Tutustuin mielenkiintoiseen naiseen, mutta hänessä ilmaantui kiusallisia piirteitä.
Hän kehuskeli entisillä miehillään tyyliin, että minulla on aina ollut miehiä ja taas tustustuin uuteen mieheen (minuun). Hänellä oli tapana kertoa ex miehistään juttuja jne..Kerran hän puhui naisystävästään negatiiviseen sävyyn ja kertoi hänessä olevan jotain vikaa kun on pitkiäkin aikoja(6-12 kk) ilman miestä/seksiä, vaikka on sinkku.
Hän myös haluaa tehdä vaikutuksen miespuolisiin ystäviini "keimailemalla" ja välillä tuntuu, että hän halaaa kaikkia tuntemiaan miehiä minun ollessa läsnä. Nämä asiat alkoivat vaivata minua ja otin asiat puheeksi. Kysyin, onko epänormaalia jos nainen ei ole aina valmis aloittamaan suhdetta ja harrastamaan seksiä. Kysyin myös montako miestä sinulla on ollut sängyssä. Ensin hän ei muistanut, mutta lopulta myöntyi vastaamaan ettei ole montaa. En ollut oikein vakuuttunut. Kysyin lisää ja huomasin hänen keksivän vain tarinoita keskittymättä asiaan sen enempää. Asia alkoi siis vaivata minua, sillä hän herätti sisälläni kiusallisia tuntemuksia. Kerroin, että jos keskustelisimme asiasta avoimesti niin voisin ymmärtää sinua paremmin ja hyväksyä asiat, mutta hän ei ollut siihen valmis. Hän vastasi: "Ei ole minun ongelma jos sinä mietit liikaa". Voi helvetti, että otti päähän. No, suhde jatkui ja asia vaivasi mieltäni, mutta yritin sulkea sen mielestäni.
Suhde alkoi myöhemmin tuntua muutenkin ahdistavalta ja aloin tylsistyä. Kerroin, että voisimme pitää taukoa, mutta se ei käynyt hänelle.
Kerroin ettei minusta tunnu siltä, että haluan sitoutua tähän loppuelämäkseni. Oikeasti ei tuntunut siltä, sillä elämä tuntui näytelmältä jota elin hänen vuokseen. Yhteisiä asioita ei juuri ollut, mutta hänen mielestä kaikki oli hyvin. Minua alkoi ahdistaa ja olo tuntui tyhjältä. Ei ollut yhteisiä ystäviä, harrastuksia, puheenaiheita, tekemistä, ei mitään.
Harrastimme vain seksiä ja söimme yhdessä.
Hänestä kaikki oli hyvin, mutta minusta tuntui, että valehtelen itselleni jos jatkan suhdetta.
Lopetin suhteen ja kerroin, että voimme olla silti ystäviä. Hän sanoi ettei tarvitse ystäviä ja sekosi kokonaan. Teki kiusaa ja soitteli vanhemmileni häirikköpuheluita yms..
Tunsin syyllisyyttä aiheuttamastani pettymyksestä hänelle, mutta en voinut rakastaa velvollisuudesta häntä, se ei tuntunut oikealta.
Vaikka ei ollut riitaa, ei silti tuntunut hyvältä.
Varmasti hän on hyvä ihminen, mutta en tuntenut häntä sopivaksi elämänkumppaniksi. Minua ihmetyttää se, että toisesta tuntui hyvältä, mutta minusta ei. Miten se voi olla mahdollista, että tuntemukset voivat olla niin erilaiset.
Miten voi haluta sellaista ihmistä elämään kanssaan jolla ei ole mitään mielenkiintoa koko suhteeseen? Voisiko joku naispuolinen valaista minua tässä. Hänellä oli myös kiire vakiintua ja tuntui, että hän on tyytyväinen asioihin jotka taas minulle ei ole niin tärkeitä. Kaipasin elämääni enemmän sisältöä. On pakko myöntää, että ikäeromme häiritsi minua hieman, mutta se ei ollut syy suhteen lopettamiseen (hän oli vanhempi). Hän ehkä ajatteli ettei saa enää parempaa ja pitää kiinni minusta koska olen siedettävä, komea, varakas ja kiltti.
En ollut kuitenkaan valmis sitoutumaan.
