Olen tullut ajatelleeksi, että minkä ikäisenä yleensä elämänkumppani on löytynyt?
Olen 17, kohta 18 vuotias tyttö itse ja tuntuu siltä, etten koskaan löydä vierelleni miestä.
Olen 17, kohta 18 vuotias tyttö itse ja tuntuu siltä, etten koskaan löydä vierelleni miestä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta, itse olin 15vuotta ja mieheni 18 vuotta kun aloimme seurustella, nyttemmin ( no ei kyllä kaukaa olla seurusteltu) mutta 18 ja 21 ja pikku tytöntyllerö 1v6kk=) häätkin olisivat ensi viikolla, kyllä sen ehtii vielä löytää, onnea sinulle;)
sinun iässäsi tuntui. "Sen oikean" löysin vasta kolmekymppisenä!
Näin jälkeenpäin ajatellen se oli hyvä juttu. Ehdin nauttia sinkkuudesta pitkään, ja toisaalta melkein kaikki nuorena avioituneet tuttavani olivat jo eronneet tai eroamassa. Vähän vanhempana tietää todella mitä haluaa (ja mitä ei halua) ja osaa valita paremmin.
Ymmärrän kyllä, että kaipaat nyt omaa kultaa. Minä taas uskon, että löydät hänet kyllä, sitten kun on sen aika. :)
Olin 15-vuotias, kun tapasin mieheni, joka oli tuolloin 20-vuotias. Nyt olemme olleet naimisissa vuoden verran.
Minä olen 28, ja yhä edelleen uskon löytäväni miehen, kunhan se vain kohdalle tulee. Kyllä minäkin suunnittelin olevani tässä vaiheessa jo perheenäiti, mutta elämä ei aina, tai oikeastaan koskaan mene käsikirjoituksen mukaan. Silti olen onnellinen, se kaikkihan on vielä edessä! Kypsempänä tiedän mitä haluan. Ei paniikkia ystäväni.
Itse olin 24 vuotias kun löysin poikaystäväni, joten sinulla on aikaa yllin kyllin.
Ennen häntä en pahemmin edes ollut seurustellut vaan nauttinut sinkkuudesta ja sen tuomasta vapaudesta.
Nyt nautin täysin rinnoin parisuhteesta, joka löytyi sattumalta ja juuri kun sitä vähiten osasi odottaa :)
Minä olin juuri täyttänyt 18 vuotta, ja mieheni oli 21-vuotias.
Nyt olemme 23 ja pian 27-vuotiaita, ja häät ovat tänä kesänä. :)
Olin nuori, kun tapasin mieheni. Harvoin tuon ikäiset osaavat alkaa rakentamaan aikuista, kypsää parisuhdetta, ja ottaa sekä omat että toisen tarpeet huomioon riittävästi. Toisaalta olimme molemmat asuneet pari vuotta yksin tahoillamme, ja sinällään ehkä ikäisiämme kypsempiä, jos näin voi sanoa. Itsenäisempiä ainakin.
Sitä ei voi koskaan tietää, millon se "oikea" löytyy. Meillä jokaisella on erilaiset elämänpolut, ja sitä asiaa on turha murehtia. Opiskele, kouluttaudu, harrasta, pidä hauskaa ystäviesi kanssa, asu vaikka ulkomailla ja nauti elämästä! Siinä sivussa huomaatkin, että vierelle on ilmestynyt ihminen, jonka kanssa tahdot olla lopun elämääsi.
P.S.
En usko, että kolmikymppisten "ainakin tiedän mitä haluan"- jutut ovat sen oikeutetumpia kuin nuorempien kuitit kolmikymppisille, että he tyytyvät siihen mitä saavat, koska valinnanvaraa ei kauaa ole.
Olisi pitänyt vaan elää, luoda uraa ja nauttia elämästä sinne 25v. tienoille.
Hyvin kerkiää seurustelemaan vanhempanakin. Ja jos seksistä on kiinni, panokavereita löytää kyllä.
Eipä kaikki halua ollenkaan miestä vaivoikseen. Ennen oli sellanen 20v varmaan aika tavallinen ikä,kun mentiin naimisiin.Nykyään ikä on liukunut paljon korkeammaksi. Nyt parikymppiset eivät vielä edes ajattele vakiintumista,paitsi lestadiolaiset,vaan kokeillaan asumista monen kanssa. Minusta se on aika omituista. Katsele sinäkin vaan elämää,äläkä nyt kovin ajattele sitä miestä.
Olin 24v ja mieheni pari vuotta vanhempi. Nyt yhteiseloo parikymmentä vuotta takana. Vapauden ja seikkailun kaipuu todennäköisesti tulee varmasti myöhemmin jos liian nuorena sitoutuu.
Ei pidä antaa ympäristön paineiden vaikuttaa. Minuakin pidettiin vähän outona kun odotin sitä oikeaa enkä ottanut ensimmäistä vastaantulevaa vaan sen takia kun muillakin oli seurustelu suhteet. Nyt ne jokaikinen tosi nuorena aloittaneet ovat eronneet jo aikoja sitten.
Myöhään naimisiinmenevät ovat yleensä koulutetumpia kuin aikaisin. Nykyään on paljon kolmekymppisiä sinkkuja, jotka eivät koskaan ole olleet naimisissa ja heillä on paljon kysyntääkin.
Älä kiirehdi turhaan pakonomaisesti seurustelemaan. Elämänkumppania miehet alkavat etsimään vasta lähemmäs 30-vuotiaina ja heille olet turhan nuori, joten ei kannata välttämättä olla se heidän kokemuksenlisääjänsä. Liian monet huonot suhteet vain katkeroittavat ihmisen.
Minä 15, mies 17. Nyt ollaan seurusteltu 9 vuotta ja häiden aika on sitten ensi kesänä. On ehditty tässä opiskella, viettää nuoruutta ja hankkia työpaikat.
Ei sille "oikean" löytämiselle ole ikärajaa. Toiset löytävät sen hyvinkin nuorina, toiset hieman kypsemmällä iällä ja toiset eivät koskaan.
Olin 14-vuotias. Mutta ei sillä ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä voit löytää sen oikean 20-vuotiaana, 25-vuotiaana tai 30-vuotiaana. Tai voit olla löytämättä. Onnellinen voi olla hyvin monenlaisissa elämäntilainteissa. Älä stressaa =)
Aiemmin ei löytynyt sopivaa.