Kertokaa mielipiteitänne seur. kertomuksesta! :)
Kertoisin tässä nyt äidistäni:
Hän on n. 50v. nainen ja minä olen hänelle kuin ilmaa. Jo lapsena hän yritti tappaa minut pudottamalla toisen kerroksen rappusista alas. Sen jälkeen sain selkään ties millä välineillä (joskus vyöllä, halolla, kauhalla, jne.). Sitten sairastuin vakavasti ja hän sanoi vain että olisi pitänyt se abortti tehdä kuitenkin. Että todella paljon välittää lapsestaan. Sitten muutin opiskelemaan ja hän lopetti yhteydenpidon - syynä etten ole enää hänen lapsensa. Toiseksi vanhin siskoni muutti myös ja sama homma hänellekin.Niin sitä avomiehen kanssa asuttiin ja vanhempani eivät pitäneet yhteyttä. Erosin ja lopetin opiskelun ja muutin takaisin kotiin. Ja sitten myöhemmin lähdin uudelleen opiskelemaan - ilmeisesti viisastuneena pitivät yhteyttä. Ja kun löysin nykyisen aviomieheni niin taas loppui yhteyden pito. Eivät rakasta - olen vain "ylimääräinen lapsi". Jota ei tarvitse rakastaa. :)
Että näin minulla - EI ole ollut helppo lapsuus!
Kertoisin tässä nyt äidistäni:
Hän on n. 50v. nainen ja minä olen hänelle kuin ilmaa. Jo lapsena hän yritti tappaa minut pudottamalla toisen kerroksen rappusista alas. Sen jälkeen sain selkään ties millä välineillä (joskus vyöllä, halolla, kauhalla, jne.). Sitten sairastuin vakavasti ja hän sanoi vain että olisi pitänyt se abortti tehdä kuitenkin. Että todella paljon välittää lapsestaan. Sitten muutin opiskelemaan ja hän lopetti yhteydenpidon - syynä etten ole enää hänen lapsensa. Toiseksi vanhin siskoni muutti myös ja sama homma hänellekin.Niin sitä avomiehen kanssa asuttiin ja vanhempani eivät pitäneet yhteyttä. Erosin ja lopetin opiskelun ja muutin takaisin kotiin. Ja sitten myöhemmin lähdin uudelleen opiskelemaan - ilmeisesti viisastuneena pitivät yhteyttä. Ja kun löysin nykyisen aviomieheni niin taas loppui yhteyden pito. Eivät rakasta - olen vain "ylimääräinen lapsi". Jota ei tarvitse rakastaa. :)
Että näin minulla - EI ole ollut helppo lapsuus!
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä voinko uskoa kertomustasi. Jos se on totta, niin miksi ette ole järjestäneet äitiänne hoitoon, jota hän mitä ilmeisimmin tarvitsee! Hänhän on pahasti sairas. Nyt mars äitisi kotikunnan mielenterveystoimistoon hoitamaan asia kuntoon.
oli minun pakko mennä ulos haukkaamaan raitista ilmaa, ei se paljon auttanut, älä ainakaan sinä tee lapsia, hulluja täällä on jo nyt liikaakin.
Siis minulla on vain pari neuvoa. Pidä oma elämäsi ja suojaa itsesi. Sinulla ei ole äitiisi velvotteita mielestäni, koska hän on yrittänyt tappaa sinut. Eri asia, jos olisi ollut normaali äiti sinulle ja jos hän nyt sairastuisi, niin voisit toimittaa hoitoon, mutta tässä tapauksessa hoida itsesi. Mene itse terapiaan ja muista, että ÄLÄ KOSKAAN MUUTA KOTIISI ASUMAAN ENÄÄ! Vaikka mikä olisi, pidä oma asuntosi. Rukoilen sinulle voimia.
Minun äitini valitti aina; kuinka joutui kulkemaan vatsa pystyssä, vaikka ei yhtään lasta ole itse halunnut.
Meitä syntyi 4 poikaa ja 5 tyttöä, kaksi pojista kuoli; ensimmäinen heti syntyessään, toinen kaksi viikkoa vanhana.
Äiti toisteli aina; kuinka antaisi kaikki viisi tyttöä, jos saisi edes toisen pojan takaisin.
Olin itse erityisen kaltoin kohtelun, kait koska ensimmäinen eloon jäänyt poika syntyi vuosi kolme kuukautta jälkeeni.
Sain isorokkorokotuksen jotenkin väärin, vaivuin johonkin uneen ja olin aivan keltainen.
Äiti toivoi minun kuolevan, olisi yksi suu vähemmän ruokittavana, olin neljäs tyttö.
Pelkäsi kuitenkin mahdollista syytettä kuoleman tuottamuksesta, soitti lääkärille, joka käski antaa Kanfertin tippoja joista sitten priskaannuin.
Tuota tarinaa sain kuulla siihen asti, kunnes kerran sanoin; Ei ole mun syyni, olisit antanut kuolla, tuskin olisit siitä syytettä saanut.
Meillä oli piika Raili, joka oli surmannut ensimmäisen lapsensa ja lusinnut siitä 2,5 vuotta.
Isällä oli tarve näytellä penistään ja kiveksiään katselijaksi hän valitsi minut.
