Juhannus 2007 on mennyt totaalisesti pilalle. Olemme tällä hetkellä mieheni ja lapsiemme kanssa hikisessä kolmiossa, kaupungissa. Se mitä on tapahtunut, on tapahtunut joskus aiemminkin, mutta nyt tuli mitta täyteen. Lähdettiin torstaina anopin ja appeni luo maalle. Asuvat hieman syrjässä, joten paikasta ei hevin lähdetä kun hätä tulee. Oltiin pakattu kaikki tarpeellinen.Anopille väsäsin juhannusrunonkin. Kaikilla meillä oli hyvä mieli, ja ajateltiin, että nyt tulisi olemaan mukava juhannus. Kaikki menikin tulopäivänä hyvin, syötiin ja saunottiin. Mentiin nukkumaan ja odotettiin innolla aattoa ja grilliherkkuja sekä kokkoa. Mutta seuraava päivä oli aurinkoisesta säästä huolimatta vain tyyntä ennen myrskyä. Anopistani tiedän, että hän tykkää naukkailla. Hänellä on raskas työ, vanhusalalla. Siti hänen ja miehensä viinanotto saa meidät muut todella huolestuneiksi. Tämä juhannus oli viimeinen kerta ikinä, kun astun siihen taloon.
Aattona herättiin jo kahdeksalta aamulla lasten kanssa. Anoppi oli lähtenyt pyörällä kauppaan, koska appi-ukko nukkui sohvalla. Noh, ei siinä kummempaa, keitin kahvia ja huhuilin appeakin keittiöön. Mies ja mieheni veli ( avioeron kärsinyt, vanhempiensa luo takaisin muuttanut) tulivat aamupalalle. Mieheni tökki isäänsä sohvalta ylös, koska ihmetteli miksi tämä makaa siinä. Mieheni isä nousee täydessä KÄNNISSÄ ylös ja örisee siansaksaa. "ei hemmetti, se on jo nyt ryypänny" sanoi mieheni. Minä, mieheni ja miehen veli katsottiin vähän kummeksuen sitä. Se oli luvannu järkätä lapsille puuhaa ja käyttää ajelulla yms. Nyt siitä ei ollu mihinkään. Ihmettelinkin kun olin aamulla unen läpi kuullut tiuskimista keittiöstä. Mentiin puoleen päivään asti. Anoppi oli tullut kaupasta ja laittanut ruoan. Inhottava painostava tunnelma oli kuitenkin ihan selkeesti aistittavissa. Appi-ukko örvelti ruokapöytään, että se oli järkky näky. Anoppi oli hiljaa kuin viilipytty ja latoi sille pihviä lautaselle. Lopulta appi rupee nurisemaan ruoista vaimolleen, ja me muut yritettiin syödä siinä. Lopulta se ottaa sinappia ja kaataa puolet pullosta ruokalautaselle. Mieheni ja hänen veljensä käskevät häntä painumaan takaisin nukkumaan. No, appi hermostuu tästä ja alkaa leukailla pojilleen. Pojat hermostuvat ja anoppikin alkaa moittia kännistä ukkoaan. Tilanne saa aikamoiset mittasuhteet, kun appi uhkaa lyödä kaikkia jotka häntä määräilevät. Ruokailu menee pilalle.
Laitan lapseni päiväunille ja poistun itsekin lasten kanssa omaan vierashuoneeseemme. Enpä saa kauaa nukuttua kun anoppi jo vetää välioven auki ja ryhtyy huutamaan minulle, että jos saunanlaitto on hänen kontollaan niin hän vihastuu. Nousen päivälevolta ja menen anopin luo keittiöön. Anoppi pillittää itkusta, että miehensä on taas pahalla päällä ja KÄNNISSÄ. Rauhoittelen anoppia ja halaan häntä. KÄNNISSÄ näyttää anoppikin jo olevan. Appi on jättänyt saunanlaiton sikseen ja kuorsaa humalaisen kuorsausta nojatulissaan, joka on keittiön oven takana. Anoppi yrittää avata oven varovasti ja huhuilla miestään, mutta ei, mies kuorsaa ku tukki. Lopulta anoppi menee, tökkäsee appea kylkeen. Silloin appi-ukko hyökkää anoppini kimppuun ja huutaa: Saatanan apina meehän pois täältä! Mä katon siinä huuli pyöreenä että mitä hemmettiä ne tappelee. Anoppi luikkii karkuun ja purskahtaa kovempaan itkuun. Me ollaan niin hiljaa kuin voidaan keittiössä. Autan anoppia keittiössä. Yritän jotenkin rauhoittaa tilannetta ja ehdotan että poimisimme juhannuskukkia ja keittäisimme kahvit. Ukko nukkuu ja kuorsaa, ja nukkuu ja kuorsaa. Lopulta se kävelee keittiöön ja vittuilee. Sit se menee pistään puita saunanpesään. Mieheni ja minä sekä veljensä, istutaan kahvipöytään. Mieheni veli kehuskelee viinavarastollaan ja ehdottaa miehelleni kotiseutukierrosta kylällä. Anoppi laittaa pullaa pöytään. Lapset nukkuvat yhä päiväuniaan. Aletaan pelaamaan huojuvaa tornia. Miehen veli tekee rommipaukut kaikille. Se kaataa lopulta koko tornin. Se alkaa höpöttää mun miehelle kuinka masturbointi voittaa aina naisen. Mä oon taas silleen huuli pyöreenä että joo, tosi kivat keskustelut. Sit se sanoo: Juotetaampas tuo vaimos känniin niin nähdään mikä se on, otetaan valokuvia. Joo, vitsi, vitsi, mutta eipä mua kauheesti huvittanu olla sen kuvauskohde. Torni kaatuu muutamaan otteeseen kunnes tulee kutsu saunaan. Mieheni veli haluaa saunoa vejensä kanssa. Humalainen appi menee lauteelle myös ja uhoaa ylälauteella. Mä kuuntelen anopin valitusvirttä kuinka elämä on hirveää ja pitäis mennä HIRTEEN. Mä oon niin täynnä tota! Lopulta miehet tulevat pois saunasta (paitsi appi) ja minä menen lasten kanssa saunaan. Jaa, ei, ei se ollutkaan oma vuoro. Appi örisee pesutuhuoneen tuolissaan ja me kun luultiin et se oli jo häipyny! Lopulta se tunkee saunaan taputtelemaan mua, kunnes anoppi ajaa sen pois. Että semmosta juu! Peseydytään nopeesti, vedän pyyhkeen niskaan ja annan lapset miehelleni. Miehen veli istuu paukku kädessään ja lippalakki päässä olkkarin sohvalla. Se kehuskelee naisvalloituksillaan. Mieheni naureskelee sen jutuille. Lopulta mieheni veli alkaa houkutella miestäni huoriin. Kuuntelen taas että mitä! "Ajattele, voisit jättää eukkos lapsia hoitamaan ja itse pääsisit juoksemaan hyvän perässä." Mä vieläkin painan ton villasella, mut sitten mun sietokyky menee. Miehen veli alottaa vittuilemaan mulle niin avoimesti ettei se voi jäädä epäselväksi. Se haukkuu mun uskonnollista vakaumusta. (Mieheni myös uskossa) ja ryhtyy syyttämään minua siitä, että mieheni ei saa käydä huorissa ja muissa seksipaikoissa. Siis mä meinaan oksentaa! Anoppi tulee paikalle, se on kuunnellu keittiössä. Mä sanon sille, että mä en tykkää kun tollasia puhutaan. Mun mies myös yrittää ojennella veljeään, mutta veli alkaa riehumaan. Olen kuulemma pilannut mieheni elämän ja hän haluaa, että mieheni eroaa ja ottaa uuden. Mieheni suuttuu ja alkaa tappelu. Tavarat lentää. Miehen veli huutaa: Luuletteko että tuo teijän rakkautenne kestää! Menen miehen veljen eteen ja sanon: Kyllä se kestää, tulet vielä yllättymään. Mieheni hymyilee minulle lämpimästi ja käskee veljeään ottamaan rauhallisesti. Tunnelma alkaa olla pilalla. Kyllä mä siis ymmärrän että sen velipoika on eronnut, vaimo otti ja jätti. Mutta sitä mä en ymmärrä, että pitää ryhtyä toisten onnea mollaamaan. Sitähän se oli! Mut haukuttiin maan rakoon! Lopulta appi kömpii kännissä ja pyytää saada ruokaa ja nuotiotulet pihalle. Miehen veli mollaa mua sillekin, ja lopulta anoppi sekaantuu juttuun. Silloin se saa turpiin! Siis mun appi vetää sen silmälasit linkkuun!! Ja verta tulee! Mieheni käy isäänsä käsiksi ja tönäisee kännikalan lattialle. Otan puhelimen kauniiseen käteeni ja soitan isälleni. Isä sanoo, että tottakai tulee hakemaan, kestää vaan pari tuntia ajaa. Sanon että tulemme pois, emme ole sekuntiakaan talossa. Otan vaatteet ja lasten tavarat, sullon ne laukkuun ja painun pihalle lasten kanssa. Mies taltuttaa vielä isänsä eteisen lattialle, jossa appi makaa tovin. Odottavan aika on pitkä, haahuilemme pihamaalla. Appi nousee eteisestä ja alkaa etsiä miestäni. Mieheni on takapihalla hakemassa pyykkejä jotka ovat olleet kuivumassa narulla. Jussi tulee! huudan ja käsken mieheni luokseni. Tämä appi nimeltä Jussi yrittää töniä miestäni nurmelle. lopulta mieheni kantaa isänsä sisään ja lyö oven kiinni. Miehen veli on sisälä ja kurkkii tilannetta ikkunaverhon takaa. Minä, mies ja lapset aletaan painella metsätietä silmänkantamattomiin. Ja lopulta vapaus koittaa!!!! Mun isä ajaa meitä vastaan ja laittaa lapset turvaistuimiin. Me niinku ollaan tultu melki taivaaseen. Me ajetaan helvettiin sieltä korvesta ja mennään huoltoasemalle syömään. Olo on ihan pöllähtäny. Että tällainen anoppila. Kokemuksia rakkaat ihmiset?
Aattona herättiin jo kahdeksalta aamulla lasten kanssa. Anoppi oli lähtenyt pyörällä kauppaan, koska appi-ukko nukkui sohvalla. Noh, ei siinä kummempaa, keitin kahvia ja huhuilin appeakin keittiöön. Mies ja mieheni veli ( avioeron kärsinyt, vanhempiensa luo takaisin muuttanut) tulivat aamupalalle. Mieheni tökki isäänsä sohvalta ylös, koska ihmetteli miksi tämä makaa siinä. Mieheni isä nousee täydessä KÄNNISSÄ ylös ja örisee siansaksaa. "ei hemmetti, se on jo nyt ryypänny" sanoi mieheni. Minä, mieheni ja miehen veli katsottiin vähän kummeksuen sitä. Se oli luvannu järkätä lapsille puuhaa ja käyttää ajelulla yms. Nyt siitä ei ollu mihinkään. Ihmettelinkin kun olin aamulla unen läpi kuullut tiuskimista keittiöstä. Mentiin puoleen päivään asti. Anoppi oli tullut kaupasta ja laittanut ruoan. Inhottava painostava tunnelma oli kuitenkin ihan selkeesti aistittavissa. Appi-ukko örvelti ruokapöytään, että se oli järkky näky. Anoppi oli hiljaa kuin viilipytty ja latoi sille pihviä lautaselle. Lopulta appi rupee nurisemaan ruoista vaimolleen, ja me muut yritettiin syödä siinä. Lopulta se ottaa sinappia ja kaataa puolet pullosta ruokalautaselle. Mieheni ja hänen veljensä käskevät häntä painumaan takaisin nukkumaan. No, appi hermostuu tästä ja alkaa leukailla pojilleen. Pojat hermostuvat ja anoppikin alkaa moittia kännistä ukkoaan. Tilanne saa aikamoiset mittasuhteet, kun appi uhkaa lyödä kaikkia jotka häntä määräilevät. Ruokailu menee pilalle.
