Tapasin vuosi sitten baarissa nuoremman miehen. Ihastuimme molemmin puolin, mutta hän oli silloin naimisissa. Nyt ei ole sormusta ja tämän vuoden aikana on pidetty silmäpeliä. Käy kahvilla henkilöstöravintolassa jossa olen töissä. En tiijä tarkoittaako silmäpeli mitään, minä ainakin olen lääpälläni häneen...
mutta miten edetä ettei kukaan kiinnittäisi asiaan huomiota....
mutta miten edetä ettei kukaan kiinnittäisi asiaan huomiota....
Vastaukset 32
Vanhimmat
Voi kun tietäs. Vähän vastaava tilanne, erotuksena se että olemme tällä hetkellä molemmat tietääkseni vapaita. Ikäero aiheuttaa sen, että molemmat pidättelee, vaikka tunteita on ilma sakeana. Jo työpaikka on romanssille haastava, saati sitten se että ikäero on naisen hyväksi. Täytyy olla aika vahva että juorut yms. kestää.
Omalla kohdallani tietoinen välttely on vain pahentanut tilannetta. Ajattelinkin että yritän lomien jälkeen ihan tietoisesti tän miehen YSTÄVÄKSI, jospa ne tunteet siitä sit terveesti laimenisi.
Ei ikäeron takia kannata jättää mitään välliin
Itselläni on myös vastaava tilanne. Olen ihastunut itseäni 10 vuotta vanhempaan (~30v) naiseen. Itseäni ikäero ei häiritse, mutta yleisesti ottaen nuoremmat miehet eivät taida olla naisten suosiossa. Sama työpaikka tuo tietysti vielä oman lisänsä koko soppaan.
Olen ihastunut itseäni yli kymmenen vuotta nuorempaan mieheen. Aluksi en edes tajunnut, että ikäeroa on niinkin paljon. Tunne vaan vei mukanaan, ei siinä toisen ikää ehtinyt pohtia. Vaikka kuinka yritän järkeillä ja päästä tästä tunteesta,joka vain syvenee,en vain onnistu samaan miestä pois mielestäni. Välillämme on tunteita molemmin puolin, sen olen ollut huomaavinani. Toiveajattelua? Itse ainakin olen niin ujo, etten uskalla tunteistani hänelle kertoa. Vaikka kyllä mies on sen jo varmaan huomannutkin, sen verran fiksu kaveri on kyseessä. Täytyy myöntää, että itseäni kyllä jonkun verran häiritsee tämä suuri ikäero, siksi kai yritän epätoivoisesti saada hänet mielestäni ja samalla kuitenkin haluaisin tutustua häneen paremmin. Käy tässä miten käy, tällä kyseisellä miehellä on aina paikka sydämessäni, sen verran lujaa on kolahtanut.
Itsekkään en aluksi tuota ikäeroa ihan tajunnut. Tiesin kyllä, että sitä on, mutta en uskonut sitä olevan noin paljon. Toisaalta tämän ihmisen kanssa eroa ei huomaa kuin paperilla, joten en antanut asian häiritä. Aloitteen tekeminenhän se tässäkin tökkii, vaikka tuntuisi että molemmat on saman suuntaiset ajatukset. Työilmapiiri tai vähintäänkin minä ottaisi aika kolauksen, jos kuvittelinkin asian aivan väärin.
Monesti olen viime aikoina miettinyt, miksi tämä ikäero minua kiusaa. En muistaakseni ole koskaan paheksunut kyseisessä tilanteessa olevia pareja. Liekö pelko muiden suhtautumisesta pistänyt mietteliääksi. Olisi enemmän kuin mielenkiintoista kuulla mitä työpaikkani nuorimies itse ajattelee meidän ikäerosta. Mutta sitä tuskin saan koskaan kuulla, koska en millään jaksa uskoa, että siihen tilanteeseen koskaan pääsemme.
