..Mikähän siinä on, että ihmisten pitää ihannoida
laihuutta niinkuin se ois joku pirun jumala???
Okei, ehkä mä itsekin thatosin olla laiha ja
kaunis ja vaikka mitä, en kyllä ole ylipainonen
mutta kuitenkin..
Mun bulimia on kstäny jo kohta vuoden, eikä
loppua näy.. Välillä on parempia kausia ja sit
taas pahenee ja pahenee... Nyt on taas paha kausi
menossa... Mä pelkään että mä tapan itteni vielä
tän takia. Ei normaalit ihmiset ymmärrä mitä
bulimikon/anorektikon päässä liikkuu...
Ajatusmaailmat heidän ja tavallisten välillä
poikkeaa täysin toisistaan...
Mä en toivo mitään muuta, ku että tästä pääsis
ees jotenkin eroon... Oon kyl kuullu ettei
syömishäiriöiset parannu koskaan täydellisesti..
Jos mä en ois koskaan alkanu laihuttaan, mä
saattasin olla terve ja onnellinen. Tää sairaus
haittaa ja rajottaa mun elämää tosissaan.Menkat
on ollu jo yli puoli vuotta pois, Ystävyyssuhteet
on kärsiny ja paljon, ja muutenkin kaikki menee
päin mäntyä... Arvatkaapa, kuinka kaiholla sitä
muistella ns.terveitä aikoja? Mutta ei niitä saa
takas. Miten ihmeessä tästä selviää? Kiitti, jos
joku jakso lukea..
laihuutta niinkuin se ois joku pirun jumala???
Okei, ehkä mä itsekin thatosin olla laiha ja
kaunis ja vaikka mitä, en kyllä ole ylipainonen
mutta kuitenkin..
Mun bulimia on kstäny jo kohta vuoden, eikä
loppua näy.. Välillä on parempia kausia ja sit
taas pahenee ja pahenee... Nyt on taas paha kausi
menossa... Mä pelkään että mä tapan itteni vielä
tän takia. Ei normaalit ihmiset ymmärrä mitä
bulimikon/anorektikon päässä liikkuu...
Ajatusmaailmat heidän ja tavallisten välillä
poikkeaa täysin toisistaan...
Mä en toivo mitään muuta, ku että tästä pääsis
ees jotenkin eroon... Oon kyl kuullu ettei
syömishäiriöiset parannu koskaan täydellisesti..
Jos mä en ois koskaan alkanu laihuttaan, mä
saattasin olla terve ja onnellinen. Tää sairaus
haittaa ja rajottaa mun elämää tosissaan.Menkat
on ollu jo yli puoli vuotta pois, Ystävyyssuhteet
on kärsiny ja paljon, ja muutenkin kaikki menee
päin mäntyä... Arvatkaapa, kuinka kaiholla sitä
muistella ns.terveitä aikoja? Mutta ei niitä saa
takas. Miten ihmeessä tästä selviää? Kiitti, jos
joku jakso lukea..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hakeudu hyvä ihminen johonkin hoitoon. Itsekkin
olen saman bulimia-helvetin läpi käynyt ja tiedän
mistä puhun. En mä itsekkään sitä ammattiapua
mitenkään ihanneratkaisuna pidä, mutta toisaalta
kun on tarpeeks epätoivonen tarttuu mihin tahansa
oljenkorteen. Suurin hyöty "ammattiavusta" on kai
lähinnä siinä, että sieltä voi saada jonkun
serotoniini-lääkityksen, mikä hillitsee
syömiskohtauksia pahoissa tapauksissa.
Syömishäiriöiden hoidon hankaluushan piilee
pitkälti siinä, että sillon kun menee hyvin niin
uskoo varmasti pärjäävänsä yksin vaikka koko
maailmaa vastaan, mutta sitten kun menee huonosti
niin sitten kans menee ja kunnolla.
Tuosta parantumisesta sen verran, että itsellä
menee nyt ihan hyvin, mutta koskaan siitä
syömisestä ei mulle enää mitään normaalia juttua
tule. Eli, aina joutuu miettimään mitä suuhunsa
laittaa ja millon ja miksi.
Suosittelenkin että kaikki laihduttajat miettis
pari kertaa niitä tapoja ja syitä miksi
laihduttaa. Tohon syömishäiriö-helvettiin kun
joutuu, niin sitä tekis melkein mitä tahansa että
vois palata ajassa taaksepäin.
Minä oon sairastanu n.12 vuotta, ensin viitisen
vuotta anoreksiaa, sitte anoreksiaa ja bulimiaa
vuorotellen tai yhtä aikaa. Opiskella oon
yrittäny siinä sivussa, oonki saavuttanu
valkolakin ja ammatin, sekä viikonloput käyny
töissä... 4 vuotta olin avoliitossa/kihloissakin,
mutta aina tämä syömishäiriö on se päällimmäisin
mielessä ja elämänkulkua eniten ohjaava. Joka
asiaan ja tapahtumaan reagoin syömisellä, oli
asia sitte positiivinen tai -kuten yleensä
valitettavasti tapahtumat elämässäni on ollu-
kuukausiksi joko kadotan ruokahaluni täysin tai
alan ahmia ja oksentaa kuin en vuosiin olisi
ruokaa saanut... Normaalikausia ei juuri ole
ollut -kai tähän pitäisi jo sopeutua ja luopua
toivosta olla edes lähestulkoon normaali, joskus,
ehkä tulevaisuudessa. Olemme muuten ihan väärällä
keskustelupalstalla, mutta tämänkaltaisilla
sivuillahan me viihdymme, aihetta koskevia lehtiä
luemme jne... tätä on meidän nk. elämä...
arvotonta ******.