Laitan lapseni päiväunille ja poistun itsekin lasten kanssa omaan vierashuoneeseemme. Enpä saa kauaa nukuttua kun anoppi jo vetää välioven auki ja ryhtyy huutamaan minulle, että jos saunanlaitto on hänen kontollaan niin hän vihastuu. Nousen päivälevolta ja menen anopin luo keittiöön. Anoppi pillittää itkusta, että miehensä on taas pahalla päällä ja KÄNNISSÄ. Rauhoittelen anoppia ja halaan häntä. KÄNNISSÄ näyttää anoppikin jo olevan. Appi on jättänyt saunanlaiton sikseen ja kuorsaa humalaisen kuorsausta nojatulissaan, joka on keittiön oven takana. Anoppi yrittää avata oven varovasti ja huhuilla miestään, mutta ei, mies kuorsaa ku tukki. Lopulta anoppi menee, tökkäsee appea kylkeen. Silloin appi-ukko hyökkää anoppini kimppuun ja huutaa: Saatanan apina meehän pois täältä! Mä katon siinä huuli pyöreenä että mitä hemmettiä ne tappelee. Anoppi luikkii karkuun ja purskahtaa kovempaan itkuun. Me ollaan niin hiljaa kuin voidaan keittiössä. Autan anoppia keittiössä. Yritän jotenkin rauhoittaa tilannetta ja ehdotan että poimisimme juhannuskukkia ja keittäisimme kahvit. Ukko nukkuu ja kuorsaa, ja nukkuu ja kuorsaa. Lopulta se kävelee keittiöön ja vittuilee. Sit se menee pistään puita saunanpesään. Mieheni ja minä sekä veljensä, istutaan kahvipöytään. Mieheni veli kehuskelee viinavarastollaan ja ehdottaa miehelleni kotiseutukierrosta kylällä. Anoppi laittaa pullaa pöytään. Lapset nukkuvat yhä päiväuniaan. Aletaan pelaamaan huojuvaa tornia. Miehen veli tekee rommipaukut kaikille. Se kaataa lopulta koko tornin. Se alkaa höpöttää mun miehelle kuinka masturbointi voittaa aina naisen. Mä oon taas silleen huuli pyöreenä että joo, tosi kivat keskustelut. Sit se sanoo: Juotetaampas tuo vaimos känniin niin nähdään mikä se on, otetaan valokuvia. Joo, vitsi, vitsi, mutta eipä mua kauheesti huvittanu olla sen kuvauskohde. Torni kaatuu muutamaan otteeseen kunnes tulee kutsu saunaan. Mieheni veli haluaa saunoa vejensä kanssa. Humalainen appi menee lauteelle myös ja uhoaa ylälauteella. Mä kuuntelen anopin valitusvirttä kuinka elämä on hirveää ja pitäis mennä HIRTEEN. Mä oon niin täynnä tota! Lopulta miehet tulevat pois saunasta (paitsi appi) ja minä menen lasten kanssa saunaan. Jaa, ei, ei se ollutkaan oma vuoro. Appi örisee pesutuhuoneen tuolissaan ja me kun luultiin et se oli jo häipyny! Lopulta se tunkee saunaan taputtelemaan mua, kunnes anoppi ajaa sen pois. Että semmosta juu! Peseydytään nopeesti, vedän pyyhkeen niskaan ja annan lapset miehelleni. Miehen veli istuu paukku kädessään ja lippalakki päässä olkkarin sohvalla. Se kehuskelee naisvalloituksillaan. Mieheni naureskelee sen jutuille. Lopulta mieheni veli alkaa houkutella miestäni huoriin. Kuuntelen taas että mitä! "Ajattele, voisit jättää eukkos lapsia hoitamaan ja itse pääsisit juoksemaan hyvän perässä." Mä vieläkin painan ton villasella, mut sitten mun sietokyky menee. Miehen veli alottaa vittuilemaan mulle niin avoimesti ettei se voi jäädä epäselväksi. Se haukkuu mun uskonnollista vakaumusta. (Mieheni myös uskossa) ja ryhtyy syyttämään minua siitä, että mieheni ei saa käydä huorissa ja muissa seksipaikoissa. Siis mä meinaan oksentaa! Anoppi tulee paikalle, se on kuunnellu keittiössä. Mä sanon sille, että mä en tykkää kun tollasia puhutaan. Mun mies myös yrittää ojennella veljeään, mutta veli alkaa riehumaan. Olen kuulemma pilannut mieheni elämän ja hän haluaa, että mieheni eroaa ja ottaa uuden. Mieheni suuttuu ja alkaa tappelu. Tavarat lentää. Miehen veli huutaa: Luuletteko että tuo teijän rakkautenne kestää! Menen miehen veljen eteen ja sanon: Kyllä se kestää, tulet vielä yllättymään. Mieheni hymyilee minulle lämpimästi ja käskee veljeään ottamaan rauhallisesti. Tunnelma alkaa olla pilalla. Kyllä mä siis ymmärrän että sen velipoika on eronnut, vaimo otti ja jätti. Mutta sitä mä en ymmärrä, että pitää ryhtyä toisten onnea mollaamaan. Sitähän se oli! Mut haukuttiin maan rakoon! Lopulta appi kömpii kännissä ja pyytää saada ruokaa ja nuotiotulet pihalle. Miehen veli mollaa mua sillekin, ja lopulta anoppi sekaantuu juttuun. Silloin se saa turpiin! Siis mun appi vetää sen silmälasit linkkuun!! Ja verta tulee! Mieheni käy isäänsä käsiksi ja tönäisee kännikalan lattialle. Otan puhelimen kauniiseen käteeni ja soitan isälleni. Isä sanoo, että tottakai tulee hakemaan, kestää vaan pari tuntia ajaa. Sanon että tulemme pois, emme ole sekuntiakaan talossa. Otan vaatteet ja lasten tavarat, sullon ne laukkuun ja painun pihalle lasten kanssa. Mies taltuttaa vielä isänsä eteisen lattialle, jossa appi makaa tovin. Odottavan aika on pitkä, haahuilemme pihamaalla. Appi nousee eteisestä ja alkaa etsiä miestäni. Mieheni on takapihalla hakemassa pyykkejä jotka ovat olleet kuivumassa narulla. Jussi tulee! huudan ja käsken mieheni luokseni. Tämä appi nimeltä Jussi yrittää töniä miestäni nurmelle. lopulta mieheni kantaa isänsä sisään ja lyö oven kiinni. Miehen veli on sisälä ja kurkkii tilannetta ikkunaverhon takaa. Minä, mies ja lapset aletaan painella metsätietä silmänkantamattomiin. Ja lopulta vapaus koittaa!!!! Mun isä ajaa meitä vastaan ja laittaa lapset turvaistuimiin. Me niinku ollaan tultu melki taivaaseen. Me ajetaan helvettiin sieltä korvesta ja mennään huoltoasemalle syömään. Olo on ihan pöllähtäny. Että tällainen anoppila. Kokemuksia rakkaat ihmiset?
Vastaukset 158
Vanhimmat
Olipa mukava ja rauhallinen juhannus. Viime vuonna olin kännikuskina kotopuolessa, mutta nyt elin vain itselleni, kuinkas muuten. Torstaina kävin kaverin kanssa kahvilla ja samalla reissulla lainasin kirjastosta yhen elokuvan. Perjantaina alkuillasta, eli aattona ajelin pyörällä ja nautin lähes tyhjästä kaupungin keskustasta. Siinä iltasella tein pannukakkua ja naatiskelin kunnon pannarikahvit =). Taisinpa vielä käydä pyörälenkillä vielä myöhemminkin. Tänään heräsin puolenpäivän jälkeen ja menin puistoon istuskelemaan ja satamassakin pyörähdin. Iltasella kävin lenkillä ja vielä pyörälenkillä keskusta-satama välillä. Huomenna se taas alkaa lössi palata kaupunkiin. Huomenna ajattelin käydä torilla istuskelemassa ja jäätelöllä. Jos on lämmintä, vois sitten mennä uimarannalle kattelemaan hyvärunkoisia misuja. Nyt alan katsomaan leffan. Kiitos.
No mikä tää nyt oli...? "Kattokaa nyt kaikki, miten ESIMERKILLINEN ja RAUHALLINEN elämä MINULLA on" -katsaus, vai...?
Todella tapahtumarikas keskikesän juhla?
Varmasti ei ollut kokemuksena sieltä mukavimmasta päästä, mutta etukäteenhän tuota ei voinut arvata.
Kannattaisi selvittää tämäkin soppa jossain vaiheessa tai antaa miehen tehdä lähiomaisilleen
selväksi, että mikä meni pieleen tänä juhannuksena.
Kertoa heille, että ei tule jatkossakaan hyväksymään perheensä saattamista alttiiksi suoranaiselle vaaralle. Lapsillekin henkisesti raskasta, jos näkee, että mummoa lyödään tai ihmiset käyvät toisiinsa käsikisi puhumattakaan huudosta ja tappelusta. Varmasti tuotti kunnollisen trauman ja voi olla, että lapset eivät enää mielellään mene tuollaiseen paikkaan.
Voimia ja viettäkää seuraavat juhlat rauhallisemmissa merkeissä!
"Kannattaisi selvittää tämäkin soppa jossain vaiheessa tai antaa miehen tehdä lähiomaisilleen
selväksi, että mikä meni pieleen tänä juhannuksena."
Huomaa, ettet tiedä, millaisia humalaiset sukulaiset ovat. Ei heille kannata ikinä mennä puhumaan menneistä. He eivät muista eivätkä usko, mitä kerrot.
He kieltävät ehdottomasti kaiken ja syyttävät sinua valehtelusta ja pahansuopaisuudesta, mitä he ovat sinusta aina uumoilleetkin.
Nythän se siis selvisi. Olet pahaa puhumassa heti, kun vierailu on lopussa. Ruoka ja juoma kyllä kelpasi, mutta nyt on toinen ääni kellossa jne.
Tällaisten ihmisten kanssa ei kannata puhua, sillä mitään muuta siitä ei seuraa kuin entistä kovempi riita.
Ei kannata mennä sinne enää. Kutsun voi aina torjua. Loman voi viettää muuallakin kuin viinaan menevien ihmisten vieraina. Jos ukot vielä ovat väkivaltaisia, niin mitään syytä ei ole mennä ottamaan pahaa mieltä. Onneksi kirjoittajan mies ei kuulu tähän joukkoon.
Vielä pahempi tilanne on niissä perheissä, missä aviomieskin haluaa mennä toisten mukana vapaalle ja läträtä kaksi päivää putkeen.
Niitäkin perheitä on varmasti paljon.
Laita kaurismäelle tuo juttu, sais hyvän leffan=D
jotain katsottavaakin...perhehelvettiä koko ikäni nähtyäni, en tollasta menis edes katsomaan!
"Kannattaisi selvittää tämäkin soppa jossain vaiheessa tai antaa miehen tehdä lähiomaisilleen "
Ei ole mitään selvitettävää, näiden ääliöiden mielestä heissä ei ole mitään vikaa ja kaikkien muiden pitäisi tulla lakki kourassa pyytelemään anteeksi.
Helpoiten pääsee kun jättää kaikki riskipitoiset sukutapahtumat väliin.
Tässä taas yksi pumpulissa elänyt yrittään kääntää mustaa valkoiseksi. Parasta, mitä alkuperäinen voi perheelleen ja erityisesti lapsilleen tehdä, on pitää heidät erillään miehen lapsuuden perheestä.
Kiva jussi teillä=)
Toivottavasti lapset eivät saaneet traumoja!
Minullakin oli kiva jussi! Appiukko päissään ja syytteli minua ihan kaikesta mistä vaan keksi.
Onneksi olin selvinpäin. Ukko ja lapsukaiset autoon ja suorinta teitä kotio.
Harmi vaan ettei mieheni näe isänsä jatkuvassa ilkeässä käytöksessä mitään väärää, eikä puolusta yhtään.
Meilläpä onkin toooodella kunnolliset isovanhemmat.
Noin vuorokauden luettelivat töitä eli "juhlat" alkoivat aattona puolilta päivin ja loppuivat juhannuspäivänä kello 18.00. Yöllä saimme onneksi nukkua, mutten tehtiin töitä mökillä. Asennettiin aurinkokennoa, tehtiin siivousta, ruokaa, tiskattiin ja tehtiin kaikenlaisia kunnostustöitä.
Ei siis puhettakaan juhlimisesta tai edes vapaa-ajasta! Työhulluus on sairauden nimi.
Yhtenä juhannusaattona mieheni ja appiukko paukuttivat illalla kuudenaikaan vielä saunan peltikattoa innolla - järvi vaan raikasi.
Naapurit taputtivat käsiään, kun lopettivat.
Tämä tarina on tosi!
Ongelma se toikin kieltämättä, heheee....!
Nyt voittekin mennä töihin lepäämään raskaan juhannuksen jäljiltä.:)
En ole perheellinen, mutta kokenut noita juhlapyhä helvettejä. Vietin monia monia vuosia Joulut ja Pääsiäiset lapsuudenystäväni kanssa, koska se oli jo perinne samalla tavalla kuin useat viettävät sukulaisten kanssa juhlapyhät. Ja niistä yhteisistä juhlien vietoista tuli kaksi vuotta sitten loppu, koska kyllästyin täydellisesti siihen haukkumiseen, halventamiseen, vähättelyyn ja suoranaiseen nolaamiseen muiden vieraiden nähden. Vuodesta toiseen tämä lapsuudenystävä harrasti samanlaista sabotointia mua kohtaan ja piti huolen, että olisin se maalitaulu, jota sai jatkuvasti nöyryyttää ja nolata. Kunnes tajusin lopettaa sen perinteen 2004. Ilmoitin tylysti, että mulle riitti haukkuminen ja kännissä huutaminen jasiitä seurasi se, että koko tämä traditio katkesi koko juhlapoppoolta,jotka itsekin tajusivat sen ilmapiirin, mikä niissä Juulapyhissä vallitsi.
En ole päivääkään katunut, että uskalsin katkaista siteen tuohon traditioon, josta ei koskaan jäännyt hyvää makua. Oli aivan oikein, että lähditte pois sieltä anoppilasta. Teidän ei tarvitse tuntea vähääkään huonoa omaatuntoa, että jätätte anoppilaan menemisen Juhannuksena tulevaisuudessa. Sukulaiset ja muutkaan tunnesiteet eivät saa rajoittaa sitä, miten kukin haluaa viettää Juhannuksen ja muut juhlapyhät. Tilatkaa ensi vuonna vaikka mökki vain omalle perheellenne ja unohtakaa raivopäiset sukulaiset. Ette ole heille mitään velkaa.
Tiedän mitä sisimmässäsi käyt lävitse, olen kokenut saman. Nuorena otti koville myöntää se tosiasia, että lapsillani ei tule olemaan isovanhempia, niin vaan päätin. En halunnut että lapseni näkevät juopottelua, riitelyä ja tappeluita, olin niitä lapsuudessani nähnyt ihan tarpeeksi. Lapseni eivät edes osaa kaivata vanhempiani, koska eivät ole heidän kanssaan olleet tekemisissä, onneksi miehelläni oli vanhemmat jotka korvasivat omat vanhempani ja lapseni ovat saaneet kokea isovanhemmat läheisinä ihmisinä. Elämä kannattaa rakentaa omanlaisekseen, sellaiseksi missä te perheenä viihdytte, siinä ei tarvita räyhääviä sukulaisia. Monesti yksinkertainen on parasta perhe-elämässäkin.
Jaksamista teille ja iloitkaa perheestänne ja niistä ihmisistä joiden kanssa haluatte olla oikeasti tekemisissä, verisukulaisuus ei sitä onnea välttämättä tuo, mutta samanhenkiset ihmiset kyllä!
... se on paha yhdistelmä. Velipojalla ilmiselvä KATEUS. Sääli anoppiasi.
oli juuri tuollaista.
Teitte virheen kun jäitte kuuntelemaan tuollaista paskaa. Itselläni tuli vastaavanlaista riitaa vanhempieni kanssa niin yksinkertaisesti pakkasin kamani ja lähdin kotia.
Perhejoulu, ei ulkopuolisia. Vanhempani, sisko ja minä. Käy kuten siskon kanssa etukäteen pelättiinkin.
Äiti vetää aattona semmoiset kännit ettei tajua enää mistään mitään. Isällä pysyy maltti. Aamulla kun herätään, isäntä on jo valmiiksi umpihumalassa. Äiti vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän sekaisin. Saan raivokohtauksen, haukun äitini juopoksi (isäntä koisii vielä kännissä makkarissa), tämä puolustautuu mutta hiljenee kun kaivan kaapista äitini piilopullon esiin tiukaten että mikä vittu tämä sitten on? Äiti alkaa itkemään, menee herättämään isäni, joka tulee minulle vihaisena uhoamaan kun äitiäni on kuulemma kohdeltu kaltoi. Tässä vaiheessa avaudun äijälle hänen promilleistaan.
