Itselleni tekee aina pahaa, kun perityvästä työttömyydestä puhutaan VAIN asenneongelmana. Kyllä varmaan joskus kyse on siitäkin. Mutta hyvin usein kyse on siitä, että työttömän lapsen on vaikeampaa saada töitä. Jotkut saavat, jos on muuten suhteita tai sitten muutamat mutta harvat tuurilla. Mutta ensimmäiset (kesä)työpaikat saadaan usein vanhempien työapaikan kautta eikä työttömän lapsella ole sitä mahdollisuutta. Sitten alaikäiseltä kysytään usein vanhempien ammattia, jos se on "työtön" niin turha haaveilla. Helpomaa oli meidän nuoruudessamme, kun ne äidit, joilla ei töitä löytynyt vaikka hakivatkin, olivat nimikkeeltään kotiäitejä. Omalla lapsellani oli yllättävän kova status opiskeleva äiti, varsinkin kun kuulivat että opiskelen "oikeassa" koulussa ja aika vaativaa alaa. Hän sai kesätyön. Onneksi eivät tiedä, että olin aika pitkään ilman töitä.
Periytyvästä
työttömyydestä
6488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo kaikki on ihan oikein ajateltu, mutta sanoisin vielä että riippuu vähän kaupungin koosta, miten työttömän lapsukainen työllistyy.
Isommassa paikassa työttömän lapsi ei profiloidu niinkuin pienessä jossa kaikki tuntee toisensa.
Itse aloin inhota syvästi ystävääni, josta tuli nopeasti entinen ystävä, koska hän otti liikkeeseensä vain "parempien perheiden" lapsia, ja julkkisten lapsi käytiin suorastaan repimässä harjoittelijaksi.
Niin, kauppiatar kyllä sai ottaa kenet haluaa, mutta tuo erikoinen kriteeri ärsytti sanattomasti.
Ja kyllähän minä sen ymmärsin että liikkeen imagon vuoksi oli hienoa että juuri muusikko X:n loistava lapsi oli harjoittelijana.
Silti.
niistä lapsista on työssä, vakituisessa sellaisessa. Että tuolla väitöksellä voi mun kohdalla vaikka pyyhkiä pyllyn kun seur. kerralla veskiin menen. itse olen melkein koko elämäni ollut työtön/kotiäiti/työtön. Työtä olen tehnyt jos olen saanut tehdä, yleensä keksivät jotain veruketta ettei tartte ottaa. Kun niitä oikeuksiani olen kova peräämään joka paikassa niin sana kiirii. Mutta kyllä tää elämä kulkee eteenpäin pienelläkin rahalla, vaikka ei itse aina uskoisikaan. Toivottavasti vaan tulisi Lottovoitto niin ei sitten tarttisi enää töitä hakeakaan kun voisi perustaa jotain omaa duunia... Keksisi sitten millaisen kaupan laittaa pystyyn. Kukkakaupasta josku haaveilin tai Kemikaliosta, mutta ei noita kemppareita kovinkaan monta taida olla pystyssä enää. Mutta kai sitä jotain keksisi itselleen tekemistä kun sitä olisi mistä valita. Ei tarttisi ruinata muilta duunia kun ei kerta niille kelpaa.
Tsemppiä kaikille muillekin ei kelpaaville kotiäiteille koko Suomeen täältä Turusta. Ja oikein ihanan leppoisaa Juhannusta. !!
varmasti johtuukin geeneistä, en tiedä onko työttömyys geeni jo eristetty, siltä tuo median uutisointi "luotettaviin tahoihin" vedoten kuullostaa, ja kun kuitenkin kaikista hienoista sanakäänteistä ja korulauseista huolimatta, vaikka ois kuinka joku lopputyö tai jopa väitöskirja, niin ihan huuhaata ja liiirumlaarumia, ei paljon järki päätä pakota, lähes ainoa ja tärkein mikä periytyy ja asiaan vaikuttaa on sosiaalist suhteet, eli asiaan vaikuttavat tahot, mistäs niitä tulla tupsahtaa, toki jos mutsi on hemaiseva se voi uhrautua perheensä eteen, sillä äidin mersu kaveri on meidänkin kaveri.
Enivei, "Tein sen mihin näillä lahjoilla pystyy".
Suvussa olen minä juuri sellainen yksilö joka on työtön.
Muut, kaikki, ovat työssä, well, en tosiaan lapsuudestanikaan muista ketään joka olisi ollut työtön.
Suvussa oli paljon maalaistalossa leipänsä saaneita, siellä myllättiin perunapellossa. Koottiin heinäseipäitä.
Nyt näiden lapset syyllistää minua viisikymppistä naista kun "en ymmärrä työnteosta mitään".
Niin, tällä väitöksellä minua voitaisiin tutkia vähän paremmin missä meni vikaan.
Olen valmis koekaniiniksi.
Itse kun olen 50 mies, niin voisimme tutkia toisiamme, mulla kun taas on se omituisuus, että kun koko ikäni olen töissä ollut, ja nyt muutaman kuukauden työttömänä, niin vasta nyt joku pikkuaivojen lisäksi isoilla aivoilla varustettu tulee sanomaan, että se on perinnöllistä, genetiikka on kummallista, ja niin vähän kun siitä tiedetään, paitsi jotkut =D
Ei pitäisi yleistää. Itse muistan kuin eilisen päivän, kun olin Helsingin yliopiston sosiologien luennolla, jonka piti Riitta Auvinen (taisi olla Kuuskosken edeltäjä MLL:ssa, ellen ihan väärin muista). Aiheena oli huono-osaisen muotokuva.
Järkytyin perin juurin, kun luennon aikana tajusin, että jos olisin tilastoyksikkö, niin taustani vuoksi minun pitäisi olla käynyt läpi kaikki mahdolliset yhteiskunnan laitokset, ei olisi pitänyt pystyä suoriutumaan edes silloisesta kansakoulusta ylioppilastutkinnosta puhumattakaan.
Sen sijaan minun ja sisarusteni olisi pitänyt olla rikoksen teillä ja juoppoja... Tuo luento oli tosi raju kokemus eikä jäänyt seurauksitta... Olen sitä mieltä, ettei pitäisi ihmisiä luokitella taustansa mukaan, sillä siitä tulee äkkiä itseään toteuttavaa. Minun tai sisarusteni kohdalla ei onneksi niin käynyt.
Meitä on viisi sisarusta. Yhdestäkään ei ole tullut laitapuolen kulkijaa, vaan kaikki olemme työllämme itsemme elättäneet ihan kohtuullisella menesteyksellä eikä kenelläkään ole takanaan vähäisintäkään rikosta eikä yhdestäkään tullut edes alkoholin väärinkäyttäjää. Sen sijaan olemme kai olleet keskitasoa parempia ja tunnollisempia työntekijöitä.
Ja meidän perhetaustamme: äärimmäistä köyhyyttä, viinan väärinkäyttöä ja väkivaltaa (perheen 'pää' piti kurissa ja nuhteessa nyrkein ja aseen avulla). Äitini ei tätä loppuun asti kestänyt, vaan romahti henkisesti.
Jossain vaiheessa lähdettiin perheenä käpälämäkeen pysyvästi (minä olin tuolloin murrosiässä, mutta jouduin ottamaan vastuuta monesta sellaisesta asiasta, joka olisi tullut aikuisen hoitaa), mutta isä jahtasi edelleen, joten emme pystyneet vapaasti pienellä paikkakunnalla kulkemaan, vaan se oli jatkuvaa pakenemista. Kaikki päättyi siihen, että isä (onneksi) kuoli maksakirroosiin.