Olen koko ajan ajatellut että kaiken kruunaa päivä jolloin sitoudumme yhteen kuolemaan saakka...
Olen nyt itkenyt silmät päästäni koska puolisoni ei haluaisi mennä naimisiin koska avioliitto on hänen mielestään menettänyt merkityksen. Tottahan
se on mutta minä uskon siihen vielä ja minulle se merkitsee paljon. Hän suostuisi siihen vain ja ainoataan sen takia että se on minulle tärkeää... En tiedä mitä tehdä, haluaisin tämän päivän olevan molemmille tärkein päivä elämässä jota muistelemme hymyillen vanhoina...
En haluaisi että hän menisi kanssani naimisiin vain miellyttääkseen minua. Se ei ole minun mielestäni oikea syy...
Onko muuta vaihtoehtoa kuin unohtaa omat unelmat??
Olen nyt itkenyt silmät päästäni koska puolisoni ei haluaisi mennä naimisiin koska avioliitto on hänen mielestään menettänyt merkityksen. Tottahan
se on mutta minä uskon siihen vielä ja minulle se merkitsee paljon. Hän suostuisi siihen vain ja ainoataan sen takia että se on minulle tärkeää... En tiedä mitä tehdä, haluaisin tämän päivän olevan molemmille tärkein päivä elämässä jota muistelemme hymyillen vanhoina...
En haluaisi että hän menisi kanssani naimisiin vain miellyttääkseen minua. Se ei ole minun mielestäni oikea syy...
Onko muuta vaihtoehtoa kuin unohtaa omat unelmat??
Vastaukset 17
Vanhimmat
Haluatko, että miehesi haluaa jakaa kanssasi hyvät ja huonot päivät? Elää kanssasi hautaan asti? Rakastaa sinua juuri sellaisena kun olet?
VAI haluatko, että miehesi yllättäen alkaa arvostaa rituaalia, joka hänen mielestään on turha?
Kumpiko sinulle nyt on tärkeää? Toiseen voi sitoutua ihan ilman avioliittoakin, ja mieshän on ilmaissut olevansa valmis avioon, jos se sinulle on tärkeää. Ja nyt sinä vielä vaadit, että vastoin elämänkatsomustaan ja arvojaan mies alkaisi pitää avioliittoa itsessään merkityksellisenä? Eikö tuo nyt ole aika typerä toive...
Joko menette naimisiin sinun mieliksesi tai sitten jätätte menemättä. It's your call. Mutta ei sillä ole mitään suoraa yhteyttä tulevaisuuteenne, onnellisuuteenne tai suhteenne kestävyyteen. Mietin rituaalia irrallisena, ja päätää haluatko sen. Sinähän saat mitä haluat. Mitä vielä haluat lisää?
Onkohan tuo naimisiin meno ollutkin iät ajat oikeasti vain naisten haave ja unelma? Entisaikaan se oli tietenkin myös sääntö,mutta nykyään kun ei ole velvollisuutta se on pelkästään naisten unelma yhdestä päivästä prinsessana.Vai kuinka? Onko olemassa miehiä,jotka myös haluavat häät,hössöttävät niistä vuosia ennen yms.?
No en mie oikeasti häähössöttävään mieheen ole törmännyt. Mutta kieltämättä yllätyin, kun kaikkia juhlia, isoja ihmisporukoita ja erityisesti keskipisteenä olemista kammoava mieheni halusi häät, koska ne kuuluu järjestää. Minulle olisi passannut visiitti maistraatissa =)
Kummatko olisi paremmat, oranssit vai purppuran väriset servetit? Äh.
kannattaja olen minäkin ja haluan pitää häät jos naimisiin menen,ehkä olen samanlainen et ne kuulu olla-tyyppi:) ja haluan juhlistaa ja jakaa hienoa hetkeä muiden kanssa. Mutta voiko rakkaus sitten kuitenkin saada minut tyytymään siviilivihkimiseen tai olemaan ilman häitä,tiedä en...
Hei, onpa helpottavaa kuulla että joku muukin itkee ja suree saman ongelman parissa! Meillä on ihan sama juttu: olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta ja lapsiakin on, mutta naimisiin ei kuulemma mennä koskaan. Minua surettaa, koska itselleni se olisi niin tärkeää ja en todellakaan haaveile prinsessapuvusta tai edes hääjuhlista! Riittäisi vaikka siviilivihkiminen. Ajatus siinä on se isoin juttu. Että toinen rakastaa niin paljon että haluaa naimisiin. Kieltäytyminen minulle on sama kuin ei rakasta tarpeeksi tai etten ole se oikea.
Ymmärrän hyvin ajatuksesi, koska ajattelin itse hyvin samalla tavalla.
Mutta... "Että toinen rakastaa niin paljon että haluaa naimisiin." Tämähän edellyttää, että te molemmat pidätte avioliittoa tärkeänä ja rakkaudenosoituksena. Entäs jos mies ei pidä? Jos se on hänelle merkityksenöntä. Se on vähän sama kuin pyytäisi häntä ostamaan tasan samanlaisen auton nykyisensä tilalle, jos hän rakastaa sinua niin paljon. Turhaa vaivaa ja tulos sama kuin ennenkin.
Tajuatko järjettömyyden sellaisen ihmisen kannalta, jolle avioliitolla ei ole merkitystä?