Olen raivoissani koska olen ajanut asiasta tehden kotiani melkein Suomen päästä päähän ja isäntäväki ei jaksa olla kolmea tuntia pidempää selvin päin.
Isäntä alkaa keuhkoamaan, pukkaa naamaan kiinni puristellen nyrkkejään. Sanoin että jos äijä käyt minuun kiinni, löydät itsesi kenturasta niin nopeasti ettet uskokaan. En säikähdä tippaakaan enkä peräänny milliäkään, tiedän että isäntä ei ole ikinä lyönyt yhtään ketään, ei edes suoraan uhannut lyödä tai käydä käsiksi vaan ainoastaan yrittänyt pelotella ruumiinkielellä. Pakkaan kamani ja lähden kotia.
Oli muuten viimeinen perhejoulu/juhannus/wappu/whatever. Toisaalta yllätyksekseni porukat onnistuivat skarppaamaan siskon valmistujaisissa. Eivät kumpikaan juoneet tilkkaakaan ja juhlat onnistuivatkin oikein hyvin.
On se kumma kun ei tuon ikäisillä ihmisillä pysy alkoholi hyppysissä.
"Teitte virheen kun jäitte kuuntelemaan tuollaista paskaa. Itselläni tuli vastaavanlaista riitaa vanhempieni kanssa niin yksinkertaisesti pakkasin kamani ja lähdin kotia. "
Siis lähdittehän te kotia, mutta minä olisin lähtenyt heti kun apen tilanne ja asenne selvisivät.
sitä rehvastellaan, tarkoitan juomista. Aina on keskusteluissa alkoholi mukana, jos jostain juhlista on kyse.
Ja kyllä lamppaa juhlapyhien aattona väki alkoon ja kauppaan viinaksia ostaan.
Jonotin paikallisen kaupan kassalle, sylissäni kivennäisvettä ja mehutiivistepulloja. Kaikilla muilla oli mäyräkoiria ynnä siidereitä.
Tunsin orvoksi itseni, mutta onnelliseksi siitä etten tarvi juomia, jotka turruttaa aidon elämän iloni.
No juhannuspäivän kirkossa ei ollut jonoja, vaikka juhannuksen perimmäinen syy löytyisi kyllä sieltä.
mun appiukko on myös alkoholisti,joten tiedän miltä tuntuu. voimia sinne!
Älä enää koskaan vietä mitään juhlapyhiä appivanhempiesi luona. Koska kyseessä on alkoholistiperhe, kannattaa suurina pyhinä pysyä poissa heidän lähettyviltään.
Pidä muutoin vierailut korkeintaan kolme tuntia kestävinä ja sitten kotiin.
Sääliksi kävi anoppiasi, hän on täysin latistettu kotiorjaksi eronneelle pojalleen ja alkkis-miehelleen.
Tuon perheen ennuste on huono.
Pidä välimatkaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Tarvittaisiin ihme, että apen perhe voisi olla aito ja varteenotettava mummola.
Sinun olisi kannattanut lähteä heti siinä vaiheessa lätkimään paikalta, kun huomasit että viinakset ovat kuviossa mukana.
Ota selkeä ja kova linja heidän suhteensa. Pidä tiukat rajat, sinun ei tarvitse olla missään tekemisissä miehesi perheen sotkuissa.
No tollastahan se on. Suomalaiset viettää perhejuhlia.
Aikanaan minäkin jouduin tuollaiseen mukaan, kun aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli lapsuudenkotina keskikokoinen maatalo, vanhemmat siellä vielä elossa ja sisarukset kaikki aikuisia ja osalla perheetkin. Varsinkin juhannukseksi kaikki kokoontuivat sinne maalle. ai että oli "mukavaa."
Miehet alkoi ryypätä heti samantien. Appiukko ylimpänä. Olihan se niin kivaa kun pojat ja vävyt siinä ryyppyseurana kaikki yhtäaikaa. No ottihan sitä juomaa naisetkin, vaikkei ihan niin kaksin käsin.
Aina joku oli liikaa kännissä. Aina jotain kränää ja riitaa, pientä tai isompaa. Kaikki pakolliset jutut oli kuitenkin käytävä läpi, saunomiset, juhannuskoivujen hakemiset, raparperipiirakan tekemiset, letunpaistot, grillaamiset. No ei siinä mitään, mutta se viina, kun se virtasi aina niin vuolaasti. Ärsytti aivan hirveästi. Koko ajan sai olla vain korjaamassa jotain jälkiä tai tekemässä ruokaa tai tiskaamassa. Saiko siinä sitten lapset traumoja, en tiedä kun ei meillä lapsia ollut mutta olihan siinä toisilla niitäkin.
Onneksi traditio on pikkuhiljaa hiipunut. On sentään jo muitakin tapoja viettää juhannusta.
Harmittaa, kun neuvotaan:
"Sinun olisi kannattanut lähteä heti siinä vaiheessa lätkimään paikalta, kun huomasit että viinakset ovat kuviossa mukana."
Perhehän oli kutsuttu kylään appivanhemmille. Ei sinne mennä valmiiksi agressivisina ja päätetä, että jos rupeavat, niin me kyllä...
Ainahan sitä toivoo, että tällä kertaa olisivat kaikki hyvillä mielin, eikä mitää trabelssia syntyisi. Matka on pitkä, lapset pääsevät mökille ja mummolaan, ja alkuhan tietysti menikin hyvin.
Kauheaa ajatella, että koko ajan olisi pitänyt olla kassit lähtövalmiina ja poliisin nro kännykässä. Ja kuten aloittaja kertoo, pois ei ollut helppo lähteäkään. Hakija tuli matkojen päästä.
Totta kai oli tarkoitus, että kaikilla olisi hauskaa. Mutta kun se hauskan pito onkin erilaista alkoholistilla ja muilla. Äkkiä siinä onkin parit humalaiset, ei siinä kauan aikaa tarvita. Sitten täytyykin ruveta luovimaan, että saataisiin ilta kunnialla läpi.
Joskus onnistuu, joskus ei.
Nyt ei.
Turhaan sinne kannattaa lapsien kanssa mennäkään. Heille ei jää hyviä muistoja.
on usein tappeluita sukulaisten kanssa ja varsinkin jos on alkoholia kuvioissa mukana. Ei kannata lähteä sukulaisten kanssa yhdessä viikonloppuja viettämään, jos tietää, että riitaa tulee varmasti.
Minulla oli hyvin rauhallinen juhannus maalla. Vähän viiniä ja kaljaa otettiin, käytiin katsomassa kokkoa ja grillailtiin. Eilen leikkasin nurmikot, käytiin pitsoilla ja turistiin monta tuntia. Viime kesänä tuli kesäjuhlissa oikein kunnon tappelu kahden sisaruksen välillä ja sen jälkeen päätin, että en mitään suuria sukujuhlia järjestä. Kahvikutsuja voi korkeintaan pitää.
Jos mukana on ihminen, joka on eronnut tai joutunut työttömäksi tai muuta ikävää on tapahtunut, niin hänelle ei alkoholi sovi ollenkaan, koska sen tietää, mitä siitä tulee. Hän alkaa purkamaan pahaa oloaan ja siitä se soppa syntyy. Kaikki saavat oman osansa.
Jättäkää työttömät vaan yksin juhlimaan juhannusta ja eronneet samoin, ettei vaan mene juhannus pilalle.
Työttömät ja eronneethan ei oo edes ihmisiä. Mitä lie epäsosiaalista pohjasakkaa.
Olipa todella kaunis ajatus! Ihan kuin ongelmia ei olisi ns. "tavallisilla" ihmisillä.
Oikein teit, että lähditte, ette suostuneet sairaaseen leikkiin mukaan.
Mutta jätitte anopin hakattavaksi, sitä en ymmärrä.
Väkivalta on rikos, rangaistava teko. Olisitte voineet soittaa poliisit, ehkä tilanne olisi saanut anopinkin ajattelemaan tulevaisuuttaan toiselta kantilta, nythän sitä ei ole laisinkaan.
Koskaan ei tiedä, mikä lyönti vie hautausmaalle!
Tietenkin on kauheaa, että anoppi jäi sinne mukiloitavaksi.
Hän on osansa valinnut siinä mielessä, että ei ole lähtenyt, vaikka tämä ei varmastikaan ole eka kerta.
Muu suku ei voi vaatia perheenjäsentä jättämään miehensä/vaimonsa ja lähtemään.
Myös eroaminen on kahden kauppa siinä kuin yhteen menokin.
Anoppi on vuosia katsellut miehen mekastusta ja oppinut itsekin ottaman paukkuja, mikäli oikein muistan aloittajan kertomuksen.
Hän on varmasti oppinut pitämään puolensa.
Ei pidä syyllistää pojan perhettä äitimuorin hylkäämisestä.
Hän on aikuinen, pojalla on perheensä etusijalla.
Vai eikö se anoppi mukamas ole aikuinen?
on ilmoitusluontoinen asia, vai miten toivoisit itse toisten käyttäytyvän, jos et itse jostain syystä ymmärrä/pysty/osaa/saa soitettua poliisille joutuessasi rikoksen uhriksi?
Väkivalta on rikos, ei edes perhepiirissä sallittua ja hyväksyttävää.
Vai lukeeko suomenlaki kirjassa jossain puhuttaessa väkivallasta ja sen rangasitavuudesta, että jos uhri ei osaa puolustautua, sen saa nuijia hengiltä, mahdollinen yleisö pelastaa nahkansa.
Heitteilejättö on myös rikos, tiesitkö sitä?
"Ei pidä syyllistää pojan perhettä äitimuorin hylkäämisestä.
Hän on aikuinen, pojalla on perheensä etusijalla."
Onko syyllistämistä, jos tuodaan esille tosi-asiat.
Väkivalta on rikos. Rikoksen salaaminen on rikos.
Rikos ei kummene, vaikka se tapahtuu ns.perhepiirissä. Perheväkivallan uhri on oikeutettu hakemaan ja saamaan apua kaikin tavoin, ihan samalla tavalla kuin esim. kadulla tuntemattomalta selkäänsä saanut.
Perheväkivalta raaistuu, eikä koskaan voi tietää viimeisen iskun voimaa.
Väkivaltaan puuttuminen katkaisee toisinaan uhrin uhriutumisen ketjun, häpeältä katkaistaan siivet.
Esim. tapauksessa anoppi jää rypemään toivottoman häpeänsä ja pelonsa vankina, ehkä pitää väkivaltaa oikeana, "kun on opetellut itsekkin ottamaan naukun jos toisenkin.." turruttaakseen tunteensa ja pelonsa.
Parempi vanha tuttu helvetti kuin uusi taivas, on monen alkoholistiperheenjäsenen lyhy virsi, tosin ei kaunis sellainen.
Sanoit anopin oppineen pitämään puolensa juoppohullun kanssa, voi huokaus, keneltä sellainen voisi luonnistua?
Siis tapahtuu rikos, ilmoita poliisille, pelasta ketkä voit jne.
Perheväkivalta ei enää ole omistajarikos vaan se kuuluu yleisen syyttäjän toimenkuviin. Ensin täytyy vain rikoksen tulla ilmi ja tutkituksi.
Lähestymiskiellon voi saada myös perheenjäsenelle, joka on vaaraksi terveydelle, myös aviopuolisolle, tiesithän tämän. Ensin on vain rikoksen tultava poliisin tutkittavasi, sitten yleinen syyttäjä tutkii, lopulta käräjä-oikeus, jonka tehtäväksi jää lähestymiskiellon virallistaminen. Tätä ennen toki voi saada väliaikaisen lähetymiskiellon, joka usein on se ensisijainen suojelukeino uhrille/uhreille.
Syyllistetään vain kaikkia muita, jätetään auttamatta uhrit, luikitaan pakoon, huudetaan kysyjille, ei saa syyllistää, en tahdo ajatella itse ja pahimmassa tapauksessa muuttaa omaa ajattelu-toimintatapojani jne.
Mutta miten sitten, jäämme itse jossain elämäntilanteessa jonkun häikäilemättömän ylikävelemäksi, odotamme apua, mutta eipä näy kun kaverin selkä...
Pojan perhe on tarjonnut apua, lähialueella asuu sukua, mutta vaimo ei jätä miestä.
Poliisin kutsuminen ei takuulla auta pitkän päälle, sillä alkoholisti ei usko, että hänessä on mitään vikaa ollutkaan. Hän kieltää alkoholisminsa, humalansa ja tappelunsa.
Usein ainakin niin on.
Mitäpä hyötyä on siitä, jos poliisi käy, jos perhe ei muuta asennoitumistan.
Alkoholismi on usein koko perheen sairaus.
Yksi juo, toiset suojelevat.
Tästä tapauksesta on turhaa meidän ulkopuolisten ruveta väittelemään. Aloittajalla oli ihan tarpeeksi huolta omasta perheestään siinä tilanteessa. Hän teki varmaan parhaansa.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Anoppia pitää auttaa. Hän voi olla henkisesti sairas ja mitä ilmeisemmin kykenemätön huolehtimaan enää itsestään.
Mutta täällä tällä palstalla on vain tunteettomia ja empaattikyvyttömiä nuoria naisia ja mikä kaikkein surullisinta, he ovat joidenkin lapsiraukkojen äitejä. Hyi olkoon, että inhottaa noiden korppikotkien puolesta. Lapsi raukat ja vanhus sukulais raukat.
"Mutta täällä tällä palstalla on vain tunteettomia ja empaattikyvyttömiä..." ja "...noiden korppikotkien..."
Itse syytät muita empatiakyvyttömäksi ja perään sitten itse haukut lasten äitejä korppikotkiksi.
Varmaan anoppia kuuluisi auttaa, totta. Mutta ei elämässä aina pysty tehdä kaikkea oikein. Täältä sivusta on niin helppo huudella neuvoja.
Lopeta jo tuo selittely. Tekosi ei tule saamaan hyväksyntää. Pahoinpidelty vanhus jätettiin auttamatta ja se on heitteellejättö siis rikos. Ja vielä kehtaat yrittää vängätä täällä ja hakea oikeutuksia teoillesi. Häpeä.
"Väkivalta on rikos, rangaistava teko. "
Käytännössä ei ole. Ei poliisilla taida olla juhannuksena aikaa ajella jonnekin mökille pikkuisia muksimisia selvittelemään. Tuomiota tuosta ei kuitenkaan tule, sillä pahoinpitely tapahtui yksityisalueella ja anoppi ei varmasti lähtisi vaatimaan rangaistusta.
