Moi kaikki! Haluisin et joku asiantuntijakin
lukis tän mun viestin ja neuvois mitä mnu pitäis
tehdä, vaikka kyllähän mä jo itsekkin oikeestaa
tiiän...
Kyse on se et mulla on syömishäiriö. Se alko
siitä et kun luin yhden kirjan mis kerrottii
yhestä naisesta joka oksens ruuan jälkee ja
ajattelin kokeilla koska halusin laihtua. Olin
tuolloin about 160cm ja paino sellane 57kg . Se
oli siis ei nyt viimekesänä vaan sitä edellisenä
kun sitä kokeilin ja nykyään oksentelen joka
päivä.
Saatan syödä pari suklaalevyy ja oksentaa tai
syön muute itseni ihan ähkyks asti ja oksennan.
Sit loppupäivä ihan kokonaan syömättä.
Ja olenhan mä laihtunutkin. Joskus painan 44 (oon
164cm nyt) ja täl hetkel 47.
kaverit huomauttelee miten oon laihtunu ja miten
laiha oon ja jotku sukulaisetkin on huomannu mut
ongelma on siinä et mä haluan tosiaan olla laiha
sillai ku mua pienenäki haukuttii kun olin aika
pullea pakkaus.. Nyt olen 15 ja kaikki kaveritki
on aika sopusuhtaisia ja olen tosi itsekurinen ja
itsepäinen muuten iha sosiaalinen ja tavallinen
tytteli eikä oo koulus eikä kotonakaan ongelmii.
Mä vaan en halua lihooo ja siks oksentelen. ei
tosiaan oo tervettä. Mitä teen????!!!!
Eihän tähän mun koko tarina mahtuis mut tässä nyt
teille suurin osa tiivistettynä... :(
lukis tän mun viestin ja neuvois mitä mnu pitäis
tehdä, vaikka kyllähän mä jo itsekkin oikeestaa
tiiän...
Kyse on se et mulla on syömishäiriö. Se alko
siitä et kun luin yhden kirjan mis kerrottii
yhestä naisesta joka oksens ruuan jälkee ja
ajattelin kokeilla koska halusin laihtua. Olin
tuolloin about 160cm ja paino sellane 57kg . Se
oli siis ei nyt viimekesänä vaan sitä edellisenä
kun sitä kokeilin ja nykyään oksentelen joka
päivä.
Saatan syödä pari suklaalevyy ja oksentaa tai
syön muute itseni ihan ähkyks asti ja oksennan.
Sit loppupäivä ihan kokonaan syömättä.
Ja olenhan mä laihtunutkin. Joskus painan 44 (oon
164cm nyt) ja täl hetkel 47.
kaverit huomauttelee miten oon laihtunu ja miten
laiha oon ja jotku sukulaisetkin on huomannu mut
ongelma on siinä et mä haluan tosiaan olla laiha
sillai ku mua pienenäki haukuttii kun olin aika
pullea pakkaus.. Nyt olen 15 ja kaikki kaveritki
on aika sopusuhtaisia ja olen tosi itsekurinen ja
itsepäinen muuten iha sosiaalinen ja tavallinen
tytteli eikä oo koulus eikä kotonakaan ongelmii.
Mä vaan en halua lihooo ja siks oksentelen. ei
tosiaan oo tervettä. Mitä teen????!!!!
Eihän tähän mun koko tarina mahtuis mut tässä nyt
teille suurin osa tiivistettynä... :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Paras olisi jos hakisit apua,
kouluterveydenhoitajalta tai lääkärikeskuksesta.
Kaikki kouluterveydenhoitajat eivätkä aina
muutkaan terv.huollon ammattilaiset tunnu vielä
ymmärtävän, että kyseessä on sairaus, joka voi
hoitamattomana tappaa. Vaikka asia tuntuisi
kuinka mitättömältä tahansa, se on hoidettava ja
mikä parasta se on myös hoidettavissa. Ihminen on
sen verran kompleksinen ja monimutkainen tekele,
että yksin ei kaikesta selviä ja vaikka ystävät
antaisivat apua ja tukeaan tarvitaan ammattiapua.
Mene heti kipin kapin vaikka terv.keskukseen ja
varaa aika lääkärille joka kertoo miten asiassa
edetään. Tiedän mistä puhun koska olen itse
sairastanut bulimiaa jo yli kaksi vuotta. Et ole
yksin sairautesi kanssa sillä meitä on Suomessa
useita. Olet sen verran nuori ettet ehkä ymmärrä
millaista korvaamatonta vahinkoa voit aiheuttaa
itsellesi ja terveydellesi jättämällä sairautesi
vailla hoitoa. Toivon, että saat apua ja pääset
paranemisen alkuun.
Voi kuule, olen ollut samassa tilanteessa jo
parin vuoden ajan. Toissakesänä huomasin, että on
helpompaa oksentaa, kuin olla jatkuvasti
syömättä. On ollut jaksoja, jolloin oksentelua on
tapahtunut jopa 4 kertaa päivässä, mutta joskus
on saattanut mennä viikkoja ilman ongelmaa.
