Ýritin ottaa mieheni kanssa puheeksi viimeaikojen hiukan viieleän tunnelman. Hän tehnyt erittäin paljon töitä ja on väsynyt ja stressaantunut kotona ollessaan.
Ennen kuin olin päässyt puoltatoista lausetta pidemmälle, hän totesi että vaikka rakastaa minua yli kaiken, ei siltikään pysty näkemään tällä hetkellä meillä yhteistä tulevaisuutta.
Yli yhdeksän vuotta elämää holahti saman tien vessasta alas. Vain kuukausia sitten vielä puhuimme lasten hankinnasta, talon ostosta jne. Nyt yhtäkkiä eron aiheutti se, että yritin selvittää mikä on vialla kun hän on niin etäinen.
Viikkoon en ole pystynyt nukkumaan tai syömään, olen vain itkenyt ja itkenyt. Tavaroiden pakkaamisesta ei tule mitään kun joka asia muistuttaa hänestä ja taas tulee hysteerinen itkukohtaus.
Miten tästä voi selvitä eteenpäin??
Ennen kuin olin päässyt puoltatoista lausetta pidemmälle, hän totesi että vaikka rakastaa minua yli kaiken, ei siltikään pysty näkemään tällä hetkellä meillä yhteistä tulevaisuutta.
Yli yhdeksän vuotta elämää holahti saman tien vessasta alas. Vain kuukausia sitten vielä puhuimme lasten hankinnasta, talon ostosta jne. Nyt yhtäkkiä eron aiheutti se, että yritin selvittää mikä on vialla kun hän on niin etäinen.
Viikkoon en ole pystynyt nukkumaan tai syömään, olen vain itkenyt ja itkenyt. Tavaroiden pakkaamisesta ei tule mitään kun joka asia muistuttaa hänestä ja taas tulee hysteerinen itkukohtaus.
Miten tästä voi selvitä eteenpäin??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mies ei kenties tiedä (minäkään en tiennyt ennenkuin luin) suhteiden eri vaiheista ja päättelin rakkauden loppuneen kun olisi tullut vaihe siirtyä aitoon kumppanuuteen joka on aika raastavaa, sitä kun tuppaa edeltämään erilleen kasvaminen.
Vielä puheväleissä? -> parisuhdekurssillle jos vain mahdollista.
Jos ei puheväleissä, vaikutti siltä että ei ole lapsia. Pakko sanoa, että tilanne on helppo, vaikka ei ehkä tunnu siltä. Mieti jos olisi pari kolme lasta.
Jos miehesi vielä rakastaa sinua, ei luulisi olevan mitään syytä erota. Nyt olisi keskustelun paikka, onko suhteenne jämähtänyt paikalleen. Miehesi on selvästi johonkin asiaan tyytymätön omassa elämässään ja jotain pitäisi varmasti tehdä. Mitä se olisi siitä voisitte keskustella. Suhteet jumiintuu helposti kaavamaisiksi ja tulee tyytymättömyyttä ennemmin tai myöhemmin. Mutta niin kauan kuin on rakkautta on mahdollisuus muuttaa suhdettanne sen verran että voitte jatkaa yhdessä. Molempien täytyy löytää uusia asioita elämään aika-ajoin, keskustelkaa millä piristäisitte suhdettanne, muuten on vaara ajautua umpikujaan joka johtaa lopulta eroon.
Kiitos teille asiallisista vastauksista.
Juu, lapsia ei ole, ja olenkin alkanut miettiä, että onkohan sitoutumiskammo iskenyt mieheen, sillä kun ajattelin asiaa tarkemmin, alkoi tuo hänen käytöksensä (sulkee minut täysin pois elämästään) hetki sen lastenhankinta juttelun jälkeen.
Yritin ehdottaa parisuhdeterapiaa, vastaus oli salamannopea ja ehdoton EI. Olen yrittänyt kaivaa esiin sitä perimmäistä syytä tähän, mutta kun hän ei puhu. Tekstiviestittelymme on aina ollut runsasta, ja nyt hänen viestinsä ovat täysin "normaaleja" kertoo rakastavansa minua yms. mutta eropäätöksensä on silti täysin lopullinen.
Täytyy sanoa, että tämä voisi olla helpompaa mikäli hän olisi sanonut kyseessä olevan toinen nainen tai mitä tahansa, mutta nyt hän ei sano yhtää mitään muuta kuin ettei pysty olla kanssani vaikka minua rakastaakin. Hullua, huh?
Nyt pitäisi vain jostain löytää kiireellä uusi kohtuuhintainen asunto, sillä pää ei kestä olla samassa asunnossa hänen kanssaan enää pidempään.