"Väkivalta on rikos, ei edes perhepiirissä sallittua ja hyväksyttävää.
Vai lukeeko suomenlaki kirjassa jossain puhuttaessa väkivallasta ja sen rangasitavuudesta, että jos uhri ei osaa puolustautua, sen saa nuijia hengiltä, mahdollinen yleisö pelastaa nahkansa. "
Lueppa sitä lakia lisää. käytännössä pahoinpitelystä ei tule rangaistusta, jos se tapahtuu kotioloissa ja josta pahoinpidelty ei vaadi rangaistusta.
Rikoslaki 21 luku:
17 § (21.4.1995/578) Toimenpiteistä luopuminen. Jos pahoinpitelyssä rikoksen asianomistaja omasta vakaasta tahdostaan pyytää, ettei syytettä nostettaisi, virallisella syyttäjällä on oikeus jättää syyte nostamatta, jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista.
"Heitteilejättö on myös rikos, tiesitkö sitä?"
Anoppia ei jätetty heitteille.
"14 § (21.4.1995/578) Heitteillepano. Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."
Anoppi ei jäänyt mökille avuttomassa tilassa. Hän on täysi-ikäinen terve ja ajatteleva ihminen, joka tekee itse omat päätöksensä. Kukaan muu ei voi asiaa hänen puolestaan ratkaista.
Voi voi sentään kun olet raaka ihminen. Kyllä taksikuskinkin pitää huolehtia humalainen asikkaansa kotiin ja pahoinpidelty asiakas terveyskeskukseen, halusi se humalainen sitä itse tai ei. Muutoin hän saa syytteet heitteillejätöstä.
Jos tässätapauksessa anoppi olisikin kuollut tai vammautunut kyllä hänen poikansa olisi katsottu syylliseksi heitteillejättöön. Humalainen on avuttomassa tilassa.
Ota se herne pois nenästä. En minä mitään ole tehnyt. En ole alkuperäinen kirjoittaja, vaan luen näitä jutttuja ja kommentoin niin kuin sinäkin. Vastasin vain sinulle, joka et yhtään tunne sympatiaa hankalaan tilanteeseen perheensä kanssa joutuneelle äidille. Hän pelasti ensin itsensä ja lapsensa, mikä on mielestäni äidin ensisijainen velvollisuus.
Sitten on vuoro mahdollisesti hoitaa aikuisten asiat. Jos täysjärkinen aikuinen ei itse kehotuksista huolimatta suostu apuun (kuten myöhemmin ketjussa on tullut esille), ei sitä mielestäni voi pakolla antaa.
Alkoholismi on sairaus, sairas jätettiin auttamatta, ja turhaan kehuskelet empatioitasi, itse teet saman tarvittaessa omalle mummollesikin. Häpeä.
Se, mikä on huolehtimista ja mikä heitteillejättöä, riippuu tilanteen vakavuudesta. Alkuperäisessä tekstissä kerrottiin, että mummolta oli lyöty silmälasit rikki. Se ei ole kovin vakava pahoinpitely. Väärin toki, eikä niin olisi pitänyt tehdä. Mutta ei siinä ollut hänelle välitöntä vaaraa lisäpahoinpitelystä ja hän oli tapahtuman jälkeen ymmärtääkseni jalkeilla ja ihan tolkuissaan. Eli ei esim. tajuttomana tai muuten avuttomana´, joten heitteillejättö ei ollut kyseessä.
Jos tulet taksilla jurrissa nenä verta valuen kotiin, niin kyllä se taksikuski sinut kotiin vie ja rahastaa, mutta ei siinä mitään velvollisuutta ole sen enempää auttaa. Eikä varsinkaan vastoin tahtoasi hoitoon viedä.
Kuule sinä voit olla raaka, en luojalle kiitos sinua tunne. Ja jos tuntisin, en koskaan hyväksyisi sina seuraani.
Olen senverran empaattinen, että jos jotakin lyödään oli se sitten pieni lapsi, alkoholisti koira tai rikollinen, olen aina sitä mieltä, että niin ei saa tehdä. Minä en hyväksy pahoinpitelyä, missään muodossa kenenkään kohdalle. Ja olen ylpeä omista eettisistä arvoistani.
Ja alkoholismista senverran, että minulla ei ole omia henkilökohtaisia kokemuksia, muutoin kuin työni puolesta. Mutta olen niin empaattinen, että ymmärrän sellaistakin. Alkoholistilla on vaikea ahdistus ja se ahdistus on toisten ihmisten hänelle aiheutettua. Ja se ahdistus on niin vaikea, että yleensä jopa amaatti-ihmisillä on sitä ahdistusta hyvin vaikeaa hoitaa.
Myönsit sentään, ettei sulla ole kokemusta alkkiksista. Siinä sen nyt näet - et käsitä lainkaan koko asiaa.
Eikä tuo edellinen väittänyt hyväksyvänsä pahoinpitelyä tai väkivaltaa, vaikka sinä hänen kirjoituksensa yritätkin vääntää siihen malliin.
Empaattinen hänkin voi olla, mutta realistinen. Sinä taas olet utopistisen epärealistinen.
minä olen niin hyvä ja empaattinen ja olen niin kauhean empaattinen. Alkoholistit ovat uhreja, läheistensä uhreja, läheiset aiheuttavat heille ahdistusta. Ymmärrän kaikkia ja kaikkien ongelmat on jonkun toisen vika. Olen hyvä ja empaattinen.
Sinulle Jätitte anopin hakattavaksi.
Mitäs he olisivat voineet tehdä, pariskunta joka mukiloi toisiaan aina kun on viina mukana, ja soitto poliisille mitäs se olis auttanut ?
Parempi kun ei anna neuvojaan niin kovasti asiasta josta ei tiedä yhtikäs mitään. Kenen vastuu on olla hakattavana, anoppi voi itse nostaa kytkintä, ei se miniän käsissä ole huolehtia jostain joka ei edes osaa ottaa omia lapsen lapsiaan vastaan juhannuksena vaan valitsee viinan.
Kiitos.
Mietin vaan, että kuinkahan paljon miehesi äitiä on hakattu. Turha teidän on vaipua itsesääliin, okei, juhannus on pilalla, mutta luulisi sinun miehesi puuttuvan jotenkin tuohon pitemmällä tähtäimellä. Kuinka te voitte katsella sivusta tuollaista ja voivotella. Nyt menette ja teette yhdessä jotain mukavaa, sitten pidätte huolen siitä ettei miehesi äiti enää saa siellä selkäänsä. Kaiken syy on miehesi isän alkoholismi ja miehesi äiti ei ole siihen syypää.
Anoppia on yritetty keinolla jos toisella auttaa, mutta hän ei itse lähtenyt meidän mukaamme. Jo alkuillasta pyysin häntä meille, koska tavallaan arvasin miten lopulta käy. En mä voi pakottaa, jos ihminen ei halua lähteä. Hänellä on sisko ja isä aivan lähellä, mutta hän ei halua lähteä. En tiedä mitä varten ei, ehkä se pelkää tätä ukkoaan niin paljon. Mutta me olemme monesti tarjonneet tilaisuutta tulla esim. meille.
Ymmärrän että olette yrittäneet, mutta anoppisi ei enää jaksa eikä uskalla lähteä. Hän on väkivallan uhri, joka ei enää välitä vaikka kuolisi. Kuka nyt kotoaan haluaa lähteä ainakaan sukulaisten nurkkiin? Hän ei jaksa. Hänelle olisi järjestettävä asunto tai turvapaikka ja terapiaa. Älkää luovuttako vielä, te pärjäätte kyllä, mutta se on yksi kaunis päivä, kun tapahtuu jotain ja hän on silti lastesikin isoäiti. Ehkä appi hyvittää käytöstään joskus, joten anoppisi on vaikea lähteä. Hyvittely ei kuitenkaan anna lupaa lyödä.
että tuo anoppi tekee itse omaa elämäänsä koskevat päätökset.
Jos hän haluaa lähteä alkoholistimiehensä luota, niin hän lähtee ja saa siihen varmasti tukea.
Väkisin häntä ei sieltä saa kukaan pois. Jossakin se auttamisen raja kulkee. Aikuista ihmistä ei voi väkisin auttaa.
Usein on niin, että kun tuollaiseen tilanteeseen puuttuu ja soittaa poliisit paikalle, niin siltä uhrilta ne haukut ja moitteet sitten saa silmilleen.
Julmaa, mutta sellaista on elämä.
Tv. alkoholistin ex-vaimo
Huomaa, ettet tiedä mitään alkoholismin rampauttamasta perheestä.
Viinanjuonti turmelee käyttäjänsä. Hänen ainoa tukensa on perhe, joka ei pysty lähtemään, koska tietää, miten sitten tulee käymään.
Vastenmielisintä alkoholistin omaiselle on kuunnella noita "mikset lähde" - "olisit soittanut poliisin" - "puhu sille, kun on taas selvä".
Menkää itseenne. Haluaisitteko itse näitä neuvoja omissa vaikeuksissanne, mitä ne sitten milloinkin ovatkaan.
Alkoholistiperheen omaisia on ihan turha syyllistää. Alkoholismi ei sillä parane.
Ymmärrän minä sen, mutta ei tässä ole kyse aikuisen ihmisen täysin vapaasta valinnasta. Väkivallan uhri elää omassa vankeudessaan. Hän haluaa sieltä pois, mutta se on hirveän vaikeaa. Hänellä pitäisi olla asunto valmiina, koska ei hänellä ole voimia itse sitä katsoa. Ihminen on kuin vankina omassa mielessään. Ei enää ymmärrä lähteä vaan tyytyy hakattavaksi.
En tarkoita antaa neuvoja´miksi et lähde`,vaan ajattelen ihan niin, että jos olisi minun äitini kyseessä, niin minun äitiä ei hakattaisi.
Minun isäni katseli aikoinaan aikansa kun hänen äitinsä joutui kärsimään miehensä alkoholismista, eli siis minun isovanhempani olivat kyseessä. Meille tuli myös kylän miehet huutamaan mummolleni. Erään kerran kun minun pappani jälleen alkoi juoda, eikä uskonut puheita, niin minun isäni parikymppisenä miehenalkuna riisui isältään vaatteet ja kieputteli tämän lumihangessa. Naapurin miehille hän sanoi ettei ole humalassa tulemista tai tulee nyrkistä.Siihen loppui mummmoni helvetti. Kyllä he loppun asti elivät yhdessä.
Suomen suvi on lyhyt, mutta vähäluminen.
Tässäkin tapauksessa mukana kuviossa on mummon aviomies ja poika.
Kovasti neuvotaan mummoa pakenemaan sieltä, no minne? Jos menee sukuloimaan, niin missä kunnossa on koti, kun palaa takaisin?
Kuka huolehtii siivoukset ja räsäksi isketyt tavarat, jollei topakka muori olisi siellä asioista huolehtimassa.
Kyllä rannalla on helppo neuvoja antaa, kun laiva on merihädässä, sanotaan.
Minä olen elänyt väkivaltaisen ihmisen kanssa.
Itse halusin lopettaa sen suhteen ja siinä vaiheessa sain kyllä riittävästi tukea ja apua lähtemiseen.
Lähtöpäätös oli kuitenkin tehtävä ihan itse. Kukaan ei voi määrätä aikuista ihmistä poistumaan perhehelvetistä.
Ihan sama juttu kuin alkoholistillakin. Kukaan toinen ei voi häntä raitistaa. Päätös ja halu toipumiseen on tultava ihan itseltä.
Lapsia voidaan ottaa huostaan, mutta ei aikuisia. Paljon löytyy surullisia esimerkkejä siitä, miten uhri kuitenkin palaa aina takaisin, vaikka hänet vietäisiinkin turvaan.
Nämä on todella vaikeita asioita, mutta sivullisen on hankala tehdä mitään, ennen kuin häneltä pyydetään apua.
tuuuva siun luo,ku sie oot niin fiksu ja kaikkivoipa....
Olisitte vain heti lähtenyt pois, kun alkoi meininki riistäytyä käsistä. Eikä sinne kannata lähteä enää juhlia viettämään,ja muutenkin mahd vähän olkaa tekemisissä.
Teillä tuntuu olevan hyvä liitto, mutta turha sitä on tuolla tavalla koetella. se on kuin kaivaisi verta nenästään.
anopin olisi hyvä erota miehestään, mutta hänen on se tajuttava itse, ette te voi sille mitään.
keskittykää omaan perheeseenne.
halauksia!
koska miehesi isällä on selviä ongelmia viinan kanssa.
Onhan tossa jotain tuttua. Meillä niitä kännekaloja tosin oli vaan yksi..onneksi.
keuhkoamaan, jos viinaan menee, niin menee. Oisitte juottanut ne äijät kunnolla känniin ja pitäneet ne kännissä, niin että oisivat nukkuneet koko juhannuksen. Turha niitä on yrittää rajoittaa juomisessa, ärtyvät vain lisää.
Ei muuta kuin heti kun känninen vähänkin yrittää heräillä, niin lisää viinaa kurkkuun, jotta nukahtaa uudelleen.
Kamalaa kun juodaan kuin siat ja käydään käsiksi toisiinsa vielä. Tuollaisilla torveloilla ei ikinä tule fiksuja juomatapoja ja käyttäytymistä jotenka parempi pysyä jatkossa pois sieltä.
Jokainen teistä, joka on sitä mieltä, että pahoinpideltyn anopin sai jättää oman onnensa nojaan, edesauttaa naisiin kohdistunutta väkivaltaa hyväksymisellään ja se raaistuu koko ajan. Yleisen hyväksymisen myötä.
Onko omatuntonne puhdas? Vielä ehditte soittamaan sossuun ja olette siten yrittäneet asiaan puuttua vaikkakin jälkikäteen.
Anoppi kutsukoon poliisit itse jos kerran hädässä on ja ilmotelkoot minne lystää. Ei se ole vieraiden tehtävä kun se ei heidän kotinsa ole. Eri asia jos vieraita olisi pahoinpidelty. Viisainta on lähtee pois. Vaikka anoppia mies pahoipitelee niin yleensä he vielä suojelevat miestään ja olisi voinut suuttua jos heidän riitoihinsa ulkopuoliset puuttuu. Yleensä he roikkuu ihan väkisin retkussa äijässään vaikka moneen kertaan saisivat turpaansa.
Me jokainen ihminen teemme omantuntomme mukaan valintamme. Ja huomaanpa selitysten makua, siis eräät tietävät kyllä tekevänsä väärin ja yrittävät hakea hyväksyntää. Minulta sitä ei tule.
