntöön.
Porsaanreikien tukkiminen onkin kasvattanut Kuitusen mainetta julkisuudessa. Hyvä esimerkki ovat suksiboxilla tai erillisellä laatikolla korotetut pakettiautot, ns. tötteröautot, joiden mukaan Kuitunenkin sai tötterö-lempinimensä.

ienten pakettiautojen yleistymistä yritettiin estää antamalla tavaratilan sisätiloille minimimitta. Tämän jälkeen aloitteelliset kansalaiset sahasivat auton kattoon reiän ja kiinnittivät tötterön paikoilleen, jolloin mittavaatimus täyttyi.
Ajattelutapojen erot ovat tässäkin tapauksessa merkittävät. Autonkäyttäjien mielestä he tarvitsivat vain pientä pakettiautoa ja suuri oli turhan epätaloudellinen. Tötterö-Kuitusen mielestä pienten pakujen käyttäjät yrittivät vain kiertää veroja ja käyttivät autoja omiin henkilökuljetuksiin.
Kuitusen suhtautumista kuvaa hänen verotuspsykologiansa ensimmäinen perussääntö: Yhden veromarkan säästämiseen kannattaa käyttää ainakin viisi muuta markkaa.

Kansanedustaja on turhautunut

Klaus Bremerin mielestä Kuitunen on ongelma, ei henkilönä, mutta organisatorisesti.
-Hänellä on virkansa mukaisesti vastuu vain omasta tehtäväkentästään. Hän ei ole velvollinen näkemään seurannaisvaikutuksia, joita hänen valmistelemillaan esityksillä on. Hän saa sulan hattuun joka kerta, kun verot nousevat.
-Tieliikenteen verotuksen lisääminen ja samanaikaiset budjettileikkaukset mm. joukkoliikenteessä johtavat ongelmiin harvaan asutulla seudulla. Maaseudulla tulee yhä vaikeammaksi elää ilman autoa, mutta autoilukin kallistuu samalla. Bensalitrat on saatava muista hankinnoista tinkimättä. Mitä tästä seuraa, kysyy Bremer.
Bremer pureutuu myös Kuitusen valtaan: Kun virkamiehelle annetaan tehtäväksi valmistella hallituksen esitys, tavoite on yleensä määritelty markkoina tai muuten, mutta keinot, joilla tavoite saavutetaan, voivat olla täysin avoimet. Virkamies voi valmistella asiaa parhaaksi katsomallaan tavalla ja antaessaan valmistelemansa esityksen hallitukselle, hän voi muodollisesti pestä kätensä ja todeta, että minä vain valmistelen -poliitikot päättävät.
-Eduskunnasta taas usein puuttuu tahto tai osaaminen monimutkaisen verolain ja siihen kytkeytyvien muiden lakien ja määräysten uudelleenarviointiin.
Kuinka paljon virkamiehen omat tavoitteet ja sympatiat saavat heijastua hänen työhönsä?
-Heikki Kuitusen työtehtäviin pitäisi ehdottomasti sisällyttää kokonaisvastuu veroratkaisujen kokonaisvaikutuksista, Bremer vaatii. Kuitusella pitäisi olla vastuu, jos esimerkiksi polttoaineveron korotus johtaa eri tekijöiden yhteisvaikutuksena toimeentulovaikeuksiin harvaan asutuilla seuduilla, työttömyyteen tai palvelujen etääntymiseen.
Autoliiton Heimo Jaakkola jatkaa Bremerin ajatusmallia.
-Kuitunen on täysin omistautunut tehtäväänsä valtion verokirstun täyttäjänä. Hän ei piittaa siitä, mitä tieliikenteen pitäisi saada. Veropäätösten tueksi tehtävät laskelmatkin pitäisi tehdä tietyllä tavalla. Esimerkiksi tieliikenteen arvonlisävero on tuotto valtiolle, mutta Kuitusen laskelmissa sitä ei huomioida, koska se on tieliikenteelle kohdistettu erityisvero.
-Kun ehdotimme, liikenteen sujuvuuden vuoksi, että matkailuautoillakin saisi ajaa 100 km/h nykyisen 80 km/h sijasta Kuitunen kiirehti ilmoittamaan, että sittenhän matkailuautoille voidaan määrätä sama 35% vero kuin pakettiautoillakin.
-Heikki Kuitunen on aina ensimmäinen puskuri ja lausunnonantaja, kun tieliikenteen verotuksesta tehdään muutosesityksiä. Autonkäyttäjän näkökulmasta hän on melkoinen vaikuttaja, vaikkei poliitikko olekaan.

