Ex-poikaystäväni, jonka kanssa olin kolme vuotta, yhtäkkiä lopetti suhteen pari päivää sitten- juuri ennen oikeustieteellisen pääsykoettani. Hän ei osannut sanoa syytä, kuin että hän tarvitsee aikaa itselleen. Olen aina ollut todella tunteellinen ja tarvitsen ympärilleni ihmisiä, hänen jätettyään minut, en ole ikinä tuntenut näin yksinäiseltä aikaisemmin, tähän vaikuttaa sekin, että paras kaverikin on muuttamassa Rovaniemelle Etelä-Suomesta.
Hän haluaa olla yhteydessä kanssani, mitä minäkin haluan, koska todellakin tuntuu liian vaikealta ajatella olla ilman häntä, ei vaan yksinkertaisesti pysty edes ajattelemaan asiaa, koska meillä suhde meni hyvin, ero tuli täysin yllätyksenä ja meillä oli suunnitelmiakin tälle kesälle. Hän sanoo, että minä en tehnyt mitään väärin ja ettei hänellä ole ketään muutakaan näköpiirissiä, vaan ei halua olla minun kanssaan enää. Tämäkin selvisi puhelinkeskustelussa, ensin puhuimme lomastamme ja päivämääristä ja sitten hän sanoi, että on jotenkin sekaisin ajatuksiltaan ja pitkän keskustelun jälkeen hän sanoi, että hänen mielestään on parempi lopettaa suhde ja että hän ei luule haluavansa olla kanssani kun hän miettii miten on käyttäytynyt minua kohtaan viime aikoina (ennen eroa).
En tiedä todellakaan miten jatkaa tästä ja koko ajan haluaisin puhua hänen kanssaan. Olemmekin puhuneet, mikä on tuntunut auttavan minua vähäksi aikaa, tosin tiedän, että ehkäpä minun ei pitäisi ottaa yhteyttä häneen ollenkaan. On vaan mieletön ikävä ja hän oli se henkilö, jolle aina kerroin kaiken ja jolle puhuin aina kun oli ongelmia ja nyt ei ole ketään kenelle kertoa asioistani. En vaan voi ymmärtää tätä, koko juttu tuntuu painajaiselta, se tuli niin yllättäen. Olin mielettömän onnellinen hänen kanssaan ja meillä oli suunnitelmia tulevaisuudelle. Tunnen olevani nyt täysin eksynyt ja haluaisinkin ajatuksia muilta, että miten tästä voisi jatkaa? Tunteet vaan vaihtuu lähinnä epätoivosta suuttumukseen, mikä korostuu entisestään, jos mokasin pääsykokeen hänen huonon ajoituksen takia.
Hän haluaa olla yhteydessä kanssani, mitä minäkin haluan, koska todellakin tuntuu liian vaikealta ajatella olla ilman häntä, ei vaan yksinkertaisesti pysty edes ajattelemaan asiaa, koska meillä suhde meni hyvin, ero tuli täysin yllätyksenä ja meillä oli suunnitelmiakin tälle kesälle. Hän sanoo, että minä en tehnyt mitään väärin ja ettei hänellä ole ketään muutakaan näköpiirissiä, vaan ei halua olla minun kanssaan enää. Tämäkin selvisi puhelinkeskustelussa, ensin puhuimme lomastamme ja päivämääristä ja sitten hän sanoi, että on jotenkin sekaisin ajatuksiltaan ja pitkän keskustelun jälkeen hän sanoi, että hänen mielestään on parempi lopettaa suhde ja että hän ei luule haluavansa olla kanssani kun hän miettii miten on käyttäytynyt minua kohtaan viime aikoina (ennen eroa).
En tiedä todellakaan miten jatkaa tästä ja koko ajan haluaisin puhua hänen kanssaan. Olemmekin puhuneet, mikä on tuntunut auttavan minua vähäksi aikaa, tosin tiedän, että ehkäpä minun ei pitäisi ottaa yhteyttä häneen ollenkaan. On vaan mieletön ikävä ja hän oli se henkilö, jolle aina kerroin kaiken ja jolle puhuin aina kun oli ongelmia ja nyt ei ole ketään kenelle kertoa asioistani. En vaan voi ymmärtää tätä, koko juttu tuntuu painajaiselta, se tuli niin yllättäen. Olin mielettömän onnellinen hänen kanssaan ja meillä oli suunnitelmia tulevaisuudelle. Tunnen olevani nyt täysin eksynyt ja haluaisinkin ajatuksia muilta, että miten tästä voisi jatkaa? Tunteet vaan vaihtuu lähinnä epätoivosta suuttumukseen, mikä korostuu entisestään, jos mokasin pääsykokeen hänen huonon ajoituksen takia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...miehen mennä jos on mennäkseen. Ei ketään väkisin pidetä. Etkä varmasti haluakaan olla sellaisen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssasi. Anna surulle aikaa ja keskity sen jälkeen ihan muihin positiivisiin asioihin niin aurinko paistaa taas sinunkin elämässäsi.