T:Kokemusta on
Itse toimisin näin, nimetön soitto kotisairaanhoitoon tai sossuille suoraan. Siellä on ammatti-ihmiset jotka osaavat auttaa. Olen kanssasi samaa mieltä, että ammattiapua tarvitaan, tavallinen ihminen ei osaa tuollaisia asioita hoitaa.
Ja eiköhän tuon perheen ongelmat liene siellä paikkakunnalla senverran yleisessä tiedossa, että appi ei tiedä miniän olleen asialla.
Sitävarten ammatti-ihmiset ovat olemassa, että heiltä voi pyytää apua.
auttaa, jos apua ei haluta ottaa vastaan.
Jos perheessä on lapsia niin sossu voi puuttua, mutta kun kyse on aikuisista, niin eipä siihen oikein sekaannuta sivullisen pyynnöstä huolimatta.
Minä joskus hädissäni soitin poliisille kun alkoholisti-exäni oli ryyppyreissulla teillä tietymättömillä. Sanoivat, että aikuinen ihminen valitsee itse kuinka elää. Hänellä on oikeus siihen.
Jos nainen väkisin roikkuu väkivaltaisessa miehessä? Usein viinajuhlien jälkeen ollaan kun ei olisi mitään tapahtunutkaan ja "rakastetaan" taas kovasti. Ja itse kun kerran olisin puuttunut naisen hätähuutoon niin nainen tyrmäsi toisessa mutkassa heti että oli hänessäkin vikaa kun härnäsi ja ärsytti. Hän ei aikonutkaan jättää miestään, käytti vaan lähiomaisia hyväkseen ruikuttamalla muka uhrin asemastaan. Nainen oli itsekkin riidan aloittaja ja juovuksissa läimi miestään, sitten vikisi kun sai kunnolla köniinsä. Kyllä ne naisetkin osaa tosi pirullisia olla.
Sanoinkin että on turha mennä juoppoo ärsyttään vaan puhua ongelmista selväpäisenä eikä alkaa juovuksissa piikitteleen kumppaniaan. Niin kuin tikulla härnäisi ja omaa syytään sitten jos köniinsä saa.
Kyllä ammattilaisilla on parempaakin tekemistä kun naurettavia aikuisten jatkuvia lapsellisia perhe riitoja juovuksissa aiheutettuja ratkoa. Vahva ihminen olisi tuossa mökki tapauksessa saanut kuria niin että nyt kaikilla kädet taskuun niin ettei toisiin kosketa ja turpa tukkoon ettei vittuilla kenellekkään kukaan.
Olen itsekkin oppinut pitkän tien kautta etten ala koskaan ärsyttään juovuksissa olevaa ihmistä. Annan olla rauhassa ja sitten vasta arvostelen jos arvosteltavaa on aiheutunut niin selvinpäin puhutaan. Kyllä taviskin osaa hoitaa jos järkee riittää tavallista enemmän. Ei siihen mitään ohje kirjan lukemista tarvita välttämättä.
Sinä, lapsesi ja aviomiehesi olitte ahdistavassa tilantessa, sinulla tosi hätä.
Kirjoitat huolesi tänne, ja miten käy?
Niinkuin alkoholistiperheessä useinmiten: Sinä olet syyllinen!
SINÄ olet jättänyt anopin heitteille. SINUN olisi pitänyt kutsua poliisi. SINUN olisi pitänyt huolehtia anopista, joka oman kertomasi mukaan osasi kyllä pitää pintansa.
(Sehän ei kuulu tähän.) Sinut pitää syyllistää, EHDOTTOMASTI. Itsekkäästi vain ajattelit lapsiasi ja halusit pois tästä riemuliiteristä.
Alkoholistin perheenjäsenen osa on aina olla syyllinen.
Kuvitellaanpa, että nämä kirjoittajat olisivat olleet kutsuttuina vieraina ko. kesämökillä.
Olisivatko he toimittaneet poliisin pidättämään isännän ja hänen poikansa, ja toimittaneet emännän johonkin hoitolaan?
Saanko vastata itse: EIVÄT olisi. He olisivat kiiruhtaneet kotiin ja kirjoittaneet Suomi24 palstalle jutun kamalasta isäntäväestä, joka itsekkäästi vaan joi ja tappeli, vaikka olivat kutsuneet vieraita.
Hehän olisivat olleet aivan syyttömiä tapahtuneeseen.
Näin se on.
viis muista, rohkeasti vain. Pelko hallitsee järkeä, eli tunne vie, ei järki.
Jos muu ei auta, eikä sympatioita liiemmin heru, aina voi yrittää yhtä keinoa.
Ei saa syyllistää...ja matka jatkuu...
Aikuinen ihminen tekee valintoja elämässään ja kantaa vastuunsa. Joskus valinta on elää väkivaltaisen ihmisen kanssa ja sulkea silmänsä. Joskus valinta on lähteä pois ja toivoa parasta. Joskus voi yrittää auttaa, omantuntonsa mukaan.
Aloittajan valintaa ymmärrän hyvin, lapset pois moisesta metakasta. Anoppi hoitakoon omat valintansa ja eläköön niiden kanssa. Jos kukin haluaa juoppoja hyysätä ja turpaansa saada, se olkoon itse kunkin valinta.
Ei kukaan ole juoppo vasten tahtoaan, kukaan ei pidä nenästä kiinni ja kaada viinaa kurkkuun, sekin on jokaisen oma valinta.
Aina on vaihtoehtoja ja aina on niitä, jotka jälkeenpäin olisivat tienneet peremman valinnan.
Selitystä, en hyväksy ajuksiasi ja huomaan kyllä että itsekkin sen jopa ymmärrät.
Etkö ole nähnyt juovia tappelevia pariskuntia?
Olen, työni puolesta.
ja kaikille niille, jotka uskaltavat ajatella itse. Jopa uhmaten yleistä mielipidettä, joka viestiketjussa tuntuu olevan mielestäni väkivaltaa ymmärtävä ja hyväksyvä.
Ymmärtää aina voi, muttei tarvitse hyväksyä, siinä on se ero.
Pioneerit on tärkeitä joka taistelussa, niin myös perheväkivallan tuomitsemisessakin, siltä tuntuu.
Onko niin vaikeaa ymmärtää, että uhri on uhriutunut, eikä enää kykene pitämään puoliaan. Siksi väliintuloa tarvitaan, siksi lainsäädäntö antaa oljenkorsiaan väliintuloon. Siksi tietoa ja taitoa löytyisi, kunhan piintyneistä ajattelutavoista pystyttäisiin luopumaan.
Elämä on moninainen, on vaikea löytää joskus se totuuden sarvi ja viisastenkivi, johon nojata.
VAikeinta on silloin, jos elinikäisen oppimisen suoma " viisastuminen" estyy. Ei osata ajatella opitun vastaisesti.
Kaavoja toistellaan kyseenalaistamatta, palataan kuin koira oksennukselleen.
Ongelman voi ratkaista, kunhan ensin tunnistaa ja tunnustaa sen.
Jos ongelmaa ei tunnista, ei edes osaa epäillä ajattelevansa niin, että muutos olisi mahdollinen.
Mottoni onkin, uskalla ajatella itse, älä jää tuleen makaamaan ja tärkein, mikään muu ei muuttunut kuin ajatukseni, sen myötä muuttuikin kaikki.
Auttamalla muita, heitäkin, jotka eivät osaa auttaa itseään, autat itseäsi, sillä koskaan ei tiedä milloin itse tarvitset apua...
hyvinkin väkivallan joka kohdistuu anoppiin, jopa nauttivat siitä.
Miten ahdistavaa...luotaan torjuvaa...etsin tunteitani kuvaavaa sanaa...hei, se löytyi ...paranoidista?
Sinä olet harhainen, hyvä kun tunnistat paranoidiset tunteesi. Hienoa. Useimmat miniät ovat tänne kirjoittaneet aivan reilusti hyväksyvänsä anopin pahoinpitelyn. Siinä ei ole harhaa vaan sinun päässäsi.
Tosi kauniisti kirjoitettu.
Kaksi mottoni ovat:
Hyvällä on tapana lisääntyä, kasvaa ja kerääntyä samaan paikkaan, ihan samalla tavalla kuin ongelmillakin.
Hyvää mieltä on mukava jakaa toisillekin.
Lähdenpä tästä oman anoppini luokse hauskaa sadepäivää viettämään. Kivaa kesää sinullekin!
huomannut ainoatakaan kommenttia anopin pahoinpitelyn hyväksymisestä.
Eiköhän tässäkin tapauksessa lasten järjestäminen pois juopposeurueesta ollut tärkeintä ja sen alkuperäinen kirjoittaja hoiti vastuullisena äitinä.
Ei hän siinä tilanteessa muuta voinut tehdä.
Aikuista anoppia ei voi kukaan viedä väkisin turvaan jos hän ei itse halua lähteä. Tuskin häntä sinne jätettiin vastoin tahtoaan.
Tapahtunut on tapahtunut ja mikä on nyt lapsen paras. Lapselle paras olisi, että hän ymmärtää, että mummoa autetaan jotenkin. Mutta ei tässätapauksessa, hänelle annettiin malli, mummoa saa hakata. No, äiti huomaa sen kyllä aikanaan, että näin tehdään.
miten tämä tarina jatkuu?
Sitäpaitsi alkuperäinenhän kirjoitti jossain kohtaa, että anoppia on yritetty auttaa ja on pyydetty heidän luokseen. Pakollahan häntä ei voi tuoda.
Äiti vei lapsensa turvaan. Anopilla on vastuu omasta elämästään. Hän tekee itse omat päätöksensä ja valitsee itse elääkö alkoholistin kanssa vai ei.
Kukaan ei varmasti halua, että mummoa hakataan, mutta mummon on otettava itse vastuu omasta elämästään. Miniä eikä edes hänen poikansa voi sitä tehdä.
Mutta on tapauksia joille vaan ei mahda mitään. Aina ei ole uhrin ja syyllisen kumppanuudesta kysymys vaikka niin päällepäin näyttäisi. Uhri voi tekeytyä uhriksi muiden silmissä mutta todellisuudessa uhri voikin olla se syylliseksi luultu. Ihmissuhteet eivät ole aina sitä miltä ne päällepäin näyttää vaan voivat olla todella monimutkaisia eikä yksiselitteisiä ollenkaan.
Jos puoliso on niin paha kun annetaan ymmärtää niin siitä erotaan eikä roikuta sairaasti sellaisessa joka pahaa oloo aiheuttaa. Ei ole kenenkään ammatti- ihmisen tehtävä riitapukari pariskuntaa repiä väkisin irti toisistaan jos kerran apua ei haluta, vai onko? Sittenhän täällä tarvittaisiin "erotuomareita, väkisin irti repiviä" varmaan joka toiseen kotiin ja enempäänkin.
Nyky suomessa ei enään sellaisia uhreja ole mitä tarkoitat. Naiset ovat työelämässä, älykkäitä ja itsenäisiä. Muistaakseni tuo anoppikin oli hoito alallakin jossa varmasti tietoo on ja saa. Jos halua on niin apua saa ja erotaanhan sitä mitättömämmistäkin syistä tänä päivänä ettei sekään ole mikään häpee tai ongelma.
Lähiomaisenikin on juossut suhteesta toiseen ja aina ne samat ongelmat ja valitukset hetken huuman jälkeen. Joku ihmeen pakkomielle hakeutua aina samaan mistä edellisestä on irti päässyt. Ketään ei jaksa enään kiinnostaa jos elämä on loputonta samaa kierrettä josta ei edes itse halua päästä erilleen.
No, miksi asia sinua sitten vaivaa? Vieraat ihmiset, ettei vaan ole omatunto kolkuttelemassa kun olet itse hakannut omaa mummoasi.
sitten oli??
Turpiisi olisit saanut, siltä anopilta. Ellei nyrkein, niin sanoin. Hän ei suinkaan olisi ollut sinulle kiitollinen, vaan olisi katkaissut välinne ja mustamaalannut sinut kaikille kuunteluhalukkaille.
Sinulla on ihan turhia kuvitelmia siitä mitä joku ulkopuolinen pystyisi tekemään, kun suomalaisessa "pyhässä perheessä" on vinoutunut asetelma ihmisten kesken.
Luulet itsestäsi suuria. Tositilanteessa sinut olisi kyllä vedetty maan pinnalle hyvin äkkiä. Helppo täällä nettipalstoilla on omaa hyvyyttään esitellä.
Oletko harkinnut vihanhallintakurssia, tai onko sinulle jo usea sitä suositellut?
Mietin pitkään ja hartaasti maksaako vaivaa sinulle selitellä mitään, sillä luulosi ovat todella älyttömät.
Sinun kristallipallosi ei todella ole kunnossa, sillä mikään väittämäsi ei pitänyt paikkansa minun tietämyksistäni, kokemuksistani ja luulemisistani.
Vaihtoon vain tai romuttamolle pallosi joutaa, nolaat vain itsesi luuloillasi, ikävä sulle.
Alkoholista, perheväkivallasta ja viranomaisauttajista on minulla vankka kokemus, siksi puhunkin ja tahdon rohkaista jokaista pohtimaan omia arvojaan ja piintyneitä ajatusmalleja, jotka pääosin ovat elämänmuutosten esteenä.
Lapsuudenperheessäni isä joi ja juo vieläkin, äiti ei, mutta saa kärsiä sitäkin enemmän.
Juuri lasinen lapsuusteni vaikutti paljolti siihen, että huomasin itse joutuvani isäni kaltaisten erilaisissa riippuvuuksissa olevien läheisyyteen, tavalla tai toisella, eli historia alkaa toistamaan itseään.
Kunnes hakeuduttuani ensin terapeutille pohtimaan, miksi niin usein huomaan, että ylitseni kävellään, hämmästykseni oli suuri, kun terapeutti kehoitti tarkkailemaan, mitä itse ajattelen tilanteissa jne.
Ajattelutapani alkoi hiljalleen muuttua, alkoi muutttua kaikki muukin. Kymmenen vuotta toimistotyötä vaihtui opiskeluksi ihmissuhdetyöhön, missä parhaimmillaan sai pohtia itseä ja malleja arvoille-asenteille-ajatuksille-tekemisille.
Jokatapauksessa aikaa muutoksen alulle on kohta parisenkymmentä. Muutoksena muuttui kaikki elämässäni, tosin ei päivässä eikä kahdessa. Pahin vihollinen olin ja olen usein itse, halu ajatella ja toimia toisin vaatii itseltä paljon.
