Hei te aviossa olevat tai avioon aikovat! Välillä vähän kivempaa aihetta kuin ainaiset väittelyt ;-)
Millaiset häät teillä oli ja missä maassa, perinteiset vai maistraattihäät? Lähdittekö häämatkalle, jos niin minne? Vai onko häät suunnitteilla? Millaiset fiilikset?
Minä olen ollut jo kerran naimisissa, joten en halunnut enää isoja kirkkohäitä. Meidät vihittiin talvella Suomessa maistraatissa lähiperheeni kesken myöhään iltapäivällä kynttilän valossa. Koko perheellä oli tippa silmässä ja meitä sulhasen kanssa itketti ja nauratti. Sulhanen ei ymmärtänyt tarkaan mihin kysymykseen „tahdon“ vastasi, mutta oletti aivan oikein, että se oli menoa se ;-)
Vihkimisen jälkeen seisoimme toistemme sylissä pitkään, oli ihana rutistaa voimalla omaa aviopuolisoa, olimme onnesta sekaisin. Isäni ja veljeni toivottivat mieheni kunnon äijien tavoin tervetulleeksi sukuun ;-) Sen jälkeen menimme porukalla illalliselle ja viini virtasi. Myös ventovieraat hotellivieraat tulivat meitä jatkuvana virtana halaamaan ja onnittelemaan. Meillä oli ihanan paljon aikaa hehkutella uudenuutukaista yhteenkuuluvaisuden tunnettamme, se jää joskus isoissa häissä muun ohjelman alle.
Mieheni valitsi hääpukuni, vaikka se kuulemma tuo huonoa onnea ;-) Itse olisin valinnut jotakin arkisempaa, mutta hän toivoi minun olevan edes vähän morsiamen näköinen. Minulla oli siis sulhon valitsema kapea valkoinen puku ja valkoinen turkis hartioilla. Pikku ruusukimpun otin vasta iltakäyttöön ja valokuviin.
Häämatkalle emme lähteneet, vaan palasimme upouuteen kolmanteen kotimaahamme muuttolaatikoita purkamaan. Hääkuva komeilee seinällä, aina kun meille tulee riitaa niin menemme katsomaan sitä kuvaa, silloin tulvahtaa se sama onnen tunne sydämeen ja pikkuriita menettää merkityksensä.
Millaiset häät teillä oli ja missä maassa, perinteiset vai maistraattihäät? Lähdittekö häämatkalle, jos niin minne? Vai onko häät suunnitteilla? Millaiset fiilikset?
Minä olen ollut jo kerran naimisissa, joten en halunnut enää isoja kirkkohäitä. Meidät vihittiin talvella Suomessa maistraatissa lähiperheeni kesken myöhään iltapäivällä kynttilän valossa. Koko perheellä oli tippa silmässä ja meitä sulhasen kanssa itketti ja nauratti. Sulhanen ei ymmärtänyt tarkaan mihin kysymykseen „tahdon“ vastasi, mutta oletti aivan oikein, että se oli menoa se ;-)
Vihkimisen jälkeen seisoimme toistemme sylissä pitkään, oli ihana rutistaa voimalla omaa aviopuolisoa, olimme onnesta sekaisin. Isäni ja veljeni toivottivat mieheni kunnon äijien tavoin tervetulleeksi sukuun ;-) Sen jälkeen menimme porukalla illalliselle ja viini virtasi. Myös ventovieraat hotellivieraat tulivat meitä jatkuvana virtana halaamaan ja onnittelemaan. Meillä oli ihanan paljon aikaa hehkutella uudenuutukaista yhteenkuuluvaisuden tunnettamme, se jää joskus isoissa häissä muun ohjelman alle.
Mieheni valitsi hääpukuni, vaikka se kuulemma tuo huonoa onnea ;-) Itse olisin valinnut jotakin arkisempaa, mutta hän toivoi minun olevan edes vähän morsiamen näköinen. Minulla oli siis sulhon valitsema kapea valkoinen puku ja valkoinen turkis hartioilla. Pikku ruusukimpun otin vasta iltakäyttöön ja valokuviin.
Häämatkalle emme lähteneet, vaan palasimme upouuteen kolmanteen kotimaahamme muuttolaatikoita purkamaan. Hääkuva komeilee seinällä, aina kun meille tulee riitaa niin menemme katsomaan sitä kuvaa, silloin tulvahtaa se sama onnen tunne sydämeen ja pikkuriita menettää merkityksensä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tuohan oli kuin jostain sadusta, ei mulla ainakaan miesteni kanssa riidat noin loppuneet, että hääkuvaa menimme katsomaan riitojen pahimmillaan ollessa päällä, hyvä etteikös revitty kuvamme, mut on se kiva ett jollain noin hyvin!
