Vuonna 2003 julkaistun tutkimuksen mukaan naiset solmivat ensimmäisen avioliittonsa keskimäärin 28,6-vuotiaina ja miehet 30,9-vuotiaina.
Minkä ikäisenä sinä solmit (ensimmäisen) avioliittosi? Ovatko yllä mainitut luvut sinusta osoitus fiksusta harkitsevuudesta, vai kuulostavatko ne sinusta oudoilta?
Linkki: http://www.valt.helsinki.fi/sosio/vaesto/luku05.html
Minkä ikäisenä sinä solmit (ensimmäisen) avioliittosi? Ovatko yllä mainitut luvut sinusta osoitus fiksusta harkitsevuudesta, vai kuulostavatko ne sinusta oudoilta?
Linkki: http://www.valt.helsinki.fi/sosio/vaesto/luku05.html
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ensimmäinen liittoni 19-vuotiaana ja ero tuli.
ja olen edelleen siinä ensimmäisessä liitossa, ollut jo 16 vuotta.
Onko sääntö vai poikkeus, vai peräti vaatimus solmia useita liittoja?
Enpä tiedä säännöistä tai poikkeuksista, mutta tutkimustietoon vedotessa on aika oleellista mainita tuloksen kannalta keskeiset muuttujat. Tässä tapauksessa se, että kyseessä oli tosiaan ensimmäiset liitot. Monilla ne ovat myös ne viimeiset, mutta ei kaikilla.
pitkä ja kivinen tie.. eli 27 vuotta ja kaksi lasta.
Nyt on vastikään erottu, mutta kavereina.
Ei kaduta liitto, mut ei kaduta erokaan.
Mielestäni olisin voinut odottaa pitempään ja olla ns. kypsempi, samoin mieheni.
Lähemmäs 30 v. voisi olla useimmille paras ajankohta avioitua ja perustaa perhe.
Ei silti, kaikillehan ei avioliitto ja perhe-elämä sovi, koskaan. Jotkut vaan ei kykene siihen ikinä.
Mutta onko sillä itse avioitumisajankohdalla merkitystä, jos suhde on kuitenkin jo olemassa? Tietysti jos tapaa "sen oikean" 28-vuotiaana, niin silloin 30 voi olla hyvä ikä, mutta entä teidän tapauksessa... olitte kuitenkin jo yhdessä, olisiko avioliiton lykkääminen "kypsymistä" odotellessa vaikuttanut asiaan? Vai tarkoititko, että olisi ollut parempi, jos olisitte tavanneetkin myöhemmin...? Tai ryhtyneet suhteeseen myöhemmin?
myöhemmin.
Tai sitten menty yhteen myöhemmin. Mikä kiire silloin oli.. piti vaan mennä avioon.
Olen monta kertaa täällä palstoilta juttuja lueskellessa miettinyt, että mitä noiden nuorten (lähinnä tyttöjen) mielessä oikein liikkuu, kun vihille pitää niin nuorena päästä.
Ei niille näytä auttavan kokeneempien järkipuhe eikä mikään. Jokainen luulee onnistuvansa liitossaan.
Tarkoitan, että ensimmäisten vastoinkäymisten seurauksena on helposti ero. Ei edes yritetä käsitellä asioita.
Me ollaan toisenlaista sukupolvea, ja siksi kait aina jaksettiin läpi vaikeuksien. Ja olihan niitä
hyviä asioita sitten vastapainoksi.
Ero tuli ihan siksi kun katsoin että mä olen siinä liitossa panostanut eniten. Viimeistä mehupisaraa myöten. Lapset on itsenäistyneet, elän nyt omaa elämää. Sitä sellaista omaa, missä päätän itse kaikista asioistani, en ole tilivelvollinen muille.
Jälkikäteen ajatellen liitto oli hyvä elämänkokemus, enkä sitä ehkä jättäisi elämättä jos uudestaan saisi valita. Mutta nyt on seuraava vaihe elämässä.
Hyvinhän se elämä on sujunut. Ja olen iloinen että exän kanssa on hyvät välit.
kuvitella, että rakas aviomieheni, jonka kanssa olen taivaltanut aviossa 39 vuotta, olisi exäni.
Molemmat rakastamme ja kunnioitamme toisiamme ja lapsiamme.
Molemmt takuuvarmasti antavat avioliitolle, vaikka eri asioita.
Mielestäni on itsekästä, että jättää toisen, jos mielestään on tehnyt enemmän kuin toinen.
En tajua.
Ei rakkausliitto ei.
Olen itse 21-vuotias ja häät tiedossa kesällä 2008, jolloin yhteistä taivalta takana kahdeksan vuotta. Ei auta kokeneempien järkipuhe, ei =) En keksi yhtään hyvää syytä, miksi lykkäisin naimisiinmenoa. Miksi olisi parempi pysytellä avoliitossa? Jotta olisi helpompi luovuttaa...? Se ei ollut aikomus, enkä siksi aio sille ajatukselle elämääni pedata.
jättänyt.
No eihän siinä lopussa mistään rakkaudesta kyse ollutkaan.
Ei sinun tarvitsekaan kuvitella tekeväsi niin, eihän tämä sinun liittosi ollut, vai kuinka.
Tämä oli minun, meidän ratkaisu. Sai hänkin oman vapautensa. Eihän hän nyt mikään ressukka ole.
Ja saat aivan kaikessa rauhassa pitää minua itsekkäänä, mielestäni en ollut liiton aikana itsekäs ollenkaan, päinvastoin. Mutta nyt saan jo ollakin. En ole tekopyhä sitäpaitsi.
että olisi ehkä helpompi luovuttaa, jos ei ole avioliitossa. En minäkään ajatellut, enkä edes kirjoittanut niin.