Kykyä reagoida ja muuttaa tarvittaessa tutut kuviot, ympäristön paine ja muutosvastarinta uuvuttavat myös, periksi antaminen on useasti enemmän kuin lähellä.
Kukapa jo saavutetuista eduista jo luopuisi, sehän on selvä, viimeiseksi alkoholisti, sillä usein alkoholisti on myös narsistinen, joten vetoaminen toisten kärsimykseen on turhaa.
Mutta, vetoappa holistin maineeseen ja tee selväksi, ettei palvelu pelaa, jos meno ei lopu. Osoita olevasi valmis tekemään se millä uhkaat. Poliisit paikalle jos tekee väkivaltaa, ero silloin nyrkki ei pysy taskussa jne.
Niin, itse jouduin ottamaan eron, ei auttaneet poliisit tms.
Äidillä on tukena olleet me lapset ja lapsenlapset, ihme kumma, isä sai lopetettua väkivaltaisen käytöksensä.
Nyt on kymmenen vuotta ollut mummolla rauha kodissaan, niin kuin hän itse sen tahtoo. Eli isä juo, muttei enää ole väkivaltainen.
Se riittää mummolle, saa riittää meillekin. Tosin viime aikoina mummo on alkanut puhumaan, kuinka ärsyttävää on papan juominenkin, vanha mies ja muistikin alkaa pettää, aivan kuin jalatkin pettävät alta toisinaan, onnettomuusriski kasvaa.
80 vuotiaat asuvat vielä kodissaan, mikä toisaalta mahdollistaa papan juomisen, ikävä juttu.
Loppujen lopuksi työskentelen sosiaalipuolella ja arvaatko minkä kohderyhmän kanssa myös?
Vedätyksen yritystä on, selitystä miksi Jeppe juo, mutta huijattavaksi ei tarvitse ryhtyä, omanarvon tunne ja rajat täytyvät olla niin selkärankaan sisäistetty, ettei edes suostu manipuloitavaksi.
Perheväkivallasta ja siihen puuttumisesta ollaan puhuttu julkisuudessa paljon, muttei tarpeeksi.
Väliintuloa tarvitaan, arvokeskustelu muutti minunkin ajatettelutapaani, joka muuttikin kaiken. Sama resepti puree varmasti muihinkin. Jumalan luomia ollaan kaikki, aina on mahdollisuus alkaa uudestaan.
Sukupolvienkin periytyvä ketju uhriutumisesta ja traumaattisten kokemusten toistuminen on mahdollista katkaista.
Kysymysten tekeminen itselle, mitä tapahtui, mitä ajattelin, mihin pyrin ja mitä tahdon.
Itselläni piti mennä ihan alkuun asti, kuka olen ja mistä tulen. Kristillinen ihmiskäsitykseni auttoi vastaamaan kysymyksiin, sillä Jumalan luoman ei tarvitse suostua tuhoamaan tai tuhoutumaan, olemme arvokkaita ilman suorituksia ja suorittamisia. Ihan vaan armosta, ihmeellistä.
Olet oikeassa, ihminen ei voi aina paikata vääristymisiä ja vinoutumisia joka perheessä. Itse uskon rukouksen voimaan Jeesuksen nimessä, sillä juuri ne mahdottomat tilanteet, joihin tuli järki ja järjestys vahvistivat uskoani.
Olen nähnyt omin silmin, miten usea julkijuoppo paranee, sen myötä jo rikkoutuneetkin perheet saavat uuden mahdollisuuden. Lapset ainakin takaisin isän tai äidin alkoholin kirolta, se on paljon se.
Lopuksi kysymykseesi olisinko kantanut, en kantanut, mutta soittanut poliisin, jonka väliintulo olisi aikaansaanut muutoksen ajattelutapoihin, jos ei muihin, niin ainakin anopin.
On turhauttavaakin toistella itseään, mutta jaksaa sitä kun jos siitä on yhdellekkään apua tulevassa, siis väliintulo auttaa enemmän kuin karkuunjuoksu.
Toimi niin kuin toivoitsit itsellesi tehtävän, toimii tässäkin tapauksessa, yritä joskus.
Tuli mieleeni, miten n.15 vuotta sitten perhetyön opinnoissa luennoitsija sanoi, että tutkimukset osoittavat, että usein uhrin asemassa perheväkivallan ollessa kyseessä, uhri pelkää ja ajattelee, että parempi vanha tuttu helvetti kuin uusi taivas. Lisäksi luennoitsija kehoitti kuvittelemaan, miltä tuntuisi seistä kerrostalon kymmenennessä kerroksessa, avonaisen ikkunan edessä, takanasi roihuaa tulipalo. Tiedä ettet pääse karkuun sitä, muutoin kuni hyppäämällä ulos avonaisesta ikkunasta.
Kysymys kuuluu, onko kukaan ottamassa vastaan hyppääjää, uskaltaako hypätä vai jääkö tuleen makaamaan?
Meidän kanssa-ihmisten tehtävänä on vakuuttaa uhrille, hyppää vain, vastaan otetaan. Mutta mistä uhri sen tietää, jos kukaan ei kerro?
Perustelit näkemyksesi hyvin. Itselläni ei ole alkoholismista henkilökohtaisia kokemuksia, olen rattiista kodista.
Olen tehnyt elämäntyöni lastensuojelun puolella.
Eettiset näkemyksemme ovat samat, aina voi auttaa tukemalla, kuuntelemalla ja myötäelämisellä. Sen avun ei tarvitse olla konkreettista "kantamista". Myös ihan hiljaa vierellä istumalla, välittämällä ja ymmärtämällä, voi saada ihmeitä aikaseksi tekemättä yhtään "mitään".
koko ajan ollut siitä, että voiko ihmistä auttaa jos hän ei halua?
Jos, niin miten?
Jos ihminen kerta toisensa jälkeen kieltäytyy lähtemästä turvaan, niin miten silloin toimitaan?
Ei ne poliisitkaan ketään vie omasta kodistaan, jos sekä lyöjä, että lyöty vakuuttavat, että kaikki on hyvin.
Tässä alkuperäisessä tapauksessa kirjoittaja vei pienet lapsensa turvaan ja nimenomaan se hänen kuuluikin tehdä. Hän oli aiemmin pyytänyt anoppiakin heille. Mitä hän enää olisi voinut tehdä, jos anoppi halusi jäädä omaan kotiinsa?
Hän kertoi myös, etä anoppia on yritetty auttaa aiemminkin. Eli hän oli kyllä tarjonnut apua ja turvapaikkaa.
Vaikka hän olisi sitonut anopin ja nostanut hänet autoon, niin mitä luulet, olisiko anoppi kuitenkin palannut kotiinsa viimeistään seuraavana päivänä? Kyllä olisi!
Ja nyt se tärkeä kysymys: Miten auttajan pitää seuraavaksi toimia? Kerro jotain konkreettista, että ihmiset osaisivat toimia oikein.
Ei se auta ketään, jos täällä kerrotaan kuinka hyvä ja empaattinen ihminen minä olen. Jotain käytännön neuvoja olisi kiva kuulla. Sillä empatialla kun ei mennä kovinkaan pitkälle tosi paikan tullen.
jäädä hiljaa vierelle istumaan, välittämään ja ymmärtämään. Siinä on vain parasta pelastaa se, minkä voi ja poistua paikalta. Aloittajan tapauksessa lasten turvaan vieminen oli tärkeintä. Tiedät sen varmaan työsikin puolesta.
Välittämisen ja ymmärtämisen aika on silloin, kun väkivaltatilanne tai sen uhka ei ole päällä.
Mitä niistä lapsista koko ajan hoet. Väkivalta ei kohdistunut heihin ja hehän vietiin turvaan, miksi vielä sitä ihmettelet.
Ja väkivaltatilanteessa jos missä ymmärrystä tarvitaan.
Meitä on täällä ollut ainakin kolme henkilöä, jolla on ollut antaa aivan selkeät ohjeet, miten tehdä. Etkö ole vieläkään ymmärtänyt?. Et kai sitten ymmärräkkään kun empatia puuttuu, niin et kykene.
Ja sinun on ihan turhaan yritää amaattihenkilöille ohjeita jakaa, että jätä uhri. Meillä on omat työnohjauksemme, yhteistyökumppanimme ja ohjeet minkä mukaan toimimme. Ja miksi on vaikea käsittää, että jos joku, niin ammatti-ihminen joutuu niihin väkivaltatilanteisiin. Eiköhän se 30 vuoden työkokemus ja 50 vuoden ikä jo kerro, osaako toimia vai ei.
ohjeita, että jätä uhri? Tai missä joku kirjoittaa, että väkivalta on hyväksyttyä?
Olen itsekin ammatti-ihminen ja työskentelen lasten parissa. Ikääkin lähes yhtä paljon kuin sinulla. Ja olen ollut mukana väkivaltatilanteissa.
Ammatti-ihmisen ei pitäisi vääristellä toisen sanomisia ja hänen pitäisi pystyä vastaamaan asiallisesti, kun hänelle esitetään kysymyksiä.
Niitä selkeitä ohjeita jäin edelleen kaipaamaan siitä, kuinka väkivallan uhria autetaan, jos hän ei halua apua. Kukaan ei ole tähän vastannut. Ainoastaan tiuskinut ja mennyt asiattomuuksiin tyyliin "olet empatiakyvytön, itsekäs, omahyväinen ja jopa narsistinen."
Ei ole kovinkaan ammattimaista.
Jos olisit ammatti-ihminen et olisi noin tyhmä. Jos et tiedä mitä tehdä, niin etkö osaa edes googlettaa.
No, esim. tässä ohjeita ja puh.numeroita voit soittaa sinne ja kysyä tarkemmin.
http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/pages/E1D5A313E3FBEFD8C2256BC9003A839D?opendocument
pysty vastaamaan, niin pysyt asiattomalla linjalla.
Se siitä empaattisuudesta sitten.
Sain muuten tuossa muutama viikko ennen kesälomani alkamista palautetta työstäni. Olen kuulemma inhimillinen ja välitän oikeasti.
Sillä sitä jaksaa taas ponnistaa pitkälle niin työssään kuin muussakin elämässään.
Keskustelin joskus erään perheneuvolan työntekijän kanssa väkivallasta ja alkoholismista. Hän sanoi, että " hänellä on vain kirjatietoa eikä hän tiedä millaista sellainen elämä oikeasti on". Hän jäi mieleeni erittäin fiksuna ja empaattisena ihmisenä, joka ei asettanut itseään kenenkään yläpuolelle. Meillä kaikilla on koko ajan opittavaa eikä kukaan tule koskaan täydelliseksi. Eikä tarvitsekaan. Se riittää kun tekee parhaansa omana itsenään ja antaa muidenkin elää.
Joka tapauksessa toivotan mukavaa kesää kaikille tähän ketjuun kirjoittajille.
Varsinkin ketjun aloittajalle ja hänen perheelleen.
Se poliisi linkki on ihan virallista asiaa, jos et sitäkään ymmärrä. Kannattaisi lukea se.
Miksi en lukisi?
En silti jatka tästä aiheesta enempää kanssasi koska et pitäydy asialinjalla ja haluat olla aina oikeassa vaikka sitten nimittelemällä muita.
Sellainen ei kuulu minun tapoihini.
Tai pyydä lisäkoulutusta työpaikallasi.
Kuule, on minullakin ollut lasinen lapsuus, mutten silti itse langennut samoihin kuvioihin. Minulle oli ihan alusta asti selvää, etten juopon tai muun riippuvaisen kanssa rupea vispilänkauppoihin ollenkaan.
Sinun ongelmasi on ihan sinun omasi, ei minun. Sitten vedät siihen vielä kristillisen elämänkatsomuksen. Voi taivahan taatto sentään. Ihmeellistä miten tuollainen taikausko ja satuolentoihin luottaminen yhä jatkuu, vaikka olemme päässeet jo 21. vuosisadalle.
Väität itseäsi niin hirveän empaattiseksi ja nostat itsesi jalustalle, mutta et kuitenkaan kykene keskustelemaan eri mieltä olevan kanssa asiallisesti. Kirjoitat hirveän ilkeästi ja kireästi. Väität vielä olevasi ammattilainenkin.
Mitenkähän on, saavatko avuntarvitsijat sinulta oikeanlaatuista apua? Sallikaa minun epäillä.
Jos olet saanut mielestäsi epäoikeudenmukaista kohtelua joskus sossuilta, minä en ole sinun asioitasi hoitanut, luulisin. Työssäni hoidan vain lasten asioita, en aikuisten.
En ole jalustalla, minä istuskelen konttorituolilla.
Hauskaa kesää sinulle. Lähden kesämökille koko viikoksi joten en ole netissä tavaittavissa. Apua ongelmiisi voit pyytä kotipaikkakuntasi sosiaalitoimistosta tai mielenterveystoimistosta, minä en ehdi auttaa sinua tälläkertaa enenpää.
on jotain vikaa, jotka hänelle vastaavat, jos eivät sitten hehkuta hänen empaattisuuttaan ja oikeassa olemista.
Antaa hänen rypeä omassa erinomaisuudessaan. Kyllä hän sieltä jonakin päivänä tipahtaa alas kovalla kolinalla.
toisellekkin, vaikka et ymmärrä kaikkea samoin. Aivan samoin sinua ei kaikki ymmärrä.
Sinullako on maailmankaikkeuden viisaus ja tieto. Silloin luulisi sinulla olevan myös myötätuntoa olla tuomitsematta.
Mikä sai sinut noin kovin hermostumaan?
Samaa mieltä olen kanssasi ainoastaan siitä, että elämme todella 2000-luvulla, ihmeellistä että sinun pelkosi saa aikaan suurta vastenmielisyyttä toisella tapaa elämää ajattelevaa kohtaan, todella ihmeellistä.
Hedelmällisempää olisi, että kertoisit itse, mitkä arvot sinun maailmankuvaasi ja toimintaasi ohjaavat. Mitkä auttoivat ja auttavat lasisen lapsuuden uhreja traumoistaan, ilman että opitut tavat periytyvät?
Kykenethän rakentaviin ja kehittäviin keskusteluihin, hyökkäys ei ole paras puolustus. Lapsethan siihen pystyy, aikuinen taas osaa hillitä tunteitaan ja kykenee yhteistyöhön kaikkien kanssa, niidenkin jotka ovat eriä mieltä kanssaan.
