Äitini pois menosta on nyt kaksi vuorokautta, kuolinpäivänä minusta tuntui oikeastaan rauhalliselle, lämpöiselle, koska äitini kärsi kovista kivuista viimeiset vuotensa. Hän ei pelännyt kuolemaa ja lupasi tulla käymään luonani kun hän on mennyt. Hyvästelin hänen maallisen ruumiinsa ja se tuntui hyvältä.
Ensimmäinen päivä meni jotenkin, iltaa myöten kuitenkin alkoi "pää hajota".
Nyt toisena päivänä tuntuu että se hetki kun sain viimeisen kerran äitini kanssa puhua, viimeisen kerran katsoa häntä silmiin alkaa lipua liian kauas ja se ahdistaa.. Ahdistaa ja tuntuu hirveältä.. Ja olo on täysin epätodellinen.. Lapsieni vuoksi pidän kyllä itseni kasassa... Enää en koskaan saa soittaa äidille, hän ei enää koskaan soita minulle..
Välillä silti tulee pieni hetki, kun olen täysin rauhallinen, aivan kuin silloin äitini olisi tässä..
Kiitos, nytkin tuntuu jo vähän paremmalta kun sai kirjoittaa...
Ensimmäinen päivä meni jotenkin, iltaa myöten kuitenkin alkoi "pää hajota".
Nyt toisena päivänä tuntuu että se hetki kun sain viimeisen kerran äitini kanssa puhua, viimeisen kerran katsoa häntä silmiin alkaa lipua liian kauas ja se ahdistaa.. Ahdistaa ja tuntuu hirveältä.. Ja olo on täysin epätodellinen.. Lapsieni vuoksi pidän kyllä itseni kasassa... Enää en koskaan saa soittaa äidille, hän ei enää koskaan soita minulle..
Välillä silti tulee pieni hetki, kun olen täysin rauhallinen, aivan kuin silloin äitini olisi tässä..
Kiitos, nytkin tuntuu jo vähän paremmalta kun sai kirjoittaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikka se on rankkaa,ja vie aikaa.Kannattaa hakea lääkäriltä apua,jos tuntuu ettei jaksa.Tai kirjoittaa,tai soittaa jollekkin läheisella.Voimia sinulle.Äitisi ei varmasti olisi halunnut että suret.
ihan epätodellinen olo... äitini kuoli eilen ja nyt on kamala ajatella ettei hän enää ole kotona... aikaisemmin hän oli melkein aina kotona koska oli pari vuotta jo ollut sairaseläkkeellä... outoa olla vain isän ja sisarusten kanssa vaikka siihen jotenkin on tottunutkin kun äiti oli sairaalassa ollut jo melkein kuukauden. yritä sinäkin jaksaa, vaikka ikävä on varmasti kova.
Minulla taas tosiaan lapseni pitävät "elämää yllä", ilman heitä olisin kyllä aivan hukassa.. Voi meitä äidittömiä... Taas on aika rauhallinen olo, mutta sitten ihan nurkan takaa tulee hillitön ikävä ja halu tavallaan torjua se tosiasia että äitiä ei nyt enää ole..
Koitetaan jaksaa, aika kuulemma parantaa, vaikka nyt tuntuu että aika matelee tahallaankin hirvittävän hitaasti...
Hei ja kovasti voimia sinulle!! Minun äitini kuolemasta on jo yli 2 vuotta ja vieläkin välillä mielen valtaa kova ikävä! Nuo tunteet mitä käyt läpi kuuluu suremisprosessiin ja ovat ihan normaaleja. Itsellänikin tunteet vaihteli laidasta laitaan ja se että rakkaan ihmisen kuoleman kunnolla hyväksyy kestää oman aikansa. Ihanaa että sinulla on lapsia jotka pitävät arjen normaalina kaikesta huolimatta ja heistä näet että elämä jatkuu. Surunvalitteluni sinulle ja paljon voimia tulevia aikoja varten.
(toivon tietysti, että hän vielä parantuu). Hän on aina ollut minulle rakas, ja minä hänelle. En kuitenkaan osaa surra, ainakaan vielä. Hän ei pysty puhumaan nyt - jo usean kuukauden on ollut sairaalassa. Tuleekohan se suru sitten kuitenkin, kun hän kuolee, vai enkö vaan jostakin syystä sure? Hän ei koskaan pelännyt kuolemaa, vaan on odottanut sitä ja taivaaseen menoaan.
Paljon olisi kuitenkin vielä ollut puhuttavaa. Voi, kun voisi vielä istua pirtin pöydän ääressä ja kertoa elämästään isälle. Jos oikein toivon ja uskon, ehkä niin vielä käy.
semmoinen asia se kuolema, että siihen ei voi kyllä valmistautua, vaikka yrittääkin. se tulee se lopullinen isku ja tyhjyys, kun se kolahtaa. ei sitä samanlailla voi etukäteen surra.
toivottavasti saatte vielä lisää aikaa isänne kanssa ja hän paranee.
hän kulkee kaikenaikaa rinnallasi. Joka kerta kun mainitset sana äiti hän on läsnä. Hän toivoo että olisit iloinen ja hyväksyisit hänen poissa olonsa. Hän toivoo että antaisit hänelle mahdollisuuden olla henkisessä olossaan rauhallinen. Koska sinun surusi on hänen surunsa. Hän suree yhtäpaljon kuin sinäkin sitä ettei voi olla läheisemmässä yhteydessä sinuun. Hän voi erittäin hyvin aina silloin kun ajattelet että hänellä siis äidilläsi on nyt hyvä olla ettet haluaisi missään nimessä äitisi kituvan lisää...