Sinulle vastaavassa tilanteessa olevalle toivon, että rohkaiset mielesi ja pyydät sitä työpaikkasi naista vaikkapa kahville. Mitä siinä menetät vaikka hän ei suostuisikaan? Itsetunto voi saada pienen kolauksen mutta kait olet pahemmissakin tilanteissa ollut? Ajattele sen sijaan niin, että mitä seuraa kun hän suostuu.
Pienellä johdattelulla saat varmasti hänenkin mielipiteensä selville, samalla koko homma voisi lähteä muutenkin etenemään.
Juurikin noin olen itsekkin koittanut asiaa miettiä. Pitänee lomien jälkeen ryhdistyä ja tehdä asialle jotain.
Pakko vielä kysyä, että mistä päin suomea kirjoittelet? Ettei vaan pohdittais yhtä ja samaa tapausta.
Täytyy odotella hetkeä milloin voisi sopivasti ujuttaa keskustelun lomaan kysymyksiä. Vähän kyllä hirvittää minkälaisia vastauksia saan.
Hyvä juttu, että olet päättänyt tehdä asialle jotain. Lycka till!
Emme varmaankaan ole samaa tapausta tässä pohtimassa, koska hän on tällä hetkellä töissä ja sinä ilmeisesti lomailet.
Kirjoittelen näitä Länsi-Suomesta päin. Mistäs sinä?
Ei niitä vastauksia kannata kauheasti pelätä. Yleisesti ottaen pelkkä ikäero tuskin on ongelma.
Sehän oliskin ollut ihan liian kätevää. Pirkanmaalta kirjoittelen.
Oli aivan pakko tulla kysymään, että ollaankos siellä edistytty asian suhteen? Toivottavasti.
Täälläpäin Suomenlaitaa tilanne on edelleen jokseenkin sama. Pitkiä katseita edelleen vaihdetaan ja ilmeisesti odotellaan, että jompikumpi tekis jotain ratkaisevaa. Masentavaa! Eihän tämmöistä kestä!
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi ja ennenkaikkea toivon, että saat viettää mukavia hetkiä ihastuksesi kanssa.
Ei ole täälläkään oikeen edistytty. Tekosyynä käytettäköön, että oltiin vaan viikon verran samaan aikaan töissä, enkä saanut suutani auki. :( Nyt hän vuorostaan on vielä useamman viikon lomalla.
Samaa toivon sinnulle. Toivottavasti molemmilla lähtevät asiat etenemään.
Entäs nyt? Mikä siellä mahtaa olla tilanne? Anteeksi tämä utelu mutta kun kiinnostaa niin vietävästi.
Oma tilanteeni on todella masentava. Paha mieli ja sydämeni itkee. Nuorella miehellä on tunteet aivan selvästi viilenneet, ainakin minua kohdellaan välinpitämättömästi. Itse olisin edelleen todella kiinnostunut tutustumaan mutta enhän minä uskalla mitään tehdä tai sanoa. Turhaahan tämä täällä valittaminen on. Tiedetään.
Ihmettä odotan tapahtuvaksi! Hah!
Utele pois... Ihan kiva kuulla sinunkin kuulumisiasi.
En voi kehua tätä omaa tilannettanikaan. Pikkuhiljaa tutustutaan paremmin töiden lomassa, mutta toistaiseksi ihan kaveripohjalta. Tunteet eivät ainakaan omalta osaltani ole viilentyneet, päinvastoin. Vieläkin toivon, että tämä liikahtaisi ikään kuin omalla painollaan eteen päin, mutta saa nähdä miten käy.
Ehdin jo iloita,kun ei sinusta kuulunut pariin päivään mitään, että siellä oltais jo päästy asioissa pidemmälle. Harmi, ettei näin sitten ollutkaan. Sinulla sentään on vielä toivoa, toisin kuin eräällä. No,ihan täysin en ole toivosta luopunut, sydän ei tottele.
