Osaatteko arvostaa ja ymmärtää kumppaninne erilaista arvomaailmaa? Vai onko henkilökohtaisten tavoitteiden ja arvojen samanlaisuus ehdoton vaatimus?
Minusta se on rikkaus, että asioista saadaan aikaan kunnon keskustelua ja jopa vääntöä, ja arvojen samankaltaisuutta tärkeämpää on se, että osaa ymmärtää toisen erilaista näkemystä ja nähdä sen hyvät puolet. Toiset taas väittävät, että sellainen suhde on tuhoontuomittu heti alkuunsa.
Minä tiedän, että olen oikeassa. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö toinen voisi olla omine arvoineen yhtä oikeassa. :)
Minusta se on rikkaus, että asioista saadaan aikaan kunnon keskustelua ja jopa vääntöä, ja arvojen samankaltaisuutta tärkeämpää on se, että osaa ymmärtää toisen erilaista näkemystä ja nähdä sen hyvät puolet. Toiset taas väittävät, että sellainen suhde on tuhoontuomittu heti alkuunsa.
Minä tiedän, että olen oikeassa. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö toinen voisi olla omine arvoineen yhtä oikeassa. :)
Vastaukset 18
Vanhimmat
...tai edes hitusen samaa maailmankatsomusta.
muussa pitää olla erilaisuutta.
muuten menisi tylsäksi ja homma loppuisi siihen.
numero 112, jos vaikka kumppani tarttuu jussina puukkoon.
kumppani on jussina ihan jossain muualla. Eikä muutenkaan tartu puukkoon, vaan ehtaan pistooliin, jos tarve vaatii. :)
Onko ylhäällä vai alhaalla (Iipoissa/Lipskissä?) Vai Kosovossa?
Toivottavasti kuitenkin upseeri :X
ei ole upseeri, vaan "henkivartija". Ja Afganistanista puhutaan, vaikka me mikään pari ollakaan... Varmistui juuri, että Jussin vietän yksin, todennäköisesti siivoillen ja leffoja katsellen. Paskemminkin voisi olla :D
arvomaailma on luultavasti ainakin toisen osalta teeskentelyä (tai itsepetosta), joten lienee parempi tunnistaa ja -ustaa erot.
Ja sitten arvomaailmaero on aika täydellinen syy (usein teko-) siinä vaiheessa kun tulee ongelmia ja haluaa vaihtaa parempaan arvomaailmaan...
Toimii siis useassa suhteessa tämä arvomaailmahässäkkä :DD
siitä arvomaailmahässäkästä löytyä jokin ydin, josta pitäisi pitää kiinni?
ja toinen on se, että pitääkö löytyä..?
Erilaisista kulttuuritaustoista, "uskonnoista" ja maailmankatsomuksista huolimatta arvomaailmamme ovat kovin samanlaiset.
Seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Arvostamme tosiamme, toistemme tapoja ja mielipiteitä, vaikkemme kaikesta olisikaan samaa mieltä. Meille erilaisuus on rikkautta ja ilmeisestikin olemme hyviä sietämään ristiriitatilanteita ja tekemään kompromissejä.
Jos olemme jostain eri mieltä, molemmat saavat tehdä asiat tavallaan. Ylensä samanlaiset lapset leikkivät parhaiten yhdessä, mutta edellisessä elämässäni se aiheutti "sisko ja sen veli"-efektin, joten nyt ollaan sitten toisessa ääripäässä.
Serkupoikani sanoi joskus, että tapamme elää on todella outo, mutta se toimii meillä. Mielestäni se oli oivallisesti sanottu.
totanoi. se et olis täysin erilaisii, nii se tarkoittais sitä, et se olis ekanaki aika mahdotonta olla täysin erilaisii. koska yhdessäolon kannalta ainaki yhdes asias pitäis olla samanlaisii: et molemmilla olis kyky ymmärtää, et toine olis täysin erilaine ;D kjäh
et niinku ilman tollasta perusjuttuu ei kai olis suhdetta kovin kauaa?
ja pitäis osata tehä tilaa sille erilaisuudelle. et antais toisen sit olla mitä se on ja silleen. ja on ite ketä on. ja sit yhdessä ne olis vielä jotai muuta. hmm.
noista perustaen väite kuuluis, et:
se et molemmat olis täysin erilaisii, olis haasteellisempaa, mut todennäköisesti paljon antoisampaaki. et se erilaisuus vois olla voima. kun olis aina kaks täysin erilaista mielipidettä asiasta ku asiasta. ja kumpikaan ei välttämättä täysin väärä tai ollenkaa väärä, mut eri kantilta ja erilaisin painatuksin.