---LOPPU---
91359
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Autoilijoilta kerätään 7mrd Euroa vuodessa. Liikenteelle (tienpito ym) annetaan takaisin vaivaiset 0,8 mrd. Jälki näkyy.
Suomen kansa maksaa hengillä poliitikkojen tekoja.
Puoluetuet nostettiin kyllä.

Uusi verokäytäntö tulee ajamaan ihmisiä ostamaan pieniä ja turvattomampia autoja joissa on onnettomuustilanteessa vähemmän törmäysvyöhykettä
suojaamassa matkustajia.

Esim. Viiden hengen perheelle hyvinkin käytännöllinen ja turvallinen farmari Volvo saattaa tulla tulevaisuudessa aivan liian kalliiksi hankkia ja käyttää monessa perheessä ja heidän pitää turvautua pienempiin ja turvattomampiin autoihin!
Pohjoismainen taso autojen turvallisuudessa ja iässä on kadotettu jo aikoja sitten ja tilanne tulee vain huononemaan.

Suomen julkinen valta kääntyy tässäkin asiassa meitä vastaan. Mitä on säästetty rahassa maksetaan verellä.



Näyttää siltä että Suomessa ei osata hallita kokonaisuuksia, vaan tuijotetaan yhteen asiaan kerralla!

Tämä Suomen hallituksen maailman pelastaminen on mennyt jo äärimmäisyyksiin, kun maan taloudelle elintärkeä maantieliikenne kuritetaan jatkuvasti nousevilla kustannuksilla kuoliaaksi!

Äänestä
  • Tämä on nyt täällä alkanut pyöriä. Ymmärtäkää nyt pahvit, että kysymyksessä on Talouselämän toimittajan Matti Kankareen kuva, ei todellakaan Kuitusen! Uskon, että kukaan ihminen ei halua tulla pärstänsä perusteella leimatuksi Heikki Kuituseksi.

    Äänestä

  • kuva! kirjoitti:

    Tämä on nyt täällä alkanut pyöriä. Ymmärtäkää nyt pahvit, että kysymyksessä on Talouselämän toimittajan Matti Kankareen kuva, ei todellakaan Kuitusen! Uskon, että kukaan ihminen ei halua tulla pärstänsä perusteella leimatuksi Heikki Kuituseksi.

    HK on aikaansaannostensa ja luonteensa puolesta sellainen henkilö johon rinnastaminen / sekoittaminen lähentelee solavausta tai herjausta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


HK Fun Glub kirjoitti:

(Koska kirjoitus on jo kovin vanha, uskallan minäkin lainata sitä kokonaisuudessaan.)


MOOTTORI (Lehti) 9/98; toimittaja Eila Parviainen
Heikki Kuitunen, valtiovarainministeriö.
Onko hän liikenteen verojen isä

s. 30-33
HERRA HUU
Kuka valmistelee autoilua ja liikennettä koskevat verot? Ja miksi hän kieltäytyi haastattelusta.

Verottajan käsikassara
Mikä on Heikki Kuitusen salattu vaikutusvalta
Heikki Kuitunen (VVM) ideoi, valmistelee ja esittää keinoja, joilla liikenteestä ja autoilijoilta kerätään mahdollisimman tehokkaasti verotuloja.

