Ala-asteikäisestä olemme olleet kavereita, nyt siis molemmat ovat parikymppisiä. Itse olen sinkku, kaverini seurustelee. Kaverini löysi miehen ja he alkoivat nopeaan tahtiin seurustella. Ongelmana onkin, ettei kaverin elämässä tunnu tällä hetkellä olevan muuta kuin hänen miehensä. Kaikki asiat pyörivät miehen ympärillä. Hän ei puhu muusta kuin miehestään ja miehen sukulaisista. Kaverini ei enää ehdota tapaamisia, illanistujaisia, kahville menoa, soittele tai kysele kuulumisia. Aina kun olemme tekemisissä, niin yhteydenotto on tapahtunut minun tai muiden kavereiden aloitteestani.
En oikein tiedä miten pitäisi tähän suhtautua? En haluaisi menettää kaveria, mutta toisaalta raivostuttaa suunnattomasti olla aina se, joka ehdottaa tapaamisia tms. Tuntuu, että näinkö vähän hän arvostaa kaveruutta, tai oikeastaan ystävyyttä.
Kertokaapa onko teillä kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Pitäisikö luovuttaa ja antaa kaverin ottaa yhteyttä sitten kun seura kiinnostaa vai mitä?
En oikein tiedä miten pitäisi tähän suhtautua? En haluaisi menettää kaveria, mutta toisaalta raivostuttaa suunnattomasti olla aina se, joka ehdottaa tapaamisia tms. Tuntuu, että näinkö vähän hän arvostaa kaveruutta, tai oikeastaan ystävyyttä.
Kertokaapa onko teillä kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Pitäisikö luovuttaa ja antaa kaverin ottaa yhteyttä sitten kun seura kiinnostaa vai mitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
samallainen tilanne. Minä ja kaverini ollaan oltu parhaat ystävykset yläasteelta asti. Me asutaan samassa kaupungissa ja ollaan aina oltu yhdessä kaupungilla viettämässä hauskaa... mutta sitten kun hän tapasi poikaystävänsä niin hänellä ei ollut enää yhtään aikaa mulle. Pisin aika muistaakseni oli kuukausi kun en kuullut hänestä mitään. Ja sitten jos joskus me tavataan jossain pikaisesti (koska hänellä on kiire poikaystävän luo)niin hän puhuu vain kuinka ihana tää poikaystävä on...! toi on sitten niin ärsyttävää! :(
mun kaveri alko seurustella, ei me enää usein nähdä, jos nähdään niin vaan pikaisesti, enää ei oo samaa yhteyttä siihen ku ennen. Aina ku nähään se puhuu sen poika-kaverista ihan koko ajan jos puhun omista asioista, se kääntää keskustelut heidän suhteeseen...
no kyllä mä toisaalta ymmärrän, vaikka joskus vituttaa ku tuntuu ettei se arvosta meidän monen vuoden ystävyyttä sen enempää, vaikka mulle ystävyys on aina menny ykkös-sijalle.
Mä en ainakaan usein enää jaksa soitella ja pyytää mihinkään, soittakoon itse sit ku on aikaa..
eli kyllä ärsyttää todella paljon, mutta oon ajatellu, että mä kohtelen kaveria niinku haluisin itteäni kohdeltavan, ja autan sitä, sen suhde ongelmissa ja onnessa, on kuitenki kiva et se on löytäny miehen :)
tauti kun vaan olla ja voi. Odottakaa vaan jos niillä menee poikki sen jätkän kanssa, niin kyllä ne sitten tulee teidän luokse itkemään ja hakemaan tukea. Vaikken mä ole vielä edes kolmekymppinen mies, niin mulla on jo lähemmäs kakskytvuotta vanhoja kavereita, eikä mitään ongelmaa vaikka välillä olis kuukaudenkin tauko tapaamisista. Ystävyys vaan kestää ja kestää. Miehet on lojaaleja kavereilleen, eikä siihen väliin ole naisilla tulemista.
Ainakin naisten osalta. Odotapas, kun toiset saa kersoja ja itse olet lapseton...
Pidä taukoa yhteydenottamisesta. Kyllä sun kaveri jossain välissä tajuaa ottaa yhteyttä.
Sen sanoisin, että aika mennyt tuskin palaa. Elämä vaan on sellaista.
...vähän samantyyppistä. Alkuun otin enemmän yhteyttä ja oli kiva nähdä. Mutta niin yksipuolista... alkoi jopa miettimään eiköhän tuo vain kehtaa sanoa suoraan ettei seura kiinnosta, mutta ei se sitä kuitenkaan ollut. Nykyään todella harvoin yhteydessä, mutta ystäviä silti. Ystäviä tulee ja menee... jotkun pysyvät. Voi sitä ystäviä olla vaikka usein ei näekään. Sellaista elämä on...
Olen jo yli kolmekymppinen nainen ja minulla oli hyviäkin ystäviä, jotka "unohtivat" minut, kun löysivät kumppanin. Ei hätää, sain uusia ja entistä parempia ystäviä :) Joulun alla sitten eräs näistä "ystävistä" soitti yli 10 vuoden tauon jälkeen ja soitti niin, kuin olisi viimeksi eilen soittanut. Olin puhelimessa ihan innoissani ja lupaisin sopia tapaamisen kunhan aikaa on. Hän oli muuttanut takaisin vanhempiensa luokse, vaikka olikin päässyt ns. parempiin naimisiin ja parempiin virkoihin. Eipä ole aikaa löytynyt... Sitä vastoin soittelin muille ystävilleni ja olin entistä parempi ystävä, siis muistin heitä ja kiittelin heidän olemassa oloaan :D
mullakin on moni kaveri kaikonnut, kun ovat alkaneet seurustelemaan. joistakin en ole jaksanut välittää, mutta parhaimmille ystäville olen sanonut suoraan asiasta, koska en ole halunnut menettää heitä. ja kyllä se yleensä on auttanutkin. kertoo vain asiallisesti, että olisi mukavaa nähdä vähän useammin ym. yleensä ne kaverit ovat itsekin silloin myöntäneet olleensa epäreiluja.
Dodii. Jos kaverisi seurustelee ja hän ei ole kuin miehensä/naisensa luona kokoajan... Yksi tapa on, että olette erossa kaveristanne. Kyllä hän sitten myöhemmin huomaa, että elämä pelkästään "hoitonsa" kanssa ei ole mukavaa, vaan kyllä aina kavereitakin tarvitsee jokainen. Kuten minun kaverinikin alkoi seurustelee -> ei pyörinyt enää meidän seurassa vaan oli jokapäivä muijansa luona. Emme sitten ottaneet siihen mitään yhteyttä jne., joten tällä hetkellä se jo pyörii meidän kanssa ja on ihan normaali. Kyllä välillä sen muijakin on mukana. Tällä hetkellä mielestäni me olemme hyviä kavereita, että "peruskaverille", kuin hänen muijallekkin...
Huom. Jos aiotte sanoa suoraan että miks et pyöri enää meidän kanssa -> voitte joutua riitoihin, mutta ihmisiä on erilaisia. Jotkut kunnioittaa että sanotaan suoraan ja jotkut ei edes kestä suoraan puhumista...