et yhteiselo olis varmaanki vähä niinku v****maiset hommat: ehkä ällöö tai jännää tai pieni kynnys alkaa tekeen, mut sit ku saa hommaa vähänki valmiiks ja näkee et se alkais pelaan, siitä tulis melko hyvä mieli :)
lopputulema: keskiarvo molemmista (sitte joskus kiikkustuolissa siis, et niinku molemmat kuitenki muuttuis iän myötä. sille ei mahtais niinku mitää. vain muutos olis niinku pysyvää..)
tää tais sanoo ton sen jutun vaan erilailla. taas.
vastaukset:
osaan, ainaki vähä.
mieluummin vähintään vähä samanlaisen kans.
ai mikskö? ko tää olis vähä laiska tollases jatkuvassa ymmärryksen hakemisessa.
Eipä ole kumppania, mutta jos olisi, kyllä tämän pitäisi edes osittain olla samalla aallonpituudella. Jonkun itsekeskeisen skinin kanssa minulla ei ole mitään yhteistä enkä itseasiassa edes huolisi sellaista riesakseni.
"Minusta se on rikkaus, että asioista saadaan aikaan kunnon keskustelua ja jopa vääntöä,"
Joono, mutta jos pitää vääntää 24/7 saman ihmisen kanssa, niin ei se toimi. Pelkkä toisen ymmärtäminen ei riitä pitkässä juoksussa.
Jos suhteessa pitää alkaa vääntää arvomaailmasta ja elämän suunnasta, en jaksa jatkaa keskustelua.
Nainen haluaa olla aina oikeassa, joten pitäköön mielipiteensä ja arvonsa. Minä tiedän mikä on/olisi minun kannaltani oikein tässä elämässä. Jos se ei naiselle riitä niin voi voi.
"Osaatteko arvostaa ja ymmärtää kumppaninne erilaista arvomaailmaa?"
Toivoisin että näin tulee olemaan sillä uskon että erilaisuus on tiettyyn pisteeseen asti ihan hyvä asia parisuhteeseessa myös arvojen osalta... sillä onhan se hyvä joskus itse kullekkin kyseenalaistaa omia käsityksiään...
Hmmm... nää on sellaisia asioita että näistä on tosi helppo filosofoida mutta tosielämässä parisuhteessa asia ei aina oon välttämättä näin filosofinen...
"Vai onko henkilökohtaisten tavoitteiden ja arvojen samanlaisuus ehdoton vaatimus?"
No se mitä yhteisesti toivotaan esim. perhepoliittisesti... ois hyvä olla aika samansuuntaista... ( eli mitä tärkeempi juttu sitä samanlaisempia vois olla arvot ja tavoitteet)
Hmmm...mutta henkilökotaisesti... sitä toivois että molemmat vois antaa toisilleen olla mahdollisimman omana itsenään parisuhteessa... Joskus oon kokenut että miehenkin on hyvä kysyä naiselta että millasiassa asioissa sulla on varaa antaa periksi... ja ,kuunnella tarkkaan... Sitä voi kuulla ihan mielenkiintoisia vastauksia...
Tietty kannustava ja hyvää tarkoittava kritiikki on joskus puolin ja toisin paikallaan...
"Minusta se on rikkaus, että asioista saadaan aikaan kunnon keskustelua ja jopa vääntöä, ja arvojen samankaltaisuutta tärkeämpää on se, että osaa ymmärtää toisen erilaista näkemystä ja nähdä sen hyvät puolet. Toiset taas väittävät, että sellainen suhde on tuhoon tuomittu heti alkuunsa.
Minä tiedän, että olen oikeassa. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö toinen voisi olla omine arvoineen yhtä oikeassa. :) "
Joo toisen ihmisen ymmärrys on tärkeetä ja sitä ei voi lisätä kuin kuuntelemalla itse kukin... Joskus joo tuntuu siltä että monella ihmisellä suurin rajoittava tekijä on kyky aidosti kuunnella toista ihmistä...
Itse oon huomannut että joskus ihmisten kyky kuunnella toista ihmistä alenee iän myötä vaikka luulis sen olevan päinvastoin.. No varmaan se osittain johtuu siitä että ihmiset tulee itsevarmemmiksi omista käsityksistään mutta hmmm...... eikä siinä mitään pahaa ole päin vastoin... mutta samalla se kuulo joskus heikkenee toisen ymmärryksen suhteen...