Heikki Kuitusta pidetään autoilun verotuksen isänä. Omasta mielestään hän vain toteuttaa kuuliaisena virkamiehenä sen, mitä poliitikot päättävät.
Arvostelijoiden mielestä asia on toisinpäin; valta on siirtynyt valtiovarainministeriöön, valtioon valtiossa ja siellä Heikki Kuituselle. Kuitunen jyrää suvereenilla asiantuntemuksellaan ja huolellisesti valmistelluilla liikenteen veroehdotuksilla poliitikot, joiden tehtäväksi jää enää muodollisesti hyväksyä ministeriön tekemät ehdotukset.
Kukaan ei kiistä, että työnantajalleen valtiovarainministeriölle Heikki Kuitunen on lähes korvaamattoman tehokas. Hän jos kukaan pystyy ideoimaan keinot, joilla valtion verotulot liikenteestä voidaan maksimoida.
Verotuksen keinojen ideoijana ja valmistelijana Kuitunen käyttää myös miljardiluokan valtaa. Verotuksen keinojen ja painopisteiden valinnassa näkyy tietysti henkilökohtainen kädenjälki ja arvomaailma.
Kuitunen määrittelee jo valmisteluvaiheessa, mille taholle veroa määrätään ja kuinka paljon.
"Mutta poliitikothan päättävät", on Kuitunen usein lakonisesti todennut. Tosiasiassa kuitenkin hyvin harvalla poliitikolla on mahdollisuus tai osaamista puuttua erikoisalan asiantuntijan valmistelemaan ehdotukseen. Valmistelijana Kuitunen on aina parhaiten perehtynyt aiheeseensa, joten maallikkopoliitikkojen esittämä arvostelu tai muutosehdotus on liiankin helppo torjuttava.

Veroguru vaikenee

Kuitunen on luonnollisesti hyvin tietoinen omasta vaikutusvallastaan. Hän on taitava myös siinä, ettei ole antanut vallan sokaista itseään, vaan muistaa, että isoimmat kalat uivat syvissä, hiljaisissa vesissä.
Julkisuus on Heikki Kuituselle myrkkyä. Moottorin haastattelupyyntöön hän vastasi kieltävästi, koska "ei hänellä oikeastaan ole mitään sanottavaa". Julkinen keskustelu voisikin aiheuttaa sen, että yleisesti ymmärrettäisiin, miten Suomen liikennepoliittinen päätöksenteko makaakin superministeriön tehokkaan käsikassaran käsissä. On paljon tehokkaampaa vaikuttaa taustalta ja hiljaisuudessa. Julkisuus on vaara, koska se saattaa sotkea veronkeruun tehokkuutta ilkeillä lisäkysymyksillä. Toisekseen esiintyminen julkisuudessa saattaisi osoittaa liiankin selkeästi, kuka ohjailee kulisseista poliitikkojen nukketeatteria.
Taktiikka on Kuitusen vallankäytön kannalta fiksu, mutta onko virkamiehellä oikeus kieltäytyä vastaamasta lehdistölle ja sitä kautta kaikille suomalaisille.