Ei kaikkia avioliittoja voi mikään hääkuva-woodoo pelastaakaan... se olisikin kiva jos näin helppo konsti löytyisi ja se toimisi kaikkien kohdalla...
Myönnän että "nuoruuden erehdykseni" kohdalla ei toiminut mikään poppakonsti kun ei edes järkipuhe, mies kun yllättäen päätti sinkkuilla avioliiton läpi alusta loppuun... Palautin miehen tyynesti äidilleen.
Aivan ihanat "häät" teillä ollut :-)
Minulla ja miehelläni on tarkoitus mennä naimisiin tuossa syksyllä, ja nyt kovasti mietitään sitä, että minkälaiset häät sitä sitten pitäisi. Suomessa ei ainakaan mitään suuria - sen verta rasistista junttiporukkaa nuo sukulaiset, että enpä aio heitä kutsua häihin toivottamaan meille mahdollisimman huonoa jatkoa :-D Miehen maassa pidetään sitten hieman suuremmat häät. Vaikka ei se minulle mikään tärkeä juttu ole, mutta miehen vanhemmat ovat jo päättäneet, niin minkäs sille mahtaa :-) Innolla odotellaan...
Hääpukuakin olen jo miettinyt jonkin verran, ei mitään perinteistä hääpukua, mutta olisi se kiva jos vähän hienompi olisi, ettei ihan arkikuteissa :-)
Häämatkasta oikeastaan emme ole vielä puhuneetkaan, mutta tuon miehen maa on sen verran suuri, että olisi kiva mennä johonkin sen kolkkaan.
"sen verta rasistista junttiporukkaa nuo sukulaiset, että enpä aio heitä kutsua häihin toivottamaan meille mahdollisimman huonoa jatkoa."
Eipä ollenkaan alemmuuskompleksi, ei. :-D
Ensimmäisen kanssa häät ortodoksisessa kirkossa ei kummankaan vaatimus itse olin silloin kristitty ja mies ei harjoittava ortodoksi.
Nauratti vain kirkkoherran toteamus miehelleni kun menimme kirkkoherranvirastoon varaamaan aikaa että; Et tiedäkään mitä on olla suomalaisen naisen kanssa naimisissa minä olen ollut jo pitkään... ;D
Ihan normaalit kemut oli.Tais ravintolassa tulla sitten pois lähtiessä tämä herra onnittelemaan ja lausumaan muutaman kohteliaisuuden, joten kiitos vain jos palstalla lukeskelee... :D
http://www.mrhalonen.com/
Toisen kerran ihan maistraatissa ja moskeijalla ja kotona.Tosin en tiedä edes ketä meillä oli kun itsellä oli hervoton migreeni ja muutenkin pysyttelin omassa huoneessa tyypit veti ruokaa napaansa olkkarissa ja odottelin että milloin lähtisivät kun hedari oli niin mahtava.
koruttomasti paikallisessa Register Officessa taalla Englannissa. Halusimme avioitua ennen lapsemme syntymaa. Olin tuolloin seitsemannella kuulla raskaana.
Ensi kesana on luvassa haajuhla miehen kotimaassa. Tyttomme on silloin yli 1,5-vuotias, joten hankin voi sitten nauttia juhlahumusta. :)
Haamatkakin on luvassa myohemmin. Kohdetta ei olla viela paatetty.
Heips! Olemme menneet naimisiin vasta kerran, mutta viela odottaisivat yhdet haat miehen kotimaassa ja yhdet viela Suomen kamaralla. Sinne asti emme ole viela ehtineet kun on ollut kaikenlaista menoa, muun muassa eraskin pikkuneiti vatsassa potkimassa.
Menimme siis naimisiin kahden kulttuurin cocktaililla niin etta astrologi maarasi haapaivan ja kellonajan ja mies laittoi toimituksessa kaulaani perinteisen "avioliittokorun", thalin, mutta pappi siunasi meidat kristillisin menoin. Vieraita ei ollut (no juu, todistajina olivat valkoinen porrokoira ja kaksi kissaa:), ja piskuinen tilaisuus oli erittain herkka ja romanttinen, jarven rannalla olevan huvilan olohuoneessa, josta aukeni nakyma jylhaan vuorimaisemaan.