Samaa minä odotan, että jotain kuitenkin tapahtuisi. Vaikkapa se ihme, että m i n ä teksin aloitteen. Mitä mieltä miehenä olet siitä, jos nainen onkin se aloitteen tekijä? Onko nainen silloin liian tyrkky?
Itse en ainakaan allekirjoita tuota liian tyrkky juttua. Minä olisin ainakin vain tyytyväinen jos näin kävisi. Voisi hyvinkin riittä, että saisi johdateltua keskustelun niin, että aihe tulisi esiin kuin itsestään, jos olisi tullakseen. Tosin taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.
Vieläköhän mahdat käydä täällä? Mikä mahtaa olla tilanne sillä suunnalla? Itse odottelen kovasti pikkujouluja, josko silloin voisi asialle tehdä jotain. Kuulostipa epätoivoiselta. Taas tuntuu siltä, että mies olisi sittenkin kiinnostunut minusta. On tämä toisaalta ihanaa olla ihastunut ja toisaalta niin raivostuttavaa.
Kiva, jos jaksat vielä kirjoitella tänne kuulumisia.
Kyl mä tätä vieläkin seurailen, piti tossa kirjotellakkin mutta se sit jäi.
Meidän pikkujoulut oli ja meni. Lopputulos ei ollut mitenkään mieluinen, mut onpahan asiaan ainakin selvyys.
Onnea kuitenkin sinulle, toivottavasti menee paremmin.
Kiva kuulla susta, vaikkei sulle taidakaan kovin hyvää tällä hetkellä kuulua.
Harmi. Miten siinä sitten kävi? Eikö mitään ole enää tehtävissä? Väärinkäsityksiä kenties?
Koita jaksaa kaikesta huolimatta.
Ohan sitä parempaakin kuulunu, mut kaippa tää tästä. Ei siinä mitään kauheen dramaatista käyny. Puhuttiin asiasta muutamaan kertaan enemmän tai vähemmän kierrellen ja tuli selväksi, että ikäereoa on liikaa. En tosin tehnyt ihan selväksi kuinka tosissani olin, mutta jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä niin. Välit ainakin säilyivät ennallaan. Työkuviotkin ovat tässä syksyn aikana muuttuneet, niin ettei enään nähdä kuin harvoin (ihan muista syistä johtuen), joten sekin vähän helpottaa.
Koskas ne teidän pikkujoulut on?
Niin, joillekin se ikäero on ylitsepääsemätön asia. Ei uskalleta antaa tunteiden viedä. Se on minusta surullista. Luopua jostain aivan ihanasta ihmisestä, useimmiten ympäristön paineista johtuen. Elämä eletään tavallaan puoliliekillä, kun sen voisi elää täysillä roihuten ja nauttien. Mutta nehän ovat jokaisen omia valintoja. Joitain valintoja sitten vanhana ja viisaana kadutaan. Näinhän tämä elämä menee.
Saako kysyä kumpaa teistä ikäero haittaa?
Meidän pikkujoulut oli eilen. Eipä näkynyt kyseistä nuorta miestä lainkaan. Joten se siitä.
Neitiähän se haittaa. Itse ajattelin asian, niin ettei ikäeron takia kannatta jättää mitään väliin. Kyllähän se varmasti omat haasteensa tuo, mutta onnistumisenkin mahdollisuus varmasti on.
Ei kai se mitään, vaikkei kaveri ilmaantunut pikkujouluihin. Hyvä tilaisuus meni ohi, mutta mahdollisuus uusiin on edelleen olemassa.
"Vastaava tilanne"
Viestihierakia oli jo niin syvä, että pitää vastata tähän.
Ajattelin vain tulla moikkaamaan ja toivottamaan hyvät joulut.