Jollakin tavalla en ehkä edes halua eroon
ongelmastani, mutta muutama viikko sitten menin
kuitnekin juttelemaan terveydenhoitajan kanssa
(joka oli oikein ymmärtäväinen!) ja lähetti minut
psykologin juttusille. Minulla on aina ollut
kamalan huono itsetunto ja se on kai juuri
ongelmani ydin. En ole mitenkään lihava (tällä
hetkellä olen 162cm ja 55kg) mutta sen verran
pullukka kuitenkin, että se vaikuttaa mm.
vaatevalintoihin...
Et ole yksin ongelmasi kanssa!
Olen sairastanut bulimiaa n.3 vuotta. Alkuaikoina
keskustelin siitä lääkärin kanssa,mutta sittemmin
olen vain sanonut kaikille, ettei minua enää
mikään vaivaa.joskus onnistun
olemaan "normaalisti"jopa kuukauden,sitten taas
tulee jaksoja,että oksennan viisikin kertaa
päivässä.Tuntuu, etten enää ole ehjä
ihminen..haluaisin lapsen,mutta en tiedä onko
bulimia ja laihdutusjaksot välissä tehnyt sen jo
mahdottomaksi.alkaa tuntua,etten enää jaksa
välittää mistään,tiedän,että minun pitäisi
lopettaa jos haluan tulla raskaaksi,mutten
voi.jos jollakulla on jotain kommenttia,sana on
vapaa.
Puhut asiaa mutta käytä silti omaa nikkiä!minulla
on esim.kirjojenmyynti-ilmoitus täällä,mutta
syömishäiriötä minulla ei ole!häpeäisit!:) tsemiä
kumminkin paranemiseen...
Tärkein tavoitteeni on laihtuminen, mutten pysty
paastoon. Haluan myös eroon oksentamisesta, se
saa mut ihan oikeesti sairaaksi. Se ehkä on
kauheinta, kun syö ja ei oksenna, näkee miten
paino nousee. En pystyisi ikinä puhumaan
ongelmasta kasvotusten jollekulle. Jos
vaihtoehtoina on lihominen tai oksentaminen,
valitsen viimeisen. Olen nyt parisen viikkoa
ollut syömisputkessa ja olo on aivan hirveä. En
pysty ajattelemaan mitään muuta. Joulunaikaa
odotan kauhulla. Haluaisin liittyä johonkin
Painonvartijoihin tms. tarkoituksenani joku
riittävä motivaatio nostamaan itseni ylös. Tää
tilanne väsyttää aivan kamalasti, en todellakaan
tiedä mitä tehdä. Olen 18-vuotias, 153 senttiä,
59 kiloa.
Sairastin bulimiaa 7 vuotta, 14 vuotiaasta 21
vuotiaaksi...Lopulta tajusin että tauti tappaisi
minut jos en lopettaisi, aloin saada
rytmihäiriöitä ja pyörrytyskohtauksia vaikka en
koskaan todella hoikaksi päässyt, olin about
158/55 painoinen "parhaimmillani". Saatoin
oksentaa 4 kertaa päivässäkin ja kun lopetin
oksentamisen, lopetin samalla kertaa myös
tupakanpolton, alkoholiakin käytän vähemmän kuin
nuoruuden itsetuhoisina aikoina. Samoihin
aikoihin kun aloin parantua tapasin myös ihmisen
joka oli kokenut paljon samoja asioita kuin minä
ja hänen kanssaan puhuminen auttoi minut
selviämään, en koskaan puhunut psykiatrin tai
muunkaan kanssa ja vasta nyt 3 vuotta myöhemmin
pystyn puhumaan asiasta myös muiden ystävieni
kanssa ja vaikka nyt painankin enemmän 158/65
niin mahdun silti koon 38 vaatteisiin kun
sairausaikoinani käytin kokoa 36. Vuodet jotka
sairastin eivät olleet turhia vaikka sainkin
muistoksi verenpaineongelmat, kilpirauhasen
toimintahäiriöitä ja varmasti muitakin fyysisiä
haittoja joita ei ole vielä löydetty niin olivat
vuodet myös kasvun aikaa ja tiedän että olen nyt
vahvempi koska selvisin sairaudestani.
...sanoja ei ole olemassakaan kun on kyse
bulimiasta..Mun on varmaan turha kertoa teille
omia kokemuksia,sen verran vaan et tätä on
jatkunu jo pari vuotta.ja mä pelkään
oikeasti.kuulin jostain et oksentaminen altistaa
suu-ja mahasyövälle,mutta kun ei voi lopettaa!
olen pitkä ja normaalipainoinen,haluaisin vaan
olla LAIHA. Kaikki on hyvin niin kauan kuin joku
on kanssani mut kun olen yksin..en asu edes
kotona ja sinne en tahdo mennäkään.opinnot sujuu
ihan hyvin ja muutenkin elän ns."normaalia
opiskelijaelämää" paitsi että se ei ole
ollenkaan normaalia.haluaisin olla tavallinen ja
yritän lopettaa,ihan kokonaan,lopullisesti
slutlig!rohkeutta sulle,etsi itsellesi jouluksi
jonkinlainen "tukiryhmä".ei heidän tarvitse
tietää bulimiasta,mutta ehkä se hillitsee jonkin
verran,niinkuin mullakin,kun ympärillä on toisia
ihmisiä.