Haapukuna minulla oli perinteinen (ja kasin ommeltujen koristuksien vuoksi ihan hirvean painava!!!!!:D) punainen kolmiosainen haapuku, lehenga choli johon kuului lyhyt paita, maahan asti ulottuva painava yltympari koristeltu hame ja niin ikaan koristeltu pitka huntu, jonka yhdessa niittasimme paikoilleen muutaman hakaneulan avulla. Kasissa minulla oli pitka rivi rannerenkaita, otsassa bindi ja kaikki asianmukaiset haakorut, eli massiivinen kaulakoru, suuret korvakorut joista roikkuvat pitkat koristeelliset koukut oli kiinnitetty hiuksiin, seka tikka, jakausta pitkin kulkeva, otsalle asettuva paakoru.
Haatoimituksen jalkeen pappi tarjosi meille aterian! :) Ja sitten lahdettiin vuoristohotelliin viettamaan haailtaa ja -yota. Vaikka paikka on hyvin suosittu, meilla oli erinomainen tuuri ja saimme olla hotellissa ihan kahdestaan paikan pitajien kanssa (hotelli on erittain pieni, vain muutama huone ja erityisesti suunnattu haamatkalaisille ja muille romantiikannalkaisille:). Kavelimme metsassa, jutustelimme, soimme aarettoman ihanan illallisen yllatyshaakakun kanssa ja istuimme takan aaressa (oli talvi), kavimme porekylvyssa ja uimassa. Ihanaa...
Tämä oli todella kaunista luettavaa :-)
:) Piti viela vastata aloittajan kysymykseen etta menimme naimisiin USA:ssa WA:ssa tuon ensimmaisen kerran. Ensikertalaiselle (viela vieraassa maassa) tuo prosessi oli sinansa mielenkiintoinen kun ensin piti hakea avioliittolupa osavaltiolta notaarin leimaamalla paperilla (notaariraasu oli jokseenkin hammentynyt tasta eri kansalaisuuksien keitoksesta:) ja ennen haita kavimme hakemassa paperin avioliittotoimistosta.
Pohdiskelimme haapaikkaa pitkan aikaa, tarjolla kun oli erilaisia vaihtoehtoja. Lopulta paadyimme tuohon rantahuvilaan varsinkin kun paikka oli niin valtavan kaunis. Meilla ei ole studiossa otettua haakuvaa vaan valokuvaaja napsi meista huvilan terassilla kuvia, taustalla pilvimuodostelmia, auringonsateita, vetta ja vuoria. Koska meilla ei ole kummallakaan perhetta valloissa, saimme pitaa erittain intiimit haat. Pappi oli erittain mukava ja merkitsi todistajiksi oman vaimonsa ja tyttarensa nimet vaikka he eivat olleetkaan paikalla. Joissain maissa tuokin on siis mahdollista. ;) Suomeen piti tietenkin tehda erillinen ilmoitus silla muuten olisimme olleet virallisesti naimisissa vain valloissa.
Ei todellakaan ole mahdollista.
Yhä avioliitto ei ole laillinen, edes yhdysvalloissa.
Vain Nevadan osavaltiossa kuvatunlainen avioliitto seremonia on mahdollinen. Washingtonissa ei.
Shaadi kirjoittaa pelkkää paskaa...
Oletko sina asunut Yhdysvalloissa? Oletko mennyt naimisiin Washingtonissa? :) Avioliittomme on tietenkin laillinen.
1. Kyllä, Seattle Washington
2. Ei, Kaveri meni.
Joten lopeta jo.
Sinua ei varmaankaan haittaa se etta menimme naimisiin niin kuin menimme ja liitto on laillinen kaikissa kirjoissa ja kansissa niin valloissa kuin muuallakin maailmassa. :) Ja jos ei sinun mielestasi ole, niin eipa silla ole mitaan valia kun Yhdysvaltojen viranomaiset ovat liiton lailliseksi ja aidoksi tunnustaneet ja jopa antaneet green cardin sen perusteella. Hyvaa illanjatkoa sinnekin.