Asiantunteva himoverottaja

Työnantajalle eli veroministeriölle on tietysti erinomaista, että veroguru osaa asiansa ja kerää autoilijoilta mahdollisimman paljon verorahaa mahdollisimman tehokkaasti.
Kuitusesta tuleekin ongelma vasta silloin, kun mietitään vastuuta tai toimenpiteiden seurannaisvaikutuksia. Verojen valmistelijan ja esittelijän tehtäviin ei kuulu huolehtia siitä, jos maaseutu autioituu tai Suomen kansainvälinen kilpailukyky laskee, kun polttoaineen hintaa nostetaan -ei tiettävästi ainakaan Heikki Kuitusen mielestä. Tästäkin asiasta olisi ollut hyvä keskustella Kuitusen itsensä kanssa. Kuuluuko verotuksen ideoijan ja valmistelijan tehtäviin huolehtia siitä, että kansalaisten ja valtion kokonaisetu otetaan huomioon?
Tämä saattaa olla yhdelle miehelle liian suuri tehtävä, etenkin kun omat mielipiteet ovat varsin selkeät: "Toisaalta en ole myöskään kovin varma siitä, että loppujen lopuksi kenellekään olisi pitkällä aikavälillä välttämättä eduksi, jos autoveroa yleisesti alennettaisiin", Kuitunen kirjoittaa.
Tämänkaltaiset mielipiteet eivät voi olla vaikuttamatta siihen, mihin suuntaan verotuksen ideointi, valmistelu ja ehdotuksen suuntautuvat.
Kulisseissa toimiminen viittaa siihen, että Kuitunen käyttää ja kasvattaa vaikutusvaltaansa mieluiten yksin eikä halua alistaa asioita julkiseen keskusteluun, ainakaan ennenkuin on saanut poliitikoilta päätösleiman ehdotukseensa.

Kansa maksaa - muut kertovat

Autoalan keskusliiton toimitusjohtaja Harri Nykäsen mielestä Kuitunen on "ehdoton ekspertti, joka tuntee asiat paljon laajemmin kuin yleisesti ajatellaan".
Nykänen on lobbari, jonka tehtävänä on valvoa järjestäytyneen autokaupan etuja mm. verotusasioissa. Tehtävänsä mukaisesti Nykänen antaa Kuitusesta varsin myönteisen kuvan.
-Tieliikenteen verotus on hyvin monimutkainen asia, jota on jouduttu kehittämään pala palalta ja jonka riippuvuussuhteita ja jurudiikkaa hallitsevat vain harvat. Heikki Kuitunen on yksi heistä.
-Hän on ehdottomasti työnantajansa asialla, kun tavoitteena on verotuotot. Siitä hän ei lipeä milliäkään. Kaikkea, missä valtio voi menettää verotuloja, hän vastustaa henkeen ja vereen -ehkä näkemättä pitkän tähtäimen vaikutuksia, jotka voisivat kääntää verotulot jopa kasvuun. Mutta pitää muistaa, että poliitikot päättävät, ei Heikki Kuitunen, Nykänen muistuttaa.
Nykästä harmittaa rivien välistä se, että Kuitunen ei usko autokaupan väitettä, jonka mukaan autoveron alentaminen alentaisi uusien autojen myyntihintoja ja lisäisi myyntiä niin paljon, että loppujen lopuksi valtio tienaisi alemmalla autoverokannalla enemmän kuin nyt. Kuitunen näkee tilanteen aivan toisenlaisena: jos autovero alenee, autotehtaat nostavat tukkuhintojaan ja kuluttaja maksaa autosta yhtä paljon kuin ennenkin.

