Sain vasta tietää, että mieheni on käynyt naimassa siskoani neljä vuotta sitten. Olin itse aiheuttanut hänelle olon, jonka seurauksena hän sen teki. Jälkikäteen tiedän, mikä oli se merkki, mistä minun olisi pitänyt huomata jotain.
Olemme olleet onnellisia sen jälkeen ja nytkin. Minusta vain tuntuu niin likaiselta. En ole varma, mitä siitä pitäisi ajatella. Koko aikana en ole osannut epäillä mitään sellaista. Jonkin aikaa tämän paljastuksen jälkeen tuntui, etten ole koskaan tuntenut miestäni. Nyt olen kuitenkin täysin varma, että tämä oli ainoa salaisuus. Mutta se on sitäkin vaikeampi hyväksyä.
Tuntuu inhottavalta, että siskoni tietää, miltä mieheni tuntuu sängyssä. Tuntuu inhottavalta, että suhteemme on liattu ja tahrittu enkä koskaan saa sen puhtautta takaisin. Tämä mies on elämäni mies enkä todellakaan haluaisi päättää ihanaa yhteistä elämäämme tällaisen takia.
En ole siskoni kanssa juuri tekemisissä muutenkaan, joten meidän suhdettamme tämä ei muuta. En ole mustasukkaista tyyppiä eikä tämä ole muuttanut sitä. Mutta jos samankaltaista tapahtuisi uudestaan, tietäisin siitä. En vain usko niin tapahtuvan. Mieheni on niin äärettömän pahoillaan tapahtuneesta ja kertonut minulle kaiken. Hän on tajunnut, ettei mikään voi olla pahempaa, joten ei ole mitään syytä pimittää mitään. Olen varmistanut tämän myös muilta tahoilta.
Kuinka paljon rakkaus antaa anteeksi? Kuinka paljon se katsoo sormien läpi?
Jos olisin saanut tietää silloin heti, olisin varmaankin halunnut jättää mieheni, mutta en ole varma erosta. Nyt sen jälkeen on tapahtunut niin paljon ihania asioita yhdessä ja elämä mennyt hyvin, että se on paljon vaikeampaa. Olen todellisessa umpikujassa. Onko kukaan lukijoista kokenut vastaavaa?
Teroitan vielä, että mieheni ei ole pettäjä. Tähän ajoi onneton tapahtumaketju, johon itse olen syyllinen. Silti olen sitä mieltä, että mieheni olisi pitänyt tulla puhumaan minulle eikä mennä tekemään sellaista. Vaan mitä se nyt enää auttaa..?
En aio jättää miestäni. Pyydän jotain selviytymisen avaimia, ettei tämä tule aina uudestaan ja uudestaan mieleeni. Ettei tätä tarvi aina uudelleen ottaa esille riidoissa ja saisin jonkinlaisen rauhan.
Olemme olleet onnellisia sen jälkeen ja nytkin. Minusta vain tuntuu niin likaiselta. En ole varma, mitä siitä pitäisi ajatella. Koko aikana en ole osannut epäillä mitään sellaista. Jonkin aikaa tämän paljastuksen jälkeen tuntui, etten ole koskaan tuntenut miestäni. Nyt olen kuitenkin täysin varma, että tämä oli ainoa salaisuus. Mutta se on sitäkin vaikeampi hyväksyä.
Tuntuu inhottavalta, että siskoni tietää, miltä mieheni tuntuu sängyssä. Tuntuu inhottavalta, että suhteemme on liattu ja tahrittu enkä koskaan saa sen puhtautta takaisin. Tämä mies on elämäni mies enkä todellakaan haluaisi päättää ihanaa yhteistä elämäämme tällaisen takia.
En ole siskoni kanssa juuri tekemisissä muutenkaan, joten meidän suhdettamme tämä ei muuta. En ole mustasukkaista tyyppiä eikä tämä ole muuttanut sitä. Mutta jos samankaltaista tapahtuisi uudestaan, tietäisin siitä. En vain usko niin tapahtuvan. Mieheni on niin äärettömän pahoillaan tapahtuneesta ja kertonut minulle kaiken. Hän on tajunnut, ettei mikään voi olla pahempaa, joten ei ole mitään syytä pimittää mitään. Olen varmistanut tämän myös muilta tahoilta.
Kuinka paljon rakkaus antaa anteeksi? Kuinka paljon se katsoo sormien läpi?