Varsinkin työelämässä tuon kuullun ymmärryksen heikkenemisen oon kyllä huomannut joskus ...
No parisuhteessa.... jokainen miettiköön omia kokemuksiaan:)
Hyvää Juhannusta !
"No se mitä yhteisesti toivotaan esim. perhepoliittisesti... ois hyvä olla aika samansuuntaista... ( eli mitä tärkeempi juttu sitä samanlaisempia vois olla arvot ja tavoitteet)"
Tässä olet varmasti hyvinkin oikeassa. Mutta toisaalta, ihanteellisessa suhteessahan asioiden voi antaa kehittyä ja kompromisseja voi tehdä. Tässä perhepolitiikassa tosin vain käytännössä yhteen suuntaan, mutta oma mitätön ja arvoton kokemukseni on se, että ihminen voi oppia toiselta ja maailmankatsomus voi muuttua tai jopa avartua. Ihminen, joka ei ole koskaan halunnut lapsia, voi haluta niitä oikean ihmisen kanssa. Ja ihminen, joka on aina halunnut lapsia, voi tajuta, että on halunnut niitä "vääristä" syistä ja "oikeassa" parisuhteessa ymmärtää, ettei lapsia tarvita, vaan elämä voi olla hienoa ja oikeaa ilmankin.
"Ihminen, joka ei ole koskaan halunnut lapsia, voi haluta niitä oikean ihmisen kanssa. Ja ihminen, joka on aina halunnut lapsia, voi tajuta, että on halunnut niitä "vääristä" syistä ja "oikeassa" parisuhteessa ymmärtää, ettei lapsia tarvita, vaan elämä voi olla hienoa ja oikeaa ilmankin."
Hmmm... noi on elävässä elämässä aika veteen piirrettyjä juttuja, ja on loppupeleissä enempi tunteella kuin järjellä ratkaistavissa... Sekä "lapsettomuus että lapsellisuus" voivat yhdistää tai erottaa parisuhteessa... eikä oo ,mitään yhtä ainoaa tapaa elää elämää tietenkään...
Toisaalta kyllä mä ainakin tavalla tai toisella toivon että voisin siirtää sitä, mitä on oppinut elämässä eteenpäin .. oli sitä sitten millaisessa parisuhteessa tahansa... ja tietty onhan oma kokemus seurata ihmisen kehittymistä muutoinkin...
Oikeista tai vääristä syistä... hmmm no tossahan ne mun syyt... ainakin olennaisimmat tuli esiin tuon perhepolitiikan suhteen...
kanssa ei pysty elämään.. vrt viherpiiperohippitaiteilija & metsästystä harrastava kapitalistiuraputkibisnestyyppi. Jos kumpikin elää omien näkemystensä mukaisesti, väistämättä jossain vaiheessa satuttaa toista.
Kyllä sellaisista elämän pääkohdista olisi hyvä olla edes samansuuntaiset näkemykset, niinkuin esim. asumisesta, työstä, lapsista että hankitaanko vai ei ja sitten vielä ne kasvatuskysymykset. Eettisissä / moraalisissa ym. asioissa pitäisi pystyä kohtaamaan vähintään puolitiessä, jos näkemykset on kovin erilaisia. Kaikista eniten riitoja parisuhteissa aiheuttaa kai raha, joten sen käsittelystä ja raha-asioista olisi syytä olla tismalleen samaa mieltä, oli ne rahat yhteiset tai ei.. Onhan se tälläkin palstalla nähty, kuinka joitakin voi häiritä toisen rahan käyttö.
Laura, sun pitäis ensin kokeilla aikuisten elämää ja pitkän pitkää parisuhdetta ja väittää vasta sitten. Et sä todellakaan voi väittää tietäväs asioista, joita et ole kokenut. Pelkät mielipiteet ei tässäkään tapauksessa auta, eikä kanna tätä palstaa pidemmällä.
ehkä mä sitten ihan kokeilumielessä kokeilen "pitkän pitkää parisuhdetta"... voi hohhoijaa sentää. Juu, eihän mun alle kymmenen vuoden suhteilla taaskaan mitään sanota, eikä mun mielipiteelläni ole mitään arvoa...
"viherpiiperohippitaiteilija & metsästystä harrastava kapitalistiuraputkibisnestyyppi"
Tällaisesta on muuten kokemusta, ja suhde kaatui ihan johonkin muuhun. Mutta mitäpä minä nyt mistään tietäisin.