Mitenköhän nopeasti kaupungin (hki) asunnot järjestyvät??
Hyvällä tuurilla voit saada kaupungin asunnon parissa viikossa - kuukaudessa siitä kun jätät hakemuksen. Mikäli haluat nopeasti, niin laita hakemukseen, että asunto mistä tahansa. Tiedän tapauksia, että asunto on löytynyt parissa viikossa.
Tsemppiä sinulle ja koeta pitää itsesi kasassa.
Hki kaupungilla 10 000 hakijaa, ja kiireellisyysluokassa 1, johon minäkin kuulun, on kuukausien jonot, ja lapsiperheet menee aina edelle.
Yksityisillä on niin rasvaiset hinnat, etten tiedä pystynkö maksamaan pienestä palkastani niitä.
On tääkin, tekstiviesteissä mies kertoo rakastavansa yli kaiken, mutta naamakkain kun ollaan niin ei katso ei puhu mitään. En vieläkään tiedä mistä tämä kaikki johtuu, miksi erota jos kerran rakkautta meillä molemmilla toisillemme riittää enemmän kuin paljon.
Miten toinen voi luovuttaa rakkaudentäyteisestä ja mielestäni hyvästä suhteesta tuolleen ilman mitään järkevää syytä, selitystä. Yhtenä hetkenä rakastaa yli kaiken, seuraavassa haluaa suhteen poikki ja meidät eri osoitteisiin mahd. pian.
Ota tosta sitten selvää, ei pikku ihmisen pää kestä, ei voi ymmärtää.
Miehenä luulen että hänellä on toinen. Ei vain sano sitä nyt.
... että olet oikeassa. Ei kantti vaan kestä sitä ilmoittamaan.
Toivoisin tosiaan että hänellä olisikin toinen, mutta kun ei ole. Siitä on 110% varmuus. Jos kyse olisikin jostain noin helposta ja yksinkertaisesta, olisi ero helppo (mutta ei kivuton!) ja nopea.
Mutta kun ei, ei voinut edes valehdella että olisi toinen. Se olisi järkevä ja perusteltu syy eroon. Nyt ei anna mitään selitystä, syytä tai edes vihjettä mistä johtuu. Aina kun yrittää puhua, hän lähtee pois. Ei saa selvyyttä mihinkään. Pää hajoaa, fysiikka pettää ja hermo loppu.
Yhdessä puuhaillaan ruokaa yms. nukutaan yhdessä, mies käpertyy ihan kiinni. Kotoa lähtiessä suukottaa, seuraavassa hetkessä tylyn lyhyitä ja "virallisia" tekstareita, keskustelut vain "turvallisista" yleismaailmallisista asioista.
Olen pohtinut, olenko läheisriippuvainen kun en ymmärrä päästää irti, onko hänellä joku äkillisesti kehittynyt jakautunut persoona, podenko pahaa pöpöä ja kuumehoureisissa painajaisissa vain kuvittelen kaiken. Ei voi tietää, mutta elämä on, liian hapokasta..
tilanne myöskin, että toisaalta tykkään puolisostani ja olen valmis hänen kanssaan jatkamaan, mutta sitten saatan olla todella väsynyt kaikkeen. Joku sanoo, että sitä rakastaa tai sitten ei. Välillä rakkaus on koetuksella.
Miehelläsi on jokin visio, minkälaista elämää hän haluaa. Jotain ajatuksia tulevasta on varmasti, joista hän ei puhu. Sitten. Mies sanoo, mitä hän haluaa, mutta hän toimiikin päinvastaisesti tai ei toimi päämääränsä eteen. Siinä tilanteessa on vaikea ottaa selville, mitä toinen lopulta haluaa.
Elämäntyyli ei välttämättä mene yksiin. Toisen persoonallisuus on kiehtova, mutta elämäntyylit eivät kohtaa.
Tyyliä ei voi tietää ennenkuin elää toisen kanssa. Meillä on boheemi tyyli. Mies ei halua, että häntä rajoitetaan ja on sääntöjä. Minä haluaisin, että olisi enemmän järjestystä, koska olen boheemista perheestä ja kaikki oli sekavaa.
Nämä ovat asioita, joita kannattaa miettiä. Mies on syyttänyt minua siitä, että olen vanhoillinen ja huumorintajuton tylsimys, joka ottaa kaiken vakavasti. Minua ottaa aivoon, että harvoin satumme yhteisen aamiaisen äärelle tai että yhdessä tekisimme jotain "projekteja".
On joku parantumaton sairaus,josta ei halua puhua...