..niistä kavereistanne jotka vihjailevat useasti yksinäisyydestään? Vaikkapa "on niin hiljaista täällä", "on niin paljon aikaa käsillä", "ei ole oikein minkäänlaista elämää" jne.?
Rasittaako ne?
Pelottaako ne?
Osaako kukaan kertoa?
Terveisin: Yksinäinen kaveri
Rasittaako ne?
Pelottaako ne?
Osaako kukaan kertoa?
Terveisin: Yksinäinen kaveri
Vastaukset 3
Vanhimmat
maailmaan.Tärkeintä,että sinulla itselläsi on hyvä olla.
Huokailevat kaverit rasittavat yleensä ja tuntuvat ripustautuvilta. Kun itse on vilpittömän iloinen siitä, että näkee kaveria ja aloittaa naurusuin ja kädenheilautuksella, että HEI, kaveri huokaisee ja aloittaa, että:
"heeiii ... mitä sinulle kuuluu? (huokaus) ... sinäpä näytät iloiselta! Sepä kivaa ... (huokaus) ... ai minulle, ei minulle mitään ... (huokaus) ... on niin hiljaista täällä ... (huokaus) ... paljon aikaa käsillä ... (huokaus) ... eipä juuri elämääkään ..."
Hitto, vaikka kaveri olisi kuinka kiva ja halu auttaa ja tukea olisi vahva, hauskuus ja jälleennäkemisen ilo alkaa kyllä muutamassa vuodessa rapisemaan, ei voi mitään. Julmaa, mutta inhimillistä.
Jos on pakko yksinäisyyttänsä valitella, sano mieluummin reippaasti, että
"No, vähän on ollut hiljaista, kiva kun tulit! Lähdetään kaupungille! Mennään jätskille!"
Silloin tulee kaverillesi sellainen mieli, että tuollapa on aikaa näköjään ja tuopa oli iloinen minut nähdessään, pitääpä useammin kaveerata tuon kanssa! Vähän pitää nähdä vaivaa sen eteen, että on kivaa seuraa, ei kaverit ole sitä varten, että huokaillaan maailman surkeudet. En nyt tarkoita, ettei saisi kertoa, jos menee huonosti, mutta sellainen ponneton vikinä on vaan ihan saamarin ärsyttävää. Surkeutensakin ilmaisussa voi olla jämpti! Se on kohteliasta. Ei kaveri ole terapeutti, eikä likasanko. Kaveruus on vapaaehtoista, ei velvollisuuspohjaista.
Ja sitäpaitsi, on vähän kummallista valittaa yksinäisyyttään, kun kaveri istuu ihan vieressä. "Kun ei ole ketään ... ihan yksin ... aina kaikki päivät..." Siinä sitä sitten istuu ja ihmettelee, että
"Mikäs MINÄ sitten olen? Mielikuvitushahmo? Kiitti vaan ihan pirusti."
Kyseinen vihjailu voi johtaa syvempään ystävyyteen jos tunne sattuu olemaan molemminpuolinen, mutta se voi myös olla rasittavaa jos toinen jatkuvasti vihjaa että pitäisi olla enemmän yhteydessä ja itse ei halua. Se riippuu ihan tilanteesta ja omista tunteista kyseistä kaveria kohtaan. Mielestäni muutaman kerran vihjailu on hyvä kutsu läheisempään ystävyyteen, mutta sen jälkeen se käy helposti rasittavaksi.