Oletko jutellut ihastuksesi kanssa vielä tuosta ikäasiasta ym.? Jos puhuitte vain kierrellen ja kaarrellen asioista, en yhtään ihmettele mikäli asiat on jäänyt epäselviksi. Vai ymmärsinkö sittenkään viestiäsi oikein?
Kyllähän minäkin ikäeroa olen monesti miettinyt. Omalta osaltani voisin sanoa, että tarvitsisin kunnon vakuuttelut tykkäämisestä ja siitä että toinen on tosissaan. Vasta sitten uskaltautuisin täysillä mukaan. Kaikki riippuu tietysti tilanteesta ja mielialastakin.
Tilanne ei omalta osaltani taida tästä sitten kumminkaan edetä. Täytyy ajatella elämäänsä eteenpäin, niin vaikeaa kuin se tällä hetkellä onkin. Tykkään niin täysillä tuosta miehestä. Ei raaskis antaa sitä kenellekään toiselle...
Hyvät joulut sulle!
Onhan tuo kieltämättä päässyt venähtämään aika pitkäksi, mutta oikeastaan ihan hyvä niin.
Ei olla aiheesta puhuttu enään hetkeen. Uskon, että molemmat tiesivät/tietävät mistä puhuttiin, en vaan tuonut esiin kuinka vakavissani olin asian kanssa. Kuitenkin neidin kanta oli sen verran jyrkkä, että taitaa olla parempi olla sotkematta asioita tämän enenpää.
Eiköhän tämä tilanne minunkin osaltani ole loppuun käsitelty. Ensi vuona olemme jo eri töypaikoissa ja paikkakunnilla. Elämä on.
Sinusta on aina mukava kuulla. Hyvää joulua sullekkin!
Heippa tänne arkiston pölyihin!
Miten menee elämä eteenpäin? Kumpiko teillä sitä työ/paikkakuntaa vaihtoi vaiko molemmat?
Itselläni ei hurraamista. Olin menevinäni minäkin eteenpäin elämässäni, repäisin kunnolla ja vaihdoin työpaikkaa vuoden vaihteessa. Olin miettinyt sitä jo jonkin aikaa. Luulin sillä pääseväni eroon tunteistani (ei ollut ainut syy paikanvaihtoon). Nyt en ole nuortamiestä nähnyt aikoihin mutta ei pidä paikkaansa sanonta "poissa silmistä, poissa mielestä". Vaikka on uudet kuviot meneillään elämässä, en saa häntä pois mielestä. Iso ikävä jäi.
Olisi ollut parempi, jos olisin saanut selvän viestin siitä ettei ole ollenkaan kiinnostunut. Olis ollut kerrasta itkut itketty ja menty eteenpäin. Nyt jää vaivaamaan, että mitä jos kuitenkin tykkäs, edes hitusen. Säälittävää, eikö vaan?
Kyllä tässä on useampaan otteeseen joutunut pohtimaan miksi joku ihminen tuntuu heti ensi hetkestä niin tutulta ja omalta. Ja ennenkaikkea miksi hänen kanssaan ei sitten saa elää elämäänsä. No, ei kaikki tietenkään olisi noin yksinkertaista, monia mutkia matkassa. Ei kuitenkaan ylipääsemättömiä, luulisin.
Tulipa taas tekstiä. Kaikesta marmatuksestani huolimatta jaksan odottaa kevättä ja kesää.
Edelleenkin olisin otettu, jos "eksyisit" tänne ja jaksat vielä kirjoitella kuulumisiasi.
Mukavaa kevään odottelua!
Moro, pitkästä aikaa!
Tässähän tämä väkisinkin valuu eteenpäin. Töissä vähän eteen- ja ylöspäin, mutta muuta kehuttavaa ei oikein taida ollakkaan. Itse siis jatkan edelleen samassa työpaikassa. En ihan varmaksi tiedä syytä miksi tämä kyseinen neiti vaihtoi firmaa, mutta omien sanojensa mukaan halusi vaihtelua.
