Kuinka moni ei ole ikinä pettänyt,eikä voisi pettää?
Uskollisuus
Utelias8
321810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
ja vaikka monta kertaa.Hei haloo, pitäähän sitä tutustua eri ihmisiin, ei sitä tiedä seukkaamaan ruvetessa, että tässä olisi se oikea! Kyllä pitää ja täytyy kokeilla eri vaihtoehtoja ja vertailla, minkälainen mies se on sängyssä!
Mutta johtuu siitä,ettei ole ollut mahdollisuuksia.Muuten oisin kyllä, ja yritänkin saada muita.
en ole ikinä pettänyt, enkä petä!
... enkä aiokaan pettää. Kun sopiva puolisko on löytynyt, ei se vaihtamalla parane. Irtonumeroita saa kiskalta.
Pettäminen on uusia kokemuksia tylsälle parisuhteelle,siitä voi siis olla suhteelle hyötyäkin,jos kumppani on ihan lahna.
Kuka sitä kehtaa yhden ja saman kanssa kikkiä lopun elämänsä? Ei helvata, kyllä pitää vierasta saada, tai sitten jotakin kimppakivaa ainakin!
Miten niin lahna ? Mitä, eikö teillä seurustelun aikana ole keskusteltu eri asioista, kuten myös seksistä ja sen merkityksestä. Se on voi voi, jos tulle asiat "yllätyksenä". Ja voihan olla myös niin, että nainen on lahna myös siksi, että mies antaa sille aihetta. Katsos, asioilla on aina kaksi puolta...
Jos sitä jotakuta oikee rakastaa, nii tuskimpa vaan silloin pettää. Sitä kun ei laske asioita sillai kehittymään. Sitten on se selitys, että kännissä... Joo-o. Noh, jos alkaa kattomaan liian pitkälle flirttejä, nii jossai vaiheessa varmaankin ihastuu ja sitten himoa on jo vaikeampi vastustaa.
Toivottavasti en sorru koskaan pettämään. Mulla kun on omatunto ja se pahaolo minkä pettämisen julkitulo petetylle tois, nii sen tuntisin jo etukäteen. En varmasti kuitenkaan kertoisi pettämistäni paitsi jos häntä alkaisi epäilyttämään, niin silloin myöntäisin kyllä. Ei ole oikeutta tuottaa pahaaoloa kertomalla totuus kaikesta.
En usko, et pystyisin.
Tulee välillä meinaan huono omatunto jo siitäkin jos vaikka juttelen jonkun kaverin exän tai kaverin ihastuksenkin kanssa silloin kun kaveri ei ole paikalla, niin tuntuu kuin sekin olisi jo "pahasti" tehty ja siitäkin omatunto soimaa.
Joku asia ei kyl kohdillaan oo, jos omatunto alkaa kiukuttelee heti ku jollei juttelee. Ehkä sä aavistat, että sähköä on ilmassa tai jotai. Tai ehkä sul on/on ollut mustis mies, joka saanu sut tuntee sellaisia aina heti ku vähänkään on mitään. Joku trauma... :D Tai kenties teillä onkin säpinää ja on syytäkin tulla kurja olo. :D
Hmm... Jokainen narkkariki on joskus ajatellu, että kyllä pystyy lopettaa sit koska vaan, että kunhan kokeilen... Sitä vaan, että riittääkö enää ajatustakaan puolisolle siinä vaiheessa, kun on täysin hullaantunut vastakkaisen sukupuolen edustajaan ja on vaan halua, himoa ja tilaisuus...?
Niin ja vielä pitäis pystyä kieltäytymään ehkä ainotlaatuisesta tilaisuudesta rakastella sen kanssa, keneen ois ihastunu. Sanoa ei ja loukata ehkä toisen tunteitakin. Tai joku vaikea tilanne kuitee tulis. Varmempaa on estää tilanteen syntyminen, ku luottaa tahdonvoimaan. Ihmismieli on heikko kiusauksille.
Niin no jos ihan vaan tunteetonta seksiä meinaa, niin helppoahan sellaiselle on sanoa ei. Erillaisia tilanteita juu mihin voisi joutua... Niin voisi, jos olisi ensin se ketä ois mahdollisuus pettää. :D
se oli ehkä vähän kärjistetysti sanottu, mutta ajatus oli se, et jos mulle tulee huono omatunto pelkästään puhumisesta, niin tuntuu aika mahdottomalta edetä siitä vielä eteenpäin tekoihin asti.