Hyvä anoppi olet mun suosikki, näytit niille närhen munat. Oot muuten vittuilun mestari, minä tykkään sun tyylistä.
Tuo anoppiminiä muistuttaa erehdyttävästi henkilöä, jolle ihminen on joko hyvä tai huono. Jos nuo hyvät ihmiset (esimerkiksi hänen oma anoppinsa) tarjoavat hänelle vaikkapa lautasellisen p...aa, hänestä se on mahtavan hyvää. Samoin hän itse on omasta mielestään empatian mestari eikä hänessä ole mitään arvosteltavaa. Toisaalta hänen mustavalkoisessa maailmassaan on myös huonoja ihmisiä. Näissä ei ole mitään hyvää, vaikka he olisivat samaa mieltä kuin hän.
Kylläpäs te olette kateellisia ihmisiä. Ei ihme ettei anoppinne tykkää teistä, kun kukaan muukan ei pidä teistä.
ihan normaali perinteinen suomalais-ugrilainen suvun kanssa vietetty juhannus.
RELAA VÄHÄN!!!!!!!
Jos vaan aikuisten kesken mutta lapsille ei hyvä.
Tuohan on elämää sieltä iisimmästä päästä. Miniä menee appivanhempien luo eikä osallistu itse mihinkään töihin.
Veli käy harvoin kotona ja sun kanssako olisi pitänyt vain saunoa?
Naurettavaa, tässä nähdään miten nämä nykynuoret ovat KAUKANA TOSI ELÄMÄSTÄ!
Huomasin saman asian, ja ajattelin että ehkä anoppi olisi ollut vähemmän itkuinen jos ei olisi tarvinnut passata koko perhettä ruoalla ja kahville..
Miniä käy vaan päiväunille, ja tuohtuneena herää kun on riitä päällä.. WTF? Eiköhän se anoppi olisi tarvinnut ne päiväunet, ja miniä olisi voinut sillä aikaa tehdä jotain hyödyllistä..
Miksei veljekset olleet saunaa lämmittämässä jne. jne.
Eli mennään sukulaisiin vaan loisimaan ja lonkkaa vetämään, ja sitten kauhistellaan kun joku vetää kunnon kännit.. Elämää, ei sen enempää..
Paha tarina, onneksi isäsi oli valmiina "pelastamaan" teidät - korvesta tuskin olisi julkisilla aivan heti päässyt pois. Muista aina, että alkoholisti on eri maata, et voi koskaan luottaa että asiat sujuvat sovitusti alkoholistin kanssa. Pidä etäisyyttä, ja jos on pakko olla tekemisissä, pidä aina varasuunnitelma valmiina.
Minä olisin muuten napannut anoppiraukan mukaan kyytiin.
Ainoa järkevä kommentti koko ketjussa. Hyvä.
"Anopistani tiedän, että hän tykkää naukkailla."
Tuskin se anoppikaan on mikään pyhimys ja raukka?
Voi että jotkut voivat olla yksisuuntaisia ja tyhmiä suorastaan ajattelussaan että toinen voi vaan olla joku onneton uhri ja toinen täys syyllinen.
Kenenkään ei tarvitse kärsiä väkivallasta, ei vaikka olisi kännissä kuin käki. Juopottelu ei sinänsä ole rikos, jotkut sen lieveilmiöistä kyllä.
Nyt tosin luin ketjua eteenpäin, anopille tarjottiin mahdollisuutta poistua tilanteesta eikä hän mahdollisuuteen tarttunut, joten ehkä on valitsemassaan osassaan lenkkinä kauhun tasapainossa tyytyväinen. Meitä on moneksi.
Kaikilla meillä voi joskus olla huonot hetkemme, koska me olemme ihmisiä. Silloin emme välttämättä ymmärrä olevamme vaarassa ja emme näe omaa parastamme.
Ja sinä päivänä, kun se minun huono hetkeni sattuisi tulemaan, enkä ymmärtäisi olevani vaarassa toivoisin, että joku minua viisaampi lähimmäinen ohjaisi turvaan.
kieltäydyt lähtemästä turvaan?
Ei aikuista ihmistä viedä, jos hän ei halua lähteä.
Johan miniä sanoikin että tuon tapaista oli aiemminkin sattunut mutta luotti että juhannus sentään pelastuisi.
Kuule olet sellainen tapaus niin kuin monet muutkin että vaikka minkälainen huono hetkesi tulisi niin et uskoisi mitään järkipuhetta. Oma järki se kaikkein kallein järki kulta joka pitää hengissä. Miksi turvautuisit toisiin vaan käyttäisit omaa järkee mitä luoja on luonut?
Olemme ihmisiä ja järki pitäisi kaikilla olla niin ettei haeta vaaroihin ihan omaa syytään. On vaikeeta auttaa sellaista joka itsetuhoisesti elää väkisin hakeutuen vaaratilanteisiin! Siis vaaditko muilta ihmisiltä jotain "vauvan" vahtimista koko ajan aikuisilta jotka töppäilee?
Oikeassa vaarassa, sinä kuolet ensimmäisenä.
Tiedätkö että keskitysleiriltä hengissä selvinneitä tutkimalla on saatu selville, että ne ihmiset jotka alkoivat hädän hetkellä auttamaan toisia ja toimivat keskitysleireillä toisia auttaen, säilyttivät pelastuttuaan mielenterveytensä.
Ja ne jotka jättivät toisia auttamatta, ovat henkiin jääneistä keskitysleiriläisistä niitä jotka sairastuivat peltuttuaan mielisairauteen.
Tästä johtopäätös, kannattaa toimia niin että auttaa toista hädässä. No, omalle kakkamaiselle luonteelle sinäkään et voi mitään joten sairastuis jos jäisit hädässä henkiin.
Apua kuules olen tarjonnut niin monelle ettet tiedäkkään mutta kun se ei auta kun vähän aikaa kunnes taas on ihminen pulassa niin minkäs voi?
En voi mennä kenenkään kotiin häätään ketään pois jos ovat kumppaninsa valinneet. Mitä vittua sinäkin oikein vikiset? Mene itse saatana "auttaan" jos kerran oikein osaava ammattilainen olet!
Sairastuminen on ihan eri asia kun mennä joidenkien perhe kriisien selvittelijöiksi. Mitään keskitysleirejä suomessa ei ole saatanan taukki! Niin kuin mielenterveysongelmia sinulla näkyy niin älä vastaile tänne suotta sillä tekstisi ne paljastaa.
Ei ole.
noin ilkeästi toisille kirjoittajille??
Auttaminen on eri asia kuin väkisin sekaantuminen, joka ei auta ketään. Ei sellaista ihmistä voi auttaa, joka ei halua apua.
Minua syytit tuossa aiemmin oman mummoni hakkaamisesta. Tulkoon nyt sekin kerrotuksi, että minulla ei ole mummoa. Toinen mummoni kuoli ennen kuin ehti saada omiakaan lapsiaan aikuisiksi. Toinen taas kuoli n. 15v sitten yli kahdeksankymmenen ikäisenä uskovaisena ihmisenä.
Tuosta voit jo laskea, että minäkään en ole mikään nuori tytönhuitukka enää. Olen ehtinyt nähdä elämää ja elänyt myös väkivaltaisessa parisuhteessa. Siitä suhteesta ei kukaan olisi voinut pelastaa minua minnekään, jos en olisi itse halunnut. Onneksi halusin ja silloin sain apuakin.
Kerro nyt miten sinä pelastat esim. oman ystäväsi väkivaltaisesta suhteesta, jos hän ei halua lähteä siitä pois? Raahaatko väkisin ja pistät lukkojen taakse? Johan sillä tavalla saisit hänestä vihamiehen.
Vaikea uskoa, että edes sinä pystyt auttamaan ihmistä, joka kieltäytyy avustasi.
Silloin tilanne on toinen jos joku pyytää apua ja häntä kieltäytyy auttamasta, mutta mistään sellaisesta ei ollut tuossa alkuperäisessäkään kirjoituksessa kysymys.
voi raukkaa kun ei oo ollu mummoo, niinpä saa anoppikin jäähä klasit sirpaleina makaamaan pieksettynä.voi voi raukkaa
ollut vastaus mihinkään.
Et ilmeisesti ymmärrä lukemaasi. Nuo sinun kommenttisi kertoo aika paljon sinusta ihmisenä.
Keskustelisitko kanssani noin, jos olisimme kasvokkain?
Ei taida sinulla liiemmälti olla ystäviä joita auttaa, kun käytös on noin ala-arvoista.
Itsekäs ihminen olet ja omahyväinen.
niin päättelit?
Mikä itseriittoisuus. Minua ei kiinnosta sinun mielipiteesi tajuatko. Olet narsismin huippu. Sinä et todellakaan kiinnosta.EVVK ja mieti sitä.
kysyä, että nimitätkö seuraavaksi narsistiksi.
No tulihan se sieltä.
Voisitko vielä perustella väitteesi. Miten päädyit tuohon diagnoosiin? Mistä sinulle selvisi, että sairastan narsistista persoonallisuushäiriötä?
Kerro nyt hyvä ihminen, että voin hakea apua!
Vai kertoisitko mieluummin, mikä sinut sai noin hermostumaan? Ihmisillä voi olla asioista erilaisia mielipiteitä ilman, että heitä tarvitsisi alkaa nimittelemään.
On se vittu vaikeeta tajuta sellaisilla ihmisillä jotka eivät tiedä asioiden todellista laitaa. Ja niin just jos et olisi itse ollut valmis lähteen väkivaltaisesta suhteestasi niin kukaan ei olisi pystynyt auttaan.
Minä en ole kokenut sitä muttta tiedän ilman kirjankin lukemista kuinka vaikeeta se on. Tiedän että apua olen antanut mutta ketään ei voi pakottaa, niin kuin raahaten sanoit suhteesta pois. Itse halu pitää tulla ja voimakakas jos hakuaa pois siitä elämänkierteestä. Moni vaan epäonnistuu ja harva onnistuu! Olet täysin oikeessa ettei sellaista voi auttaa joka ei todellisesti apua edes halua. Siinä saa vain paskaa omille niskoillensa niin kuin minäkin olen sen kokenut.
Mitäs jos me tässä olemme sitä mieltä, että sinut pitää juuri nyt hakea turvaan vaikeasta tilanteestasi.
Varmaan sanoisit, ettei tilanteessasi ole mikään poskellaan, mutta me kaksi olsimme vakaasti sitä miteltä, että nyt sinut on pelastettava, vaikka väkisin, kun et omaa parastasi ymmärrä.
Lähtisitkö?
Hän osoittaa näillä kommenteillaan, että viis veisaa alkuperäisestä tilanteesta, lapsperheen hätäännys on hänestä ollut ihan turhaa, ja vaikka ratkaisu anopin kohdalla olisi mikä tahansa, hän on vain jäkättämässä kaikkia ratkaisuja vastaan.
Ei häntä kiinnosta ongelman selvittely, vaan muiden ärsyttäminen.
Taitaa olla ko. apen ja pojan kaveri.
että hänellä on tarve ärsyttää. Siksi yritinkin saada häneltä edes yhtä järjellistä kommenttia.
Siinähän ne on kaikkien luettavissa.
kommentistasi!
Kiva kun joku ymmärtää ja ajattelee omilla aivoillaan!
Ole silti jatkossakin "kuulolla" jos tiedät, että jollakin on vaikeaa. Hän voi sittenkin pyytää ja haluta apuasi.
Sitä täällä arvostetaan. Ja mikä kuulolla. Että ulteliaana vaan urkitaan juorukelloilta, onkohan se taas saanut selkäänsä. Vähintään sinne nyt kuuluisi edes soittaa ja kysyä kuin mummo voi. Jotta lapsetkin ymmärtäisivät, että jotain edes yritetään tehdä mummoa auttaakseen.
Mutta se kun nyt ei vitun viksua olekaan, niin siitä ei voi arvostaa miniäpiireissä.
Turha uhoilla.
"Ihmisillä voi olla asioista erilaisia mielipiteitä ilman, että heitä tarvitsisi alkaa nimittelemään."
Korjaa jos olen väärässä, mutta etkös tämän oman pikku väittelyketjun alussa väittänyt kommentoijaa sairaaksi..?
Onko se nyt niin että sinä saat nimitellä mutta muut eivät??
ollut minun kirjoittamani.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta kommentoin koko ajan ihan asiallisesti. Ainakin niin oli tarkoitus.
Ei kuulu tapoihini nimitellä ketään, vaikka joku muu sitä harrastaakin.
En myöskään mielestäni väitellyt, mutta kukin voi lukea ja tulkita tavallaan.
on meilläkin nähty ja monet itkut itketty erään perheenjäsenen juomisen vuoksi. Paras on pysyä kotona eikä mennä, jos tietää, mitä voi seurata. Lapsena koin vastaavaa ja kyllä siitä jää jäljet pitkäksi aikaa. Vastaavaa en soisi ikinä omille lapsilleni. Tsemppiä.
...että tulit kirjoittaneeksi huolestasi. Kyllä on tullut lunta tupaan niiltä, joilla ei tällaisia kokemuksia ole.
Olen itsekin saanut lukemattomia ohjeita siitä, mitä OLISI pitänyt tehdä, kun alkoholin sumentama perheenjäsen alkaa hillua.
Pääsävel näissä neuvoissa aina on ollut, että selvät perhenjäsenet eivät ymmärtäneet eivätkä osanneet hoitaa asiaa kunnialla.
Säälinsekaiset sympatiat on aina hillujien puolella.
Toisten neuvot ovat sitten tuota poliisi-sossuluokkaa. Eipä siinäkään neuvojat juuri ole tahdikkaita. Miten vastataan ihmiselle, joka syyttävästi kysyy, mikset soittanut poliisia omaan kotiisi.
Koeta kestää nämä haukut. Sinä teit oikein, pienien lapsien paikka ei ole humalaisten ihmisten keskellä. Isäsi teki hienosti, kun lähti hakeman matkojen päästä. Koeta unohtaa tämä episoodi ja elää ilman itsesyytöksiä.
Mikään tässä ei ole sinun vikasi.
Olen itse kerran ollut vain sivustakatsojana, en osallisena, samantyyppisessä tilanteessa ja voin vain sanoa, että toimit minustakin ihan oikein. Lasten ei kuulu olla tuollaisten rähinöiden ja tuollaisen kielenkäytön keskellä hetkeäkään. Pidän mainitsemaasi "hikistä kolmiota" huomattavasti parempana juhannuksenviettopaikkana kuin kuvailemaasi appivanhempien paikkaa. Mietinkin tässä, itse leppoisan ja hauskan kaupunkijuhannuksen viettäneenä, kuinka monia sovinnainen "juhannuksena kuuluu olla mökillä" -ajattelutapa ajaa keskikesän juhlan viettoon paikkoihin, joissa itse asiassa on ihan hirveä meno päällä. Pidä se, ettet enää koskaan astu jalallasi kyseiseen paikkaan. Toipumista!