Kansakunnan sylkykuppi

Toinen lobbari, toiminnanjohtaja Sisko Kangas Liikenneliitosta ajaa jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja joukkoliikenteen etuja. Liikenneliiton näkövinkkelistä Kuitusen aktiivisuus yksityisautoilun rahastajana on jopa suotavaa. Sisko Kankaan mielestä Kuitunen on pelkkä virkamies koneistossa, joka kerää rahaa valtion kassaan.
Kangas korostaa moneen kertaan, että Kuitunen ei sekaannu liikennepolitiikkaan vaan toteuttaa sitä, mikä on annettu tehtäväksi. Spontaani toivomus kertoo kuitenkin, että Kangaskin uskoo Kuitusen valtaan ohjata verotusta.
-Kyllä joukkoliikenteen ja henkilöauton kilpailukykyä voisi vähän katsoa... Joukkoliikenteen polttoaineiden verotuskysymyksissä hän on ottanut vähän liiankin tiukan kannan. Esimerkiksi joukkoliikenteen polttoaineiden verottomuudella ei ole valtion taloudelle mitään merkitystä, mutta liikennepoliittisesti suuri vaikutus.
Kankaan mielestä Kuitusen tulisi myös miettiä, onko pitkässä juoksussa järkevää, että valtiontalous perustuu liikenteen kasvuun. Voisiko taloutta kartuttaa jotenkin muuten?
Kuitunen on ennättänyt jo toisessa yhteydessä vastaamaan Kankaalle; lakonisesti ja napakasti:
-Lähinnä vain arvonlisävero ja autovero ovat niitä alueita, joilla suotuisa taloudellinen kehitys voi johtaa miljardeissa markoissa laskettaviin verotuottojen lisäyksiin ilman, että olisi tarpeen tehdä veroperusteiden korottamista tarkoittavia poliittisia päätöksiä. Eräissä valtiovarainministeriön laskelmissa on arvioitu vuosien 1996-2000 välillä tapahtuvasta verotulojen kasvusta 2/3 koostuvan alv:sta, autoverosta ja polttoaineverosta. Markkamääräisesti voisi kysymys olla 16,5 miljardista markasta.
Kuitusen äskeinen lainaus kannattaa lukea tarkkaan, sillä se kertoo etenkin siitä, minkälaista valtaa valtiovarainministeriössä todella käytellään.
Sisko Kangas antaa Kuituselle yhden aivan erityisen tunnustuksen.
-Ihailen hänen suoraselkäisyyttään. Hän ei koskaan mene muiden selän taakse. Hänestä on tullut koko kansan sylkykuppi ihan syyttä. Olisi hänen virassaan ollut kuka tahansa, lopputulos olisi varmasti ollut tieliikenteen verotuksen kannalta ihan sama.

Politiikka luo linjat

Kollega valtiohallinnosta, liikenneministeriön apulaisosastopäällikkö Reino Lampinen tekee tiivistä yhteistyötä Heikki Kuitusen kanssa. Siinä missä Kuitunen huolehtii autoilun veromarkoista, Lampinen muotoilee pykäliksi ajoneuvoilta vaadittavat tekniset ominaisuudet, mitat, painot, päästörajat jne.
Kuitunen on maan ainoita ajoneuvoverotuksen kokonaisuuden tuntijoita ja lisäksi hänellä on yllättävän hyvä tuntemus ajoneuvotekniikasta. Mutta suuret linjat päätetään poliittisesti, ei hänellä ole mahdollisuus vaikuttaa niihin. Jos Kuitunen eräänä päivänä päättäisi alentaa autoveroa 50 prosentilla, niin kyllä silloinen valtiovarainministeri pistäisi hänet sukkelasti järjestykseen, Lampinen vitsailee.
Kuitenkaan edes Lampinen ei saa aina tahtoaan läpi Kuitusen kanssa. Liikenneministeriö haluaisi kaasu- ja sähkökäyttöisiltä autoilta perittävän lisäveron pois, mutta valtiovarainministeriö ei ole tähän suostunut.
-Ilmeisesti Kuitunen pelkää muutoksesta syntyvän uusia porsaanreikiä verolainsäädäntöön.
Porsaanreikien tukkiminen onkin kasvattanut Kuitusen mainetta julkisuudessa. Hyvä esimerkki ovat suksiboxilla tai erillisellä laatikolla korotetut pakettiautot, ns. tötteröautot, joiden mukaan Kuitunenkin sai tötterö-lempinimensä.

ienten pakettiautojen yleistymistä yritettiin estää antamalla tavaratilan sisätiloille minimimitta. Tämän jälkeen aloitteelliset kansalaiset sahasivat auton kattoon reiän ja kiinnittivät tötterön paikoilleen, jolloin mittavaatimus täyttyi.
Ajattelutapojen erot ovat tässäkin tapauksessa merkittävät. Autonkäyttäjien mielestä he tarvitsivat vain pientä pakettiautoa ja suuri oli turhan epätaloudellinen. Tötterö-Kuitusen mielestä pienten pakujen käyttäjät yrittivät vain kiertää veroja ja käyttivät autoja omiin henkilökuljetuksiin.
Kuitusen suhtautumista kuvaa hänen verotuspsykologiansa ensimmäinen perussääntö: Yhden veromarkan säästämiseen kannattaa käyttää ainakin viisi muuta markkaa.