Ei ole kyse tosiaan siitä, että olisi mitään sähköä ilmassa tai muutenkaan mitään tunteita puolin tai toisin, mutta tuntuu silti pahalta kaikki, mitä jonkun selän takana tapahtuu. Ajattelen yleensä aina itseni sen toisen asemaan ja mietin, miltä itsestäni tuntuisi olla hänen sijassaan.
enkä petä. Ainahan houkutuksia tulee, mutta on oltava vahva ja mietittävä sitä hetkeä pidemmälle. En halua pettää miestä, jota rakastan. Miksi pettäisin?
enkä tule pettämään.
Tällaiset tahtotiloihin perustuvat ratkaisut ovat minulle helppoja.
en ymmärrä ihmisiä, jotka tietoisesti pettää suhteessa ollessaan. jos pitää saada vaihtelua, niin miksei pysy sinkkuna?! siinä tapauksessa voisi tulla kysymykseen jos molemmille suhteessa olevalle on ihan ok että käypi välillä vieraissa kun rupee tympimään, mutta se että pitää salaa käydä joka naapurin emäntää tai isäntää kiksauttamassa niin ei hyvä ei, siinä on sitten lopullisesti luottamus mennyt jos jää kiinni ja jos oma eukko näin tekis niin lähtis välittömästi kävelemään.
En ole pettävää lajia.
Viimeksi kun jotain seurustelun tynkää oli, niin oli pakko jättää mies, kun tajusin, että en välittänyt siitä pennin vertaa ja muut miehet olisi kiinnostaneet puolet enemmän. Olisin ollut heti valmis pettämään, jos joku muu olisi minusta kiinnostunut.
pettänyt ihmistä johon olen ollut sitoutunut. Sen sijaan olen eräissä suhteissani ollut (niiden alkuvaiheessa...vajaa 2kk vanha suhde) sillä tavalla avoin, että ajatus/mahdollisuus toisesta on tukahduttanut halua rakentaa vasta alkanut suhde tukevalle pohjalle. Ei varsinaisesti pettämistä, mutta vahvasti mustavalkoisen elämän harmaata vyöhykettä.
mun mielipide on se, että parikymppisen ei kuulu seurustellla vaan katsella maailmaa ja kokeilla monia ihmisiä, tutustua erilaisiin persooniin.. se on ihanaa! miksi sitoutua yhteen ihmiseen nuorella iällä, kun se rajoittaa elämää niin paljon. Nuorena kuuluu pitää hauskaa ja harrastaa seksiä erilaisten ihmisten kanssa. Kolmekymppisenä voi sitten etsiä sen elämänkumppanin ja tehdä pari ipanaa. Mutta nuoruutta ei kannata tuhlata yhteen ihmiseen. Vanhana on sitten mukava muistella kaikenlaisia kokemuksia..
Sitten kolmekymppisenä huomaat, että kaikki parhaat meihet on viety jo kaksikymppisinä. Mutta miten vain.
jaa mitkä parhaat miehet?? samanlaisia sontaläjiä ne on kuule kaikki, oli ikä mikä tahansa...
Mitä sitten lapsista haaveilet, jos sontaläjiä meinaat synnyttää?
Itse täytin juuri 40, ja aion elää jatkossakin juuri niin kuin suosittelit parikymppisille. No, en tietenkään ole enää kovin seksinnälkäinen, mutta minkäänlaista vakinaista suhdetta en ole edes harkinnut.
"Kolmekymppisenä voi sitten etsiä sen elämänkumppanin ja tehdä pari ipanaa."
Hirvittävä riski. Itse suosittelen, että ehdottomasti siinä 25 ikävuoden korvilla aletaan oikeasti katselemaan sitä elämänkumppania. Itse ole 29 ja kyllä valinnanvara on pahasti kaventunut kun parhaimmat ovat varattuja ja monella muuten hyvällä on jo lapsia.