"Toisten neuvot ovat sitten tuota poliisi-sossuluokkaa. Eipä siinäkään neuvojat juuri ole tahdikkaita. Miten vastataan ihmiselle, joka syyttävästi kysyy, mikset soittanut poliisia omaan kotiisi."
Miksi et soittaisi poliisille, jos poliisin ammattitaitoa tarvitaan kodissasi?
Menethän hammaslääkäriin hammasasioissa, kampaamoon menet halutessasi uuden kampauksen. Lapsesi viet päiväksi tarhaan ennen töihin menoa, maitokaupasta ostat ruokaa ja autokaupasta auton.
Jos jalkasi murtuu, menet lääkäriin, sillä tiedät, ettei apua tule valintalon kassalta ym. ym.
Kenenkään ei tule mieleenkään syyttävästi sinua neuvoa, jos et toimisi niin. Ei syyttävästi, myötätuntoisesti pikemmin.
Omassa ja työelämässäni tuttuja ovat tälläiset jutut, kunnes huomasin, että empä syytä enää muita, enkä edes yritä muuttaa toisia. Oma tapani ajatella muuttikin itseni, ajanmyötä toisetkin.
Väliintulon tarpeellisuudesta en väsy puhumasta. Kaikki eivät voi lähteä ammatinmuutokseen muuttaakseen elämäänsä. Konttorista sosiaalityöhön ei jokaisen tarvitse edes tahtoa.
Kumpa minäkin olisin ymmärtänyt väliintulon merkityksen aikaisemmin, mutta häpeä ja salailu kulissien nimeen oli vielä 20 vuotta sitten vallitseva mielipide perheväkivallassa ja virtahevosta olohuoneessa.
Kunnes julkisuus ja tutkitut tiedot muuttivat väestön asenteita pikkuhiljaa.
Tuntuu nyt siltä, että olen järkyttynyt miten hitaasti muutos on tapahtunut, sivustoja lukiessani ja kommentoidessani.
Ihan samaa muutosvastarintaa kuin silloin ennen. Ei voi muuttaa, syyllistetään, ei ymmärretä, sossusitäjatätä, ym.
Mutta vielä kannustaa hyssyttelemään ja makaamaan tulessa, uskomatonta touhua.
Sivistystä ja tietoa luulisi olevan tänään helpommin ja nopeammin saatavissa, mutta kun ei tahdo muuttua, ajatella kokonaisuutta....
"Mikään tässä ei ole sinun vikasi."
Mikähän sinun motiivisi onkaan...?
Oman perheen kesken vaan pitää väkisin ängetä johonkin kusiaispesään tappeleen tai tappeluiden keskelle? Jos vielä ennestäänkin tietää että ongelmia voi tulla ja tuleekin?
Yoisten reviirille ei voi mitään virkavaltaa kutsua vaikka ihmiset tappelisi kuinka. Ainoo keino on poistua pikaisesti. Perheväkivaltaan ym. virtahepo suhteisiin on turha puuttua jos anoppi riippuu äijässään kun hukkuvassa laivassa. Saa anopinkin vihat niskaansa monasti jos menee väkisin puuttumaan. Niin sai siskonikin kun puolusti anoppiansa. Anoppi hyökkäsi siskoni kimppuun että on vaan hänen tehtävä arvostella miestään ei muiden.
Joillain on elämäntapa tappeleminen ja jatkuva valittaminen hirsipuusta ym. niin kuin se alkuperäinenkin anoppi teki. Todellisuudessa heillä ei ole mitään vikaa parisuhteessa kun viinanhöyryt laskeutuu. Käytetään vaan hyväkseen toisten ihmisten hyväuskoisuutta. Siellä on yhtä sairas anoppi kun on muukin sakki ja ulkopuolisia hölmöjä käytetään vaan hyväksi. Samanlainen paska on yksi lähiomaisenikin joka oikein hakeutuu hankaluuksiin ja nauttii jos saa toiset huuolestuun. Huomionhakuisuutta siis!
Sekö parantaisi miniän ja appivanhempien välejä, jos miniä kutsuttuna vieraana palkitsisi vieraanvaraisuuden kutsumalla poliisit?
Perheen yksi pojista on hänen aviomiehensä, ja hänkin elämänikäisen kokemuksensa perusteella tiesi, että on parasta nyt lähteä.
Kyllä hänkin varmasti on kaikki eri keinot käyttänyt kotona asuessaan.
Tietysti voidaan ajatella, että jos miniä olisi kutsunut poliisit paikalle, olisi välit katkenneet ikiajoiksi, eikä miniä enää olisi ikinä tervetullut taloon.
Pointti sekin, mutta mielestäni välit voidaan katkaista ihan ilman virkavaltaakin.
Muuta seurausta poliisin tulosta tuskin olisi ollut.
kun maailma on pikkublondille niin ihmeellinen oi joi joi joi
Tämä palstahan on pelkkää anoppi/miniä-haukkumista.
Olen kyllä ihan vakavissani. Välit eivät takuulla ainakaan parane, jos miniä pyytää poliisivoimat appelaan, kun silmälasit särkyy.
Vävy voisi kertoa, miten itse menettelisi.
Kullia kullia.... Kannattisi sinunkin saada kullia joskus niin tuntuisi rennommalta...
Miniän ja anopin suhteissa mahdoton neuvo.
Mutta sinähän katsot asiaa omalta kantiltasi.
Millainen anoppi sinulla mahtaa olla!!
Sinuun en kyllä koskisi kijäh jikäh... Ei ihme ettei äijäskää pane...
oli niin hyvin ja seikkaperäisesti kirjoitettu, että ON PAKKO OLLA TOTTA!
Kertomus lienee totta. Kommentit ja erityisesti halumme 'syyllistää ja ratkaista' tuli kirjoituksissa jo aiemmin esille.
Olen itse ollut vastaavissa tilanteissa, lievemmissä tosin, ja luonut sellaisia myös itse. Ja tässä haluan painottaa sanaa lievempiä edelleen.
Kaikkien osapuolien käytökseen on syynsä, mutta sittenkin aikuinen on vastuussa toimistaan eikä kaikkea tule tapahtumahetkellä ymmärtää.
Tiettyjä tapoja on noudatettava. Ja on ihmisyyttä, että joutuu vastuuseen tekemisistään. Ei tule yrittää ymmärtää, vaan vastuullistaa toinen ihminen aikuisena omista teoistaan. Jos toinen asian ymmärtää ja pyytää anteeksi, silloin on aidon anteeksiannon paikka, mutta vain kerran samasta virheestä.
Kyse ei siis ole mustavalkoisesta syyllistämisestä, joka muutenkin nostaa kaikilla nykyään karvat pystyyn. Vastuullistaminen taas on erinomaisen korrekti ilmaisu! Rupean itsekin käyttämään sitä tästä lähtien.
Tiesit kai anoppilassa harrastettavasta juopottelusta ennalta ? Änkesit sinne kuitenkin juuri juhannuksena lasten kanssa.
Sitten arvostelet ja moralisoit kun anoppilassa eletään omaa elämää !
Mitä hittoa te miniät oikein olette vailla ? Vaaditte meitä elämään omaa elämäämme ja samaan hengenvetoon moititte siitä. Olisit heidän antanut olla omineen ja olisitte viettäneet perheesi kanssa oman juhannuksen. Miksi ihmeessä teidän oli ängettävä mummolaan kun siellä juopotellaan ?? Siksikö, että voisit täällä kirjoitella meheviä juttuja siitä miten mahdottoman huonot vanhemmat miehelläsi on ja miten kärsit anopistasi ?
Voi pyhä yksinkertaisuus teidän kanssanne !
Jos miniä olisi Juhannuksesta kirjoittanut, ettei mennyt, kun tiesi tämän ryyppäämisen ja osasi ennustaa, niin olispa ollut hirveä haloo siitä, että ei mennyt ja pelastanut anoppia kamalalta kohtalolta.
Heitteille jätti.
Petojen kynsiin.
Itsekästä toimintaa.
Lasten on hyvä nähdä elämää.
Tunsitko ilanteen.
Jo tuli puolustus puhe näiden sikojen puolesta. Kyllä se niin on että kun on pieniä lapsia niin vahpari voisi olla silloin ilman viinaa, ja omistaa aikaansa jälkiasvulle. Ei kai tuollaista tilannetta voi sanoa miksikään elämäksi, sehän on täysi kaaos, ja ihmettelen että käytät sanaa änkesit, sillä luulisin että normaalit appivanhemmat olisivat mielissään saadessaan tavata jälkipolvea. Kyllä minäkin kärsisin jos minulla olisi tuollaiset appivanhemmat, kai sitä aina vanhempi yrittää olla esikuvana nuoremmille. Mutta kai niitä on sellaisiakin jotka eivät arvosta perheen tapaamisia, viinan juonti on ihan kamalaa eräissä piireissä, ja oikeastaan mitä minäkin kirjoittelen tänne, en voi muuttaa ketään ne jotka ovat tuollaisia tulevat olemaan sitä aina. Itselleni tämä on vaan niin vierasta edes ajatellakkaan. enkä visi edes kuvitella että jaksaisin katsella tuollaista elämää.
Luin siihen asti myötätunnolla kunnes kerroit uskovaisuudestanne. Uskovaiset ovat pilanneet normaalien ihmisten juhannuksen ennenkin. Pysykää jatkossa asunnollanne koko sakki, kiitos.
Ressu Fuckthem
Ai että nämä juopotko olivat normaaleja mielestäsi, pilatessaan perhejuhlan ja lastelastensa juhannuksen, ja mitä tulee uskoon niin kaikilla on oma näkemyksensä siitä asiasta joten vaikka en itse ole uskovainen niin mielestäni kaikki kunnioisus heille kuitenkin, luottavat siihen mihin uskovat, sillä aikaa kun eräät juo päänsä täyteen ja tappavat aivosolujaan viinan voimalla nopeaan tahtiin.
Mahdatko tuntea ketään joka on akuutti sairaalassa töissä, siellä sitten näkisit mitä se viina teettää hyi saakeli että tyhmyys on kukoistavaa.
Olisi todella mielenkiintoista tietää mitä AP:n perheelle kuuluu tänä päivänä neljän vuoden jälkeen. Oliko viimeinen Juhannus ja yleensä käynti anoppilassa?
alkoholistin lapsena lähes kaikki juhlat vietettiin äidin kännäämistä katsellen. Kännäämistä oli muutenkin, mutta usein juuri juhla tai tärkeät päivät meni varmasti niin. Äiti muuttui yleensä agresiiviseksi joka usein kohdistui isään tai itseensä. Isään niin, että äitihän se turpaansa otti loppujen lopuksi vaikka sisukkaaasti päälle kävikin kerta toisensa jälkeen, haukkui, sylki, raapi ja potki ja isä sai siinä ilmeisesti purkaa omaa vihaansa alkoholisti vaimoa kohtaan ja antoi "palaa". Ja me lapset oven raossa kauhuissaa ja peloissaan pyydetään isää lopettamaan. On murtunut luita useaan otteeseen ja niitä seliteltiin sitten jälkikäteen äidin kännikaatumisilla. Itseensä niin, että oli tappamassa itseänsä veitsi kädessä, huusi ja raivosi, haki sääliä ja huomiota. Ja me lapset itkettiin ja anelimme, ettei äiti sellaista itselleen tekisi.Tässä ympäristössä me kolme tyttöä kasvettiin...Toki hyviäkin hetkiä oli ja joskus usea päivä ilman alkoholia. Vannoin kun omia lapsia saan, kasvatusympäristö on aivan toinen ja niin on ollutkin...Omien lapsien ollessa kohta täysi-ikäisiä, yhteisiä äidin kanssa vietettyjä juhlia on yritetty viettää muutamia kertoja ja jokaikinen kerta äiti ei ole pystynyt selvinpäin olemaan. Nyt 2 vuotta kohta välit poikki, koska viimeinen naula arkkuun oli tyttären rippijuhlasta pois jääminen ja kännissähän se senkin päivän...S
Anoppilan joulut on aina pieni koettelemus. Siellä kun kuningas alkoholi on osana juhlaa, niin sen kännisössötyksen kuuntelu näin selvinpäin on todella tympivää.
Jos sinne mennään, niin siellä on anoppi ja siipan sukulaiset kaikki enempi ja vähempi jurrissa. Cokteileja tehdään auliisti kaikille ja anoppi itse kiekuu ylimpänä sakissa. Siinä sitten olet ja kuuntelet, kun humalatilan yltyessä äänitaso kovenee tunti tunnilta, jutut tyhmenee ja samoja juttuja toistetaan uusina moneen kertaan. Niin ja tietty hiukan v**tuillaan meille, kun ei oteta. Me pakataan pillit pussiin usein aika nopeasti, sillä emme nauti tilanteesta pätkääkään.
Anopilla kun on sellainen kiva tapa heittää sellaista pikku keljuilua ihan selvin päinkin. En liene ihan unelmaminiä, kun en ole hienossa uraputkessa, ryyppäile hänen kanssaan ja tietysti olen syypää siihenkin että siippani lopetti juomisensa. (asia jonka kanssa minulla ei ole osaa eikä arpaa) Elämähän ei ole hänen mielestä mitään ilman alkoholia.
Mä annan anopin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En viitsi pilata hänen iloaan, kun niin selvästi tuosta tilastaan itse tuntuu nauttivan. Itsekseni ajattelen, että taitaa olla aika onneton ihminen ja valitettavasti kykenemätön elämään ilman jatkuvaa alkon lipittelyä. Sääli sinänsä, sillä tuon ihmisen elämä on ajettu suurimmaksi osaksi totaalisen sumussa ja ilman valoja. Paljosta jää siis paitsi.
Hyvin osasit selvittää, ja ei tuollaista juhannusta kenenkään tarvitsisi kärsiä. Sitä vaan ihmettelen että mikä saa ihmiset tulemaan hulluiksi ja miksei moni suomalainen mies osaa käyttää alkoholia oikealla tavalla. Minä en katselisi tuollaista sirkusta minuuttiakaan. Täysin pöpiä ne ihmiset