Tämä oli kokemukseni vanhemmasta naisesta, enkä usko enään koskaan aloittavani suhdetta itseäni vanhempaan naiseen. En halua aiheuttaa pettymystä vanhemmalle naiselle jolla on kiire vakiintua.
Suhteessamme suurin ongelma oli kuitenkin toisen ymmärtämisen vaikeus ja tylsyys. Edelleen vain en ymmärrä, miksi nainen haluaa sitoutua mieheen joka ei tunne samoin hänen kanssaan. Pohdin tätä asiaa paljon, se oli raskas kokemus oikeasti.
Hän kehuskeli entisillä miehillään tyyliin, että minulla on aina ollut miehiä ja taas tustustuin uuteen mieheen (minuun). Hänellä oli tapana kertoa ex miehistään juttuja jne..Kerran hän puhui naisystävästään negatiiviseen sävyyn ja kertoi hänessä olevan jotain vikaa kun on pitkiäkin aikoja(6-12 kk) ilman miestä/seksiä, vaikka on sinkku.
Hän myös haluaa tehdä vaikutuksen miespuolisiin ystäviini "keimailemalla" ja välillä tuntuu, että hän halaaa kaikkia tuntemiaan miehiä minun ollessa läsnä. Nämä asiat alkoivat vaivata minua ja otin asiat puheeksi. Kysyin, onko epänormaalia jos nainen ei ole aina valmis aloittamaan suhdetta ja harrastamaan seksiä. Kysyin myös montako miestä sinulla on ollut sängyssä. Ensin hän ei muistanut, mutta lopulta myöntyi vastaamaan ettei ole montaa. En ollut oikein vakuuttunut. Kysyin lisää ja huomasin hänen keksivän vain tarinoita keskittymättä asiaan sen enempää. Asia alkoi siis vaivata minua, sillä hän herätti sisälläni kiusallisia tuntemuksia. Kerroin, että jos keskustelisimme asiasta avoimesti niin voisin ymmärtää sinua paremmin ja hyväksyä asiat, mutta hän ei ollut siihen valmis. Hän vastasi: "Ei ole minun ongelma jos sinä mietit liikaa". Voi helvetti, että otti päähän. No, suhde jatkui ja asia vaivasi mieltäni, mutta yritin sulkea sen mielestäni.
Suhde alkoi myöhemmin tuntua muutenkin ahdistavalta ja aloin tylsistyä. Kerroin, että voisimme pitää taukoa, mutta se ei käynyt hänelle.
Kerroin ettei minusta tunnu siltä, että haluan sitoutua tähän loppuelämäkseni. Oikeasti ei tuntunut siltä, sillä elämä tuntui näytelmältä jota elin hänen vuokseen. Yhteisiä asioita ei juuri ollut, mutta hänen mielestä kaikki oli hyvin. Minua alkoi ahdistaa ja olo tuntui tyhjältä. Ei ollut yhteisiä ystäviä, harrastuksia, puheenaiheita, tekemistä, ei mitään.
Harrastimme vain seksiä ja söimme yhdessä.
Hänestä kaikki oli hyvin, mutta minusta tuntui, että valehtelen itselleni jos jatkan suhdetta.
Lopetin suhteen ja kerroin, että voimme olla silti ystäviä. Hän sanoi ettei tarvitse ystäviä ja sekosi kokonaan. Teki kiusaa ja soitteli vanhemmileni häirikköpuheluita yms..
Tunsin syyllisyyttä aiheuttamastani pettymyksestä hänelle, mutta en voinut rakastaa velvollisuudesta häntä, se ei tuntunut oikealta.
Vaikka ei ollut riitaa, ei silti tuntunut hyvältä.
Varmasti hän on hyvä ihminen, mutta en tuntenut häntä sopivaksi elämänkumppaniksi. Minua ihmetyttää se, että toisesta tuntui hyvältä, mutta minusta ei. Miten se voi olla mahdollista, että tuntemukset voivat olla niin erilaiset.
Miten voi haluta sellaista ihmistä elämään kanssaan jolla ei ole mitään mielenkiintoa koko suhteeseen? Voisiko joku naispuolinen valaista minua tässä. Hänellä oli myös kiire vakiintua ja tuntui, että hän on tyytyväinen asioihin jotka taas minulle ei ole niin tärkeitä. Kaipasin elämääni enemmän sisältöä. On pakko myöntää, että ikäeromme häiritsi minua hieman, mutta se ei ollut syy suhteen lopettamiseen (hän oli vanhempi). Hän ehkä ajatteli ettei saa enää parempaa ja pitää kiinni minusta koska olen siedettävä, komea, varakas ja kiltti.