Luinpa taas mielenkiinnolla koko viestiketjun mutta vastaan nyt erikseen naimisiinmenokysymykseen. Shaadi, jos luet tata, niin vastaahan etta missa pain Washingtonia asutte? Itse oleillaan Portlandissa siella rajalla. Pakko on sen verran tuohon Shaadi-paskapuhevaittelyyn kommentoida etta minun tietaakseni Jenkkilassa on hyvinkin erilaisia kaytantoja eri osavaltioiden valilla ja myos ns. yksityisia pappeja loytyy joka lahtoon, joten ei ole ollenkaan mahdotonta etta tuollainen todistajajuttu olisi kaynyt painsa. Kaveripari meni naimisiin Illinoisissa ja siella tarvittiin jopa vanhempien suostumus avioliittoon, sen sijaan meilla ei ollut mitaan sellaista vaadetta, eika edes esteettomyystodistusta Suomesta tarvittu. Illinoisissa on muutenkin aika erikoiset vaatimukset. Esimerkiksi kaikkien mahdollisten laakareiden kuuluu hankkia tietynmittainen psykolgian oppimaara toisin kuin vaikkapa meidan osavaltiossa.
Sitten haihin. Kummallekin liitto oli ensimmainen ja miehen suku oli luonnollisesti aika innoissaan (vahan liiankin) ja mina en halunnut mitaan suuria ja proystailevia jenkkihaita, joihin tuhlataan tolkuttomia summia. Jos totta puhutaan niin jo yksin haapukuliikkeessa kayminen oli aika hulvatonta kun myyjat hihkuivat ja tungeksivat ymparilla tyrkyttaen jos jonkinlaista horsoa ja koristetta. Lahes kaikki puvut olivat myos hihattomia ja halusin jonkinlaista suojaa olkapaille. Lopulta loysin kerman/luonnonvalkean pitkan puvun, johon kuului pitsista tehty pitka takki/viitta. Opin erittain paljon uutta sanastoa, mita tulee haihin. Esimerkiksi train tarkoittaa haapuvussa laahusta. Enpa olisi arvannut! :)
Haat olivat minun mittapuuni mukaan suuret ja kirkko oli koristeltu yltakyllaisesti. Haapaikka oli katetussa puutarhassa, jossa sitten tanssailtiin dj:n tahtiin ja syotiin hyvin. Vanhemmista ja muutamasta muusta sukulaisesta piti luonnollisesti pitaa huolta, silla heille Jenkkila oli ihka uusi paikka ja kokemus sinansa, kielen ja kaiken suhteen. Vietimme haayon sviitissa, johon kuului oma poreallas terassilla (!!). Kun suku lahti takaisin Suomeen, me lahdimme haamatkalle Hawai'ille. :)
Ketjussa heräsi epäilyksiä joidenkin avioliitojen lainmukaisuudesta.
Haluaisin lisätä tähän sen verran, että Suomen maistraatin vihkitoimitus on ulkomailla Apostilletodistukseen liitettynä virallinen (täytyy siis todistaa että vihkijällä oli siihen kansainväliset lait kattavat valtuudet).
Suomessa toimitetun pelkän kirkollisen vihkimisen rekisteröinti esimerkiksi toisissa Euroopan maissa saattaa olla todellista kädenvääntöä, sillä useimmissa maissa on mentävä vihille ensin maistraatissa ja sitä seuraa kirkollinen siunaus. Moni ulkomaalainen rekisteröintitoimisto kieltäytyy rekisteröimästä suomalaisen kirkollisen vihkimisen, sillä se on heidän lakiensa mukaan pelkkä kirkollinen siunaus eikä vihkitoimitus.
Monikulttuurisuhteissa kannattaa siis epävarmoissa tapauksissa harkita sellaista siviili Maistraatti, Standesamt, Registrar Office, Maîrie...tms. vihkimistä ja sen päälle erikseen hääseremoniat ja siihen liittyvät juhlallisuudet, ne voivat sitten kaikessa rauhassa olla miten mielikuvitukselliset tai perinteiset tahansa. Olin hiljattain USA:ssa kaasona häissä, ensin oli siviilivihkiminen ja seuraavana päivän kirkollinen siunaus ja päälle vielä kotona iranilainen vihkiseremonia. Iran-Puertorico pariskunta (molemmat kristittyjä) päätti pelata kansainvälisesti varman päälle :-)
Näin vältytään myös huonoilta yllätyksiltä, eihän sitä koskaan tiedä mihin maahan muuttaa ja juuri siellä se seremoniallinen vihkiminen ei olekaan voimassa. Siinä sitten ollaan puolison kanssa yllättäen verottajan ja muiden viranomaisten silmissä sinkkuja.