Jos on itse mielenkiintoinen, fiksu ja näyttää hyvältä, niin aina löytyy seuraa. Ei ole iästä kiinni. Toki jotkut saattaa olla sitten jo toisella kierroksella, mutta parempi jättääkin se ensimmäinen kierros välistä ja elää onnellisena sinkkuna sekin aika. ;)
yleistämistä taas. Se, että itse haluat toimia noin ei tarkoita, että joku toinen on onnellinen eläessään elämäänsä noin. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa elää elämäänsä. Kukin tehköön niin kuin hyvältä tuntuu. "parikymppisen ei kuulu seurustellla vaan katsella maailmaa ja kokeilla monia ihmisiä, tutustua erilaisiin persooniin.. se on ihanaa!" Joo totta, mutta on myös ihanaa seurustella sen oikean ihmisen kanssa jota rakastaa ja joka rakastaa. Ihania asioita on monia...
Mun mielestä sinkkuudessa ei oo mitään hyvää. Panot ei kiinnosta sillai, että ei olis muitakin tunteita ku kipinöitä munissa. Joskus koittanu ja ei juu mun juttu ollenkaan. Kyllikki autttakoon vaikeina hetkinä. :) Ihme sitoutumiskammoa nykyään kaikil ja pano meininkiä. Kukin tyylillään kuitee.
pettänyt ikinä enkä tule pettämäänkään ; )
Muutamia lupauksia olen joskus joutunut erinäköisistä syistä perumaan, (pettämistä se tavallaan on, mutta tuskin hait sitä). Jos tarkoitit pettämisellä seksiä tai yön viettämistä vieraissa, niin en ole, enkä aio vaikka mahdollisuus tulisi.
Ihmettelen miten jollakin järki ja harkintakyky katoavat ihastumisen tai humalan myötä niin pahasti, että voivat mennä pettämään. Samalla ihmettelen sitä, miten niin monet sinkut eivät tunnu välittävän siitä onko toinen varattu vai ei.
"Samalla ihmettelen sitä, miten niin monet sinkut eivät tunnu välittävän siitä onko toinen varattu vai ei."
Pettämiseen tarvitaan aina kaksi osapuolta. Eipä varattujakaan näy haittaavan syrjähypyt, päinvastoin. Mun mielstä toisen osapuolen syyllistäminen on lapsellista, kun aikuinen ihminen, varattu tai ei, tekee itse päätöksen pettämisestä, joka ei ole pakollista, vaan täysin vapaaehtoista.
kaikki ihmiset ovat pettämistä vastaan, niin tuplataan mahdollisuudet välttää pettämistä ja sydänsuruja. Se että on itse sinkku ei vapauta millään tavalla sinua vastuusta jos menet tietoisesti peuhaamaan varatun kanssa. Jos olisit sanonut ei, niin pettäminen olisi vältetty. Tuo on pelkkää itsepetosta ja yritystä sysätä syy oman moraalin pettämisestä ja mielen heikkoudesta muiden niskaan. Kaikilla on vastuu omien tekojensa seuraamuksista.
En syytä pelkästään toista ja sen takia mainitsinkin mielipiteen sinkuista. Sillä kumpaa osapuolta soimaan kirjoituksissa enemmän ei ole väliä, koska kumpikin osapuoli on syyllinen. Otin sinkku-varattu asetelman ja sinkun tarkastelun ja mielipiteen kohteeksi vain koska tämä on sinkku palsta.
Viime kuussa sain tietää tuollaisesta varattu - sinkku pettämisestä. Tuntuu käsittämättömältä, miten kyseinen sinkku joka on sanonut, ettei hyväksy pettämistä ja on murehtinut erään entisen pettämistä pystyi sortumaan moiseen käytökseen, (tiesi vielä ettei toinen ole vapaa). Vaikka ei tietäisi toisen olevan varattu, niin jokaisen vastuuntuntoisen sinkun pitäisi selvittää asia kysymällä hyvissä ajoin ennen lakanoiden väliin menoa.
Olen muuten sinkku...
En ole koskaan pettänyt, yhden kanssa kerrallaan, vaikka olisi monta peräkkäin.
typerää hyppii sängyst toiseen ja tartuttaa hiivat ja kupat kun salaa vehtaa...
Mä en petä periaatteesta enkä järki syistä, mitä järkeä jos saa muutenkin...
voisi harkitakkaan:)*m*