Jos olisin saanut tietää silloin heti, olisin varmaankin halunnut jättää mieheni, mutta en ole varma erosta. Nyt sen jälkeen on tapahtunut niin paljon ihania asioita yhdessä ja elämä mennyt hyvin, että se on paljon vaikeampaa. Olen todellisessa umpikujassa. Onko kukaan lukijoista kokenut vastaavaa?
Teroitan vielä, että mieheni ei ole pettäjä. Tähän ajoi onneton tapahtumaketju, johon itse olen syyllinen. Silti olen sitä mieltä, että mieheni olisi pitänyt tulla puhumaan minulle eikä mennä tekemään sellaista. Vaan mitä se nyt enää auttaa..?
En aio jättää miestäni. Pyydän jotain selviytymisen avaimia, ettei tämä tule aina uudestaan ja uudestaan mieleeni. Ettei tätä tarvi aina uudelleen ottaa esille riidoissa ja saisin jonkinlaisen rauhan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaikka olisit tehnyt mitä, niin ei voi laittaa omaa pettämistään sun syyksi. Hyväksykäää nyt ensimmäiseksi se asia ja laittakaa se syy sinne minne se kuuluukin.
"En ole siskoni kanssa juuri tekemisissä muutenkaan, joten meidän suhdettamme tämä ei muuta."
Täytyy kyllä ihmetellä miten mies onnistui siskon tuosta vaan selättämään? Jos teilllä ei ole juuri mitään tekemistä keskenään, niin ei varmaan miehelläkään noin muuten? Vai antaako siskosi miehille heppoisin perustein? Vai oliko jotain siskolla sinulle hampaan kolossa kun noin helposti haarat aukesi?
Ei siis ole tarkoitkseni kuittailla tai udella... Ihmettelen vaan miten helposti tapahtui - ja onko tapahtunut useamminkin...
"Teroitan vielä, että mieheni ei ole pettäjä. Tähän ajoi onneton tapahtumaketju, johon itse olen syyllinen."
Jos et itse ptettänyt tms, niin kyllä seksi toisen kanssa on pettämistä vaikka kuinka vituttaisi.
Kuule ystäväni, et voi sanoa etteikö miehesi olisi pettäjä. Hänhän PETTI sinua. On aivan sama mitä on tapahtunut, pettäminen ei ole koskaan kenenkään muun kuin pettäjän vika.
"On aivan sama mitä on tapahtunut, pettäminen ei ole koskaan kenenkään muun kuin pettäjän vika."
Ainoa poikkeus tähän sääntöön on pettäjän pettäminen. Silloin saa anteeksi.
Kiinnostais todella tietää, mitä ihmettä olet voinut tehdä että otat omaksi syyksesi miehesi pettämisen - ja pettämistähän tuo nimenomaan oli.
Pettäminen on aina pettäjän valinta. Tuskin sinä kävit miestäsi sinne siskon sänkyyn työntämässä.
Se, jatkatko miehesi kanssa vai et, on tietenkin ihan sinusta kiinni. Pystytkö yrittää unohtaa? Ja antaa anteeksi? Koska sinun täytyy antaa anteeksi, ei toisinpäin...
Samaa mieltä kuin edelliset - MIEHESI ON PETTÄJÄ! Ja se asia on sinunkin myönnettävä. Joku sanoo myös, että kerran pettäjä, aina ... No, niin tai näin.
Niin kauan kuin syyllistät itsesi et pääse eteenpäin.
Valota vähän, MIKSI pidät itseäsi syyllisenä ja miestäsi uhrina - puhut jotain onnettomasta tapahtumaketjusta.
Kerro omasta osuudestasi, jos siis sellainen on, voidaan tässä porukalla ymmärtää tilannetta paremmin ja ehkä kertoa myös miten itse ollaan päästy eteenpäin.
Miten sisko, jonka kanssa ei olla tekemisissä, osuikin noin sopivasti paikalle?
Siskoni oli osa sitä tapahtumaketjua. En itse ole pettänyt kuten mieheni.
Miehelläni on huono itsetunto ja pahaan oloonsa hän lähti hakemaan ratkaisua väärällä tavalla. Tarkoitus oli satuttaa minua mahdollisimman paljon, koska olin satuttanut häntä. Mutta sitten se ei tuntunutkaan toimineen, ja hän jätti kertomatta minulle ja kertoi vasta nyt.
Mieheni ei ole pettänyt ketään edellistään eikä minua sitä ennen eikä sen jälkeen. Se oli - niin kuin nykyään tykätään sanoa - tilapäisessä mielenhäiriössä tehty teko.
Olemme onnellisia yhdessä eikä hänellä ole seksin tai minkään muun puolesta mitään syytä hakea seuraa muualta (tai aikaa). Se oli todellakin vain se kerta.