Täysin saman havainnon olen itsekkin tehnyt. Kaikesta tästä huolimatta en ole vieläkään onnistunut tätä entistä työtoveriani unohtamaan, eikä varmaan tule ihan lähiaikoina onnistumaankaan. Kaippa tätä haikailua ja saamattomuutta joku voisi aika helpostikkin sanoa säällittäväksi, mutta siinähän sitten sanoo.
Itsekkin olin vakuuttunut siitä kuinka loistava pari olisimme olleet. Kuitenkin koko homma tyssäsi jo ensinmäiseen mutkaan. Nyt sitten arvaillaan olisiko kuitenkin jotain pitänyt tehdä toisin. Mahdollisesti kaikki kaatui yksinkertaisesti siihen, ettei asiaa otettu aivan kunnolla esiin.
Onneksi se kesä pukkaa päälle ennen kuin edes kerkiää huomatakkaan. Oli kiva taas kuulla sinustakin, ja toivottavisti vielä kuuluu jatkossakin!
Heippa!
Et usko miten mukavalta tuntui, kun näin sinun tänne vastanneen. Olin varma, että ihan yksikseni täällä jupisen.
Tuo työjuttuhan on hyvä. Siis jokin ylennys, oletan? Onnittelut!
Eipä elo täälläkään kovin kummoista ole. Harmittaa, etten selvittänyt asioita edes jollain lailla. Neuvoja, miten tästä ikävästä pääsee?
Teillä sentään on jotain aiheesta keskusteltu. Suosittelisin rohkeasti vielä jollain konstilla palamaan asiaan. Voihan olla, että työpaikasta lähtöön liittyykin jotain muutakin kuin vaihtelunhalu? Tämä nyt on tämmöistä "ääneen" pohdiskelua, älä loukkaannu. En halua tyrkyttää mitään neuvoja naisen logiikkaan vedoten.
Olisin itse onnesta sykkyrällä, mikäli tietty henkilö vaikkapa laittais tekstarin tyyliin mites menee uudessa työpaikassa tai jotain vastaavaa. Saahan sitä haaveilla.
Tämä menee taas tämmöiseksi...
Öitä!
Ps.
Aika erikoinen tilanne meillä: siellä neiti vaihtoi työpaikkaa ja myös minä vaihdoin. Hmmmm... ellei tuolla alussa jo olisi selvitetty ettei me pohdita samaa tapausta, alkaisin jo kuvitella ties mitä...
Hyvä etten ihan turhaan seuraillut tätä. Pitänyt jotain kirjoitellakkin, mutta enpä ole saanut aikaiseksi.
Jotain yllennyksen tapaistahan tosiaan tuli. 3 vuoden vuokratyön jälkeen pääsin ihan "oikeasti" taloon töihin. Hommatkin vielä muuttuvat jatkuvasti jokseenkin parempaan suuntaan. Kuitenkaan olo ei ole lähellekkään niin tyytyväinen mitä varmaan pitäisi.
Neuvojahan on aina mukava saada, ei niistä pidä loukkaantua. Toisinaan saataa jopa oppiakkin jotain. Jos vain keksin jonkin konstin päästä ikävästä eroon kerron sen samantien sinullekkin. Sitkeässä tuntuu olevan, vaikka nyt pystyn kutakuinkin "järjellä" ajattelmaan asioita en kuitenkaan ole onnistunut järkeilemään miksi näin olisi parempi.
Pakko myöntää, että tässä on uskomaton kasa yhteensattumia. Väkisinkin pistää ajattelmaan, että asiat voisivat vaikka oikeastikkin olla näin...
Hauskaa viikonloppua kuitenkin!
Toivottavasti olosi tuosta vielä paranee kunhan pääset kunnolla uuteen työhön kiinni.