Olen itse sitä mieltä että ei ole mikään pakko nykyaikana mennä naimisiin. Itsellä ikää 26, ja olen ajatellut, että ihan hyvin voin olla jonkun kanssa vaikken kirkkoon koskaan astelisikaan. Lähipiiriini kuuluu paljon pariskuntia joilla on lapsia ja jotka ovat olleet yhdessä vaikka kuinka kauan mutta eivät ole naimisissa, ja osa ei edes kihloissa.
Ja jos joskus naimisiin menen, en halua isoja kirkkohäitä kaikenmaailman hössötyksineen vaan menen maistraattiin.
Ei se ole maailman loppu jos mies ei naimisiin halua. Toiset haluaa ja toiset ei.
Jos on yhteistä omaisuutta, naimisiinmeno tuo tiettyä turvaa, mikäli jotain ikävää tapahtuu. Koskaanhan ei tiedä, jos vaikka kuolee liikenneonnettomuudessa tms. ennakoimattomassa. Ajatellaampa, että ollaan avoliitossa. Mies kuolee. Hänen nimissään on auto ja asunto. Mikäli mies ei ole tehnyt testamenttia, ne eivät tosiaankaan päädy avovaimolle, vaan miehen sukulaisille....
Eli tälläistäkin pointtia kannattaa ajatella.
Mutta nuo asiat on hoidettavissa muilla papereilla. Ei siihen avioliittoa tarvita.
Unohda, se juntti mies, ja ota parempi tilalle, niitäkin on.
Selitä minulla, miksi ihmisestä tulee juntti, jos hän ei arvosta yhteiskunnallisesti yleensä hyvänä pidettyä uskontoon pohjautuvaa rituaalia TAI sen maallistettua versiota? Mennään vaan jonossa kuin sokeat kanat riippumatta siitä, mihin itse uskotaan? Ovatko juntteja kaikki, jotka eivät kasta lastaan? Entä ne, jotka eivät käy riparia?
Entäs sitten jos joku ei juhli ylioppilasjuhlia, koska pitää sellaisia juhlia kankeina? Hänhän on täysi juntti, kauheaa, jollain on oma näkemys ja hän toimii sen mukaan! Hyi hyi =)
Hän ei halua mennä naimisiin joten hän ei halua. Älä aliarvioi toisten ihmisten mielipiteitä ja vakaumuksia. Jos alkaa sorkkimaan sellaista mikä toiselle on tärkeätä niin voi tulla ero.
Tietysti jos lapsia on ym niin aviolitto on taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto mutta tämäkään asia ei ole ihan selkeä.
Se mitä haluan on olla hänen puolisonsa.
En halua periä poikaystävältäni mitään! Kaikki mikä on hänen kuuluu hänen tyttärelleen! Tottakai haluan avioehdon. En sen takia että eroamme vaan sen takia jos/kun kuolemme omaisuutemme kuulu tyttärillemme! (molemmilla on pienet tytöt edellisestä suhteesta) Molemmilla on myös omaisuutta mikä ei kuulu toiselle. Olen itse joutunut kokeemaan kun "äitipuoleni" sai edesmenneen isäni omaisuudesta puolet parin vuoden avioliiton ansiosta. Heidänkin kyllä oli tarkoitus avioehto tehdä mutta hänelle tuli dementtia heti kun isäni kuoli, eikä kunnioittanut isäni toiveita. En missään tapauksessa halua tytöille samaa kohtaloa!
Kannattaa jo seurustelun alkuvaiheessa keskustella tietyistä perusasioista, kuten perheestä (lapsista) ja siitä, millaiseen suhteeseen päädytään, niin ei tule yllätyksiä. Jos ja kun sopiva kumppani osuu kohdalle, saatanpa häntä kosaista, ja sen jälkeen avioliittoon. Mitä avioliittoon tulee, sitä ei solmita siksi, että voitaisiin jo huomenna erota. Kyse on parista itsestään, kuinka vähän tai paljon avioliittoa tai mitä tahansa muuta asiaa osaa arvostaa.
Suostun lastenhankintaan jos mennään naimisiin. Muuten minä ja lapset ei saada turvaa. Ehkä mä olen sitten vanhanaikainen, mutta lapsia en tee ilman avioliittoa.
Ketjun tekijälle sanoisin, että jos arvot ei ole samoja sulla ja sun kundilla, ehkä kandeis miettiä onko muut arvot samoja...
Ota mies joka tahtoo naimisiin sun kaa. Monessa asiassa avioliitosta on hyötyä, ja ne on pääasiallisesti lakisääteisiä hyötyjä.
avioliitolla ei ole mitään merkitystä, ellei sitten ole lapsia. Lesken eläkettä kun ei saa ellei ole naimisissa. Kaiken muunhan voi sopia paperilla oli naimisissa eli ei, mutta jos käy kova kohtalo ja toinen kuolee viereltä tuo eläke on tärkeä, jäi arkea pyörittämään mies tai nainen.
...se viestii sitä,että ei ole kypsä ja haluaa pitää "takaportin" auki jos löytää mielestään mukavemman. Kun tekee päätöksen olla juuri tämän ihmisen kanssa elämänsä loppuun saakka,niin ei ole mitään syytä menemättä lailliseen ja kunnialliseen ja vanhanaikaiseen avioon.