En syytä itseäni muusta kuin siitä, mitä tein sitä ennen. Miestäni syytän siitä, että hän ei tullut puhumaan minulle vaan päätyi tällaiseen "ratkaisuun".
Voin kuulostaa kyyniseltä, mutta näitä sattuu. Unohda tapahtunut, jos teillä on jo pitkään sujunut hyvin. Varmasti vaikeaa, mutta miksi hajottaa toimiva ja onnellinen suhde kauan aikaa sitten sattuneen virheen takia?
Jos maailma olisi ideaali, kukaan ei pettäisi. On kuitenkin moraalitonta väittää, että vain täysin uskollinen suhde on onnellinen suhde. 90% parisuhteissa kun jossain vaiheessa jonkinlaista pettämistä joltain osin tapahtuu. Itse ymmärrät olosuhteet, eli ilmeisesti osaat asettua miehesi asemaan ja jopa kääntää tilanteen mielessäsi niin, että olisit saattanut toimia samalla tapaa, jos miehesi olisi kohdellut sinua niinkuin sinä kohtelit häntä.
Toisin sanoen olet antanut enemmän anteeksi hänelle, kuin itsellesi. Et voi kuitenkaan rypeä syyllisyydessä lopun ikääsi. Anna itsellesi armoa ja pääset eteenpäin. Uskon, että parisuhteesi on hyvä ja kaiken kimpoilun arvoinen.
Vielä yksi, ikävältä kuulostava lausunto: Koskaan et voi luottaa täysin keneenkään. Onnellisin olet, jos et perusta koko elämääsi toiseen ihmiseen. Miehesi ymmärtää miten onnellinen on rinnallasi, koska huomaa, ettet murru tällaisen asian alla. Et voi tietää, toistaako hän virheensä vai onko lopun elämäänsä uskollinen. Voit ainoastaan tietää, että tapahtui mitä tahansa, sinun elämäsi ei pirstaloidu, koska olet hieno ja vahva ihminen. Pidä suhteestasi kiinni äläkä usko naiiveja kommentteja, joita mahdollisesti tulet täällä saamaan paremman löytymisestä. Sinä määrität onnesi.
T. itsekin petetty ja siitä selvinnyt
Mikä oli se teko millä miestäsi loukkasit.
Sitten aletaan juttelemaan.
Muuten voit jatkaa skeittaa Osulan tuuliksessa.
Tuo ne omat esiin niin kansa sanoo sanansa.
Älä mee puuntaa.
On selvää , että miehesi on nainut ja nai siskoasi ja muita kevyitä koko ajan.
Joulu meni jo.
JOs tuota ei ole tapahtunut todellakaan kuin vain kerran, niin mieti, mikä on teidän suhteen todellinen laita. Löytyykö sinusta sen verran nöyryyttä, että pystyt antamaan anteeksi miehelle tekosi. Jos hän on kertonut rehellisesti ja katuu, niin hän on nöyrtynyt jo ja aika paljon. Luultavasti hän on oppinut virheestään myös. Ihminen on erehtyväinen, ja onneksi meistä aika moni oppii myös virheistään. Nostan hattua miehellesi, että hän on purkanut tuon lastin sinulle. En usko, että hänellä on ollut helppo kantaa tuota tekoaan noinkin monta vuotta.
Vie aikaa, mutta älä luovuta vielä, jos rakkautenne on niin syvää kuin kerrot. Mutta älä syytä itseäsi. Sinä et varmasti ole tehnyt väärä, mikään teko oikeuta kostamaan.
Mutta siihen, miten selviätte yhdessä eteenpäin. Hankkikaa yhdessä niitä positiivisia kokemuksia, tehkää asioita yhdessä mitkä tuntuu hyvältä. Vahvistakaa teidän liittoanne entistä vahvemmaksi. Rakasta, ja anna hänen rakastaa. Pitäkää kiinni myös omasta minuudestanne ja omasta identiteetistä, että jaksatte kantaa suhdettanne eteenpäin. Ole vahva, ja anna kumppanisi olla vahva. Niin jaksatte.
Toivon todella, että selviät tuon yli, vaikka se on vaikeaa. Käsittele asia rauhassa, ajan kanssa. Mutta älä takerru siihen. Miehesi on ojentanut kätensä jo siinä, että on kertonut totuuden. Ojenna oma kätesi, ja anna miehesi päästä tuosta syyllisyydestä ja taakasta yli. Näin minä sanoisin. Tsemppiä!! =)