Jokainen tekee omat valintansa. Tulokset näkee myöhemmin. Etukäteen on vaikea tietää.
Onnea tulevalle liitollesi.
Ensirakkaudelleen antaa paljon anteeksi, vaikka ei olisi hirveästi yhteistäkään. Tuntuu aika hurjalta aloittaa seurustelu 13-vuotiaana.
Kannattaa lukea Doctor Philin ohjeita avioliitosta ja naimisiinmenosta.
http://www.drphil.com/articles/article/348
Itse asiassa 14-vuotiaana, mutta ei se kuulosta paljon sen paremmalta =) Olen hyvin tietoinen siitä. Mutta näin pääsi käymään, ja hyvä niin.
Kiitos linkistä, laitoin talteen ja luen joskus, vaikka hieman kyseenalaistankin tohtori Vilin kaikkitietävyyden =)
Luin tosiaan tuon tohtorin jutun, ja laitanpa vastaukset ihan tännekin.
1. En haaveile "täydellisistä häistä". Itse asiassa toivomme pääsevämme häiden suhteen melko vähällä, juhlista tulee hyvin pienet. Eikä pöytäliinojen värillä tai puvun leikkauksella ole mitään merkitystä, tärkeintä on se itse vihkiminen.
2. Suunnittelin häiden yksityiskohtia viimeksi barbileikeissä, ja uskaltaisimpa väittää, että kun nyt käyn niiden kimppuun uudestaan, ne ovat hieman muuttuneet ja menettäneet tärkeyttään =)
3. En kaipaa epätoivoisesti päästä naimisiin. Se vain on meidän molempien mielestä seuraava askel, ja ajatus on yhteinen.
4. En edelleenkään ole epätoivoisesti haluamassa naimisiin. Minun ei tarvitse tehdä "pesäeroa" perheeseeni, se tapahtui sopivissa määrin jo vuosia sitten. En myöskään tunne tarvetta päästä eroon naimattomuudesta. Naimisiinmeno vain tuntuu luontevalta tässä vaiheessa. Ei se minun elämäntilannettani tai statustani mihinkään muuta, paitsi isomummon mielessä, mutta se on hänen ongelmansa =)
5. Olen ihan kokonainen jo nyt.
6. Ei ole minkään sortin kapinointia. Eikä se ole aiheuttanut konflikteja kenenkään kanssa. Itse asiassa äiti tulee varmasti olemaan innoissaan häistä, mutta hänelle ei vielä aikomuksista kerrota (ettei ala hössöttää).
7. Kaikista luetelluista ja miljoonasta muusta asiasta on keskusteltu.
8. Jos sosiaalisesta paineesta olisi kyse, olisimme huitaisseet naimisiin jo aiemmin. Odotimme sitä hetkeä, että tiedämme tekevämme sen itsemme takia, ja nyt tiedämme.
Hyviä kysymyksiä. Ja mielestäni myös kelvollisia vastauksia.
Avoliittoon 20 vuotiaana, naimisiin saman miehen kanssa 25 vuotiaana. Yhdessä olimme 28 vuotta mutta viime kesänä mies löysi vihdoinkin elämänsä rakkauden ja minä sain jäädä. Uutta suhdetta minulla ei ole eikä varmaan koskaan tulekaan.
20-vuotiaana ja 39 vuotta avioliittoa takanapäin ja ollut erittäin onnellinen suhde ja lapset mitä
rakkaimpia, vaikka aikuisia tietenkin.
Olin täysin kypsä menemään avioliittoon siinä iässä.
nyt 42v nainen ja yhdessä on tavallan aikuistuttu ja kasvettu. Olen onnellinen ja tyytyväinen että kasvu-uramme ovat olleet toisiaan täydentävät. Välillä kriisejä, mutta monesta asiasta selviää kun muistaa hymyillä ja suhteuttaa asiat oikeisiin uomiinsa.
Ikäsi on hyvä ja tärkeintä on tahto, jota sinulla tuntuu olevan. Unohda tilastojen erot, muista että puolet avioliitoista KESTÄÄ, zoomaa siihen. Sinä kuulut siihen osaa ap.
21v, avoliittoa takana 4v
naimisissa 8 vuotta neljä vuotta vanhemman naisen kanssa.
toivottavasti ainoa ja viimeinen:D
... 22-vuotias kun menin naimisiin. Nyt syksyllä juhlistellaan 5-vuotista avioliittoamme.
Naimisiin mentiin kaksi ja puoli vuotta sitten, molemmat eka kertaa. Itse kohta 44 vuotta, mies 51 vuotta ja yhdessä oltu 13 vuotta. Molemmilla takana yksi pitkä suhde, ennen tätä parisuhdetta.
Molemmilla paljon kokemusta oman suvun, kavereiden ja tuttavien kautta eroista, mutta nyt on kuitenkin tunne, että tämä liitto/parisuhde kestää.
Meillä 3 lasta, vanhin armeijassa,
mies värillinen.
Liitto molempien eka ja luulisin että myös
viimeinen.Viime aikoina on tuntunut, että rakastuu mieheensä uudelleen ja
entistäkin suurempaa sitoutuneisuutta
havaittavissa.
Avioliitto pitäisi kieltää alle 25 vuotiailta, kuten myös lasten teko ;)
Ajattele, mikä lasku syntyvyydessä tapahtuisi, jos sääntösi toteutettaisiin. Naisen hedelmällisyys kun on jo 25-vuotiaana alentunut, ja alenee koko ajan.