En ollut kuitenkaan valmis sitoutumaan.
Tämä oli kokemukseni vanhemmasta naisesta, enkä usko enään koskaan aloittavani suhdetta itseäni vanhempaan naiseen. En halua aiheuttaa pettymystä vanhemmalle naiselle jolla on kiire vakiintua.
Suhteessamme suurin ongelma oli kuitenkin toisen ymmärtämisen vaikeus ja tylsyys. Edelleen vain en ymmärrä, miksi nainen haluaa sitoutua mieheen joka ei tunne samoin hänen kanssaan. Pohdin tätä asiaa paljon, se oli raskas kokemus oikeasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Monia parisuhde kirjoja lukeneena, voisin arvata, että nainen on tunnekyvytön. Eli ei pysty ilmaisemaan, jostakin syystä, tunteitaan ja kiintymystään. Osoittaa sen sitten seksillä. Sitten kun suhde loppuu, tavallaan noilla häiriköinneillään kertoo, että piti sinusta. En sanoisi niinkään, että hommassa oli nimenä se, että ei tulisi saamaan sinua komeampaa jne. mitä luettelitkaan. Hänelle vain tunteiden ilmaiseminen on vaikeaa.
Syynä siihen voi olla lapsuus, jossa tunteita ei saanut ilmaista, edelliset suhteet, joissa on loukattu tunteiden ilmaisun jälkeen, tms. Tyypillistähän tuollainen käyttäytyminen taitaa olla miehille enemmän kuin naisille. Mutta monia meistä on satutettu tai olemme "oppineet" virheellisesti, miten tai miten ei, tunteita ilmaista. Vaikeita ja monimutkaisia asioita kuitenkin ovat.
Ihmisten leimaaminen minusta on kuitenkin vaarallista. Meillä on kaikilla erilainen tausta ja erilaiset luurangot. Ja se minkä tulkinnat joku toinen ihminen tekee toisesta, saattaa mennä totaalisesti metsään. Ehkä puhumalla ja suoraan kysymällä voisi saada hajua mistä päin tuulee.
Purkaessasi tuota ihmettelyn vyyhtiä, sinun olisi hyvä muistaa, että meitä ihmisiä on monenlaisia. Ehkä kohdallasi vain et ole törmännyt vielä siihen todelliseen suureen rakkauteen.
Parisuhdehan on vuorovaikutusta, toisen huomioon ottamista ja toisen kunnioittamista ja rakastamista. Toiset "lämpenevät" hitaammin kuin toiset, mutta silloin kun se on todellista, sen kyllä tietää ja tuntee.
Lueskelin noita kirjoituksiasi ja mielessäni kävi muuan ajatus - Avaa silmäsi elämälle!- jolloin näet ehkä jotain sellaista, mikä sinulta on jäänyt huomaamatta, koska pyrkimyshän on se, että tätä yhtä ja ainoaa eläessämme eläessä, sen tulisi olla mahdollisimman onnellinen ja harmooninen olotila, jotta tietäisimme eläneemme.
Olen samaa mieltä, kun nuo aikaisemmatkin kirjoittajat. Itsellä tuli vain mieleen, että tuo nainen ei ollut itsenäistynyt tarpeeksi eli hänellä oli yksinjäämisen pelko. Siksi on ihan sama kuka rinnalla on, kunhan hän täyttää vain tyhjät huoneet. Ja sen takia uusi kaveri pitää saada heti rinnalle eikä ole aikaa tutustua ja katsoa rauhassa vaihtoehtoja. Yleensä vanhempien naisten kanssa luulisi olevan toisin päin. He ovat itsenäisiä ja tottuneet hoitamaan asiansa ja kynnys ottaa siihen toinen ihminen tarpeineen voi olla hyvinkin korkea. Etsi rakkautta, silloin ei iällä eikä ulkonäöllä ole mitään merkitystä, kun kunnolla kolahtaa !
asiallisista vastauksista. Tunteitaan hän ilmaisi läheisyydellä, mutta varsinainen sisältö puuttui kokonaan ja elämä tuntui näytelmältä.