Kansanedustaja on turhautunut

Klaus Bremerin mielestä Kuitunen on ongelma, ei henkilönä, mutta organisatorisesti.
-Hänellä on virkansa mukaisesti vastuu vain omasta tehtäväkentästään. Hän ei ole velvollinen näkemään seurannaisvaikutuksia, joita hänen valmistelemillaan esityksillä on. Hän saa sulan hattuun joka kerta, kun verot nousevat.
-Tieliikenteen verotuksen lisääminen ja samanaikaiset budjettileikkaukset mm. joukkoliikenteessä johtavat ongelmiin harvaan asutulla seudulla. Maaseudulla tulee yhä vaikeammaksi elää ilman autoa, mutta autoilukin kallistuu samalla. Bensalitrat on saatava muista hankinnoista tinkimättä. Mitä tästä seuraa, kysyy Bremer.
Bremer pureutuu myös Kuitusen valtaan: Kun virkamiehelle annetaan tehtäväksi valmistella hallituksen esitys, tavoite on yleensä määritelty markkoina tai muuten, mutta keinot, joilla tavoite saavutetaan, voivat olla täysin avoimet. Virkamies voi valmistella asiaa parhaaksi katsomallaan tavalla ja antaessaan valmistelemansa esityksen hallitukselle, hän voi muodollisesti pestä kätensä ja todeta, että minä vain valmistelen -poliitikot päättävät.
-Eduskunnasta taas usein puuttuu tahto tai osaaminen monimutkaisen verolain ja siihen kytkeytyvien muiden lakien ja määräysten uudelleenarviointiin.
Kuinka paljon virkamiehen omat tavoitteet ja sympatiat saavat heijastua hänen työhönsä?
-Heikki Kuitusen työtehtäviin pitäisi ehdottomasti sisällyttää kokonaisvastuu veroratkaisujen kokonaisvaikutuksista, Bremer vaatii. Kuitusella pitäisi olla vastuu, jos esimerkiksi polttoaineveron korotus johtaa eri tekijöiden yhteisvaikutuksena toimeentulovaikeuksiin harvaan asutuilla seuduilla, työttömyyteen tai palvelujen etääntymiseen.
Autoliiton Heimo Jaakkola jatkaa Bremerin ajatusmallia.
-Kuitunen on täysin omistautunut tehtäväänsä valtion verokirstun täyttäjänä. Hän ei piittaa siitä, mitä tieliikenteen pitäisi saada. Veropäätösten tueksi tehtävät laskelmatkin pitäisi tehdä tietyllä tavalla. Esimerkiksi tieliikenteen arvonlisävero on tuotto valtiolle, mutta Kuitusen laskelmissa sitä ei huomioida, koska se on tieliikenteelle kohdistettu erityisvero.
-Kun ehdotimme, liikenteen sujuvuuden vuoksi, että matkailuautoillakin saisi ajaa 100 km/h nykyisen 80 km/h sijasta Kuitunen kiirehti ilmoittamaan, että sittenhän matkailuautoille voidaan määrätä sama 35% vero kuin pakettiautoillakin.
-Heikki Kuitunen on aina ensimmäinen puskuri ja lausunnonantaja, kun tieliikenteen verotuksesta tehdään muutosesityksiä. Autonkäyttäjän näkökulmasta hän on melkoinen vaikuttaja, vaikkei poliitikko olekaan.

---LOPPU---

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu