Mietin tässä ainoastaan, miten yleinen stereotypia on, että miehen lähtiessä armeijaan, suhde kaatuu. Tiedän, että armeija osaltaan saattaa (joissakin suhteissa) edesauttaa suhteen kariutumista, mutta nyt haluaisinkin neuvoja, miten käyttää se vähäinen yhdessäoloaika hyödyllisesti, mikä saa voimia jaksamaan ja uskomaan, että suhde kestää. Poikaystäväni ja minun lähes 3 vuotta kestänyt suhde on tukevalla pohjalla, joten siitä en ole huolissani. Mutta...kuinka helposti terve suhde kärsii armeijasta? Miten se ilmenee? Kokemuksia?
armeija edessä, suhde takana?
ivory
71471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielestäni armeija on kuin siunaus suhteelle. Armeijan kaltaisia "parisuhteen erottajia" pitäisi olla enemmänkin, sillä silloin nuoret pääsevät todella jyvälle itsestään ja suhteestaan, sekä siitä mitä todella haluavat toisiltaan..
Omalla kohdallani kävi niin, että poikaystäväni armeijan aikana tajusin haluavani olla yksin vielä jonkin aikaa. Ilman armeijaa suhteesta olisi vain tullut tuskainen ja riitaisa ero, ehkä olisi ehditty lapsiakin tekaisemaan?
Aina puhutaan siitä että armeija on miesten koulu, mutta on se naisillekin. Siinä menee tunteet todella puntariin!
Olen itsekin ajatellut tilanteen ennemminkin "positiivisena" asiana. Todellisiin tunteisiin perustuva suhde kestää sen kyllä. Jos suhde kaatuu, ei mielestäni armeija yksin selitä sitä. Taustalla on lähes pakosti jonkinasteisia ongelmia muilla saroilla. En pelkää yksinoloa (viihdyn melkeinpä paremmin omissa oloissani), mutta en tiedä, miten suhtautua poikaystävän tullessa lomille. Ilmi selvää, että väsymys painaa ja päällisin puheenaihe liittyy jollakin lailla armeijaan. Onko epäinhimillistä pyytää, että lomat pyhitettäisiin yhdessäololle, ei puhuttaisi armeijasta. Unohdettaisiin siksi aikaa arki, keskityttäisiin vain toisiinsa?
Armeija on suhteelle hyvä testi. Hyvä ja vahvalla pohjalla oleva suhde kestää sen varmasti jopa vahvistaa sitä. Jos suhde kaatuu siihen, se olisi kaatunut muutenkin, ehkä vähän myöhemmin ja pettymys epäonnistumisesta olisi ollut suurempi.
Jos siis suhde ei kestä armeija aikaa, ei sitä suhdetta ole tarkoitetu kestämään vaikeuksia.
Vaikeuksia tulee aina ja suhteen heikkoudet on hyvä huomata ennen kuin on hankittu lapsia ja yhteistä omaisuutta. Älä ole huolissasi sillä armeija tekee vain hyvää suhteellenne jos se on tarkoitettu kestämään.
Olin seuruste´llut poikayatäväni kanssa n.2vuotta kun hän lähti armeijaan.Alussa minullakin oli juuri samanlaisia ajatuksia siitä että kestääkö suhde ja mitä tulee tapahtumaan...Tietysti asiat muuttuvat kun rakkaasi lähtee armejaan,,näette vahemmän ja hän saataa lomillakin olla hyvin väsynyt jne..Uskoisin kuitenkin että kaikki menee hyvin jos hän luottaa sinuun!Jos poikaystäväsi on mustasukkainen voi ilmentyä tietynlaisia ongelmia...mutta jos luottamus pelaa puolin ja toisin niin ei meillä ainakaan mitään ongelmia ollut paitsi kamala ikävä ja suuret puhelinlaskut ;)Mielestäni välimatka ja ylipäänsäkin intti aika vain vahvistaa suhdetta.Ajattele asiaa vaikka siltä kantilta, ettö jos ette eden vuotta/poulta vuotta "hankaluuksia"kestä ilman vaikeuksia,ei suhteellanne todennäköisesti olisi tulevaisuudessakaan ollut kovin hyvät edellytykset säilyä,,,,!Uskon kuitenkin,että jos suhteenne on tasapainoinen jne niin ainoat ongelmat tulevat olemaan siinä että on kova ikävä!Muista kuitenkin antaa oienelle solttupojalle hiukan omaakin aikaa...toisille inttiin sopeutuminen ja kavereiden löytäminen vie aikansa ja joitakin armeijassa olo saattaa jopa ahdistaa.Ohjeeni ovatkin:paljon keskustelua ja ymmärrystä...:))onnea matkaan,kaikki menee varmasti hyvin etkä edes huomaakkaan kuinka nopeasti aika kuluu;))
PS:varaudu siihen että saat kuunnella ne samat jutut siitä mitä Pera teki metsäleirillä ja mitä kersantti keskinen oli mieltä poikaystäväsi ammunnasta,,,siitäkin selviää huumorilla:))
Samaa minäkin ajattelin ku oltiin puol vuotta seurusteltu ja muutettiin sit yhteen ku mies lähti armeijaan. olihan se alussa aika rankkaa ku oltiin nähty joka vkl siihen asti ja nyt sit näki sillon tällön.. pisin aika oli kk ettei nähty mut puhelimet on onneksi keksitty ja sitä tuli käytettyä ahkeraan. samoten kirjeitä meni tiuhaan tahtiin.. se antaa uuden ulottuvuuden suhteelle.. kannattaa kokeilla.. jotain kivaa piristävää voit sille lähettää.. jos tykkäät leipoa ni pulla maistuu aina solttupojille.. Hyvin selvittiin ja kesällä häät tulossa..
Onnea teille=) Ihana kuulla, että joillakin suhde on noin hyvällä mallilla=) Se antaa voimia uskoa, että tästä vielä selvitään=) Hyvät kevään jatkot sulle=)=)=)
Poikaystäväni on ollut kymmenen kuukautta armeijassa ja yhtään riitaa ei ole tullut. Suhde on kehittynyt ja vahvistunut,kun yhdessäolo ei ole itsestäänselvää. Ainoa helvetillisin ongelma on ikävä,mutta juuri se yhdistää. Yhteisen ajan vähyydestä on ainainen paniikki,mutta ei armeijakaan ikuisuutta kestä. Kaksi kuukautta jäljellä...Kärsivällisyyttä ja aitoa rakkautta tarvitaan. Kesällä kihloihin=)