Onko ketään samassa jamassa olevaa tai jo siitä
selvunnyttä, nimittäin olen sairastanut
anoreksiaa jo yli 5 vuotta, mutta nyt tämä tauti
alkaa saada jo selkävoiton minusta, kohta ei
minun elimistö enää jaksa. Nimittäin tämä tauti
on muuttunut jo ahmimiseksi ja oksenteluksi, minä
saatan olla parikin päivää erittäin vähällä
syönnillä ja kaikki on hyvin, mutta makean himo
kun tulee saatan ahmia karkkia, jäätelöä ja
keksiä aivan mielettömiä määriä ja sen jälkeen
oksentamaan. Eikä siinä vielä kaikki päälle
suuret määrät ulostuslääkkeitä. Pari tuntia
sitten himon yllättäessä upposi mahaani varmaan
400 g suklaata, paketti keksejä ym. makeaa,
voisiko joku kertoa kuinka minä tästä selviän,
koska oksentaa en enää kauan jaksa. Kun oksennan
minusta tuntuu että täytyy oksentaa niin kauan,
että sisälmykset tulee ulos. Tietääkö joku kun
käy heti ahmimisen jälkeen oksentaa jääkö ruokaa
vielä elimistöön vai poistuuko kaikki
oksentamalla pois. Vastatkaa pliis kuinka tästä
toipuu ilman ammattiauttajaa. KIITOS etukäteen
selvunnyttä, nimittäin olen sairastanut
anoreksiaa jo yli 5 vuotta, mutta nyt tämä tauti
alkaa saada jo selkävoiton minusta, kohta ei
minun elimistö enää jaksa. Nimittäin tämä tauti
on muuttunut jo ahmimiseksi ja oksenteluksi, minä
saatan olla parikin päivää erittäin vähällä
syönnillä ja kaikki on hyvin, mutta makean himo
kun tulee saatan ahmia karkkia, jäätelöä ja
keksiä aivan mielettömiä määriä ja sen jälkeen
oksentamaan. Eikä siinä vielä kaikki päälle
suuret määrät ulostuslääkkeitä. Pari tuntia
sitten himon yllättäessä upposi mahaani varmaan
400 g suklaata, paketti keksejä ym. makeaa,
voisiko joku kertoa kuinka minä tästä selviän,
koska oksentaa en enää kauan jaksa. Kun oksennan
minusta tuntuu että täytyy oksentaa niin kauan,
että sisälmykset tulee ulos. Tietääkö joku kun
käy heti ahmimisen jälkeen oksentaa jääkö ruokaa
vielä elimistöön vai poistuuko kaikki
oksentamalla pois. Vastatkaa pliis kuinka tästä
toipuu ilman ammattiauttajaa. KIITOS etukäteen
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuitenkin apu vastaan! Mieluumminko tapat itsesi kuin haet hoitoa? Anoreksia on sairaus, siihen sairastuminen ei ole sinun vikasi. Et ole yhtään sen heikompi vaikka tunnustaisitkin olevasi avuntarpeessa. Minä en ainakaan tiedä mitään keinoa, jolla tuosta kamalasta vaiheesta pääsisi yli ilman muiden apua. Jokainen tarvitsee apua joskus :)
Jotain mitä voit kokeilla, olisi syödä _terveellisesti_ niin ettei sitä ahmimisen himoa tulisi. Toisaalta kun olet ollut noin kauan ilman kunnon ruokaa, niin mahalaukkusi on jo pienentynyt niin paljon, että ruoka jo senkään takia pysy sisäällä. Mutta toivon sinulle pelkkää hyvää! Toivottavasti saat itsesi kuntoon!
Mene hyvä ihminen hoitoon!
Käy vaikka ensin omalääkärillä ja pyydä lähetettä
syömishäiriöklinikalle. Sano ettet jaksa enää.
Olen entinen anorektikko, joten tiedän mistä
puhun.
Hae apua ennen kuin on myöhäistä!
Ei ruoka tule kokonaan ulos.
Tää on kamala kysymys mutta mistä ostetaan
ulostuslääkkeitä?