Ehkä kammoni vanhempiin naisiin voimistui tämän kokemuksen myötä. Niin, minäkin luulin vanhemman naisen kanssa pystyvän syvällisiin keskusteluihin, mutta näin ei käynyt. Oli hyvin sanottu, että hän halusi täyttää tyhjät huoneet ja rinnalle olisi kelvannut joku muukin. Niin minusta oikeasti tuntui. Tuntui silti pahalta jättää hän, mutta uskon tehneeni oikein ja toivon hänelle elämäänsä kaikkea hyvää. Hänellä oli ollut nuoruudessaan rakkaudeton pitkä suhde ja se kai vaikutti asiaan, sillä hänellä oli tarve olla kaikkien miesten rakastama. Rakkautta ei voi mielestäni vaatia, eikä toista voi omistaa. Tunteen pitää olla molemminpuolista. Rakkaus voi elää vapaudessa, se ei karkaa jos sitä on. Kahlitsemalla toisen ei saa rakkautta, se on harhaa joka yritetään pitää väkisin. Oikea rakkaus ei karkaa toisen mukaan vaikka se eläisi vapaudessa. Näin minä uskon, vaikka en ole todellista rakkautta koskaan kohdannut.
Olet oikeassa, rakkaus viihtyy vain avoimella kämmenellä. Siihen meidän pitäisi luottaa, mutta ollaan kuitenkin armollisia toisillemme, meillä kaikilla on vikamme ja heikkoutemme ja on tosi ihanaa jos sen läheisimmän ihmisen kanssa pahoistakin "peikoista" voi jutella ja siitä huolimatta tuntea itsensä rakastetuksi. Ja vielä sinulle , älä tunne syyllisyyttä. On surullista, jos joutuu pettämään toisen luottamuksen ja jättämään, mutta näissä asioissa pitää todella kuunnella vain omia tunteitaan ja toimia niiden mukaisesti. Pitkällä aikavälillä niin on kaikille parasta.
Luin ihmettelysi ja mietin luitko sen itse ja ymmärsitkö sen ... Miksi rakastutaan/ rakastetaan ... Vaan mitä pelkäät ... Olisit onnellinen, kun sinua on rakastettu/rakastetaan ... Vaan kun marisit, että ei mitään yhteistä ... Oliko niin ja miksi sitten et itse vaivautunut mitään tekemään "yhteistä" vain "syöminen ja seksi" no huh huh ... Heräsi kysymys puhuitko oikeasti, rehellisesti ja selvinpäin asioista ja oliko sinulla edes tahtoa selvittää hänen kanssaan asioita ... asiat kun tuppaavat jäädä roikkumaan ja vaikuttamaan, ellei niitä pikimiten selvitetä niin että molemmat ymmärtävät ... Puhuminen on kultaa jos se on rehellistä ja asiallista ... Tuntuu jotenkin ,että olitkin vain ottava ei antava osapuoli ... mutta sinä ja hän tosiasiassa vain tiedätte mikä on totuus ... Toivon ,että saat selvyyden asiaan ja voimia uskaltamiseen ... vaikka kirpaisee niin kannattaa ... Tsemppiä... Kurnauuu... :)
halusin vastata viestiisi kun minusta on harvinaista että mies pohtii tuollaisia asioita. olisin utelias tietämään minkä ikäinen olet ja kuinka paljon nuorempi kuin ex-naisystäväsi. itse seurustelin juuri viisi vuotta nuoremman miehen kanssa ja mielestäni ikä ei ollut este. luulisin että tällä entisellä ystävälläsi on itsetunnossa ongelmia viitaten tähän kehuiluun miehillä. ehkä hän vaan haluaa pitää sinusta kiinni sen vuoksi kun ei kestä menetystä ihmissuhteessa. useat ihmiset haluavat pitää kiinni suhteesta koska se on tuttu ja turvallinen vaikkei sisältöä niin kauhesti olisikaan.monille riittää että nukutaan ja syödään yhdessä mikä on erittäin surullista. mielestäni suhteessa ratkaisee kummankin kypsyys ihmisenä ja että ollaan samalla aaltopituudella silloin iällä ei ole niin kauheasti väliä kun joka tapauksessa ollaan kumpikin aikuisia. en tiedä antoiko tämä mielipiteeni sinulle jotain,toivottavasti...
Jos ihminen roikkuu toisessa kiinni vielä eron jälkeenkin, kyseessä on pakkomielle. Kysy siis: "miksi nainen vainoaa minua".