Oli tavallista, että isä laski housunsa, kun äiti ei ollut paikalla ja esitteli “komeutta”, tilanteet olivat harkittuja, eikä niistä päässyt pakoon (olin silloin 5 - 8 vuotias).
Äiti ei uskonut; kun kerroin asiasta, vasta äidin osuttua paikalle tilanteessa, näyttely loppui.
Äitini oli 158 cm pitkä ja paino 120 kg vatsa löllyi täynnä raskaus arpia ja läski muhkuroita koko ruumis täynnä, isällä ei enää seissyt, mutta alastonkuvia naisista katseli, jokaista käden ulottuville tulevaa naista taputteli tissille ja pyllylle. Äiti itki asiaa.
Äiti keksi katselun auttavan ja niin minun piti saunottaa isä, olin silloin 15–16 vuotias.
Toinen eloon jäänyt poika syntyi äidin ollessa 45,5 vuotias ja isän ollessa 52 vuotias.
Äiti odotti minun hoitavan vauvan, koska olin isän innoittaja. Siitä käytiin raskas taistelu; olin hoitanut pääsääntöisesti sisareni vauvan jonka sisko vain toi ja lähti. Ilmoitin äidille "Olet sanonut; jokaisen on itse hoidettava mukulansa, etkä ole hoitanut Aria." Hoida itse mukulasi et voi ainakaan väittää saaneesi sen lapsellisuutasi tai tietämättömyytäsi."
Olin aika naiivi, enkä ymmärtänyt heti olevani isän kalun kovetin, vasta kun isä laittoi alastonkuvan makuuhuoneen seinälle, ilmoitti kuvan naisen olevan aivan näköiseni.
Äidin jäädessä toistamiseen raskaasi, kieltäydyin kalunkovettajan roolista. Äiti kävi abortissa ja hänelle tehtiin tämän toisen raskauden jälkeen mummuleikkaus. (munatorvet solmuun hän oli 46 vuotias.)
Kaikkia äitini loukkauksia kasvavaa tyttöä kohtaan, en jaksa edes kirjoittaa, niitä riittäisi romaaniksi. Mutta karkasin kotoa, ollessani 18 vuotias, minut tehtiin sitten perinnöttömäksi.
Vanhempani kielsivät vierailuni, vaikka kotona oli vielä neljä sisarustani.
Äitiäni en ollut nähnyt 18 vuoteen hänen kuolessaan, en mennyt myöskään hautajaisiin,
josta siskoni poika ja yksi sisareni haukkuivat minut maanrakoon; “En kunnioita heidän suruaan.”
“Oli tuo minunkin äitini" sanoin siskolleni. Ilmoitin hankkivani lähestymiskiellon jollei tämän siskon puhelin terrorismi lopu.
Siskon pojalle maksoin kuukauden eläkkeeni verran saadakseni rauhan.
aika kummaa etten vieläkään saa sanottua edes nimettömänä:
Pääsin kotoa pois, kun olin yrittänyt itsemurhaa.
Syynä raskas tajuaminen ja tieto pikkuveljeni syntymä oli minun syytäni ja äitini joutui käymään vielä abortissa vanhoilla päivillään, syy; minä vähä-älyinen innoitin isää seksuaalisesti.
Tulevaisuuteni piti olla vanhempieni hoitajana ilman omaa perhettä. Tätä käskyä ja työtä en halunnut noudattaa enkä tehdä. Lisäksi isä ahdisteli minua jo ihan toisella tavalla ja kielot tai käskyt: Pidä näppisi irti eivät tehonneet.
Edes siskoni eivät tukeneet minua, vaan kaksi minua vanhempaa siskoani silloin 20 vuotias ja 21 vuotias saunoivat sitten isän kanssa, toinen 20 vuotias uimapukupäällä. Isä ajoi tytöt pois saunasta ja äiti haukkui minut “Sinä et siinä menetä mitään, jos isä sinua katselee.”
Oletko saanut ammattiauttajan apua?
Vähemmästäkin ihmisillä on mielenterveys horjunut.
Järkyttävää ajatella, mitä toisten seinien sisällä saattaa tapahtua, eikä kukaan tiedä tai usko!
Olen huomannut että elämä voittaa kuitenkin. :)
Kaikki mitä eteen tulee on pakko kestää!
Voimia sinulle!
ja molemmat vanhempani ovat jo kuolleet.
Vielä ollessani itse äiti ja yli kolmekymppinen, ei kukaan sisarista, eikä vanhempani, myöntäneet tapahtumia vääriksi teoiksi.
Nyt tiedän vaikka isä ei koskaan koskenut minuun kyse oli; Seksuaalisesta kaltoin kohtelusta. Johon siis osallistui molemmat vanhempani, eniten äitini.
Niin ja KYLLÄ ei itsemurhayritystä tehdä Suomessa saamatta siihen hoitoa. Minä sain myös lääkärin kertomaan vanhemmilleni; minulla on oikeus lähteä kotoani, asua ja tehdä työtä missä haluan. Oli lapsuuskotini liikeyrityksen ainoa työntekijä, siihen asti kunnes lähdin.
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterveysklinikan_nettipa/vanhemmat/seksuaalinen_kaltoinkohtelu/
asenne on kärsimys muille
Luin tämän viestin ja lupaan etten valita enää mistään! Voimia sinulle, Itse en varmaan olisi enää selväjärkinen kaiken tommosen jälkeen!