Onko sulla ketään jolle puhua? Sun pitäis hakea
apua... vaikka miten hirveetä se ois.
Rakas Nyytti. Sulla on nyt edessäs yksi sun
elämäsi vaikeimmista ajanjaksoista. Juuri nyt sun
on jaksettava olla vahva ja taistella! Ethän
halua kuolla kuitenkaan, elämä voi olla ihanaa,
kun sen oikein oivaltaa :) Sun on vaan nyt
päätettävä että sä haluut parantua!! Sairastuin
itsekin aikoinani anoreksiaan ja tiedän, että
siitä toipuminen on vieläkin helvetillisempää,
kuin itse sairaus. Kun paranemisprosessi lähtee
käyntiin, on hyväksyttävä itselleen kokonaan uusi
ruumiinkuva ja se on vaikeaa. Vielä tänäkin
päivänä on vaikeaa hyväksyä, että joskus on ollut
niin hoikka ja nyt normaalivartaloinen.
Olet ilmeisesti saavuttanut sen vaiheen,
jollon et pysty enää olemaan syömättä ja
ahmimishimo alkaa. Sitä KAMALAA syömishimoa ei
voi vastustaa, kuinka voisikaan, kun niin kauan
on ollut syömättä normaalisti.. Sun on vaan
koitettava syödä säännöllisesti ja pieniä määriä!
Älä enää paastoa päiviä. Ja jos syöt pieniä
määriä säännöllisesti et edes liho, vaan saat
vain enemmän lihaa luiden ympärille. Ja harrasta
jotain kevyttä liikuntaa, kuten vaikka kävelyä.
Jos sinulla riittää rohkeutta, niin mene
ravintoterapeutin juttusille.
Mutta sinun on nyt ennen kaikkea jaksettava
olla vahva ja miettiä, ettet voi jatkaa näin
ikuisesti. Haluathan olla terve ja ELÄÄ!!! Pakota
siis itsesi syömään joka päivä jotain, vaikka
jotain pientä. Ja koita välttää ahmimista, vaikka
se onkin vaikeaa. Älä oksenna! On kuitenkin
parempi olla terve, hoikka/normaalipainoinen kuin
sairaalloisen laiha. Tarvitset vain uskoa
elämään :)
olin itse jonkin aikaa melko samanlaisessa
tilanteessa. laihdutettuani itseni mieluisiin
mittoihin, "normaaliruokaan" palaaminen ei
ollutkaan niin helppoa. annoin itselleni luvan
herkutella välillä ja joka kerta homma lipesi
käsistä. upotin esim. koko illan ajan itseeni
vuoroin suolaisia ja makeita herkkuja, kunnes
vatsaani sattui ja en enää kertakaikkiaan saanut
itseeni mahtumaan mitään. minäpä vaan en pystynyt
oksentamaan, vaikka välillä yritinkin. niinpä
pari seuraavaa päivää kuluivat syyllisyyttä
potien, mitään syömättä ja hulluna jumpaten.
vihdoin sitten päätin saada syömiseeni järkeä ja
muutamien lipsumisien jälkeen, ajan kanssa olen
saanut ruokavalioni kuntoon ja painokin on
pysynyt sopivana.
aloita pienestä. päätä että syöt 4 tai mieluummin
5 kertaa päivässä. edes jotain, palan ruisleipää
tai vaikka hedelmän. ja voit huoletta vähitellen
kasvatella annoksia, älä pelkää painonnousua. kun
syöt tasaisin väliajoin, verensokeri pysyy
sopivalla tasolla ja ahmimiskohtaus käy päivä
päivältä epätodennäköisemmäksi. itse pystyn jo
herkuttelemaan kohtuudella. ja voinhan
karkkipäivän jälkeen "tasapainottaa" oloa parilla
kevyemmällä aterialla ja kohtuullisella lenkillä.
mutta jos et kotikonstein pääse sinuiksi
syömisesi ja vartalosi kanssa, on ammattiapu
ainoa oikea vaihtoehto. terve elämä on kuitenkin
aina parasta elämää. onnea matkaan!