Eipä taida edes aika auttaa ikävään. Nyt tuntuu siltä, että juttu jää kaivertamaan mieltä ellen saa selvitettyä mitä meidän välillä oli/on. Epävarmuus on mielestäni melkeinpä kaikkein inhottavin tunne. Oli kyse hyvästä tai pahasta. Mutta joo, jos keksit hyvän keinon kerro heti.
Tunneasiat ovat siitä kummallisia kun ei ne suostu kulkemaan samaa rataa järjen kanssa. Ainakaan aina. Itse haluaisin kuulua enemmänkin lajiin, joka tekee asioita tunteen mukaan. Välillä oikein kadehdin sellaisia, jotka uskaltaa tehdä rajujakin ratkaisuja tunteiden pohjalta. Aina siinä ei välttämättä käy hyvin mutta on ainakin tehty ratkaisu ja uskallettu katsoa mihin se johtaa.
Näistä yhteensattumista vielä...täällä on ainakin asiaa pohdittu ja pohdittu ja taas kerran pohdittu. Mitään "virallista" päätöstä en asiaan saanut, olisin voinut toki tarkistaa tuon työjutun kohdaltasi joltain, mutta enpäs halunnutkaan. Tämä on näin jännenpää..kyllähän sitä voi muutenkin selvitellä, siis jos haluaa. Olisitko pahoillasi jos asiat olisivat näin, että me oltais "me"?
Ei se minullekkaan varmaan pahaa tekisi vähentää turhaa pohtimista ja asioiden arvioimista. Ehkäpä sitä ajan kanssa voi tässäkin kehittyä.
No jännempää tämä ainakin on näin. Toisaalta tämä myös ruokkii luultavasti turhia haaveita, joista olisi ihan terveellistä päästää irti jossain kohtaa.
Entä jos me oltaiskin "me"? Siinäpä vasta kysymys. Jossain määrin nolo tilannehan se varmaan olisi, mutta tuskinpa se enään tässä kohtaa pahemmin merkitsisi. Mahdoton sanoa mitenkä siihen sitten oikeasti suhtautuisi, mutta eiköhän se lopulta aikamoinen helpotus olisi. Jokin ratkaisuhan siitä lopulta syntyisi, ja hyvin mahdollisesti molemmille mieluinen. Mitä olet itse miettinyt?
Kirjoitin tänne jo jokin aika sitten vastausta mutta se tais lentää taivaan tuuliin. Kokeillaan uudestaan..
Samantapaisia ajatuksia on täälläkin pyörinyt mielessä. Aluksi varmaan nolottais ja kauhistuttaiskin mutta niinkuin sanoit, lopuksi ehkä kumminkin olisi helpottunut. Ja totta tuokin mitä noihin turhien haaveiden ruokkimiseen tulee, ei ole hyvä liikaa tuudittautua ajatukseen.
Tykkään kirjoitella sun kanssa mutta mitenkähän selvitettäis tuo "me"-asia? Tänne kaiken kansan näkyville kirjoitellessa ei aina tule kirjoitettua ihan kaikkea..jotain voi "unohtua" mainita..sehän ei ole suoranaista valehtelemista. Eihän?
Toinen vaihtoehto on jatkaa kirjoittelua vanhaan tapaan ja unohtaa tunnistukset? Heitänkin pallon siihen suuntaan.. no, eipä meinaa pallo lentää..tulikohan perille?
Lentää, ja sain vielä kiinnikkin. Taitaa uteliaisuus voittaa tässä. Mut saat vaikka maililla kiinni ([email protected]), niin ei tarvitse tänne enään kirjoitella. Ja ei, se ei ole valehtelua, jos tänne ei ihan kaikkea kirjoitaa. Taitaa olla enemmänkin järkevää.
Nyt pistit kyllä pahan..hitsi kun kerkisit ensin..vähän arveluttaa..olishan sitä mukava kirjoitella privaatimminkin..
Olisitko sinä kuitenkin se rohkeampi mailamaan ensin? Oothan? [email protected]
t.pelkuri